Ruuhkaa

Lähdin toissapäivänä ajamaan kaverilta kotiin puoli viideltä, jotta en juuttuisi pahimpaan ruuhkaan. Taisinkin siinä onnistua, ja olin kotona jo vähän yli kuusi. Matka kestää normaalisti 50 minuuttia, joten vähän yli puolitoista tuntia on vielä ihan kohtuullinen saavutus.

I-285 and I-85, South Junction

Atlantan massiivisin risteys: I-85 kohtaa kehätie I-285:n

Ruuhka-aikaan ajaessa kannattaa kuunnella radiota, sillä siellä liikennereportterit raportoivat vartin välein ruuhkatilannetta: missä on juuri nyt onnettomuuksia (niitä on aina), missä joku rekka on kaatunut kyljelleen, mitkä tiet ovat aivan tukossa ja mitkä taas vetävät. Lopun aikaa voi kuunnella musiikkia ja minun tapauksessani hoilata mukana, jotta ei ruuhka rupea liikaa ahdistamaan. Lämpimänä päivänä on kiva pitää katto auki ja antaa naapuriautojenkin nauttia kauniista lauluäänestäni (hups, ai lauloinko minä ääneen, sori…). Valitettavasti silloin saa itse nauttia pakokaasujen lemusta. Savusumuvaroituksiakin näkyy aina välillä.

Joining to I-85

Puoli seiskan maissa ruuhka I-85:llä alkaa hellittää, mutta liittymiskaista on yhä täysin tukossa

Vaikka ruuhka-aikaan kaikki tiet ovat tukossa, kehätie kumpaankin suuntaan, järkyttävimmät ruuhkat ovat GA-400-tullitiellä. Erään kaverini työmatka kulki lyhyen aikaa tietä pitkin, ja ruuhkattomana aikana 20 minuutin työmatkaan saattoi kulua päivästä riippuen mitä tahansa 40 minuutin ja kahden tunnin väliä. Leffa- ja keikkalippuja ei arki-illoiksi uskaltanut ostaa etukäteen, kun ei voinut olla varma, ehtiikö ajoissa kotiin. Toisaalta samainen kaveri kertoi, että oli kerran (ruuhkassa) kuunnellut radiosta talkshowta, jossa kyseltiin, mitä kaikkea ihmiset ovat tehneet saadakseen ajan kulumaan ruuhkissa. Eräs nainen soitti ja kertoi, että sen jälkeen, kun oli puoli tuntia ajanut söpön näköisen mieskuskin kanssa vierekkäin, olivat vaihtaneet puhelinnumeroita ja ovat nykyään onnellisesti naimisissa.

Kirjoittajasta

Jenni

Jenni muutti ulkomaille kesällä 2012 ja on siitä lähtien ihmetellyt maailman menoa Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Blogissa tutustutaan nähtävyyksiin, kulttuureihin ja ihmisiin sekä eletään ulkosuomalaisen arkea, yleensä pilke silmäkulmassa. Erityisenä kiinnostuksenkohteena patikointipolut kauniin luonnon keskellä ja maailmanperintökohteet missä vaan. Nykyinen asuinpaikka Boulder, Colorado, USA.

2 kommenttia postaukseen “Ruuhkaa”

  1. Voi, mikä tarina <3.

    Meille on osoittautunut kullanarvoiseksi Lumia-puhelimissamme oleva Nokia Maps. Se maalaa tiet ruuhkatilanteen mukaan vihreäksi (ei ruuhkaa), keltaiseksi (vauhti hidastunut) tai punaiseksi (jumissa). Kesän roadtripillä löydettiin Losissa ruuhkat kiertävä reitti sen ansiosta ja ollaan käytetty sitä täälläkin välillä. Olen ollut yllättynyt siitä, miten oikein se tietää esimerkiksi sen, milloin jumi alkaa ja loppuu, koska ohjelma kuitenkin kerää tietonsa toisilta windows-puhelimilta, jotka ovat samalla tiellä (eli kuinka kovaa ne kulkevat verrattuna nopeusrajoituksiin). Windows-puhelimet ovat kuitenkin aika harvinaisia täällä, mutta näköjään niitä on tarpeaksi kuitenkin.

    P.S. Teidän kurpitsalyhty oli ihan mielettömän hieno, kateudeltani en pystynyt aiemmin kommentoimaan ;).

    1. Tuo Lumian ominaisuus kuulostaa todella hyvältä! Minä aika usein tarkistan ruuhkatilanteen ennen lähtöä Google Mapsista, joka perustuu kai viranomaistiedotteisiin ja on myös aika hyvän ajan tasolla, mutta kännykkäsovelluksella ruuhkatilannetta ei saa näkyviin. Pariin otteeseen olen kaivannut…

      Mun mielestä kyllä teidän lyhdyt oli hienompia ihan siitä periaatteellisesta syystä, että itsetehty on hienompaa. :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

CommentLuv badge