Suklaatehtailija Toni

Hiking on German side of Müllerthal German side of Müllerthal

Koillis-Luxemburgissa sijaitsevalla Müllerthalin alueella metsät ovat täynnä isoja kivimuodostelmia, kallioita, luolia, nousuja ja laskuja sekä puroja, jotka kastelevat kengät. Korkeammilta paikoilta on hyvät näkymät laaksoihin ja luontoon rakennetut polut ovat täynnä portaita. Monien mielestä Müllerthal muistuttaa hyvin paljon Sveitsiä, ja sen lempinimi onkin Petit Suisse. En ole käynyt Sveitsissä kesäaikaan, joten vaikea sanoa mitään yhdennäköisyydestä, mutta ainakin patikointimaastot ovat hienot, joten suuntasimme paikalle Echternachin kaupungin ympäristöön viime sunnuntaina isohkon expat-porukan kanssa.

Bridge between Luxembourg and Germany

Enimmäiset viitisen kilometria patikoimme Saksan puolella, jossa upeat maastat jatkuivat piskuisen Echternacherbrückin kylän (eli käytännössä Luxemburgin Echternachin kaupunginosan) takana. Tässä kohti ylitämme jo Süre-joen takaisin Luxemburgin puolelle.

Anemone nemorosa

Weilerbach Castle Gardens

Saksan puolella oli Weilerbachin 1780-luvulla rakennettu linna sekä linnan puutarhat, jotka olivat jo kevätkunnossa. Weilerbachin linna oli tarkoitettu Echternachin apottien kesäresidenssiksi – meille se toimi evästaukopaikkana.

Noin 20 kilometrin patikointia veti taas ammattisotilas Khristian. Minä ilmoittauduin vapaaehtoiseksi peränpitäjäksi, ja sain varusteeksi walkietalkien, jonka avulla kyselin Khristianilta suunnistusneuvoja, kun porukan hitaimmat hidastelivat sen verran ahkerasti, että menetimme näköyhteyden etujoukkoihin. Saa olla viimeinen kerta, kun vapaaehtoisesti pidän perää, sillä väsyneiden huonokuntoisten aikuisten hätistely tyyliin voisitko hei kävellä vähän nopeammin ettei eksytä tänne mettään ei kuulu luontooni. Vinkkinä kaikille, että jos normaalisti kävelytyyli on rento maleksinta, kokee tarvetta taittaa kahden kilometrin matkan bussilla eikä ole ikinä patikoinut, niin 20 kilometrin nopeavauhtinen patikointi isolla porukalla erittäin vaihtelevassa maastossa ei ole paras tapa aloittaa, etenkin jos aikoo kävellä kaupunkivaatteissa ja muotilenkkareissa – mutta jos silti näin aikoo tehdä, niin ei missään tapauksessa kannata jäädä porukan viimeiseksi, sillä viimeisimmat kärsivät eniten jonon haitariliikkeestä. Vinkkasin tästä eräällä pysähdyspaikalla intialaismiehelle, joka kiitti vinkistä, lähti heti vetäjän perään ja hymyili seuraavalla taukopaikalla vähän leveämmin kuin aiemmin, mutta sille yhdelle italialaistytölle, joka valitti ensimmäiset 15 kilometriä poikaystävälleen (italiaksi, mutta oletettavasti jotain tyyliin ”hidasta en mä jaksa näin kovaa”), veti jossain kohti raivarit ja linkkasi alaselkäänsä pidellen viimeiset 5 kilometriä, en uskaltanut sanoa mitään.

Climbing up a hill in Little Switzerland

Jossain vaiheessa oikaisimme kahden polun välillä suoraan rinteeseen niin, että jengi kömpi nelin kontin ja varoitteli toisiaan vierivistä irtokivistä

View over Echternach

Kiipeäminen otti voimille, mutta maisemat palkitsivat

Walking in the forests of Echternach

Sää suurimmaksi osaksi suosi; vain tässä kohtaa ripotteli, mutta sitä tuskin huomasi, kun joukon hännillä kävellyt espanjalainen vertaili Espanjan ja Luxemburgin asuntomarkkinoita

Edellämainitun italialaistytön ansiosta muutkin italialaiset jäivät porukan hännille, ja pääsin kysäisemään yhdeltä heistä hänen housuistaan: sellaiset hassunväriset ruutukuosilliset leveälahkeiset rennot kangashousut, joissa on yksiväriset paikat polvissa ja takapuolessa. Mainitsin, että olin nähnyt vaihtovuotena tsekkiopiskelijoiden käyttävän samanlaisia housuja ja ihmettelin, mistä tällainen muoti. Toniksi esittäytynyt mies innostui Tsekkien maininnasta ja kertoi itsekin olleensa siellä vaihdossa, ja pääsimme vaihtamaan pari sanaa tsekkiä keskustelussa, joka suomeksi meni suunnilleen näin: ”Hyvää päivää.” ”Yksi kalja kiitos!” ”Uppopaistettu juusto, hyvää hyvää.”

Hiking in Müllerthal

Italialaiset Pikku-Sveitsissä, etuoikealla Toni ruutuhousuissaan

Tsekkikuulumiset vaihdettuamme Toni palasi alkuperäiseen kysymykseen ja kertoi, että kyseisellä housutyylillä on parikin eri valmistajaa ympäri Keski-Eurooppaa, mutta hänellä jalassaan olevat housut tulevat hänen kotikaupungistaan Trentosta kotoisin olevalta pikkumerkiltä. You wouldn’t see these in Rome, they are too unfashionable, but in Northern Italy, in the country, we don’t care what you wear.

Moss on a tree

Hiking in Müllerthal

Toni kertoi asuvansa Luxemburgissa jo toista vuotta ja olevansa töillä suurella italialaisella suklaavalmistajalla Ferrerolla. Myönsin, etten ollut koskaan kuullutkaan kyseisestä firmasta, johon Toni vastasi: You have heard of Nutella yes? Mutta hetkinen, eikös Nutella ole ranskalaista? Ah, we let the French think that so they buy our product, Toni vastasi ja jatkoi, että toinen hittituote näin pääsiäisen alla on Kinder-muna. Entä mitä italialainen suklaatehdas tekee Luxemburgissa? Well if you ask them they will tell you that we want to be closer to our Central European customers, the French and the Belgians, you know… but really it’s because of the lower taxes, Toni myönsi, ja kertoi, että hänen oman työnsä kannalta ei ole paljoa järkeä asua Luxemburgissa, koska hän on vastuussa raaka-ainehankinnasta ja täten matkustaa paljon Georgiaan ja -stan-loppuisiin valtoihin. En valitettavasti tajunnut kysyä, mitä tekemistä suklaan raaka-aineketjulla on Georgian kanssa – tietääkö joku?

Entering a cave near Echternach

Patikointipolku kulki luolan kautta

Sign on the wall of a cave in Müllerthal

Kyltin tekstiä en ymmärtänyt, mutta huvitti sen alle kaiverrettu BONJOUR

Ympäröivä metsä vaihtui hetkellisesti lehtipuupainotteisemmaksi, ja Toni tokaisi yhtäkkiä, että eikös tämä näytäkin mielestäni enemmän Suomelta? Hämmentyneenä kysyin, mistä moinen päätelmä, ja Toni osoitti vierekkäin kasvaviin koivuihin ja mäntyihin. Kun minulla ei selvästikään sytyttänyt, Toni selvensi: The birch-pine method! It’s a famous Finnish forestry method, no? Totesin, etten tiedä oikeastaan mitään metsänhoidosta, mutta että kyllähän meillä Etelä-Suomessa noita kumpaakin kasvaa, ja Toni kertoili opiskellessaan yliopistossa maatalouden lisäksi metsätaloutta. Suomessa hän ei ollut koskaan käynyt, mutta tarkoituksena olisi käväistä työmatkalla lannoitevalmistajaa katsomassa nyt tulevana kesänä, maybe in June or July. Vastasin, että matkailun kannalta tuo on todellakin paras aika käydä Suomessa, mutta työmatkan puolesta kannattaa tarkistaa etukäteen, onko siellä ketään töissä silloin.

Hiking in Little Switzerland

Rappuja reitillä riitti

Hiking in Little Switzerland

Toni kertoi, että oli Luxemburgin, Tsekin ja Italian lisäksi asunut myös Yhdysvalloissa, kun oli ollut lukioikäisenä vaihto-oppilaana Minnesotassa. Hän oli huomannut, että paikalliset olivat lähinnä ruotsalaisten ja suomalaisten jälkeläisiä – lots of Janssons, Svenssons and Ericssons – ja kadulla kävellessään hän oli lyhyenläntänä ja tummatukkaisena herättänyt huomiota poikkeavalla ulkonäöllään. Mietimme hetken, mikä siinä on ollut, että suomalaiset ovat vaikkapa Kalifornian tai Floridan sijaan päätyneet juuri kylmähköön Minnesotaan. Minä mietin, että maanviljelijöille oli helpompaa muuttaa alueelle, jossa maanviljelysolosuhteet olivat samanlaiset kuin kotona, ja Toni totesi, että lisäksi Minnesotassa oli varmaan vähemmän kilpailua. The Finns have a competitive advantage in the North, since people from the South won’t survive there. Itse hän oli kuitenkin tykännyt Minnesotasta ja ihmetteli, kuinka kiintyneitä paikalliset olivat järviinsä, even if they were just these muddy little ponds!. Totesin, että olin itsekin huomannut tämän, sillä Minnesotan rekisterikilvissä muistetaan mainostaa, että osavaltiossa on kymmenen tuhatta järveä. Toni taas jäi miettimään, onko Suomeen sittenkään hyvä mennä keskellä kesää, sillä satojen tuhansien järvien maassa varmaan riittää hyttysiä.

View over Echternach

Echternachin kaupunki nyppylöiltä katsottuna. Keskellä vanha luostari, joka oli merkittävä vallankäyttäjä täällä päin keskiajalla.

View from the hills near Echternach

Seuraavalla evästauolla Toni siirtyi taas jonossa vähän eteenpäin ja sain uusia peräpään pitäjiä seurakseni. Romanialainen Raluca valitti, että kaikki kirjoittavat hänen nimensä epähuomiossa Racula, and I have no idea why, ja intialainen Ananth kertoi työstään Goodyearin talvirenkaiden suunnittelijana. I was a bit skeptical at first when they told me they want to hire me for the job, because really, I saw snow for the first time in my life only three years ago, but so far it’s been a great learning experience.

Blooming white tree

Kevät!

Blooming white tree





9 kommenttia aiheesta “Suklaatehtailija Toni”

  1. Iso sydän tälle postaukselle! :D ihan mahtava! Ensinnäkin haluan heti tuolle vaelluspolulle, aivan huisit maisemat ja tarina :) varmaan meidän skandinaavien vastine noille ruutuhousuille on Fjällrävenin G1000-housut. Ainaki meillä päin joka toisella on jalassa kaupungillakin (Rovaniemellä), mutta kuulemma ei sopis katukuvaan enää Helsingissä :p

    1. Haha joo, mun piti googlata että miltä noi näyttää. :) Kyllähän noita Helsingissä välillä näkyy, mutta yleensä niiden käyttäjä on matkalla (tai ainakin näyttää olevan matkalla) Kampin keskuksen kautta Nuuksioon tai jonnekin muualle metsään. Käydäänkö Rovaniemellä tuollaiset jalassa siis ihan vaan kahvilla?

  2. Saitko selville mitä kyltissä luki? Miten jäikin kiinnostamaan, ehkä koska kovasti näyttää saksalta, mutten tiedä kuinka lähellä luxemburg sitä olisi. Jonkun tahon pääkokoontumisen muistelemiseksi se siinä on.

    Minä olen aina ajatellut, että suomalaiset päätyivät Minnesotaan ja Michiganin Upper Peninsulalle juuri metsätöihin. Isompia puita vaan, mutta muuten samaa hommaa mitä Suomessa oli tehty. Mutta en enää osaa sanoa, onko tämä käsitys vain omaa luuloani, vai olenko alunperin hankkinut sen jostain luotettavastakin lähteestä.

    1. Anna tuossa näköjään alla on kääntänyt. Mietinkin, että näytti enemmän saksalta kuin letzeltä – täällähän käytetään iloisesti sekaisin näitä kahta ja ranskaa, ja letze ja saksa ovat sen verran saman näköisiä, että saksaa puhumattomalta menevät sekaisin.

      Metsätöistä minäkin muistelen kuulleeni, mutta ikinä en ole oikeasti tuosta suomalaispioneerimeiningistä ottanut selvää. Pitäisi varmaan. Oma isoisoisäni käväisi töissä Yhdysvalloissa 1900-luvun alussa, mutta en edes ole täysin varma, mitä tekemässä ja missä päin.

  3. Oli varmasti rasittava, mutta kaikin puolin – myös monikansallisen osanottajajoukon takia – mielenkiintoinen vaellusmatka Eifel-vuoriston luonnonsuojelualueella. http://fi.wikipedia.org/wiki/Eifel. Siellä toimii retkeily- ja patikkayhdistys, joka järjestää jäsenilleen patikkaretkiä ja huolehtii myös mm. reittien opasteista ja polkujen kunnosta. Eifel-yhdistys on näköjään pitänyt vuosikokouksen Echternachissa 30.6. ja 1.7.1962 ja teettänyt sen muistoksi tuon kiveen kiinitetyn laatan. Suomeksi tuon kyltin suora sanatarkka käännös olisi aikamoista ”kapulakieltä”. Jostakin syystä tuo kokokous lienee ollut erityisen merkityksellinen ja ansainnut pysyvän muistomerkin.

    Terveisiä Ralucalle. Oletan, että usealla ihmisellä on huono nimimuisti ja he käyttävät sitten ”aasinsiltana” elokuvista tuttua romanialaista Dracula-hahmoa, mistä saattaisi johtua tuo kirjoitusvirhe Racula.

    Summamutikassa arvaisin, että Ferrero tarvitsee paljon hinnaltaan edullista sokeria, hunajaa, ja tuhansia tonneja pähkinöitä Nutellan ja kaikkien niitten pähkinäisten kuulien ja ”pusujen”tekemiseen. Georgiassa ja niillä nurkilla saattaat hinnat olla edullisia.

    1. Eifel-vuoristo tai luonnonsuojelualue ei ollut minulle entuudestaan tuttu, joten selvitin sitä vähän, ja emme olleet ihan siellä vaan siitä noin sata kilometriä etelään. Luonnonpuistohan ei ole Luxemburgin rajalla ollenkaan vaan Luxemburgista noin 50 kilometria pohjoiseen, ja Eifel-vuoriston laajimmankin määritelmän raja jää Echtenachista parikymmentä kilometriä pohjoiseen. Reitti, jota suunnilleen seurasimme, oli tämä: http://www.naturwanderpark.eu/en/randonnees-premium/touren/felsweg-1/

      Tämän huomioiden on toki jännää, että Eifel-yhdistys on tullut Echternachiin saakka kokoustamaan…

      Minullakin oli tuo Dracula-yhteys mielessä, mutta en viitsinyt siitä Ralucalle sanoa, koska luulen, että hän on siitä saanut jo aika monta kertaa kuulla, eikä yhteys ole sieltä mieluisimmasta päästä. :)



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

CommentLuv badge