ukraineklm-500x296

Voi surku näitä lentokoneita

Töissä tuli mailia: työpaikkaruokalan sisäänkäynnin luona on surunvalittelukirja MH17:n uhrien muistoksi. Suuntasin tänään työpaikkaruokalan sijaan lounaalle japanilaisravintolan terrasille – täällä on hellettä – ja huomenna lähden ajamaan kohti Amsterdamia jo puolilta päivin, joten allekirjoittaminen jää ensi viikolle. Sen aion joka tapauksessa tehdä. Oma allekirjoituksenihan ei loppupeleissä mitään paina, mutta ehkäpä tuhansilla ja taas tuhansilla allekirjoituksilla voi olla jotain lohduttavaa vaikutusta uhrien omaisten suruun. Ehkäpä, en tiedä.

Täällä noita surunvalittelukirjoja on ollut paikallismedian mukaan liikkeellä enemmänkin, sillä koneen matkustajien joukossa oli eräs Luxemburgissa asunut nelihenkinen expat-perhe. Eniten muistotilaisuuksia on järjestänyt koulu, jota perheen lapset kävivät, ja perheen kuvia on julkaistu laajalti lehdissä. Tämän lisäksi mediassa on näkynyt ne samat uutiset, mitä Suomessakin: ruumiita sikin sokin, arvoesineet ryöstetty, uhrien omaisia pyydetään surun keskellä huolehtimaan uhrien luottokorttien sulkemisesta. Ja tietenkin koko sotku siitä, kuka ampui ja mitä.

Kun tilanne on ruvennut selkiytymään koko kauheudessaan, ahdistavalta on myös tuntunut ajatus siitä, että Iiro lensi Ukrainan ylitse pari päivää aiemmin. Tsekkasin FlightRadarista Iiron koneen tarkan reitin, ja on se näköjään kiertänyt Donetskin alueen – noin kymmenen kilometrin marginaalilla! Reitti on täsmälleen sama kuin lehdissä esitelty MH17:n suunniteltu lentoreitti, josta turmakone syystä tai toisesta oli poikennut pohjoiseen. Entä jos se olisikin ollut Iiron kone, joka poikkesi vähän liian pohjoiseen? En halua edes ajatella. Keskityn sen sijaan viettämään tulevan viikonlopun miehen kanssa siellä jo mainitussa Amsterdamissa.

Iiron koneen reitti pari päivää ennen MH17:n onnettomuutta.
Iiron koneen reitti pari päivää ennen MH17:n turmaa. Kyseinen eurooppalainen lentoyhtiö on ilmoittanut julkisuudessa, että aikoo jatkaa samaan malliin, koska ”vältämme jo tarpeellisia alueita”, mutta ainakin viimeiset pari päivää kone, jolla Iiron pitäisi ensi yönä palata, on lentänyt Ukrainan sijaan Valko-Venäjän ja/tai Baltian kautta. Hyvä niin, sillä ”tarpeellisten alueiden välttäminen” on kyseisen lentoyhtiön suussa aika sanahelinää: pari päivää ennen lento-onnettomuutta paluukone oli lentänyt suoraan Donetskin pahimpien kapinalliskeskittymien päältä.

Huonot lentouutiset eivät sen sijaan ota tauotakseen täällä. Nyt kadonneessa algerialaisessa koneessa oli lehtitietojen mukaan kaksi luxemburgilaista. Koska kone on yhä kadoksissa, on tietenkin mahdollista, että joukossa on eloonjääneitä. Toivotaan parasta.





5 kommenttia aiheesta “Voi surku näitä lentokoneita”

  1. Koneessa oli myös monta aussia, eli täälläkin puhutaan tästä surusta paljon. Eilisessä lehdessä oli koskettava viesti kolme lastaan ja heidän isoisänsä menettäneiltä vanhemmilta. Ja maailma on niin pieni: lapset kävivät samaa koulua kuin kaverin kaverin vekarat. Surkeaa kerrassaan. Ainakin täällä omaiset ovat kiittäneet kaikesta mahdollisesta tuesta, tutuilta ja tuntemattomilta.
    Minun kaverini oli lentämässä samaa reittiä seuraavana päivänä…

    1. Auts, tuo on todella surullista että samalla kertaa menettää lapset ja isän. :( Maailma tosiaan on pieni (sekä nuo kaverin kaverin vekarat että kaverisi samalla reitillä), mutta minusta se näissä jutuissa on oikeastaan ihan hyvä. Lisää empatiaa, kun voi kuvitella itsensä samaan tilanteeseen sen sijaan, että ajattelee näitä onnettomuuksia pelkkinä numeroina. Minusta suurimpia syitä siinä, ettei Gazan ja Syyrian tilanteille ole tehty enempää on, että ihmiset eivät kykene kuvittelemaan itseään samaan veneeseen noiden sotien uhrien kanssa.

  2. Näyttää melko pelottavalta tuo lentoreitti. Muistan kun lennettiin aikoinaan Bangkokiin ja miten hauskaa oli tutkia lentokarttaa miten juurikin ollaan Pakistanin tai Afganistanin yläpuolella ja ne ihmiset vois meille sieltä alhaalta huiskuttaa! Empä taida enää ajatella ihan samalla tavalla. Tunsin olevani ihan turvassa siellä lentokoneessa, mutta nämä kriisipesäkkeet on kyllä melkoisen pelottavia tästä eteenpäin. Melkoinen yhteensattuma tuo Iiron lento ihan äskettäin. Puistattavan äskettäin. Taisi olla enkeleitä matkassa..

    p.s huomasin blogini päätyneen sivupalkkiisi! Miten mukavaa :))

    1. Jotenkin kuvittelisi, että se 10 kilometrin lentokorkeus riittäisi pitämään erillään noista, mutta eihän se tietenkään kaikelta suojaa. Onneksi tämäkin ensitietojen perusteella vaikutti olevan jossain määrin vahinko, eli tieten tahtoen tuskin noista kriisipesäkkeistä aletaan matkustajakoneita ampua. Oli muuten tänään mielenkiintoinen juttu lehdessä, että ei ole ensimmäinen kerta, kun näin tapahtuu: http://www.slate.com/articles/news_and_politics/war_stories/2014/07/the_vincennes_downing_of_iran_air_flight_655_the_united_states_tried_to.html

      Ja toki päädyit sivupalkkiin, kun kerran jaksoin sitä päivittää. Tämähän tapahtuu ehkä kerran puolessa vuodessa. ;)

  3. Oi mukavaa :) Olen melko varma että Aircrash Investigations on tehnyt jakson tuostakin onnettomuudesta, kuulosti kertomuksen perusteella niin tutulta. Mielenkiinnosta olen seurannut sitä sarjaa. Yllättävän paljon se on helpottanut lentopelon kanssa kun tietää miten paljon koneissa on järjestelmiä mihin tahansa tilanteeseen.



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

CommentLuv badge