Manikyristi An

”Siis ettekö te tytöt ole vielä käyneet manikyyrissä?? Mennään heti huomenna!” Mona totesi Helenin matkalla, ja perjantaiksi oli jo manipedit varattu kolmelle hengelle minua lähinnä olevaan kynsipaikkaan.

Niina pedikyyrissä, tietenkin hierovassa tuolissa

Yritystä pyöritti vietnamilainen perhe, jossa kaikki lapset olivat tasapuolisesti mukana töissä. Perheen varsinainen kynsivirtuoosi näytti olevan juuri aikuisuuden saavuttanut poika, joka ylpeänä esitteli omia kynsidesignejaan, mielettömän upeita pieniä piirroksia, joissa kukat olivat usein hallitsevana elementtinä. Olin alunperin ajatellut ottavani vain varpaankynnet eri väreissä, mutta kun poika kävi esittelemään kuvia, niin ei niistä oikein voinut kieltäytyäkään.

Pedikyyri meneillään

Manikyyriä minulla vaihtui tekemään perheen äiti, jonka englannin taito oli vajavaista, mutta joka kiinnostui puhumastamme oudosta kielestä ja kyseli taustastamme. Vastavuoroisesti hän esitteli itsensä Aniksi ja kertoi muuttaneensa miehensä ja perheensä kanssa Yhdysvaltoihin vuonna 1992. You so young, you don’ know, in Vietnam, we had war… Kun vakuutin tietäväni Vietnamin sodasta yhtä sun toista, hän innostui kertomaan, että hän oli kotoisin Saigonin lähistöltä, ja hänen miehensä oli sodan aikana upseeri Etelä-Vietnamin puolella. Sodan loputtua he go to jail! ja kaikki oli very bad, very very bad. Ilmeisesti Yhdysvallat oli kuitenkin tarjonnut vankilaan pistetyille entisille sotilaille jonkinlaista pakolaisstatusta, jonka turvin perhe oli päässyt muuttamaan.

Toes

An kertoi käyvänsä lomalla vietnamissa parin vuoden välein, mutta in Vietnam so much communists, it is like Russia before 1991, very bad! Kun mainitsin, että mekin olimme käyneet lomamatkalla Saigonissa maaliskuussa ja siellä tutustuneet War Remnants Museumiin, hän totesi ykskantaan yes yes, all lies, all lies ja tuputti hetken aikaa kynsilakkaa ranskalaiseen manikyyriini hieman kiihtyneemmin ottein.

Esimerkiksi tätä War Remnants Museumin näyttelyä nimeltä ”Historic Truths” An ei arvostanut kovinkaan korkealle

Yhdysvaltoihin muutettuaan An oli perheineen paiskinut paljon töitä, mutta much work not bad, we like work koska in Vietnam, you not have good life even if you work much. Hän tiedusteli omia suunnitelmiani, ja kun kerroin, että tarkoitus olisi palata vielä Suomeen, hän naureskeli, että oli heilläkin tarkoitus palata Vietnamiin, mutta aikeeksi jäi, ja että heillä on nykyään täällä oma talo ja perheyritys, joten syitä jäädä on paljon. Saman tien hän kuitenkin epäili, viihtyisinkö täällä sittenkään loppuelämääni, sillä you Europeans, you so lazy ja kertoi Suomessa asuvasta serkustaan, joka get 13 month pay in 12 months! ja vielä pitkät lomat päälle, ja joka on niin pilalle hemmoteltu ettei tahtoisi muuttaa Yhdysvaltoihin vaan jää mieluummin Suomeen, vaikka in Finland so bad weather, no? Siltä varalta, että haluaisin jäädä tänne pysyvästi, hän suositteli hankkimaan amerikkalaisen miehen, sillä sillä tavalla saa nopeasti green cardin ja kansalaisuuden.

Nails

Lopulta manikyyrini oli valmis ja erittäin siististi ja ammattimaisen oloisesti viimeistelty. An muistutti, että koska asun ihan lähellä, kannattaa tulla uudestaankin, ja vakuutin, että tulen ehdottomasti. Loppulasku tippeineen kahden tunnin manipedistä oli $45, ja Mona vinkkasi, että hän käy yleensä parin kolmen viikon välein hoidattamassa kynnet kuntoon.





3 kommenttia aiheesta “Manikyristi An”

  1. Hah, sullahan on hyviä keskusteluja täällä :D. Vietnamilaisia tuntuu muuten asuvan USAssa paljon, täälläkin olen monia tavannut.

  2. Taitaa johtua tästä smalltalk-kulttuurista, että näitä keskusteluja ja elämänkohtaloita vaan tupsahtaa vastaan ihan yllättäen ja pyytämättä. En ollut etukäteen suunnitellut, että niitä tänne tällä tavalla dokumentoisin, kun Suomessa vastaavia keskusteluja tulee ehkä kerran vuodessa… :D



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

CommentLuv badge