Viimeiset tuhat kilometriä

Kymmenen asteen pakkasesta huolimatta automme starttasi eilen aamulla kuin unelma ja pääsimme lähtemään liikkeelle Oklahomasta auringon noustessa horisontissa.

kohticoloradoa1 (1280x853) (640x427)

Kaksiovisen avoauton takapenkit on kätevintä lastata täyteen matkalaukkuja ja muuta sälää katon ollessa auki – myös pakkasella

kohticoloradoa2 (1280x853) (640x427)

Oklahoman tasangot olivat peittyneet ohueen lumikerrokseen, joka jatkui tasaisena silmänkantamattomiin

Olimme jättäneet reissun viimeiselle päivälle eniten kilometrejä – pyöreät tuhat – ja ajotuntejakin oletimme kertyvän melkein kymmenen. Päällimmäisenä motiivina reittisuunnittelulle oli halu päästä perille, mutta myös se, ettei matkan varrella ollut oikein mitään, mihin pysähtyä. Tasaisilla pelloilla vaelteli lehmälaumoja, pikkukylissä ränsistyneet bensikset toimivat myös sekatavarakauppoina, ja tieverkko oli valtavaa ruutukaavaa jatkuen viivasuorana kymmenen mailia kerrallaan.

kohticoloradoa3 (1280x853) (640x427)

Horisontissa vasemmalla mustat lehmät yrittävät järsiä ruohoa lumen alta

kohticoloradoa4 (1280x853) (640x427)

kohticoloradoa5 (853x1280) (427x640)

Cherokeen kylän vesitorni. Alunperin Georgiassa asuneet cherokeeintiaanit ajettiin 1800-luvulla Oklahomaan, mikä näkyy paikannimissä.

Oklahoma ja Kansas eivät tuota pelkästään peltoja ja lehmiä, vaan myös öljyntuotanto on tärkeä osa paikallista maaseutua. Alueen alla sijaitseva öljykenttä oli aikoinaan maailman suurin tunnettu öljyvaranto, kunnes joku keksi Lähi-Idän potentiaalin, mutta yhäkin maaseutu on täynnä yksittäisten maanomistajien öljypumppuja.

kohticoloradoa6 (1280x853) (640x427)

Näitä oli paljon

kohticoloradoa7 (1280x853) (640x427)

Tästä tarvikkeet pistää pystyyn oma öljykaivo

kohticoloradoa8 (1280x853) (640x427)

Kansasin puolella oli ihan yhtä paljon öljynpumppausta

kohticoloradoa9 (1280x853) (640x427)

Sopiva paikka öljykaivolle on esimerkiksi omakotitalon takapiha…

kohticoloradoa10 (1280x853) (640x427)

…eivätkä lehmätkään pane pahakseen pientä pumppaustoimintaa laitumellaan

Kansasissa päätimme suunnata yhä pienempiä teitä pitkin Dodge Cityyn, mistä oletimme löytävämme lounasta. Päädyimme oikaisemaan Gypsum Hillsien läpi, missä kumpareet ja kukkulat toivat yllättävää vaihtelevuutta maisemaan. Huomasimme olevamme todellisessa erämaassa: seuraavan 40 mailin aikana näimme ehkä viisi autoa eikä yhtäkään muuta elon merkkiä.

kohticoloradoa11 (1280x853) (640x427)

Gypsum Hills eli Kipsikukkulat

Lounaan jälkeen maisema muuttui harmaanvalkoisesta ruskeaksi ja pellot palasivat, jos mahdollista vielä tasaisempina. Pohdimme, miltä tuntuisi tulla tänne uudisraivaajana ja pystyttää talo keskelle avaruutta. Hetken ajan vaeltelevien puhvelilaumojen tiirailu ikkunasta kuulosti hauskalta idealta, mutta sitten muistimme 30-luvun Dust Bowlin eli kuivan ajanjakson, jolloin näitäkin alueita riivasivat pölymyrskyt, ja talo ilman mitään tuulensuojaa ei enää kuulostanutkaan niin houkuttelevalta.

kohticoloradoa12 (1280x853) (640x427)

kohticoloradoa13 (1280x853) (640x427)

No minne me sitten lopulta päivän lopuksi päädyimme? Lähimmäksi veikkasi Pilvi ehdottaessaan määränpääksemme Denveriä. Uusi Amerikan-kotimme sijaitsee siitä nelisenkymmentä kilometriä luoteeseen Boulderin hippikaupungissa, jossa katukuvaa hallitsevat pyöräilijät, hipsterit ja pienpanimot – mutta siitä lisää joskus myöhemmin.

welcometocolorado (640x427)

Ylitimme matkamme viimeisen osavaltiorajan juuri ennen auringonlaskua

Meidän piti alunperin saada tavaramme viimeistään jouluaatonaattoon mennessä, mutta myöhemmin muuttofirma ilmoitti, että muutto voisi olla ehkä jouluaattona. Jossain Kansasin peltojen keskellä saimme sitten lopulta yhteyden muuttofirman edustajaan, joka vakuutteli ettei ollut yrittänyt vältellä meitä vaikka selvästi oli yrittänyt, ja syykin oli selvä: tavaramme olivat yhä Atlantassa, eikä muuttofirmalla vieläkään ole tietoa, milloin ne saataisiin tänne puolelle mannerta. Joulusuunnitelmat menivät siis meidän osaltamme vähän uusiksi, ja muuttolaatikoiden purkamisen sijaan suuntaamme vuorille samoille seuduille, missä vietimme jo Thanksgivingiä.

Oikein hyvää joulua kaikille blogin lukijoille!

Kirjoittajasta

Jenni

Jenni muutti ulkomaille kesällä 2012 ja on siitä lähtien ihmetellyt maailman menoa Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Blogissa tutustutaan nähtävyyksiin, kulttuureihin ja ihmisiin sekä eletään ulkosuomalaisen arkea, yleensä pilke silmäkulmassa. Erityisenä kiinnostuksenkohteena patikointipolut kauniin luonnon keskellä ja maailmanperintökohteet missä vaan. Nykyinen asuinpaikka Boulder, Colorado, USA.

9 kommenttia postaukseen “Viimeiset tuhat kilometriä”

  1. Hyvää Joulua ! Varmasti muistettava jouluaaton seikkailut teillä. Sen pitäisi olla oikein ihanteellinen alue aktiivisille, ulkonaliikkuville ihmisille.

  2. Hyvää joulua! Ajoimme Boulderin ohi viime keväänä, ja se vaikutti tosi kivalta paikalta. Kävikö työnantajalta uusi käsky, vai muuttuiko työpaikka tykkänään? Toivottavasti saatte kodin pian kuntoon :)

    1. Yritän pitää meidän työsuhteet blogin ulkopuolella, vaikka ne joskus täällä vilahtelevatkin. :) Boulderista sen sijaan voin kertoa, että olen aika täpinnöissäni, sen verran kivalta kaupungilta on tähän mennessä näyttänyt!

  3. Hyvää Joulua ja onnea uuteen Amerikan kotiin! Colorado ja sen alueet ovat itselleni täysin vierasta seutua ja innolla odotan teidän kuulumisia :)

  4. Kiitos kaikille onnentoivotuksista! Toivotaan, että se on matkassa, kun tavarat saapuvat joskus ensi viikolla, ettei ole liian montaa laatikkoa hukkunut matkalle.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

CommentLuv badge