Kieli kuin kieli

Kun minut palkattiin, työhaastattelussa vihjattiin, että olisi hyvä opetella ranskaa jossain vaiheessa, mutta samalla todettiin, että eiköhän sillä englannillakin pärjää. No jaa, pärjää ja pärjää. Omassa 40 hengen tiimissäni on pari ihmistä, jotka puhuvat suunnilleen yhtä hyvää englantia kuin minä ranskaa – siis eivät puhu – ja vaikka totean kokousten alussa, että arvostaisin englantia kokouskielenä, silti usein jossain vaiheessa kieli lipsahtaa ranskaksi: joko minut on unohdettu, tai sitten joku (yleensä) vanhempi patu toisesta yksiköstä toteaa, että hänen ilmaisunsa on tärkeämpää kuin minun ymmärrykseni.

Työpaikan sähköpostikirjeenvaihdossa standardina on, että englanti ja ranska ovat kumpikin hyväksyttyjä työkieliä, ja sanakirja ja Google Translate ovat minulla ahkerassa käytössä myös erilaisten dokumenttien lukemisen apuna. Yleensä jos viesti lähetetään vain minulle tai suppealle piirille, johon minä kuulun, ihmiset pitäytyvät englannissa, mutta tässä parin viikon sisään olen eräänkin HR-ihmisen kanssa käynyt pitkää kahdenkeskeistä sähköpostikirjeenvaihtoa, jossa minä kirjoitan englanniksi kun en muuta osaa, ja hän pitäytyy sitkeästi ranskassa. Kerran totesin, että nyt en ihan OIKEASTI ymmärtänyt edes sanakirjan avulla hänen viestinsä sisältöä, ja vastaus tuli sujuvalla englannilla, mutta jo seuraavassa viestissä hän palasi takaisin ranskaan. Kun asia ei lopulta kirjeitse selvinnyt, turvauduin puhelimeen, jossa sitten puhelimessa toisessa päässä puhuttiin puolet ajasta ranskaa ja minä sitä kovasti yritin ymmärtää – ja omaksi suureksi hämmennyksekseni ymmärsinkin tarpeeksi, että sain asian hoidettua.

Kuuntelen netin kautta suomalaisia radiokanavia, ja tämä biisi innoitti minut aiheen pariin.

Olen välillä saanut kuulla kyseenalaista palautetta ranskankielen osaamattomuudestani, kun yksi englannintaidottomista kollegoistani kysyi tulkin välityksellä, miksi IHMEESSÄ en puhu ranskaa, tai aiemmin mainittu HR-ihminen ihmetteli syyllistävällä taustavireellä, miten pärjään Luxemburgissa ilman ranskaa (kiitos kysymästä, ihan kohtuullisesti) ja miten olen voinut saada työpaikan ilman ranskantaitoa (niin, sujuvaa englantiani pidettiin työhaastattelussa joukosta poikkeavana vahvuutena). Suurin osa työkavereistani on kuitenkin suhtautunut kielitaitooni tai sen puutteeseen positiivisesti, ja osa on jopa todennut, että voisin jättää ranskan opiskelematta, jotta minun kanssani olisi pakko prepata englantia jatkossakin.

Myös kaupungilla kielitaidottomuus on korkeintaan hidaste: asuntooni tulleen uuninkorjaajan kanssa kommunikoin sujuvasti niin, että minä puhuin yksinkertaista englantia, hän yksinkertaista saksaa (jota en ole ikinä opiskellut, mutta näköjään ymmärrän yllättävän paljon), ikkunankorjaajan kanssa varmistimme yhteisymmärryksen niin että minä sokelsin ranskaa ja hän englantia, ja kaupoissa pääsee pitkälle hymyllä ja elekielellä. Tämän lisäksi moni luxemburgilainen puhuu erinomaista englantia, täällä kääntymässä käynyt pikkusiskoni onnistui selvittämään yllättävän monen asiakaspalvelijan kanssa asiansa portugaliksi, ja eräässä luxemburgilaisravintolassa palvelua saa myös suomeksi, koska espanjalaisella tarjoilijalla on suomalainen vaimo.

Vaikka työpaikalla minulla ranskalaisten työkavereiden takia painottuu ranska, kaupungilla vältän aloittamasta keskustelua bonjourilla. Sen sijaan toimiva aloitus on reipas Moien! – siis ”moi” luxemburgiksi eli letzeksi. Ääntämykseni on ilmeisesti sen verran pielessä, että minulle usein tarjotaan tästä eteenpäin suoraan jotain muuta kieltä, mutta johtuneetko tästä, että en ole ikinä kohdannut erityisen nihkeää palvelua, josta ranskaa kaupungilla puhuvat kaverit ja kollegat välillä valittavat. Vaikka kaikki luxemburgilaiset kieltä puhuvatkin, koska yläkoulut ovat ranskankielisiä (ja alakoulut taas saksaksi – kunnon kielikylpy!), paikallisia selvästi ärsyttää ranskalaisten asenne, että ranskaa pitäisi osata.

Richness of European languages

Kiitos on muuten letzeksi Merci, saksalaisella ärrällä. [kuva: Andrew Black]





9 kommenttia aiheesta “Kieli kuin kieli”

  1. Mulla on välillä vähän sama fiilis täällä Portugalissa. Yrityksen kieli on periaatteessa virallisesti englanti, mutta silti kaikki tapaamiset ja pikkujoulujuhlien ilmoitukset ym. ovat portugaliksi. Siis tavallaan ymmärrän, että maassa maan tavalla, mutta toisinaan en ymmärrä sitä, että niitä henkilöitä ei oteta huomioon, joiden portugalin kielen taito on olematon. Nyt jo entinen esimieheni istui palavereissa google translator auki ja pyysi aina etukäteen powerpoint kalvot sähköpostiin, kun ei sitä englantia voitu edes kohteliaisuussyistä vähän puhua!

    Ehkä jotenkin virallisemmissa tilanteissa olisi ihanteellista, että käyttökieli olisi englanti. Arvostaisin aika paljon esimerkiksi sitä, että työsopimus olisi saatavilla sekä englanniksi että sen kyseisen maan kotikielellä. Nyt olen joutunut tuomaan työsopparit kotiin luetuttavaksi ennen allekirjoittamista. :/ Mutta sitten taas epävirallisissa tilanteissa, tekstiviestit ja perhelounaat voi mun puolesta mieluusti olla portugaliksi, jotta oma kielitaito karttuu.

    1. Tuo on ihmeellistä, että edes esimies ei saa ihmisiä ruotuun kieliasioissa. Vielä ihmeellisempää on, kun vertaa tätä meininkiä Suomeen: meitä saattoi olla palaverissa 9 suomalaista ja yksi ulkomaalainen, mutta aina vaan puhuttiin englantia, tai jos puhuttiin välillä suomea niin pyydettiin sitä anteeksi. Täällä olen saattanut istua palaverissa vartin verran ymmärtämättä mitään ja lopulta todennut, että palaveeratkaa vaan rauhassa keskenänne, minä lähden kahvitauolle…

      Minusta toisaalta tuntuu, ettei työpaikkani käytäntö ole ”maan käytäntö” niinkään kuin ranskalaisten maahanmuuttajien käytäntö, jotka työpaikan ovat vallanneet. Kuulema enemmän luxemburgilaisia täynnä olevat firmat hoitavat asiat sujuvammin englanniksi, ja esim vuokrasopimus tuli luxemburgilaiselta välittäjältä automaattisesti englanniksi – onneksi!

  2. Saudeissakin on vähän sama ongelma. Työkielen pitäisi olla englanti, mutta usein kirurgit puhuvat leikkauksen aikana arabiaa. Ja tietsyti valtava filippiinoväestö omaa kieltänsä.

    Kaupungilla pärjää vaihtelevasti englannilla. Jotkut asiakaspalvelijat osaa vähän, toiset ei yhtään. Taksikusit harvemmin, ja ensimmäiseksi Saudeissa oppiikin ohjaamaan taksikusia arabiaksi :-)

    1. Eikö tuo, että kirurgit puhuvat eri kieltä kuin sairaanhoitajat, aiheuta suurempaa hoitovirheriskiä? Kuulostaa vähintäänkin epäilyttävältä…

      Kunhan keskimäärin saa asiat hoidettua vähintään elekielellä, niin minua ei haittaa, ettei kaupungilla aina puhuta englantia. Suomessa olisi varmaan siinä mielessä vähän masentava asua, ettei todellakaan ikinä oppisi suomea, kun sitä ei tarvitsisi mihinkään. Kuulostaahan se siistiltä, että osaa arabiaa edes tuon verran. :)

  3. Kyllähän se periaatteessa voi olla riskaabelia kun puhuvat eri kieltä, mutta kyllä ne sitten englantia puhuu, kun hoitajan pitää ymmärtää. Enemmän ongelmallista on välillä joidenkin (hoitajien ja lääkärien) aksenttien ymmärtäminen…

    1. Tästä aksenttiongelmasta tulee vähän mieleen se, kun työhaastattelussa minulta kysyttiin ”ashtömölin” taidoistani (siis HTML) ja siitä, sujuuko minulta ”dshödö-ö-ö” (eli J2EE). Ihan kuin asiat eivät olisi tarpeeksi vaikeita muutenkin. :)

  4. Uusi työpaikkani on hyvinkin kansainvälinen ja kuulemma firman virallinen kieli on englanti. Olen tässä käynyt infopakettia lävitse ja kaikki muu informaatio on kyllä englanniksi, mutta eläkkeeseen liittyvä pläjäys on hollanniksi.. Annoin suosiolla Justinin luettavaksi, kun ei oma kärsivällisyys riittänyt ymmärtämiseen vaikka periaatteessa ymmärsinkin mitä luin. Kun pelkkä sanojen ymmärtäminen ei aina takaa, että varsinainen asia menee perille :)

    Mutta odottelen kyllä mielenkiinnolla töiden alkua, että mennäänkö englannilla niin kuin on luvattu ja vannottu :) Sen lisäksi että omassa tiimissä puhutaan myös suomea!

    Kuulostaa kyllä vähän erikoiselta että HR-henkilö ns. pakkoranskattaa.. heidän kun luulis olevan juurikin niitä ihmisiä, joiden tarkoitus on auttaa :) Mutta tsemppiä ranskan opiskeluun! Toivottavasti se helpottaa työarkea.. luulisi meinaan että työ on tarpeeksi haastavaa ilman kielikiemuroitakin ja dokumenttien kääntämistä googlella..

    1. Sentään olet lukenut eläkeinfopaketin! Minä olen tainnut jättää ne suosiolla lukematta myös suomeksi. :D

      Suomalainen työkaveri on kyllä suuri helpotus, vaikka tiimissä puhuttaisiinkin vierasta (tai sinulle vähemmän vierasta, mutta kuitenkin) kieltä. Minä olen löytänyt viereisistä toimistorakennuksista suomalaisia, joiden kanssa käyn syömässä silloin, kun vieraat kielet rupeavat pursuamaan korvista. Lisäksi ihan kiva, kun voi jollekulle valittaa turvallisesti suomeksi työpäivän vaikeuksista, ja parasta, kun se joku on itse samanlaisessa asemassa ja ymmärtää.

      Ja minäkin tosiaan luulin, että HR-henkilöiden tarkoitus olisi auttaa, mutta taisin olla väärässä. Ei ole vielä nimittäin sellaista HR-henkilöä tässä organisaatiossa tullut vastaan, josta olisi ollut enemmän hyötyä kuin haittaa…

      Kiitos tsempeistä ja tsemppiä sinulle takaisin uuteen työhön!



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

CommentLuv badge