Henrin ja Monan naapurustossa kaikilla on asuinalueen puolesta jaetut liput postilaatikoiden vieressä
Heinäkuun neljäs toi kauan kaivatun sateen pitkän ja paahtavan kuuman hellejakson jälkeen, mikä tarkoitti, että juhlimme jo toista kertaa juhlapyhää grillaten sateessa. Vietimme päivää suomalaisessa seurassa, jota yhdisti kansallisuuden lisäksi pariskuntien miesten työpaikka. Illan isäntinä toimivat juuri Suomesta lomalta palanneet Henri ja Mona, ja paikalla oli meidän lisäksi myös pariskunnan lapset sekä jo aiemmin blogissa esitellyt Niina ja Pasi.
Henri grillaa.
Henri, Iiro, Niina ja lapset valmiina illalliselle. Pasi ja Mona taisivat tässä vaiheessa vielä säätää keittiössä.
Illallisen jälkeen suuntasimme naapuruston itsenäisyyspäiväjuhliin, jossa oli määrä olla illan lopuksi ilotulituksia. Toisin kuin ilmeisesti 90% naapuristosta, taitoimme vajaan kilometrin matkan jalan raahaten perässämme lapsia yhdessä kärryssä ja juomia jäineen toisessa. Mona veti lapsia menomatkan lievää alamäkeä ja sai näin ovelasti siirrettyä vastuun lasten takaisinvedosta Henrille.
Lapset valmiina itsenäisyyspäiväjuhliin
Itsenäisyyspäiväjuhliin oli eksynyt muutama muukin
Itse juhlat olivat varsinaiset kyläkarnevaalit. Alueen ”keskuspuistoon” oli aidattu alue, jonne pääsystä muut kuin asukkaat joutuivat maksamaan $5 sisäänpääsymaksun, ja jossa bändi soitti ja satoja ihmisiä istui vilteillä ja retkituoleilla. Paikalla oli myös kaikenlaista hodariständiä, pari pomppulinnaa lapsille, naapuruston yhdistysten ständejä, joissa yritettiin houkutella uusia jäseniä urheilukerhoihin, sekä tietenkin illan kohokohta, ilotulitukset. Tätä ennen bändi soitti kansallishymnin, jonka mukana jengi epämääräisesti hoilasi – itse en erottanut edes melodiaa – ja ilotulitusten loputtua naapurusto valui takaisin koteihinsa huudellen toisilleen kutsuja jatkoille.
Kokeneemmat kuvaajat tunnistanevat, että ilotulituksia on kuvattu tässä käyttäen leukaa jalustana.
Oma kontribuutioni iltaan oli mansikkamarenkipiirakka, joka hieman kärähti, kun opettelin ensimmäistä kertaa käyttämään uunimme grillivastuksia. Tummunut väri ei onneksi merkittävästi vaikuttanut makuun ja upposi hyvin jätskin siivittämänä. Alkuperäinen ohje on spoon fork baconin blogista, josta suomennettu ja suomalaistettu (sekä lähikaupaistettu, meidän lähikaupasta kun ei löytynyt kanelia…) ohje tässä:
Mansikkamarenkipiirakka
150 g graham-keksejä
3 rkl sokeria
50 g voita, sulatettuna
500 g mansikoita
2 rkl tomusokeria
1 rkl sitruunamehua
4 kananmunan valkuaista
pari tippaa sitruunamehua
2 dl sokeria
0,5 tl vaniljasokeria
1. Laita uuni lämpeämään 175 asteeseen.
2. Murskaa graham-keksit ja laita ne tehosekoittimeen. Sekoita, kunnes keksit ovat pientä murua. (Ei niin isoa kuin kuvassa, pohja ei silloin muodostu alkuunkaan tukevaksi…)
3. Sekoita kulhossa keksinmurut, 3 rkl sokeria ja voi. Sekoita niin kauan, kunnes voi on levinnyt muruihin tasaisesti.
4. Voitele piirakkavuoka ja paina keksimurut pohjaksi vuokaan. Paista uunissa 15-20 minuuttia, kunnes pohja on saanut väriä. Anna pohjan jäähtyä.
5. Poista mansikoista kannat ja leikkaa ne pienemmiksi paloiksi. Sekoita joukkoon tomusokeri ja 1 rkl sitruunamehua ja aseta syrjään odottamaan.
6. Valmista marenki: Vatkaa valkuaisia noin minuutti, kunnes niiden rakenne on rikkoutunut. Lisää joukkoon pari tippaa sitruunamehua ja jatka vatkaamista pari minuuttia, kunnes vaahto on kiinteähköä. Ripottele joukkoon sokerit koko ajan vatkaten.
7. Aseta mansikat vuokaan ja marenki niiden päälle. Laita 1-2 minuutiksi uuniin lämpimien grillivastusten alle. Yritä olla polttamatta marenkia. Tarjoa esim. vaniljajäätelön kanssa.
Kiitos blogista, tätä on hauska seurata.
Hämmentävää on, miten sellainen täydellinen vierauden tuntu (nyt kyllä ollaan ulkomailla! Tai ehkä ulkoavaruudessa!) tulee sellaisista pienistä asioista, kuten että kaupassa ei ollut kanelia. MITEN VOI OLLA, ETTEI KAUPASSA OLE KANELIA?
Sieltä löytyi kyllä hyllyt kanelia varten, mutta ne olivat kaikki tyhjiä. Olen vaan katsellut kyseisiä hyllyjä jo toista viikkoa, eivätkä ne näytä täyttyvän… Muissakin mausteissa on samanlaista huomattavissa, että niiden täydennys ei ole kaupan prioriteettilistalla kovinkaan korkealla.
Mutta valkopippuri, se puuttuu ihan oikeasti kokonaan!
Nousee vesi kielelle reseptiä lukiessa! :D
Mausteista myös kiskotaan huippuhintoja tavismarketeissa. Itseäni harmittaa, että maustehylly oli jo aika hyvin täynnä, ennen kuin löysin tieni ”European Imports” -ruokakauppaan, jossa yllättäen perusmausteista pyydettiin noin kolmannes meidän lähikauppa Jewelin hinnoista. Amisseilta ostin vielä halvemmalla mausteita, kanelitankoja, kuivattuja yrttejä, en enää edes muista mitä muuta.
Olen huolestuneena seurannut, kun tuolla lähikaupassa mausteet, joissa on vielä ihan hyvin säilyvyyttä jäljellä, menevät yksi kerrallaan clearanceen. Tarkoittaako tämä, että maustehyllyä ollaan supistamassa? Toisaalta, olen nyt hankkinut kai jo kolme eri purkkia clearancesta…
Näin eilen autosta, että tuossa lähellä on kauppa nimeltä The International Market. Kuulostaa etnokaupalta, joista yleensä ainakin aasialaisia mausteita saa halvalla, joten pitää käydä tsekkaamassa tarjonta. World Market toisella puolella tietä ei vaikuttanut kovinkaan halvalta.
Amishit varmaan ovat tässä maassa niitä harvalukuisia tapauksia, jotka tekevät ruokansa alusta asti itse? Harmi, ettei niitä taida olla täällä päin myymässä mausteitaan minulle. :)
Voit yllättyä, täälläkään ei lähellä ole amissiyhteisöä, mutta läheisen ostarin Farmers Market -iltapäivään tulevat. En tiedä kuinka kaukaa, ja toisaalta siitäkään en ole varma ovatko sittenkin vain myyntiä varten amisseiksi pukeutuneet. Torilla he myyvät ainakin leipää ja pieniä huonekaluja. Viime syksynä olin anopin kyydillä Shipshewanassa Indianassa, sieltä ruokakaupasta tarttui mukaan lihaa (mukana oli kylmälaukku), juustoa ja ne hehkuttamani mausteet. Muuten kylä tuntui ylikaupallistuneelta, suuri osa puodeista ei liittynyt mitenkään amisseihin ja samaa rihkamaa siellä myytiin kuin muualla. Mutta harhaudun asiasta – kannattaa googlailla jos lähistöltä löytyisi Farmers Market, ainakin täällä Chicagon lähiöissä niitä tuntuu olevan joka kylässä, kaksi parhaassa, kerran viikossa. Todennäköisesti edes yksi torimyyjistä on vihanneskauppias. ;)
Jospa teidän Target vaan olisi vaihtamassa toiseen maustemerkkiin? Toivotaan parasta. Sulla on siellä ihan riittävästi hankaluuksia lähikaupan valikoimien kanssa ilmankin!
Voi kun ihana jalkkari! Meidan 4th of July sujui ihan vaan kotosalla miehen ja anopin kanssa grillaten. Ei menty edes ilotulituksia katsomaan. Ruoka oli ainakin herkullista vaikka muuten ei mitaan erikoista tehtykaan. ihanaa viikonloppua! Huomenna pitaisi ainakin taalla olla kesan kuumin paiva. Mitenkohan siita selvitaan…
Sitä valkopippuria on löytynyt Whole Foods:sta ainakin. Kutsun sitä myös Whole Paycheck:ksi, ei taida olla edullisinta maustehyllyä siinä kaupassa. Onneksi sitä valkopippuria ei kulu niin paljoa, niin kestää vähän kauemmin.