Suomessa olin tottunut siihen, että pyöräily on tapa liikkua paikasta toiseen: töihin, keskustaan kahville tai kaverin luokse kylään. Täällä pyöräilijä liikenteessä on harvinainen näky, ja syystäkin. Itse pyöräilen aina (laittomasti) jalkakäytävällä, jos sellainen sattuu olemaan tarjolla, sillä jalankulkijoita on ihan yhtä vähän kuin pyöräilijöitä, ja nelikaistaiselle tielle autojen sekaan tunkeminen olisi aika huimapäistä. Valitettavasti jalkakäytäviäkään ei ole kaikkialla, ja ne alkavat ja loppuvat miten sattuvat.
Silver Comet Trail
Pyöräily täällä on lähestulkoon yksinomaan liikunta- tai urheilumuoto. Pyörät lastataan takakonttiin tai auton katolle ja ajetaan erikseen pyöräilyä ja lenkkeilyä varten rakennetun trailin varrelle parkkiin. Siitä sitten lenkille – ja näillä traileilla tosiaan kelpaa vetää lenkkiä, sillä trailit ovat leveitä, hyvässä kunnossa ja opastein ja levähdyspaikoin varustettuja.
Wildhorse Creek Trail
Piirikunnan paras kevyen liikenteen väylä on Silver Comet Trail, joka jatkuu Etelä-Cobbista parin muun piirikunnan kautta aina Alabaman rajalle saakka, josta lähteen toinen väylä. Kyseessä on Yhdysvaltojen pisin yhtäjaksoinen asfaltoitu kevyen liikenteen väylä, yhteensä yli 100 mailia, ja se on rakennettu suurimmaksi osaksi vanhan junaradan uomaan. Vielä vuonna 1969 matkustajajunat kulkivat reittiä, jota nyt käyttävät lenkkeilijät ja pyöräilijät himopinkojista retkeilijöihin ja tavallisiin tallustajiin.
Meiltä Silver Comet Trailin sivuhaaran Wildhorse Creek Trailin päätepisteeseen on vajaan puolen tunnin ajomatka, joten pyörästä pyörät irti ja osina takakonttiin, ja perillä 34 kilometrin lenkki rauhallisella väylällä aurinkoisessa verrattain viileässä hellesäässä suurimmaksi osaksi metsän siimeksessä. Vähän siinä autossa istuessa tulee ironinen fiilis, kun ajaa autolla monta mailia päästäkseen pyöräilemään.
Mainio loppukaneetti! :D Sepä siinä vähän on, vaikea oppia ajamaan autolla harrastamaan liikuntaa.
Hei, uusi lukija täällä! Voin hyvin samaistua aiheeseen. Kuuluuko sielläkin tuohon kuntoilupyöräilyyn ehdottomasti myös lycra-asut? Täällä harvoin näkee ihmisiä pyöräilemässä A:sta B:hen ihan normaalivaatteissa, vaan pyöräillään mieluummin urheilullisesti lycrassa viikonloppuna. Onneksi tämäkin on hitaasti muuttumassa ja useammat ’normaalit ihmiset’ uskaltautuvat pyörän selkään hyötyliikkumaan.
Tervetuloa lukijaksi! Osalla pyöräilijöistä oli lycra-asut, mutta taitaa täällä olla enemmän välineurheilua… Liikkeellä oli ihmisiä, jotka eivät todellakaan näyttäneet kokeneilta pyöräilijöiltä, mutta joilla silti oli käyräsarvinen maantiepyörä, jonka päällä heillä selkeästi oli vaikeuksia pysyä. Kaikilla kyllä oli jonkinlaiset urheilullisemmat vaatteet, hyötyliikunnasta ei tosiaan ollut kysymys.
Mä olen aina ollut urheilija enkä hyötyliikkuja. Eli siis ihan kuin noi jenkit. Jopa urheilulukiossa meillä oli aamutreenien jälkeen skaba, että kuka tulee ekana koululle ja saa auton parkkiin mahdollisimman lähelle ulko-ovea. Silloin oli vielä nuori ja luonnonkaunis ja meikkaaminenkin sujui vauhdilla.
Mutta onhan se toki kivaa, että täällä Suomessa voi hyötyliikkua, jos haluaa. Se on aina positiivista, että on vaihtoehtoja. Mutta kyllä ulkona pyöräily aina spinningin voittaa. Siitä ei pääse mihinkään.
Todellakin voittaa. Mä en harrasta spinningiä. :)
Sen sijaan pyörästä pyörien irroittaminen (etenkin takapyörän) on suhteellisesta helppoudestaan huolimatta rasittavaa. Olisi kyllä ihan jees, jos tuonne Trailille pääsisi jotenkin muutenkin kuin autolla. Suomessa se urheiluliikkuminenkin on siinä mielessä helpompaa.