Brandenbourgin portti, Berliini

Berliinin keskusta Segwaylla

En muista ihan tarkkaan, mitä mieltä olin Segwaysta, kun niistä ensimmäisen kerran kuulin, mutta mihin ihmeeseen tuo on hyvä tuskin menee paljoa vikaan. Sitten näin NYCissä poliisin huruttavan ympäri keskuspuistoa Segwaylla. Kui siistiä! Haluan kanssa!

Los Angelesissa viime kuussa olisi ollut mahdollisuus vuokrata Segway Venice Beachilta varsin kohtuulliseen tuntihintaan, mutta aika loppui. Nyt sitten Berliiniin lähtiessä sain jostain päähäni Segwayt, ja kun netistä löytyi City Segway Tours, jonka neljän tunnin Segway-ajeluun kuului lisäksi opastusta ympäri kaupunkia, olin myyty. Aika kun oli muutenkin kortilla pelkän viikonlopun reissussa, niin tässä näkisi lisäksi tärkeimmät nähtävyydet.

Heräsimme siis lauantaiaamuna jo kahdeksalta (syy miksi emme ehtineet nauttia hotellimme myöhäisestä aamiaisesta), jotta ehtisimme Alexanderplatzin TV-tornin juurelle ennen kymmentä. Myöhästyimme pari minuuttia kiitos junalakon, josta tiedotettiin pelkästään saksaksi, mutta paikan päällä oli sen verran härdelliä ilmoittautumisten kanssa, ettei tämä tuntunut suuresti haittaavan.

Segway ajelu
Segwayt parkkeerattiin nähtävyyksille pysähtyessä aina seinää tai katukiveystä vasten, koska itsekseen ne lähtisivät kulkemaan eteenpäin. Oppaamme Walid heitti herjaa vahvalla lontoolaisaksentilla natseista, homoista, talibaneista, juutalaisista, lesboista ja oikeastaan kestä vaan ja esitteli itsensä tittelillä your gay Taliban tour guide. Suosittelen vain epäkorrektin huumorin ystäville.

Segwaylla oli aluksi yllättävän vaikea ajaa – jo sen kyytiin nouseminen oli ensimmäisiä kertoja aika hermoja raastava kokemus nykimisineen ja kengurupomppuineen – ja toisaalta reilun vartin harjoittelun jälkeen yllättävän helppoa, mikä oli hyvä, sillä sen reilun vartin jälkeen painoimme liikenteen sekaan. Neljän tunnin kierroksella oli monta pysähdystä ja opastustuokiota, mutta ajoakin kertyi aivan riittävästi: Segwayt jätettyämme ja heipat sanottuamme fiilis jaloissa oli aika outo, vähän samanlainen kuin purjeveneestä astuessa, mutta ilman keinumista. Tuntui, että tasapainolihakset olivat saaneet treeniä, ja toisaalta jo pelkkä neljän tunnin seisominen tuntui jalkapohjissa. Kannattaa olla hyvät kengät jalassa.

Berliner Dom, Berliinin tuomiokirkko
Berliinin tuomiokirkko, Berliner Dom, jonka edessä pysähdyimme ensimmäisen kerran
Altes Museum, Berliini
Altes Museum, Museosaaren vanhin museo, jonka katolla joku äijä näyttäisi mottaavan hevosta nyrkillä kuonoon.

Aloitimme kiertämällä Museosaarta ja tsekkaamalla ulkoa käsin sen museot. Tässä vaiheessa minulla oli vielä tottumista Segwayhin, kameran kaivamiseen laukusta, Walidin vahvaan aksenttiin ja nopeaan puhetyyliin sekä vau vitsi mä ajan Segwaylla-fiilikseen, joten opastuksesta ei jäänyt ihan hirveästi mieleen, mutta sen sentään sisäistin, että kyseessä on maailmanperintökohde, koska missä muualla muka on näin monta siistiä museota vieri vieressä? Kysäisin Walidilta, että jos aikaa on vain yhteen, missä näissä kannattaa käydä, ja tuomio oli että ei missään näistä. If you come to Germany, why on Earth would you want to spend your day looking at Egyptian and Greek memoriblia? Walid tokaisi ja käski painua sen sijaan sillan toisella puolella olevaan Saksan historiamuseoon, jos välttämättä haluaa johonkin isoon museoon täällä päin.

Humboldt-yliopiston vanha kirjasto Berliinissä
Humboldt-yliopiston alumneihin ja entisiin opettajiin kuuluvat sellaiset äijät kuin Einstein, Planck, Hegel, Bismarck, Marx ja Heine. Walid valaisi, että yliopisto on tuottanut yhteensä 29 Nobel-palkintoa, mikä on ”pari enemmän” kuin hänellä itsellään.

Humboldt-yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan edessä pysähdyimme kertaamaan rakennuksen historiaa entisenä kuninkaallisena kirjastona, jonka edessä Bebelplatzilla eräänä kauniina toukokuisena iltana vuonna 1933 eräs Joseph Goebbels piti palopuheen, jonka jälkeen puheen kuulleet opiskelijat ja nuoret ryntäsivät kirjastoon ja raahasivat ulos kaiken ”epäsopivan” kirjallisuuden torille. Roviolla paloi tuona yönä suunnilleen 20 tuhatta kirjaa. Tuolla rauhallisella kauniilla aukiolla seistessä oli jotenkin epätodellista ajatella, että reilu 80 vuotta aiemmin meininki täällä oli täysin kolopäistä, mutta pakko se oli uskoa tuijotellessa muistomerkkiä, jossa kirjahyllyt ammottivat tyhjyyttään.

Gendarmenmartk-aukion kaksi kirkkoa: saksalainen ja ranskalainen
Kyllä, nämä ovat kaksi eri kirkkoa.

Gendarmenmarkt-aukiolla saimme ihmetellä dejavu-ilmiötä: kaksi kirkkoa. Kaksi aivan identtistä kirkkoa. Häh? It’s because of the 30 year war, Walid avasi. 1600-luvun lopussa 30-vuotinen sota oli pyyhkinyt Berliinin miespopulaation olemattomiin, ja kaupunginisät jäivät miettimään, mistä ihmeestä sinkuille ja leskille löytyisi elättäjiä. Samaan aikaan katolisessa Ranskassa syrjittiin protestanttisia hugenotteja, joten Berliini lähetti sanan: tulkaa tänne, täällä on tyhjiä taloja, uskonnonvapaus protestanteille ja paljon vapaita naisia! Niinpä hugenotit saapuivat sankoin joukon, ja heitä varten rakennettiin Französischer Dom, ranskalainen tuomiokirkko. Koska hugenotit olivat kuitenkin ranskalaisia, piti saksalaisten panna paremmaksi ja rakentaa aukion toiselle puolelle Deutscher Dom, saksalainen tuomiokirkko, pari metriä leveämpi ja hitusen korkeampi.

Französischer Dom - Ranskalainen tuomiokirkko, Berlin
Nykyään kumpikin kirkoista on muutettu museoksi, mutta näköjään niissä on silti mahdollista juhlia häitä.

Tässä kohtaa opimme ensimmäistä kertaa, että iso osa vanhan Itä-Berliinin puolelle jääneistä historiallisista rakennuksista on rakennettu täysin uudelleen 70-90-luvuilla. Ensimmäiset parikymmentä vuotta toisen maailmansodan jälkeen kumpikin kirkoista näytti tältä:

Gendarmenmarkt, East Berlin, 11 September 1959
Kuva: allhails
Checkpoint Charlie, Berliini
Amerikkalaisen ja neuvostosotilaan muotokuvat merkkaavat vanhaa rajanylityspaikkaa.

Kun länsisaksalaiset halusivat liikkua varsinaisen Länsi-Saksan ja Länsi-Berliinin väliä, he ajoivat Checkpoint Alphasta Checkpoint Bravoon ja toiste päin motaria pitkin – ja auta armias, jos auton matkamittarin lukema näytti enemmän, kuin mitä matkaan olisi pitänyt mennä, tai jos matkaan oli mennyt vähänkin normaalia pidempään. (Jos taas matka taittui etuajassa, sakotettiin ylinopeudesta.) Jos muut kuin länsisaksalaiset halusivat jatkaa matkaa tästä Itä-Berliinin puolelle, tämä hoitui foneettisissa aakkosissa kolmannen kirjaimen kautta: Checkpoint Charlie. Kun sitten vuonna 1961 kapitalistiset ja sosialistiset tankit toljottivat toisiaan tämän checkpointin kohdalla, maailmanlaajuinen kuuluisuus oli taattu, ja nykyään paikalla parveilee turisti jos toinenkin.

Checkpoint Charlie, Berlin
Parilla eurolla olisi saanut poseerata ”amerikkalaissotilaiden” kanssa. Kyllä, tähän oli jonoa.

Miksi muuten ”checkpoint” eikä esimerkiksi ”border crossing”? Koska amerikkalaiset eivät pitkään tunnustaneet DDR:n olemassaoloa, joten paikalla ei näin ollen voinut olla minkäänlaista valtion rajaakaan.

Berliinin muuria
Alkuperäistä Berliinin muuria. Länsi-Saksan puolella sijaitsi kuvassa näkyvä
Martin-Gropius-Bau
, tuolloin pommitusten jäljiltä vähän heikossa hapessa oleva sisustusesinemuseo, ja muurin toisella puolen samoilla kohdin sijaitsi Natsi-Saksan Luftwaffen päämaja, myöhemmin DDR:n ministeriötalo, vielä myöhemmin eli nykyään Saksan valtiovarainministeriö, kaikki kolme peruspositiivisia instansseja, joita kohtaan kansalaisilla on varmasti lämpimiä fiiliksiä.
Vanha itäsaksalainen vartiotorni, Itä-Berliini
Itäsaksalainen vartiotorni: ei lämmitystä talvipakkasella, tehtävänä ampua rajanylittäjä joka saattaa olla naapurisi, näköpiirissä ns. Vapaa Maailma jonne todennäköisesti haluaisit lähteä itsekin lipettiin, ja seurana tornissa toinen vartiosotilas, joka saattaa hyvin olla Stasin palkkalistoilla.

Potsdamer Platzilla ihmettelimme uudenuutukaista rakennuskantaa: kiiltävää lasia ja modernia tornitaloa joka puolella. Syrjäkadulta löytyvän vartiotornin juurella Walid selitti, että vielä 25 vuotta sitten paikalla oli toista sataa metriä leveä death zone, jossa piikkilangat ja miinakentät pitivät huolen siitä, ettei kukaan ylittänyt rajaa elossa. Tältä paikka näytti vuonna 1962:

Berlin Wall at Potsdamer Platz, Berlin, 28 August 1962

Tässä vaiheessa alkoi jo tuntua siltä, että eikö Saksan historiassa ole mitään muuta kuin kurjuutta ja kauhua? Sitten kaarsimme neuvostorealistisen kerrostalon pihaan. No tämä ei näytä niin pahalta. Mitä kamalaa voisi olla kerrostalon pihassa?

Hitlerin bunkkerin sijainti Berliinissä

Ei muuta kuin Führerbunker, Hitlerin koti ja Natsi-Saksan päämaja vuonna 1945. DDR ei halunnut mainostaa maanalaisen bunkkerin sijaintia, joten he rakensivat siihen päälle kerrostalon parkkipaikan. Muurin murtumisen jälkeen Saksan valtio kierteli ja kaarteli asian kanssa ja huhumyllyn lähtiessä tangentille vihdoin paljasti bunkkerin sijainnin. Mitään suunnitelmia ei kuitenkaan ole bunkkerin avaamiselle turisteille, koska pelkona on, että siitä muodostuisi jonkinlainen epäpyhä alttari uusnatseille. Sitäpaitsi kerrostalojen asukkaat tarvitsevat yhä parkkipaikkansa.

Juutalainen muistomerkki, Berliini

Bunkkerin viereisessä korttelissa vajaa 3000 betonipaasia muistuttaa juutalaisten kansanmurhasta. Kuulema alunperin Euroopan murhattujen juutalaisten muistomerkin suunnitteluvaiheessa juutalaisyhteisöä ei paljon miellyttänyt sijainti niinkin lähellä Hitlerin bunkkeria, mutta Berliinin kaupunki totesi, että kuulkaas ei näitä tyhjiä isoja kortteleita kaupungin keskustassa nyt ihan rajattomasti ole, ja muistomerkki saatiin avattua vuonna 2005.

Juutalaisen muistomerkin sisällä

Muistomerkin idea on, että eri korkuiset betonipaasit luovat labyrintin, joka eristää niiden keskellä kävelevän ihmisen täysin ympäröivästä yhteiskunnasta – vähän niinkuin juutalaiset aikoinaan. Samaten muistomerkin pohja on epätasainen ja kuvastaa epävarmuutta, jota juutalaiset kokivat. Ja siltä se muistomerkin keskellä aika lailla tuntuikin, lievästi ahdistavalta.

Juutalainen muistomerkki ja Reichsdag Berliinissä
Muistomerkiltä näkyi Reichstag, valtiopäivätalo, jonka kupolista on kuulema hienot näköalat, mutta pääsy pitäisi varata etukäteen.

Brandenburgin portit, Berliini

Brandenburgin porteilla hengähdimme. Vihdoinkin jotain positiivista, tavallaan. Portti on Berliinin vanhojen kaupunginmuurien portti, jossa kerättiin tulleja kaupunkiin tulevilta, ja sen keskimmäisin aukko on hieman muita leveämpi siksi, että siitä saivat keisarikunnan aikoihin kulkea pelkästään kuninkaallisen hovin jäsenet.

Brandenbourg Gate, Berlin
Voiton jumalatar Victoria istuu hevosten vetämissä vaunuissa

Portin vieressä oli Yhdysvaltain ja Ranskan suurlähetystöt sekä eräs hotelli, joka on ilmeisesti hyvinkin ikoninen, mutta josta minä en ollut koskaan kuullutkaan.

Hotelli Adlon, Berliini

Hotelli Adlon on se hotelli, jonka ikkunasta Michael Jackson roikotti poikaansa Blanketia. Ainoa vaan, että kun Walid meille tästä kertoi, minä ihmettelin, miksi Michael Jackson roikotti ikkunasta peittoa? Ei selvästi ole Michael Jacksonin tekemiset lähimpänä sydäntä.

Tässä kohtaa kierros saapui päätökseen, ja me hurutimme takaisin TV-tornille Unter den Lindeniä pitkin väistellen kadulla lojuvia hevosenpökälelänttejä.

Segwayt Brandenburgin porteilla

Kirjoittajasta

Jenni

Jenni muutti ulkomaille kesällä 2012 ja on siitä lähtien ihmetellyt maailman menoa Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Blogissa tutustutaan nähtävyyksiin, kulttuureihin ja ihmisiin sekä eletään ulkosuomalaisen arkea, yleensä pilke silmäkulmassa. Erityisenä kiinnostuksenkohteena patikointipolut kauniin luonnon keskellä ja maailmanperintökohteet missä vaan. Nykyinen asuinpaikka Boulder, Colorado, USA.

21 kommenttia postaukseen “Berliinin keskusta Segwaylla”

  1. Mulle tulee Segwaysta aina vain Solsidan mieleen :D En tiedä oletko nähnyt sarjaa, mutta ellet, niin kannattaa katsoa! Olenkin aina miettinyt millaista Segwaylla olisi ajella. Vielä en ole päässyt kokeilemaan. Jos joskus pääsen, niin hyvä tietää, että alkukankeuden jälkeen se sujuu helposti :)

  2. Mä en ole koskaan ajanut tuollaisella, mutta mieli tekisi kovasti.

    Berliini historia on kyllä melko huima. Onneksi sinne voi nykyän mennä myös ihan vaan nautiskelemaan kaupungin ilmapiiristä. Ei tarvitse koluta jokaista historia paikkaa, jos ei halua – Minä tosin kyllä haluan :)

    1. Minäkin haluan. ;) Mutta joo, tuolla olisi viihtynyt paljon pidempäänkin. Tuntui, ettei kunnolla ehditty harrastaa sitä kahviloissa hengailua, josta itse niin kovasti eurooppalaisissa vanhoissa suurkaupungeissa pidän.

  3. Hei mä haluan ruveta tuollaiseksi turistioppaaksi:D Työksensä sais vaan ajella Segwayilla ympäri kaupunkia!! Saattais kyllä ehkä alkaa kyllästyttämään jonkun vuoden jälkeen ne samat jutut et saattais jäädä vähän lyhytaikaiseksi se työ ! (Tosi tärkeä ja aiheellinen kommentti tämä!)

    1. Mä olin turistiopas yhden kesän ja ainakaan siinä ajassa ei vielä alkanut kyllästyttämään, koska pikkuhiljaa oppi uutta, pystyi parantelemaan opastusta, ja lisäksi sitä tuli modattua aina sen mukaan, millainen ryhmä oli. Walid oli ollut Segway-oppaana jo seitsemän vuotta ja kertoi, että harrasti samanlaista opastuksen modaamista, ja lisäksi yritti koko ajan keksiä uusia vitsejä kerrottavaksi (välillä tuntui, että oltiin standup-koomikon keikalla). Luulen, että tuo olisi oikeasti aika antoisaa hommaa erityisesti siksi, että ryhmäkoot olivat pieniä. Meitäkin oli vain seitsemän: me, kaksi brittiä ja kolme norskia. :)

  4. Olen ollut yhden kerran Segway kierroksella San Franciscossa – ja jos lapselta (silloin 13v) kesti noin 2 minuuttia se koulutus, itsella taisi menna vartti ennen kuin olin sinut vehkeen kanssa. Tykkasin itse kovasti – tuli oltua ulkona ja naki nahtavyydet samalla – ja sai siina aiti tuntea itsensa vahan ’cool’:ksi – kerrankin idea joka oli lapsestakin hieno.
    Tietaakseni nama Segwayt on keksitty NH:ssa – edellisen kotimme naapurikunnassa – ja jos muistan oikein, niin keksija ei oikein ehtinyt saada nahda keksinnon suurta menestysta.

    En ole ikina ollut Berliinissa, mutta naista postauksista saa kaikenlaisia ideoita, minne viela pitaisi menna.
    Ai niin – tuolla Kalifornian Segway kierroksella ja tietysti amerikkalaisten turvasaantojen mukaan, meidan piti pitaa keltaisia turvaliiveja kyparan lisaksi. Ei juuri siis erotuttu muista ihmisista… :)

    1. Minulla on hämärä muistikuva, että Segwayn keksijä olisi kuollut Segway-onnettomuudessa? Vai ”onnettomuudessa”… sen verran helppokäyttöinen menopeli, että en ihan keksi, miten sen kanssa voisi kuolla.

      Tuolla piti olla ajokortti, että pääsi ajelemaan Segwaylla, eli vaadittiin samalla vähintään 18 vuoden ikää. Luulen, että tämä johtui siitä, että nuo Segwayt rinnastetaan moottoripyöriin tms osaksi liikennettä, ja niissä olikin rekisterikilvet. Taidon puolesta varmasti lapsetkin osaisivat ajaa, mutta kaipa tuolla on haluttu, että Segway-kuskit osaavat myös liikennesäännöt, ja niitä meille nopeasti kerrattiinkin, mm. oikeanpuoleista liikennettä terotettiin brittikuskeille. ;)

      Suosittelen kyllä Berliiniä, kannattaa lähteä jos vaan pystyy!

  5. ”Natsi-Saksan Luftwaffen päämaja, myöhemmin DDR:n ministeriötalo, vielä myöhemmin eli nykyään Saksan valtiovarainministeriö, kaikki kolme peruspositiivisia instansseja, joita kohtaan kansalaisilla on varmasti lämpimiä fiiliksiä.” Ahhaha, repesin :D Paras!

    1. Täytyy tunnustaa, että pöllin tämän vitsin opastuksesta. Oli helppo muistaa, koska repesin sille itsekin. :D

  6. Juu, Segwayn keksijä taisi ajaa rotkoon omalla laitteellaan.

    Olin itse Berliinissä vajaat pari vuotta sitten, ja on hauska huomata, että meillä on melkeinpä samoista paikoista jokseenkin samanlaiset valokuvat. :) Toisiaan vastapäätä olevat identtiset kirkot jäivät minullakin mieleen. Ja Berliner Dom on mielettömän upea.

    1. Me näimme Berliner Domin vain ulkoa päin. Ensi kerralla pitää ehdottomasti varata aikaa käydä sisällä ja vilkaisemassa maisemia tornista!

  7. No kyllä tekin joka paikkaan kerkeätte! :-D

    Mä olen nähnyt Segwaylla ajelua vain joskus Suomen BB:ssä (juu, säälittävää, I know), ja silloin ajattelin, että tuossa hommassa ei ole kyllä mitään järkeä. Tämän postauksen jälkeen suostun kuitenkin muuttamaan mielipiteeni. :-)

    1. Olisi tuon saman kierroksen voinut taittaa pyörälläkin ehkäpä jossain määrin järkevämmin, mutta eipä sen elämän aina tarvitse olla kovinkaan järkevää. :D

  8. Kiva tuollainen opastettu Segway-rundi,etenkin jos kaupunki ei ole kovin tuttu.Tel Avivissa on myös tuollaisia opastettuja Segway-kierroksia ja välillä aina näkeekin Segwaylla kulkevia ihmisiä,ja olen nähnyt niitä myös ihan privaateilla ihmisillä täällä,;Hieno Berliinin.kierros:)

    1. Oikeasti yksityiskäytössä? Minä olen käsittänyt, että monessa paikassa tuon estää lainsäädäntö, mutta hienoa, jos siellä ei ole ongelmaa tämän kanssa!

      1. Ainakin olen pari kertaa nähnyt ihan tavallisen kansalaisen ajelevan kaupungilla Segwaylla.

  9. Mäkin olen halunnut kokeilla Segwayta siitä lähtien kun (muistaakseni) näin sen enimmäsitäkertaa Frasier sarjassa, kun Niles sillä ajeli :-) Ja heh, mun pitääkin useammin poseerata kuvissa USAn sotilaiden kanssa, kun kerran jotkut siitä oikein maksavatkin ;-)

    Kiitos tästä postauksesta, taidanpa laittaa Berliinin bucket-listalle!

    1. Hah joo tuo USAn sotilaiden kanssa poseeraaminen. :D Minulla tuli tästä vähän mieleen Times Squaren ”poseeraa ja tippaa”-tyypit. Siellä oli liikkeellä mikkihiiriä ja cowboyta, ja ilmeisesti jenkkisotilaat sitten menevät tähän samaan kuriositeettikategoriaan? ;)

      Berliini kannattaa ehdottomasti!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

CommentLuv badge