Herra Tingis hevosenhäntästandaareineen, tai niiden replikoineen, sillä kuulema toveri kommunistit polttivat alkuperäiset Tingiksen standaarit Stalinin aikana
Joulukuun alkupuolella suuntasimme Fernbankin luonnontieteelliseen museoon, jossa oli kiertävä näyttely Tingis-kaanista. Heti alkuun totean, että näyttely oli kiinnostava, ja jos se joskus läheiseen museoon tupsahtaa, kannattaa käydä tsekkaamassa. Atlantaa ennen näyttely on kiertänyt mm. Chicagossa, Denverissä ja Houstonissa.
Lehdessä oli haastateltu intendenttiä, joka oli koonnut näyttelyn jurtan, ja kuulema se oli hieman odotettua hankalampaa.
Tingis oli pojankloppi, joka onnistui älykkyyden, karismaattisuuden, taistelutaidon ja tuurin yhdistelmällä yhdistämään mongoolit yhdeksi kuningaskunnaksi ja ansaitsi näin kaanin arvonimen. Mongoolien valtakunnan mahtavin hetki ei kestänyt kovinkaan kauaa, sillä Tingiksellä oli neljä poikaa, joiden kesken valtakunta jaettiin, ja jotka Tingiksen kuoleman jälkeen kävivät valtakamppailujaan. Tingiksen perintö kuitenkin elää yhä…
Ei mitään turhia 1200-luvun pronssilätkiä
…esimerkiksi passeissa. Jotta lähetit ja diplomaatit pääsisivät reissaamaan ympäri valtakuntaa, heille lyötiin käteen passeja, jotka todistivat henkilöllisyyden ja joiden avulla näin ollen vältti ylimääräisen häslingin.
Mongolialaisia sakekuppeja 1300-luvulta. Näimme myöhemmin muualla museossa intiaanien savikuppeja samoilta ajoilta ja käsityötaidot olivat pikkasen eri luokkaa.
Shakkinappuloita: sotilaat ovat pikkusikoja, kuningas isosika, kuningatar kaunis heppa ja torni luonnollisesti kameli
Kaunis mekko, haluan tuollaisen! …eikun se olikin miesten puku
Tullessamme museoon aulassa oli juuri alkamassa sirkusesitys, jonka tarkoituksena oli saada lisää ilmoittautumisia paikalliseen sirkuskouluun. Olimme juuri edellisellä viikolla nähneet Cirque du Soleilin esityksen, joka oli himpun verran kiinnostavampi, mutta emme tainneetkaan kuulua tämän Fernbankin esityksen kohderyhmään. Esityksen jälkeen esiintyi museon talviriehan bändi, jonka nimi liittyi jotenkin popcorniin.
T-Rex syö ihan just taustalla näkyvän joulukuusen. Joulukuusinäyttelyyn oli rakennettu eri maiden joulukuusia, mutta paikallinen Suomi-Atlanta-seura oli näköjään pihistellyt, eikä yksikään kuusista ollut koristeltu suomenlipuin.
Fernbankin pysyvissä näyttelyissä kerrattiin elämän syntytarina maapallolla – feat. dinosaurusten luurangot – sekä esiteltiin Georgian vaihtelevaa luontoa sen viidessä eri ekosysteemissä. Lapsille tämä on hitti, mutta aikuisiakin kiinnosti, eli kelpo sadepäivän nähtävyys. Lopuksi kävimme paikallisessa IMAXissa katsomassa To the Arctic-jääkarhuleffan, jossa toiseltiin parin lauseen välein, että kohta tulee ilmastonmuutos ja ajatelkaa edes jääkarhuja. Me jatkoimme lämpimään joulukuun iltaan pihajuhliin, jossa grillailtiin teepaitasillaan ja polskittiin porealtaassa.
Poseeraus vanhan kunnon stegosaurus-kamumme kanssa
