Grand Teton: vuoria ja biisoneita sadesäässä

Grand Teton National Park

Jotenkin meillä vuoret ja sumuinen sadesää kuuluvat yhteen. Trendi lähti liikkeelle jo taannoin Black Rock Mountainilta, jonka vettä vuotavassa teltassa nukutun yön kohdalla aika on tainnut kullata muistot. Myöhemmin patikoimme Fort Mountainilla sujuvassa sumussa, ja Smoky Mountaininkin näkymät olivat varsinaisena patikointipäivänä kovin sumuiset.

Nyt sitten Grand Tetonin luonnonpuistossa meitä tervehtivät vuoret, joiden kärjet hukkuivat pilviin, ja sää, joka ei osannut päättää, sataisiko vai eikö.

Grand Teton National Park

Onneksi luonnonpuisto oli sen verran henkeäsalpaava, ettei epävarma sää paljoa haitannut fiiliksiä. Pysähdyimme eräälle Jackson Holen scenic lookoutille kuvaamaan tasangosta pystysuoraan nousevia vuoria – Grand Tetonin vuoristo on muodostunut kahden mannerlaatan väliin, joten normaalit alusnyppylät ovat jääneet puuttumaan – kun minä jostain kumman syystä käänsin hetkeksi selän vuorille, ja… hei, mitäs tuossa tien toisella puolella makaa??

Grand Teton National Park

No miltäs nuo muhkurat näyttävät?

Grand Teton National Park

Vähän liian isoja ollakseen lehmiä.

Grand Teton National Park

Joo-o, biisoneita ne on.

Grand Teton National Park

Biisonivauvoja!

Grand Teton National Park

…ja näköjään siellä reilu satapäisen lauman keskellä yksi hanka-antilooppi.

Aikamme biisoneita ihasteltuamme jatkoimme matkaa ympäri puistoa pysähtyen suunnilleen jokaisessa mahdollisessa pysähtymispaikassa.

Grand Teton National Park

Snake-joen mutkassa olisi kuulema voinut spotata kaikkea hirvistä haikaroihin, mutta me emme nähneet vuorten lisäksi kuin pari japanilaista valokuvaamassa.

Grand Teton National Park

Kiipesimme Signal Mountainille, joka on kuulema saanut nimensä siitä, että sen huipulle sytytettiin merkkituli, kun erään kadonneen turkismetsästäjän etsinnät olivat tulleet päätökseen yli sata vuotta sitten. Turkismetsästäjä oli löytynyt kellumasta kuolleena läheisestä Leigh-järvestä.

Grand Teton National Park

Vuorista vasemmanpuoleisin on Mount Moran, jonka opimme tunnistamaan tylpästä huipusta.

Grand Teton National Park

Salviamarunaa. Tehtäköön nyt kaikille selväksi, että en ole tosiaankaan mikään kasviasiantuntija, vaan lajimääritys on tehty sen perusteella, että kansallispuiston esitteessä oli lähikuva kasvista ison kuvatekstin kanssa, ja lisäksi osia kansallispuistosta kutsutaan nimellä sagebrush flats kasvin englanninkielisen nimen mukaan.

Grand Teton National Park

Japanilaiset pyysivät minua ottamaan kuvan heistä, joten minäpä pyysin japanilaisia kuvaamaan samalla myös meidät! Tank juu!

Grand Teton National Park

Signal Mountainilta näkyy koko Jackson Hole, joka on hole siksi, että sitä ympäröivät vuoret kaikilta puolilta.

Grand Teton National Park

Jackson Holen järvet ovat muodostuneet, kun jääkauden jäljiltä maahan pakkautunut ikirouta suli ja muodosti kuoppia. Olenko ainoa, jota tämän kyseisen järven muoto vähän hymyilyttää?

Signal Mountainilta jatkoimme matkaamme Teton Park Roadia pitkin. Välillä satoi, välillä paistoi, mutta yleisemmin kuitenkin ripotteli edes vähän. Eväsleivät söimme autossa.

Grand Teton National Park

Moran-vuoren jäätiköt: vasemmalla Falling Ice Glacier, oikealla tuo sisiliskon muotoinen Skillet Glacier.

Jenny Lake at Grand Teton National Park

Jenni-bloggaaja, Jenny-järvi ja rankkasade. Kuvaaja ja kamera olivat toki ainoan mukaan sattuneen sateenvarjon alla.

Jenny Lake at Grand Teton National Park

”Mene vaikka tuohon seisomaan, yritä nyt saada niitä vuoria taustalle.”

Jenny Lake at Grand Teton National Park

”Ehkä ne vuoret näkyisi taustalla, jos sä olisit vähän korkeammalla. Kiipeä tohon kivelle!”

Jenny Lake at Grand Teton National Park

”No seiso nyt suorassa!” ”Enkä seiso, mä tipun tästä märältä kiveltä ihan just!”

Jenny Lake at Grand Teton National Park

Bloggaaja kyykkää kun ei pysy pystyssä. Taustalla oleva Jenny-järvi on nimetty varhaisia tutkimusretkeilijöitä avustaneen shoshoni-intiaanin mukaan.

Jenny Lake at Grand Teton National Park

Valokuvausassistentti näyttää mallia, miten kivellä seistään, mutta tässä tapauksessa niiden vuorten näkymistä taitaa estää jokin muu kuin kuvakulma.

Kovimman rankkasateen jälkeen taivas vihdoin selkeni, ja uskalsimme lähteä patikoimaan, mutta siitä lisää jossain toisessa postauksessa. Voin kuitenkin paljastaa jo nyt, ettei se selkeä sää kovinkaan kauaa kestänyt sinä päivänä, ja patikointikokemukseen kuului kykkiminen kuusen alla. Seuraavana päivänä jätimme vuoret taakse ja suuntasimme kohti Yellowstonea, ja voitte arvata, oliko silloin hyvä sää vai ei.

Grand Teton National Park

Korkein huippu on Grand Teton, sen vasemmalla puolella Middle ja South Tetonit. Vuoren juurella jammailevista biisoneista yhtä kutittaa niin vietävästi kyljestä.

Kirjoittajasta

Jenni

Jenni muutti ulkomaille kesällä 2012 ja on siitä lähtien ihmetellyt maailman menoa Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Blogissa tutustutaan nähtävyyksiin, kulttuureihin ja ihmisiin sekä eletään ulkosuomalaisen arkea, yleensä pilke silmäkulmassa. Erityisenä kiinnostuksenkohteena patikointipolut kauniin luonnon keskellä ja maailmanperintökohteet missä vaan. Nykyinen asuinpaikka Boulder, Colorado, USA.

6 kommenttia postaukseen “Grand Teton: vuoria ja biisoneita sadesäässä”

  1. Teidän kuvaussessio näyttää melkolailla tutulta! Meillä on aina noin. Markku ottaa minusta kuvan mutta se ei kelpaa koska se on zoomattu ja olisin halunnut kuvaan ne vuoret mikä olisi tietenkin ollut koko kuvanoton pointti! :D On sekin onneksi oppinut jo aika hyväksi sommittelijaksi :) Voisimpa tulla sinne sumuisiin maisemiin myös! Vaihtaisin Suomen helteet sumuisiin vuoriin koska tahansa.

    1. Mulla ei pitkään ollut tuota ”zoomiongelmaa”, koska käytin linssiä, jossa ei ole zoomia. Oli ihan hyvää treeniä omillekin sommittelutaidoille, kun joutui miettimään enemmän ja käyttämään jalkoja. ;) Nyt sitten vihdoin tätä reissua varten hankin linssin, jossa oli sen verran hyvä zoomi, että sillä pystyi kuvaamaan noita elukoita muutenkin kuin pieninä pisteinä…

      Boulderissa oli sekä hellettä että vuoria. Onkin siis aika hyvä fiilis palata Luxemburgiin, jossa on +12, tihkusadetta ja vuoretkaan eivät ole kovinkaan isoja (vaikka toki isompia kuin Suomessa).

  2. Tuttuja maisemia :) En vaan meinannut heti tunnistaa, kun siellä on nyt niin vihreää. Me oltiin Tetonissa viime syksynä, kun siellä oli jonkinmoinen ruska-aika. Ja siellä satoi silloinkin, prkl! Mutta upeita mestoja nuo on säästä huolimatta.

    1. Jos se ruska on ollut yhtään mistään kotoisin, niin varmaan on ollut aika mahtavan värisiä nuo maisemat silloin. Onneksi näissä isoissa kansallispuistoissa riittää tekemistä, vaikka sää olisi huonompikin. Emme edes ehtineet ranger talkiin, vaikka kovasti sellaista kärtin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

CommentLuv badge