luxembourg

Reppureissaaja Chienyu

Luxemburgin rautatieasema, jonka kautta suurin osa sohvasurffaajista kulkee.
Luxemburgin rautatieasema, jonka kautta suurin osa sohvasurffaajista kulkee.

Puoli vuotta meni ohitse ilman sohvasurffaajia; pari surffaajaa kyseli yösijaa kevään aikana, mutta aina olin itse reissussa. Nyt kesän lomakauden alla surffaajien määrä on lisääntynyt, kyselyitä tulee ovista ja ikkunoista, ja pariin olen vastannutkin jo myöntävästi. Ensimmäinen surffaaja saapui luokseni viime sunnuntaina.

Olin aiemmin todennut surffaajalle, että voin ottaa hänet vastaan vasta sunnuntai-iltana, koska päivällä hoidan muita asioita. Olimme siis sopineet treffit seitsemäksi. Neljän maissa iltapäivällä surffaajalta tuli viestiä: hän oli myöhästynyt Gentissä junasta, because the weather was bad raining a lot and I couldn’t go to the train station. Mielenkiintoinen selitys, totesin, mutta eipä se minua haitannut, että sai enemmän aikaa itselleen ladata henkisiä akkuja. Tämän jälkeen surffaajaan ei saanut yhteyttä moneen tuntiin, ja mietin jo, mahtaako hän ilmestyä paikalle ollenkaan, kun sovin kaverin kanssa treffit keskusaukiolle katsomaan erästä futispeliä. Lopulta surffaaja viestitteli saapuneensa Luxemburgiin, ja keskusaukiolle taapersi rinkka selässä Chienyu, 25-vuotias taiwanilainen reppureissaaja. You can also call me Stacy, hän totesi, mutta minä en ole koskaan ihan hiffannut, miksi ihmisten nimiä pitäisi kääntää kielestä toiseen, ja pitäydyin hänen virallisessa nimessään.

Luxemburgin keskustassa on meneillään jonkinlainen sateenvarjoinstallaatio. Kuvaa hyvin tätä erittäin sateista kaupunkia.
Luxemburgin keskustassa on meneillään jonkinlainen sateenvarjoinstallaatio. Kuvaa hyvin tätä erittäin sateista kaupunkia.

Chienyu oli ollut reissussa jo kaksi kuukautta, mutta matka oli vasta puolivälissä. Taipaleensa hän oli aloittanut toukokuun puolivälissä Moskovasta, josta hän oli Pietarin, Helsingin ja Baltian maiden kautta puikkelehtinut Puolaan. Sieltä hän oli enemmän ja vähemmän kierrellen ja kaarrellen päässyt Beneluxiin, ja nyt seuraavaksi matka jatkui Pariisiin ja Ranskaan, jossa hänellä on tiedossa kolmen viikon työharjoittelu eteläranskalaisessa majatalossa HelpXin kautta. Four months is a long time, but I feel like it’s still not enough to see Europe! Chienyu puuskahti kertoessaan matkastaan.

Taiwanissa Chienyu oli juuri valmistunut yliopistosta pääaineenaan matkailun liikkeenjohto, joten hän totesi hymyillen koko tämän matkan olevan ikään kuin harjoittelua. Taiwaniin palattuaan hän sitten alkaisi toden teolla etsiä töitä. Chienyu oli liikkunut paljon maailmalla aiemminkin, sillä hän oli pari vuotta sitten viettänyt kesän Work&Travel-ohjelman kautta Alaskassa, jossa hän oli ollut töissä hotellissa. Alaskassa luonto oli upeaa ja englannin oppi Yhdysvalloissa asuessa sujuvaksi, mutta yötön yö oli häirinnyt unirytmiä.

En ymmärtänyt keskusaukion futispelistä oikein mitään, mutta aikamoinen riemu repesi kun Saksa voitti.
En ymmärtänyt keskusaukion futispelistä oikein mitään, mutta aikamoinen riemu repesi kun Saksa voitti.

Chienyu viipyi luonani kaksi yötä, ja maanantaina häneltä tuli kesken työpäivän viestiä: kiinnostaisiko taiwanilainen illallinen? Totesin, että totta kai, ja kotiin tullessani asunnossani leijaili herkullinen tuoksu, kaikki kolme omistamaani kattilaa olivat käytössä ja paistinpannulla kypsyi munakokkeli, jota Chienyu pyöritteli haarukalla. (Ojensin aika nopeasti hänelle puulastan; onneksi Suomesta tuotu teflonpannuni on jo elinkaarensa loppupuolella.) Munakasvissörsselin lisäksi tarjolla oli lihaperunaporkkanapataa, josta Chienyu selvensi, että this is like curry, but without the curry. Sekä munakasvissörsseli että pataruoka syötiin puikoilla keitetyn riisin kanssa, ja uskoin, kun Chienyu totesi taiwanilaisen ruoan eriytyneen kiinalaisesta ruoasta jo useampi vuosikymmen sitten. We have our own traditions, hän totesi ja hörppäsi kurkunkostukkeeksi luxemburgilaista rivaner-valkoviiniä.

Niin, Taiwan ja Kiina. Mitkäs niiden välit oiken nyt olivatkaan? It’s complicated, Chienyu totesi naurahtaen ja selitti sen jälkeen historiaa ja politiikkaa pitkän kaavan mukaan. Taiwanilaisista suurin osa on kiinalaisia, jotka ovat paenneet Kiinasta jonkun poliittisen kahakan seurauksena, osa 40-luvulla käydyn sisällissodan yhteydessä mutta moni jo aiemmin. Vaikka Kiina ei ole tunnustanut Taiwanin itsenäisyyttä, välit eivät ole niin viileät, mitä saattaisi kuvitella, sillä taloudelliset siteet kahden maan välillä ovat vahvat. Most Taiwanese companies have factories in China, Chienyu selvensi, ja kertoi, että hänen vanhempansa olivat itseasiassa tavanneet kansainvälisen kaupan ansiosta. He olivat molemmat kaupparatsuja – äiti taiwanilainen ja isä malesiankiinalainen – jotka matkustivat samoja lentoreittejä, ja osuessaan kolmatta kertaa istumaan vierekkäin lentokoneeseen, he avasivat keskustelun.

Chienyun latoessa meille jälkiruokaa kuppeihin – makeita papuja maidossa, omituista mutta hyvää – hän kysyi minulta, milloin suomalaiset aloittavat englannin opinnot. Kerroin vähän Suomen koulujärjestelmästä, ja Chienyu puolestaan avasi minulle taiwanilaista systeemiä. Englannin opinnot aloitetaan ala-asteella, yläasteella hän taas aloitti japanin. Japani on siitä hauska kieli taiwanilaiselle, että kirjoitettuna sitä ymmärtää suhteellisen hyvin opiskelemattakin: suurin osa merkeistä on kanjeja, alunperin kiinalaisia kirjoitusmerkkejä, ja niiden merkitykset japanissa ovat samoja kuin kiinassa. Tämä antoi Chienyulle lentävän lähdön kielen opiskelussa, ja nykyään hän puhuu sitä lähestulkoon sujuvasti. Yliopistossa hän opiskeli lisäksi pari vuotta ranskaa, mutta niissä opinnoissa hän ei pärjännyt yhtä hyvin; I hope I can improve my French during the next month.

Taiwanese dessert
Papuja maidossa

Chienyu oli löytänyt päivällä keskustasta aasialaisen kaupan, joten jälkiruokia oli itseasiassa luvassa kaksin kappalein. Papujen jälkeen hän kaivoi esiin taiwanilaisia vähän tippaleipää muistuttavia leivoksia, joiden paketissa luki Made in Taiwan. Siinä niitä mutustellessamme minä rohkaistuin kysymään pari kysymystä uskonnosta. Chienyu kertoi olevansa sometimes religious, ja vaikka moni taiwanilainen on taolainen, hän itse uskoo Buddhaan. Kiinalaisena uutena vuotena ja tärkeimpinä juhlapyhinä hän käy rukoilemassa temppelissä, välillä hän polttaa kotona suitsukkeita buddhapatsaan edessä ja meditoi, ja juuri nyt hänellä on luettavana Dalai-laman Onnellisuuden taito, jota hän kehui minulle useaan otteeseen. Suomessa hän oli kuullut, että Dalai-lama oli vieraillut maassa vain vähän aikaa sitten, ja hetken mietittyäni muistinkin parin vuoden takaisen skandaalin siitä, ettei Suomen ulkopoliittinen johto Kiinan painostuksesta tavannut dalai-lamaa hänen vieraillessaan Suomessa. Chienyu hymähti tälle, totesi, että China always likes to put pressure on other countries, ja pyöritteli vähän silmiään maailman menolle.

Kysyin vielä uskontoihin liittyen, millaisia buddhalaiset hääseremoniat ovat. Chienyu ei ymmärtänyt tässä kohti kysymystä. But wedding and marriage is not religious? hän ihmetteli, ja kun kerroin, että meillä moni menee kirkossa naimisiin, hän katsoi minua oudoksuen. Hääseremonioita toki on monta, mutta Chienyu ei keksinyt yhtäkään, joka liittyisi uskontoon. Maybe the couple buy a small buddha together for their home… Häitä Chienyu oli sen sijaan päässyt näkemään kaveriporukassaan jo monta, sillä moni oli mennyt naimisiin heti valmistuttuaan yliopistosta. Ennen ei voinut mennä, koska opinnot piti ensin saattaa loppuun, mutta sen jälkeen ei olla paljon odoteltu. They fear they do not find anyone if they wait any later, Chienyu totesi ja samaan hengenvetoon lisäsi, että treffeillä käymisestä huolimatta hän ei itse ole vielä löytänyt ketään, joka täyttäisi hänen kriteerinsä, eikä sitä niin tärkeänä pidäkään.

Vianden Castle
Lähetin Chienyun maanantaina yksikseen katsomaan Viandenin linnaa. Oli ilmeisesti ollut käymisen arvoinen.

Ruokailun jälkeen Chienyu ehdotti pientä kävelylenkkiä, ja niin lähdimme sulattelemaan herkullista illallista keskustan rotkon pohjan puistoon. Siellä Chienyu avasi keskustelun tasa-arvosta, ja puhuimme pitkään siitä, millaisia eri ongelmia kotimaissamme on tasa-arvossa, ja mitä ratkaisuja niihin on ehdotettu. Chienyu valitti, että suurin ongelma Taiwanissa tasa-arvon kannalta on, että naisia ei nähdä sopivina johtajina, ei politiikassa sen kummemmin kuin yritysmaailmassakaan. Eurooppalaiset hän näki valovuosia edellä tässä asiassa vedoten Angela Merkeliin, ja kun siitä huolimatta totesin, että Luxemburg sen kummemmin kuin Suomikaan ei ole tässä suhteessa vielä täydellinen, lipsuimme juttelemaan perheen sisäisestä tasa-arvosta. Chienyu paljasti, että yksi syy, miksi hän ei ole vielä löytänyt taiwanilaista aviomiestä on, että miehekkyyden mitta Taiwanissa on, kuinka hyvin mies pystyy pitämään perhettä valvonnassaan ja alaisuudessaan. Hän oli ollut vuosi sitten matkoilla Japanissa kaverinsa kanssa, ja vaikka tuo kaveri oli soittanut joka ilta poikaystävälleen pitkän puhelun, poikaystävä oli kuulema heidän palattuaan pitänyt pitkän saarnan siitä, kuinka tyttö ei olisi oikeastaan saanut lähteä matkoille ilman häntä. I don’t want a man who will tie me down, Chienyu puuskahti ja kysyi seuraavaksi, olisiko minulla hyviä vinkkejä siitä, miten suhtautua sukupuolen takia vähättelyyn työpaikalla.

Schiessentümpel waterfall in Müllerthal
Schiessentümpelin silta Müllerthalissa eli Pikku-Sveitsissä on yksi Luxemburgin pittoreskeimmista silloista eikä liity tällä kertaa postaukseen mitenkään.

Mutta Chienyu, mikä sitten on parasta Taiwanissa? Chienyu hymyili, mietti ohikiitävän sekunnin ja totesi: The night market. Tori, josta voi ostaa mitä vain yön pimeydessä, viettää aikaa kavereiden kanssa ja nauttia illoista. Sitä on ikävä.





12 kommenttia aiheesta “Reppureissaaja Chienyu”

  1. Näitä on kiva lukea vaikka tuo sohvasurffaaminen vielä arveluttaa. Kerrot asioista hyvin – melkein kuin olisi itse paikan päällä kuuntelemassa.

    1. Eipä ole vielä sattunut kertaakaan huonoa kokemusta vastaan, mutta mä kyllä syynään etukäteen mahdolliset surffaajat tarkasti. Sama juttu jos jonkun luokse menee yöksi, ja silloin olen aina ollut sillä asenteella, että jos tuntuu epämiellyttävältä niin siirryn hotelliin.

  2. Ihana mahtava ja mielenkiintoinen kirjoitus. Tan tarinan olisi voinut hyvin lukea jostain sanomalehdesta! Kiva etta sait noin mukavan vieraan jonka kanssa pystyi keskustelemaan noinkin syvallisista asioista!

    1. Kiitti kehuista. :) Mulla itseasiassa enemmistö kokemuksista on sellaisia, että on tullut tosi mielenkiintoisia suht syvällisiä keskusteluita. Veikkaan että on helpompaa avautua, kun tietää ettei jutut voi levitä juoruina ympäri omaa kaveripiiriä ja ettei avautumisen kohdetta näe ikinä uudestaan – paitsi että näkee, sillä suuntaan just lentokentälle ja tapaamaan vuoden takaista surffaajaa tällä kertaa hänen luokseen Madridiin!

  3. Taiwan on kummallinen maa, koska siitä tiedetään yleisesti tosi vähän. Olen joskus miettinyt, pitäisikö lähteä käymään siellä, mutta kun tuntuu, ettei sieltä löydy mitään kovin mielenkiintoista. Yötori ei ehkä ihan riitä… Hauskaa että sait noin erikoisesta maasta sohvasurffaajan ja pystyit saamaan ensikäden tietoa sikäläisestä kulttuurista.

    1. Chienyu kehui muistaakseni myös rantoja ja ylipäätään luontoa. Nyt kun itse katselen Lonely Planetin Taiwan-sivua, niin tuohan vaikuttaa olevan patikointikohde! Eli ehkä mun pitää harkita sinne lähtöä jossain vaiheessa. :D

  4. Olipa hyvin kirjoitettu ja mielenkiintoinen tarina!
    Tuollainen kulttuurivaihto on kyllä varmasti sohvasurffauksen parasta antia.

    1. Ehdottomasti! Tämä on se syy, miksi otan ventovieraita kotiini ja luovun yksityisyydestäni pariksi päiväksi kerrallaan. :)

  5. Osui ja upposi tämä teksti. :) Ihanan sohvasurffaajavieraan olet saanut!

    Mulla on paljon taiwanilaisia kavereita, olen kerran siellä käynyt ja kiinnostuin niin että sanoin kyllä kun tuli tilaisuus muuttaa sinne ensi kuussa. Eli puoli vuotta Taiwanissa, odotan kovasti.
    Night marketit olivat ihan mahtavia, rakastan sitä rentoa oloa ja ruokaa siellä. Ja tietty Bubble teetä!

    1. Hei mahtavaa!! Odotan innolla kyllä sun postauksia sitten vastaisuudessa, niin oppii itsekin enemmän tuosta maasta. Bubble teehen en kuitenkaan ole ihan varauksetta ihastunut. Kokeilin sitä ensimmäisen (ja tähän mennessä ainoan) kerran Lontoon Chinatownissa hongkongilaisen kaverini opastamana, ja oli vähän ömmm omituista. Mutta ehkäpä tämä vielä tästä, sama fiilis nimittäin oli aluksi sushin kanssa ja nyt olen ihan koukussa. ;)

  6. Kirjauduin sohvasurffaajasivustolle mutta en uskaltanutkaan laittaa tiliäni sellaiseksi että surffaajat voisivat ottaa yhteyttä. Ehkä tarvin tähän vielä aikaa. Monilla on kuitenkin ollut positiivisia kokemuksia vierailijoista kuten sullakin. Kirjoitat niin hyvin, tarinamaisesti ja elävästi! Kuin lukisi hyvää kirjaa :) oletko harkinnut sellaisen aloittamista? ^^

    1. Niitä yhteydenottoja ei tule mitenkään hirveän usein (minulla nyt kesäaikaan enemmän, mutta asunkin pääkaupungin keskustassa, ja talvella oli pitkä tauko), eli sitä ei tarvitse pelätä, ja aina voi sanoa ei, jos ei potentiaalisen surffaajan naama miellytä. Eli rohkeasti vaan ”Yes” sinne hostaamiseen! Ehkäpä voisin kirjoittaa jossain vaiheessa vähän informatiivisemmin tästä aiheesta, kun tuntuu, että tästä on kertynyt jo jonkin verran kokemusta…

      En todellakaan ole harkinnut kirjan kirjoittamista, hui kamala mitä suorituspaineita siitä tulisi. :D Mutta jos joku kustantaja välttämättä haluaa kustantaa vaikkapa nämä ihmistarinat, niin en pane pahakseni, että vink vink vaan kaikille blogia lukeville kustantajille, saa ottaa yhteyttä!



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

CommentLuv badge