Vuokranantajan markkinat

Luxemburgin vuokramarkkinat ovat totisesti vuokranantajan juhlaa: hinnat ovat kaupungin pienuuden huomioiden käsittämättömät. Hyvistä ja edes jotenkin järkevän hintaisista vuokra-asunnoista käydään veristä taistoa, jossa minä täysin tuurilla pärjäsin suhteellisen hyvin: maksan isohkosta ja valoisasta yksiöstäni 850 euroa kuussa, kun tänään kahvipöytäkeskustelussa eräs kollega kertoi maksaneensa saman verran pelkästä soluhuoneesta. Lisäksi vuokraan asuntoa suomalaistyylisellä vuokrasopimuksella – ensin vuosi, sitten kuukausi kerrallaan – kun moni on joutunut tekemään sopimuksen ensin kahdeksi vuodeksi ja sen jälkeen uusimaan vuoden pätkissä.

Empty Home

Vuokra-asuntoni juuri avainten luovutuksen jälkeen. Edelliset vuokralaiset jättivät minulle ikkunaan kevyet verhot ja pari lamppua kattoon sekä myivät minulle käytetyn pesukoneen riistohinnalla kun tajusivat, että olisin joutunut pulittamaan vielä pidemmän pennin uuden kotiinkuljetuksesta.

Suomessa moni vuokranantaja tekee seulontaa vuokralaisten kesken tulotason, ammatin, sukupuolen ja kansallisuuden perusteella – jälkimmäisiä laittoman luonteensa takia aika diskreetisti – kun taas täällä tongitaan ihan avoimesti paljon syvempää. Slovakkikollegallani Igorilla kesti töiden aloittamisen jälkeen puoli vuotta löytää asunto vaimolleen ja kahdelle pienelle lapselleen, jotka koko ajan odottivat kotimaassa muuttoa, koska vuokranantajat eivät halunneet vuokrata heille kaupunkikolmiota, syynä että eihän nelihenkinen perhe voi mahtua niin pieneen asuntoon. How is it any of their business? Igor puuskahti kolmannen hylkäyksen jälkeen ja kertoi, että haluaisi asua lähellä töitä, kävelymatkan päässä koulusta ja tarhasta sekä palveluiden ulottuvilla, mutta lopulta taipui ja muutti perheensä kanssa saman hintaiseen paritalon puolikkaaseen pikkukylään kaupungin ulkopuolelle huonojen yhteyksien päähän ja osti siinä samassa auton.

Moments before a Party

Sama nurkka kodissani kalustettuna juuri ennen pikkujouluvieraiden saapumista

Vielä pidemmälle menevästä yksityiselämien tonginnasta kertoi ranskankurssilla tapaamani vanhempi brittiherrasmies Eugen. Hän muutti tänne vaimonsa ja pienen lapsensa kanssa 25 vuotta sitten, koska hänen vaimonsa sai hyvän työpaikan. Aiemmin varastomiehenä toimineen Eugenin oli tarkoitus jäädä kotiin lapsen kanssa, mutta tämä oli monelle luxemburgilaiselle vuokranantajalle noina päivinä liian epäilyttävää: peräti kuusi potentiaalista vuokranantajaa ilmoitti suoraan, ettei halua vuokrata asuntoaan perheelle, jossa naisen sijaan kotona onkin mies, koska se on liian epäilyttävää. Onneksi seitsemänneltä vuokranantajalta löytyi avarakatseisuutta, ja Eugen pääsi koti-isäksi.

Christmas calendar and candles

Tämä kuva ei liity postaukseen mitenkään muuten kuin muistuttamalla, että nyt on sitten viimeiset hetket poltella talven kynttilät loppuun, koska täällä kasvaa jo krookukset, päivät pitenevät ja viikonlopuksi on luvattu +15 astetta.





3 kommenttia aiheesta “Vuokranantajan markkinat”

  1. Täällä on monin paikoin kuntakohtaisia säädöksiä siitä, montako ihmistä saa asua minkäkinkokoisessa huoneistossa. Ei olisi kolmioon päässyt joka paikassa täälläkään nelihenkinen perhe, kolme makuuhuonetta vaadittaisiin. Pohjimmiltaan säädökset yrittää estää 20 hlön suvun ahtautumista kaksioon, mistä voisikin arvata seuraavan lieveilmiöitä, mutta että 2 lasta ei mahtuisi yhteen huoneeseen?

    P.S. Jos talvi meinaa loppua kesken, tule tänne jatkamaan. Lunta sen kun tulee lisää.

    1. Jotenkin vielä ymmärrän, että vuokranantajat haluaa kontrolloida sitä, kuinka monta ihmistä niiden asunnossa asuu, mutta miten se kuuluu kunnille? Eikö ihmisillä pitäisi olla oikeus itse päättää omistamastaan talosta ja siitä, kuinka moni siellä asuu? Siis jos jollakulla ei ole varaa omakotitaloon kymmenlapsiselle perheelleen, niin mikä on vaihtoehto? Poismuutto? Ai niin, sitä ne kunnat varmaan haluaakin.

      Tuun sinne mun lapikkaiden kanssa. Niille ei tullut täällä oikein käyttöä (siis kertaakaan), kun marraskuun päivän kestänyt ensilumi jäi myös viimeiseksi pyryksi.

      1. Tämä vapauden maa tarjoaa vapautta vain konformisteille ja rikkaille. Olen vähän kauhistunut, että ymmärrän (vaikken hyväksy) miksi kunta päättää pistää sormensa vuokra-asuntoihin. Se on kaikki tätä neigborhood watch ja stepford wives -meininkiä, jossa poikkeava on epäilyttävää. Ja tietty se poismuutto sopii vallan mainiosti, jossain on varmasti ”sellaiselle porukalle” sopiva naapurusto missä asua muiden epäilyttävien ainesten kanssa.

        Ilokseni joudun perumaan lapikaskutsun, ehkä kevät on sittenkin tulossa!



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

CommentLuv badge