Art Nouveau & École de Nancy

Kirjoitin viikko sitten, että tämän viikonlopun viettäisin ihan vaan kotona ilman mitään suunnitelmia. No, viikossahan ehtii keksiä jos jonkinmoisia suunnitelmia… Alkuviikosta päätimme lähteä lauantaina patikoimaan, mutta kun perjantaina säätiedotus lupasi kaatosadetta, vaihdoimme suunnitelmaa lennosta: lähdetäänkin Ranskaan, tarkalleen ottaen Nancyyn vajaan kahden tunnin junamatkan päähän, tutustumaan sadepäivän kunniaksi paikalliseen art nouveau -museoon. Junalippu maksoi 17 euroa per henki ja sisälsi rajattomasti matkustusta yhden päivän ajan Luxemburgissa, Ranskan Lorrainessa ja Saksan Saarlandissa, ja tässä kohtaa kaikki junattomissa maissa tai kalliiden junaverkkojen alueilla asuvat (köh-VR-köh) voivatkin itkeä verta.

Le musée de l'Ecole de Nancy

Minä en viitsinyt kuvata tuulisessa kaatosateessa, mutta jos olisin kuvannut, niin suunnilleen tällainen kuva olisi tarttunut kameraan. [kuva: Jean-Pierre Dalbéra]

Musée de l'Ecole de Nancy

École de Nancyn museon arkkitehtuuri oli jo näkemisen arvoista. [kuva: Jean-Pierre Dalbéra]

École de Nancyn museon talon rakensi alunperin 1800-luvun loppupuolella art nouveau -keräilijä Eugène Corbin. Hän oli hankkinut omaisuutensa perustamalla Pariisiin tavaratalo Magasins Réunisin, minkä turvin hän pystyi keskittymään taiteen ihailuun ja joskus myös taiteiluun. 1930-luvulla hän avasi talonsa ja kokoelmansa yleisölle, mutta museo ei ollut kovinkaan suuri vetonaula, vaikka pääsymaksu oli ilmainen ja Corbin rummutti museotaan paikallislehdissä. Toisen maailmansodan jälkeen hän sitten juuri ennen kuolemaansa lahjoitti talon kokoelmineen kaikkineen Nancyn kaupungille, mutta kaupunkia vaivasi aluksi kiinnostuksen puute, ja talo avattiin uudestaan museona vasta vuonna 1964.

Art Nouveau at Musée de l'École de Nancy

Art Nouveau at Musée de l'École de Nancy

Art Nouveau at Musée de l'École de Nancy

Perhe Corbinin ruokailuhuone, lattiasta kattoon art nouveauta. Seinät oli päällystetty nahalla, johon oli kohokuvioitu kukkia.

Art Nouveau at Musée de l'École de Nancy

Tämän lasimaalauksen sininen väri näytti portaiden alapäästä katsottuna keltaiselta.

Art Nouveau at Musée de l'École de Nancy

École de Nancy (suom. Nancyn koulu) oli Ranskan tunnetuin art nouveau -liike, joka yhdisti taiteilijoita ja taideteollisuutta, ja se ammensi inspiraatiotaan kasveista, kuten neidonhiuspuista, lumpeista ja putkikasveista. Suurin syy sen kasvuun viime vuosisadan vaihteessa oli, että Saksa oli valloittanut vuonna 1871 Ranskalta Alsacen ja Pohjois-Lorrainen alueet: ne ranskalaiset, jotka eivät halunneet siirtyä Saksan vallan alaisuuteen, pakenivat menetetyiltä alueilta, esimerkiksi Strasbourgista, Mulhousesta ja Metzistä, ja muuttivat usein Nancyyn, josta tuli uusi rajakaupunki. Lopputuloksena Nancyn asukasluku kaksinkertaistui, ja kansallismieliset ranskalaistaiteilijat lyöttäytyivät yhteen miettimään, miten Nancyn taideskeneä voisi parhaiten promota.

Art Nouveau at Musée de l'École de Nancy

Art Nouveau at Musée de l'École de Nancy

Herra Corbin eli art nouveauta: toki myös makuuhuoneen kalusteet olivat tyylille uskollisia.

Art Nouveau at Musée de l'École de Nancy

Makuuhuoneen kylpyhuonetta koristi tämä lasimaalaus

Ceramic Grotto at the Musee de l'Ecole de Nancy

…ja tällainen vesielementti/kylpyamme löytyi kanssa kylpyhuoneesta. [kuva: Steve Silverman]

Art Nouveau at Musée de l'École de Nancy

Art Nouveau at Musée de l'École de Nancy

Saisiko olla kurpitsakäytävävalaisin?

Nancyn art nouveaussa oli alusta asti tärkeää yhteistyö teollisuuden kanssa. Taiteilijat halusivat ensisijaisesti tehdä käyttöesineitä, joiden teollinen valmistus olisi kohtuuhintaista. Art nouveau haluttiin kaiken kansan saataville, ja teollisuuden edustajat hehkuttivat taiteilijoiden kustannustajua.

Art Nouveau at Musée de l'École de Nancy

Myös rouvan kirjailukehikko oli art nouveaun tyyliin

Art Nouveau at Musée de l'École de Nancy

Pöllöjä ja liskoja makuuhuoneen vaatekaapissa

Art Nouveau at Musée de l'École de Nancy

Art Nouveau at Musée de l'École de Nancy

Museon jälkeen suuntasimme jalat märkinä jatkuvassa vesisateessa kohti keskustaa ja ruokapaikkoja. Harmi vaan, että olimme myöhässä: Ranskassa ravintolat ovat auki lounaalle täsmällisesti klo 12-14.30, ja kello oli jo 14.45. Niinpä ravintolakatu rue des Maréchauxilla myytiin kaikista ravintoloista eioota, mutta yhdestä vinkattiin, että Place Stanislasilla olisi nonstop-ravintola, josta saisi pöperöä vatsaansa myös epäranskalaiseen aikaan.

Place Stanislas

Place Stanislas, jonka keskellä Lorrainen herttua Stanislasin patsas, ja takana ei-yhtään-pramea kaupungintalo

Place Stanislas

Place Stanislasin suunnitteli Emmanuel Héré 1750-luvulla, ja nykyään se on UNESCOn maailmanperintölistalla.

Place Stanislas

Turistiravintola löytyikin, ja sain tilattua etanoita ja tartarpihviä. Jälkimmäisen kohdalla tarjoilija huomautti: Vous savez que c’est un steak cru? Tiedäthän, että se on raakaa lihaa? Kyllä, tiesin, mutta varmaan liian moni turisti ei ole tiennyt ja on järkyttynyt saadessaan ruokalajin eteensä, joten tämä pitää erikseen varmistaa.

Place Stanislas

Place Stanislasin joka kulmassa on kultaiset portit

Place Stanislas

Matkakumppanini toppatakki ei ollut koleassa säässä liioittelua

Koska sade vain jatkui ja jatkui, kenkäni olivat litimärät ja sateenvarjo tuulesta puoliksi rikki, jatkoimme myöhäisen lounaan jälkeen suoraan rautatieaseman vierellä olevaan kahvilaan odottelemaan junan lähtöä. Kahvila Excelsior ei ollut siitä halvemmasta päästä, mutta sisus oli hyvää jatkumoa art nouveaun täytteiselle päivälle – ja matkakumppanini innostui, kun tarjoilija tarjoitui puhumaan hänelle saksaa. Minä yritin kovasti jatkaa kommunikointia ranskaksi, mutta tarjoilija oli jo saanut päähänsä, että olimme saksankielisiä, joten nyt oli minun vuoroni olla ulalla.

L'intérieur de la brasserie Excelsior (Nancy)

Excelsiorin sisusta [kuva: Jean-Pierre Dalbéra]

P.S. Tätä blogia voi vielä tiistaihin saakka ehdottaa Super Saver Travel Blog Awardseissa parhaaksi ulkomailla asumista käsitteleväksi blogiksi.

Kirjoittajasta

Jenni

Jenni muutti ulkomaille kesällä 2012 ja on siitä lähtien ihmetellyt maailman menoa Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Blogissa tutustutaan nähtävyyksiin, kulttuureihin ja ihmisiin sekä eletään ulkosuomalaisen arkea, yleensä pilke silmäkulmassa. Erityisenä kiinnostuksenkohteena patikointipolut kauniin luonnon keskellä ja maailmanperintökohteet missä vaan. Nykyinen asuinpaikka Boulder, Colorado, USA.

14 kommenttia postaukseen “Art Nouveau & École de Nancy”

  1. Onpa teilla ollut kiva viikonloppu! Hienoja kuvia ja paikkoja. Tuo museo olisi minullekin mieleen. Ja voi mika palatsi. (Jotenkin tuosta varista tulee mieleen Shonbrunning linna Wienissa ja Sissi-elokuvat. Niita tuli katseltua pikkulikkana varmaan miljoona kertaa.)

  2. Muistuttaa paljon vaikkei toisaalta ollenkaan Prairie Schoolin arkkitehtuuria. Jos et vielä ole tutustunut, suosittelen, viimeistään kun tulet Chicagoon! Vaikka paras olen sanomaan, tässä Frank Lloyd Wrightin naapurissa asun, enkä vieläkään ole käynyt kodissaan enkä museossa.

    1. Pitipä googlata tuo Prairie School ja katsoa, että minkä näköistä se on. ;) Eli joo, nyt on ainakin ”to do”-listalla. :D Ja niitä lähellä olevia nähtävyyksiä on tunnetusti vaikeinta päästä katsomaan. Olen jo teinistä lähtien harrastanut noiden maailmanperintökohteiden bongaamista, mutta arvaa vaan, olenko ikinä käynyt Raumalla…

      1. Vaikka Vanha Rauma onkin veikeä ja söpö, älä jätä Kylmäpihlajan majakkaa väliin sitten kun lopulta Raumalle menet. Paitsi jos menet talvella. Mutta kannattaako matkailijan siihen kolkkaan Suomea pistää päätänsä talvella ylipäänsä? No ei.

        Itse asiassa suosittelen, että kun menet Raumalle, mene sinne purjehtien! Voin antaa vanhempien mökin koordinaatit: Sinne saunomaan ja saunanraikkaana sitten viimeinen kymmenisen merimailin legi Selkämerta/Raumanmerta päämäärään.

        (Oho, lähtikö aiheen viereen?)

        1. Lähti aiheen viereen mutta ei haittaa ollenkaan! Jos joskus sinne päin vie matka purkkarilla niin pitääpä tarttua tarjoukseen, mutta vähän epäilen, että joudut sanoistasi vastuuseen kovinkaan pian lähitulevaiuudessa, sen verran pitkä matka tuonne meidän purkkarin vakisatamasta. ;)

          Mutta Kylmäpihlaja pitää ehdottomasti käydä katsastamassa! Maailmanperintökohteiden lisäksi ”kerään” myös Suomen majakoita, mutta niissä en ole vielä ihan niin pitkällä: tähän mennessä kaikki bongaukset rajoittuvat Suomenlahdelle…

  3. Ihana kahvila – varmasti mukava paikka pitää sadetta.
    Vähän kade noista välimatkoista ja että voi tuosta vain hurauttaa toiseen maahan….. :)

    1. Siis nämä välimatkat ovat aivan mainioita! Keski-Eurooppa! <3

      ...vaikka samalla tavallahan sitä voisi hurauttaa toiseen osavaltioon, mutta ei se vaan ole sama juttu, kun kieli on sama eikä kulttuurissakaan ole naapuriosavaltioiden välillä paljoa eroa.

  4. Mun mielestä on niin epistä, että voi tuosta vain lähteä Ranskaan. Mulla on ollut Ruotsin-risteily suunnitelmissa jo pari kuukautta, kun olisi lahjakorttikin, mutta taitaa mennä lahjakortti vanhaksi, ennen kuin pääsen sinne asti.

    1. Suomesta ei kyllä pääse vähällä vaivalla minnekään. Kahdella puolella meri, kolmannella tundra ja neljännellä kallis viisumi…

  5. Aivan ihan matka, ja hienoja kuvia. Olen ihan kateellinen …. :) kunpa olisinkin Ranskasa ja saisin puhua ranskaa paivat pitkat.

    1. Haha, meillä taitaa olla tässä vähän vastakkaiset tunteet. Itsehän kirjoitin Facebookiin joululomalle lähtiessä, että ”Reilu kaks viikkoa ilman sähköposteja, palavereja taikka sanaakaan ranskaa!”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

CommentLuv badge