8188076305_c7e7f89c63

Lakimies Nigel

Taannoin vieraillessani Washington DC:ssä ensimmäisen yön majoittajani Lisa mainitsi illalla, että hänen poikaystävänsä olisi kiinnostunut tapaamaan minut, ilmeisesti koska suomalaisia ei ihan joka päivä tupsahda Lisan sohvalle nukkumaan. Minä totesin, että mikäs siinä, ja pian oli lounastreffit sovittu Nigelin kanssa seuraavaksi päiväksi. Mitään muuta en tästä poikaystävästä etukäteen tiennyt kuin että hän on töissä keskustassa ja tykkää pyöräilystä.

Washington Monument & Capitol

Näkymä Lincoln Memorialilta Mall-puistoa itään

Hey I’m heading south down 12th St towards you. Give me a call when you’re leaving the museum and we can meet in the middle somewhere! — Nigelin tekstari

Seuraavana päivänä löysin itseni kävelemästä Washington DC:n businesskeskustassa etsien ikäistäni miestä, jonka kuvaus oli grey suit, blue shirt. Pian vastaani käveli Dressman-mainosmaisesti tyylikkääseen harmaaseen pukuun pukeutunut italialaisen näköinen mies, joka johdatti minut marokkolaiseen lounaspaikkaan falafelsalaatille.

Roosevelt Memorial

Presidentti Rooseveltin muistomerkki

Nigel kertoi, että oli valmistunut vuosi sitten yliopistosta ja oli tuolloin muuttanut takaisin DC:hin, mistä oli alunperin kotoisin. Kysyin, missä hän oli opiskellut. In Massachusetts. Jaa, missä siellä? Do you know Harvard?

Kysyin, kuinka paljon Nigelin tutkinto yhdessä maailman kuuluisimmista yliopistoista oli maksanut, ja Nigel kertoi, että opintolainaa oli tullut toistasataatuhatta. Huhhuh, totesin, mutta Nigel vastasi ettei summa ole suurikaan, koska I didn’t go traveling on spring breaks or spend a lot of money on parties, ja että osalla luokkatovereista lainaa on kaksinkertainen summa. Sitä paitsi, Nigel jatkoi, tuon summan maksaa nopeasti takaisin, jos ottaa vastaan töitä suuressa lakifirmassa. Aloittelevan Harvardista päässeen lakimiehen vuosipalkka kun on noin $160 000, eli noin kymmenentuhatta euroa kuukaudessa.

Jefferson Memorial

Presidentti Jeffersonin muistomerkki

Nigel ei ollut seurannut monen luokkatoverinsa jalanjälkiä vaan oli päättänyt perustaa oman asianajotoimiston. I want to decide by myself who I’m working for, so I don’t have to take on cases that are against my ethics, Nigel totesi ja kertoi, että vielä ei ole tullut vastaan yhtäkään tarjousta, josta olisi tarvinnut kieltäytyä. Asiakaskunnan rakentaminen asianajotoimistolle kestää sen verran kauan, että Nigel oli laskeskellut, ettei ensimmäisen vuoden aikana voisi nostaa palkkaa.

Capitol Hill

Kongressitalo

Keskustelu kääntyi amerikkalaisen oikeuden valamiesjärjestelmään. Nigel kertoi, että valamiehet saa paikalle päättämään tuomiosta, vaikka kyseessä olisi kuinka pieni rikkomus, ja että yleensä puolustus haluaa paikalle valamiehet siksi, että heidän uskotaan olevan armollisempia kuin kyynistyneet tuomarit. You only want the judge to decide if your defense is based on some elegant technicality of the law, Nigel totesi ja kertoi, että hän ei ole koskaan toiminut valamiehenä, eikä varmaan tulekaan toimimaan, koska yleensä lakimiehiä ei valamiehistöön päästetä.

Martin Luther King Memorial

Martin Luther King Jr.in muistomerkki. Washington-monumentti näkyy taustalla

Valamiehenä toimiminen on jokaisen amerikkalaisen kansalaisvelvollisuus, jos kutsu käy, mutta kutsujen tiheys vaihtelee alueittain, sillä valamiehet kootaan samalta paikkakunnalta, jossa rikos on tapahtunut. Lisäksi valamiehille esitetään ennakkokysymyksiä ja heidät hylätään, jos heidän taustassaan on jotain, joka saattaisi merkittävästi vaikuttaa tuomionantoon, tai jos heillä on ennakkotietoa jutusta. Tämän takia pikkupaikkakuntien tunnetut rikokset saatetaan joskus siirtää toiselle paikkakunnalle, jossa rikos ei ole yleisesti tiedossa, ja valtakunnallisesti tunnetut rikokset taas… noh… The jury consists of people who’ve been living under a rock, Nigel naurahti.

Lounaan jälkeen hyvästelin Nigelin, joka oli lähdössä seuraavaksi oikeustalolle seuraamaan tapauksia ja ottamaan opiksi paikallisista oikeuskäytännöistä. Minä taas lähdin Nigelin suosituksesta National Portrait Galleryyn katsomaan presidenttien muotokuvia.

National Portrait Gallery

Jokaisesta presidentistä oli muotokuva, monesta parikin, joiden yhteydessä esiteltiin presidentin merkitystä Yhdysvaltojen historiassa

Bill Clinton

Uudempien presidenttien muotokuvat olivat modernimpia. Bill Clintonin oli maalannut tyylistään tunnettu Chuck Close





10 kommenttia aiheesta “Lakimies Nigel”

  1. Sulla on hieno lahja kuvata näitä tapaamisia ! Ja samalla valottaa tätä amerikkalaista elämänmenoa hieman eri tavalla.

  2. Olipa tosiaankin mielenkiintoista luettavaa. Vaikka amerikkalaisia lakijuttuja tuleekin telkkarista pilvin pimein, niin on ihan toista lukea niistä näin omakohtaisesti koettuna.

    En oikein ole modernin taiteen ystävä, mutta tuossa Clintonin muotokuvan tyylissä on jotain, mikä viehättää suuresti. :-)

  3. Sulla on kyllä tarinankerronta erinomaisesti hallussa. Välillä mietin, olisiko sittenkin pitänyt rohkaista enemmän ryhtymään toimittajaksi, mutta ehtiihän tuon myöhemminkin, jos alkaa kiinnostaa.

  4. Mäkin tykkään näistä henkilötapaamiskertomuksista :). Hetken jo mietin, että miten Lisa on ottanut Harvardin lakimiehen poikaystäväkseen, mutta se olikin sitten sellainen, jolla on oma firma eettisistä syistä :D.

  5. Hienoa, että tuntemattomien tarinat ovat suosiossa. Samasta ”tuntemattomien elämäntarinat”-genrestä suosittelen kiinnostuneille tätä blogia:

    http://www.breakfastwithstrangers.com/

    Blogia pitää viiden kuukauden amerikankierroshäämatkalla oleva pariskunta, joka on ottanut tavoitteekseen aamiaistaa viidenkymmenen tuntemattoman ihmisen kanssa.



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

CommentLuv badge