9086789499_89cd2c7059

Kaupunkipikavisiitti, osa kaksi

Taannoin Lontoon konferenssista jatkoin suoraan työmatkaa erääseen toiseen kaupunkiin.

Mikä kylä?

Joen varrella…

Ollaanko sitä Saksassa?

Vaiko sittenkin Ranskassa?

Lontoon Heathrowlta lento vei Pariisin Charles de Gaullelle, josta vaihdoin TGV-pikajunaan ja olin parissa tunnissa Strasbourgissa, Alsacen pääkaupungissa aivan Ranskan ja Saksan rajalla. Strasbourgissa näkyy vahvasti sekä ranskalaisen että saksalaisen kulttuurin kädenjälki, ja ranskalainen työkaverini väitti, että paikalliset puhuvat ranskan sijaan omaa alsacen kieltään, jossa kielioppi on ranskasta mutta sanasto vahvasti saksasta. Vertailun vuoksi Luxemburgissa puhuttavan letzen kielioppi on enemmän saksasta päin, mutta kieli vilisee ranskan sanastoa.

Crossing the Rhine between Strasbourg and Kehl

Reinin ylittävä kaksi maata yhdistävä kävelysilta on täynnä pariskuntien rakkauttaan juhlistamaan jättämiä lukkoja

Crossing the Rhine between Strasbourg and Kehl

Minulla oli Strasbourgissa yksi vapaapäivä, jolloin Luxemburgissa asuva kaveri liittyi seuraani. Päivä oli aurinkoinen ja lämmin, yksi toukokuun parhaimmista päivistä, ja hetken siinä ihmeteltyämme päätimme kävellä Saksaan. Strasbourgin keskusta ei ole suoraan Reinin varrella vaan pari kilometria siitä länteen, Ill-joen haarassa. Keskustan ja Reinin väliin jää paljon vanhaa epämääräistä teollisuusaluetta, jota ollaan pikku hiljaa raivaamassa asuinalueeksi nyt, kun tulleista ja rajavalvonnasta on päästy eroon. Kävelysilta vei meidät saksanpuoleiseen Kehliin, mutta teimme pian U-käännöksen kohti Ranskan puolella sijainnutta jäätelökiskaa. Päivä oli siis todella lämmin.

Ice hockey in a Strasbourgish bar

Löysimme Strasbourgista myös irkkubaarin, joka suostui näyttämään Suomi-Ruotsi-jääkiekko-ottelun. Euroviisufinaalin sen sijaan katsoimme hotellihuoneessa pizzojen ja alsacelaisen viinin siivittämänä.

Strasbourg Cathedral

Strasbourgin katedraali, maailman korkein rakennus 1647-1874. Mitä sitä turhaan kahta tornia rakentamaan jos yksikin riittää maailmanennätykseen.

Kävimme tsekkaamassa myös kaupungin toiseksi tunnetuimman maamerkin, katedraalin. Sen tunnistaa erityisesti julkisivusta, joka on vähän toispuoleinen… ilmeisesti osittain siksi, että rahat loppuivat, ja osittain siksi, että katedraalin rakentamisessa kesti niin pitkä aika, että kun päästiin viimein miettimään oikeanpuoleisen tornin toteutusta, katedraalin rakennustyyli oli mennyt jo pois muodista. Hyvä niin, sillä nykyaikaisen tietämyksen perusteella katedraali olisi toisen kellotornin painosta vajonnut suohon, jonka päälle se on rakennettu.

Detail at Strasbourg Cathedral

Strasbourg cathedral

Strasbourg cathedral organs

Bling-bling-urut

Kaupungin tunnetuimmasta maamerkistä, Europarlamentista, en hoksannut ottaa kuvia, vaikka sekin käytiin katsastamassa. Tänne siis mepit kerran kuussa raahaavat Brysselistä kamppeensa, avustajansa ja läjän virkamiehiä, koska joskus taannoin jossain EU-sopimuksessa Strasbourg säädettiin symboliseksi eurooppalaisen yhteistyön pääkaupungiksi. Nykyään kaikki jäsenmaat Ranskaa ja Luxemburgia lukuunottamatta olisivat valmiita lopettamaan logistiikkarumban ja siirtämään parlamentin täysipäiväisesti Brysseliin, mutta muutokseen tarvitaan yksimielinen päätös. Ranskalle ei sovi, koska Strasbourgin hotellit ja ravintolat kärsisivät, ja Luxemburgille ei sovi, koska Luxemburg halua tukea virastojen keskittymistä Brysseliin, sillä siellä on myös paljon EU-insituutioita. Rumba siis jatkukoon, ja kuuleman mukaan istuntoviikoilla Strasburgin baareissa ja yökerhoissa on joka ilta tosi hyvä meno.

European Parliament Strasbourg

Tällainen lasikolossi tämä parlamentti. Istuntosali sijaitsee rakennuksen keskellä näkyvässä pallossa. Kuva: Cédric Puisney

Strasbourg

Petite Francen alue Ill-joen haaraumassa, minulla tuolta kattohuoneisto kiitos

Jenni at Strasbourg's Petite France

Blogaaja vielä muikeana ennen kuin tajuaa kävelylenkin venähtäneen niin, että Suomen esitys Euroviisufinaalissa jäi näkemättä





3 kommenttia aiheesta “Kaupunkipikavisiitti, osa kaksi”

  1. Samannäköistä on kuin Mulhousessa ja Colmarissa siellä samoilla nurkilla – Strasbourgiin saakka en ole itse vielä ehtinytkään. Kauniita kuvia! Mainitsiko työkaverisi, miten yleistä Alsacen oman murteen puhuminen on, ja osaavatko esimerkiksi nuoretkin sitä, vai onko enemmän perinteinen juttu? En muista itse Alsacessa törmänneeni paikallismurretta puhuviin, mutta kaksikielisiin katukyltteihin yms. kyllä. Olisi hauskaa testata, ymmärtääkö puheesta mitään :)

    1. Me käytiin Iiron kanssa Colmarissa toukokuun alussa, ja musta se oli paljon keskiaikaisemman ja söpömmän näköinen kaupunki. Onhan se toki pienempikin, joten sillä selittyy. Mulhouseen sen sijaan ei ehditty.

      Musta tuntuu että mun työkaveri ei tiedä oikeasti Alsacen tilanteesta yhtään mitään. Hän on ylpeä Atlantin rannikon kasvatti ja suhtautuu epäilevästi kaikkiin muualta Ranskasta tuleviin…

  2. Tunnistin toisesta kuvasta että Strasbourg :-) Ihana kaupunki jossa olisi kiva käydä kesällä, itse vain piipahtanut siellä pikaisesti kahdesti talvella, työmatkalla.



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

CommentLuv badge