8839952236_14232916c2

Rento sunnuntai Larochettessa

Kuinkahan monta kertaa olen täällä blogissa kirjoittanut kertovani jostakin asiasta ”myöhemmin” ja jättänyt jutun kokonaan sikseen? Nyt töihin palattuani ei voi kuin nostaa hattua kaikille työssäkäyville, jotka silti jaksavat blogata lähes päivittäin. Minulla kun yhden blogipostauksen tuottamiseen saattaa mennä parikin tuntia, eikä tuota aikaa ole normaalina arki-iltana käytettävissä, kun töissä viipyy melkein kuuteen, töiden jälkeen yleensä suuntaan joko urheilemaan tai kavereiden kanssa iltaa viettämään, ja kotiin saapuessa se pari tuntia menee valtameren taakse skypettäessä. Illallista syön läppärin ääressä jotain hyvää HBO:n arkistoista katsoen, ja sitten olenkin jo aivan valmis rojahtamaan sänkyyn.

Mutta nyt on sunnuntai. Kylmä ja sateinen sää sekä kaverin puolikuntoisuus riittivät perumaan päivälle suunnitellun parinkymmenen kilometrin patikoinnin, ja sohvasurffaaja, jonka piti saapua illalla, joutuikin yllättäen perumaan. Koska sunnuntaina koko Luxemburg on kiinni, vietän tämän päivän tukevasti kotona verskoissa luppoaikaa viettäen. No ehkä jossain vaiheessa siivoan ja kasaan perjantaina saapuneen ruokapöydän, mutta päätavoitteena on rentoilu, ja siihen sopii blogin päivitys. Siispä palaan puolentoista kuukauden taakse ja kerron, mitä kymmenen kilometria Luxemburgin metsissä patikoituamme näimme.

Larochette Castle

Larochetten linnahan se siinä

Tästä näkymästä kesti vielä reilu puoli tuntia patikoida alas Larochetten kylään, jossa nautimme lounasta pienessä italialaisravintolassa. Ei ole etanapizzan voittanutta, sanon vaan. Pitkäksi venähtäneen lounastauon jälkeen kiipesimme tutustumaan linnaan, jonka vanhimmat osat rakennettiin joskus 1000-luvulla, ja joka esiintyy kirjoituksissa ensi kertaa ”vasta” 1200-luvulla.

Larochette castle

larochette4

larochette5

1500-luvun lopulla tulipalo riehui linnassa, eikä linnaa koskaan korjattu alkuperäiseen loistoonsa. Linnanmuurien sisällä olevista asuintaloista oli jäljellä lähinnä perustukset, mutta linnan korkea päärakennus oli vielä pystyssä, ja sitä ilmeisesti vuokrattiin juhlia varten. Sisällä myös näkyi, missä olivat sijainneet keittiön tulisija, linnanneidon vaatekaappi ja lordin makuuhuoneen oma vessa, jossa toki tuotosten loppusijoituspaikkana toimi alhaalla sijaitseva laakso.

View from Larochette Castle

Larochetten linnasta lordit ja leidit pystyivät tarkkailemaan kylässä asuvia alamaisiaan. Lipputangossa liehuu Luxemburgin (eikä suinkaan Hollannin) lippu.

larochette8

Larochetten linna siirtyi Luxemburgin valtion omistukseen 1979, ja valtio on restauroinut linnaa urakalla sekä suorittanut paikalla useita arkeologisia kaivauksia. Linna pidetään avoinna vierailijoille päivittäin klo 10-18 pääsiäisestä lokakuun loppuun.

Gate from Larochette Castle down to the village

larochette9

Erään patikointiseurueemme jäsenen mies ja lapsi olivat tulleet tapaamaan meitä lounastauolle ja liittyivät linnakierrokselle.

Että sellainen linna. Sitten olikin vielä kymmenisen kilometria kävelyä edessä, ennen kuin pääsisimme takaisin autoillemme. Viimeiset kymmenen kilometria olivat tällä kertaa reitin hienoimmat.

Stairs on Mullerthal Trail

Portaita reitillä riitti

Mullerthalin alue tunnetaan täällä Pikku-Sveitsinä, koska seutu on niin mäkistä. Polku kiemurteli ylös alas rinteitä ja kipusi välillä suurten kivenlohkareiden välistä. Näimme myös toisenkin linnan, joka taisi olla yksityisomistuksessa, sillä siinä ei ollut mitään mainintaa nimestä tai vierailuista. Linnojahan täällä riittää…

mullerthal11

mullerthal13

Mullerthal Trail

Jossain vaiheessa vuorikaurisosastoa kysäisin vieressäni kävelleeltä mieheltä, mistä hän oli kotoisin. ”Kurashoo”, mies vastasi. Siis mistä? Mies toisti pari kertaa nimen, ja sitten selvensi, että Karibialta. Ahaa, siis Curaçaolta! En yhdistänyt paikkaa lausumiseen, koska olin aina itse lausunut paikannimen vääräoppisesti ”Kurakao”.

mullerthal10

22 kilometrin kohdalla kaikki muut alkoivat olla poikki, mutta punatakkinen ukrainalaisnainen piti tahtia yllä huutamalla sekalaisia kannatushuutoja. Viva la Revolucion! Go Bayer München!

Nyt tuolla ulkona taas sataa. Sadesäässä parasta on, että voi hyvillä mielin lorvia sisällä, lukea kirjaa, katsoa leffoja ja syödä suklaata.





12 kommenttia aiheesta “Rento sunnuntai Larochettessa”

  1. Minulla on kanssa paljon noita ”myöhemmin” tulossa olevia juttuja. Mutta kun ei sitä enää muista aikojen päästä, mitä kaikkea sitä on tullut luvanneeksikaan. :-)

    Olihan siinä kävelyretkellä mittaa! Etanoita olen kyllä syönyt, ja tykkään niistä, mutta etanapizza kuulostaa… hm, eksoottiselta :-)

    1. Tuskinpa toisaalta lukijatkaan muistavat näitä lupauksia… :D

      Jos joskus tulee vastaan ja etanoista tykkää, niin kannattaa ottaa. Maistuvat aika samalta kuin mitä perinteisellä tavalla tarjottuna, mutta pizzan tomaattisoseen kanssa todella toimiva yhdistelmä.

  2. Sulla onkin niin perusteellisia postauksia! Mulla pisin aika yleensä menee kuvien latailuun ja käsittelyyn. Usein teen viikonloppuna viikolle kuvat valmiiksi. Tekstit postauksiin on yleensä kirjoitettu parissa minuutissa (Joo, se ehkä selittää aika paljon… ;P), tosin usein aihetta olen saattanut kypsytellä takaraivossa pidempään. Blogien lueskeluun ja kommentteihin menee sen sijaan monesti yllättävänkin paljon aikaa iltaisin. Olen saanut siitä kotona jopa vähän palautetta… ;)

    Mutta älä ota stressiä bloggaamisesta, kiva lukea laatupostauksiasi, vaikka edes vähän harvemmin!

    1. Mullakin kuvat vievät postauksen kirjoittamisessa eniten aikaa, erityisesti niiden valinta. Että minkä näistä viidestäkymmenestä kuvasta tästäkin aiheesta haluaa julkaista… Tuo blogien lukeminenkin vie aikaa joo. Luen välillä kännykästä blogeja, kun odottelen jossain tai matkustan bussilla, mutta se on toisaalta ärsyttävää, kun siitä kommentointi on niin vaikeaa – ja usein kuitenkin tekee mieli kommentoida. ;)

      Ja ei sunkaan postauksista se minuuttien kirjoitusaika näy, taitaa olla sen verran hyvin kypsyteltyjä. ;)

  3. Liityn edellisiin: Älä stressaa, mutta älä myöskään lopeta kokonaan bloggaamista! Kirjoitat niin elävästi moninaisista kokemuksistasi (eli aika paljon kaikkea ehdit työssäkäynnistä huolimatta!) Tosin blogisi on aiheuttanut hienoista kateudenvihreyttä tässä lukijassa sitten Luxembourgiin muuttosi. Melkein joka kirjoituksen luettuani, etenkin tämän ja edellisen, haikailen Eurooppaan.

    1. Ruoho on aina vihreämpää Atlantin toisella puolen vai miten se menikään… mutta häh, eikö Deep South aiheuttanut kateudenvihreyttä lainkaan? :D Paljon mukavia republikaaneja ja omituisia road side attractioneita!

      1. No ne road side attractionit toki välillä. ;) Mutta nekin tuntuivat olevan niin paljon helpommin saavutettavissa… Miehen kanssa kun edelleen pidetään sitä Shermanin marssi Atlantille -roadtrippiä seuraavien reissujen listalla.

  4. Hei, loysin tanne From Holland with Love -blogiin jattaman kommenttisi perusteella, kivoja teksteja ja niin perusteellisia :)

  5. Selailin vanhoja patikointikirjituksiasi ja päädyin tänne :) Edellisen postauksen lopussa iski melkein ”paniikki” kun se loppui niin kesken, onneksi jatkoa seurasi! Ainakin siis jos hakee blogista jotain juttua hakusanalla, jää jatko-osaa kaipaamaan :)

    Pizzasta piti kommentoida – etanapizzaa en ole maistanut, mutta täällä SB:ssa on yksi italialainen ravintola, joka tarjoaa todella *ylistyssanoja* hyvää tryffelipizzaa (niiden tryffelipastaa kannattaa myös kokeilla). Jos joskus eksyt SB:iin, niin kannattaa kipaista:
    http://www.trattoriatoscana-sb.de/kontakt.html

    1. Hei kiitti vinkistä! Pitää pitää mielessä, koska eiköhän tästä jossain vaiheessa sinne eksy. :)



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

CommentLuv badge