Lääkärissä Luxemburgissa

Minulla oli tässä pari päivää sitten aikaa miettiä Suomen ja Luxemburgin eroja, kun istuin hammaslääkärituolissa. Tai ehkäpä pikemminkin pitäisi sanoa, että pakotin itseni miettimään niitä sen sijaan, että miettisin poraa, joka juuri parhaillaan surisi suussani ja vihloi ikävästi hermoa useammasta puudutuspiikistä huolimatta. Nyt, kun suu ei enää tunnu jonkun toisen suulta, ajattelin jakaa nämä huomiot teidänkin kanssanne.

Täällä terveydenhuolto hoituu lähtökohtaisesti työterveydenhuollon kautta. Lapset kuuluvat vanhempien ja kotona olevat puolisot työssäkäyvän perheenjäsenen työterveyshuoltoon, ja käsittääkseni omat vakuutuskassansa on mm. työttömillä ja eläkeläisillä. Tämän takia maassa ei tunneta ”julkista” tai ”yksityistä” terveydenhuoltoa, vaan kaikki käyvät samoilla lääkäreillä, jotka yleensä tekevät töitä yksityisvastaanotoilla tai pienklinikoilla ja jotka saa näin ollen itse valita. Hinnat ovat pitkälti samaa luokkaa kaikilla, ja olen kuullut kolmannen käden tietona, että näitä säädeltäisiin jollain tavalla valtion puolelta. Ne ovat siis kohtuullisia, vaikka ne joutuisi maksamaan täysin itse, ja erittäin huokeita, kun niistä työterveydenhuollon vakuutuksen jälkeen jää maksettavaksi vain 10% omavastuu. Suositummille vastaanotoille on pidemmät jonot, mutta jos ei ole väliä, minne on menossa, hoitoon pääsee aina viikon sisään.

Luxemburg jouluvalot

Postauksen kuvituksena Luxemburgin keskusta talvella: märkää ja pimeää, mutta sentään kauniisti valaistu.

Hammaslääkäri

Ensimmäisen kerran täällä hammaslääkäriin mennessä kyselin suosituksia ja päädyin työkaverin käyttämään hammaslääkäriin kotini lähellä. Vastaanottovirkailija ei puhunut englantia, mutta jotenkuten sain sovittua ajan. En ollut ihan täysin tyytyväinen lopputulokseen – hammaslääkäri ei poistanut hammaskiveä, vaikka tällä kalustolla ja vuosien kokemuksella olisi ihme, jos hammaskiveä ei olisi kertynyt – mutta soitin kuitenkin uudestaan samaan paikkaan joulukuussa, kun tarvitsin uuden tarkistusajan. Tällä kertaa jonoa oli yli kuukausi, joten päätin suosiolla vaihtaa vastaanottoa.

Pieni googlettelu paljasti, että kävelymatkan päässä kotooltani vastaanottoa pitää Dr Hans Henrik Mortensen, joka kuulosti sopivan pohjoismaalaiselta. Tällä kertaa vastaanottovirkailija yritti puhua minulle sukunimeni perusteella ruotsia mutta vaihtoi englanniksi, kun kerroin, mistä olen kotoisin. Itse lääkäri kuulema puhui tanskan, ruotsin ja englannin lisäksi saksaa ja ranskaa, joten hoitoa saisi juuri sillä kielellä kuin halusi. Vastaanottovirkailija ihmetteli, miksen suomalaisena mene Dr Rinteen vastaanotolle – ai täällä on suomalainenkin hammaslääkäri tarjolla? – mutta totesin, että minulle riittää, kunhan lääkäri puhuu hyvää englantia ja hammashoito toimii samoilla periaatteilla kuin Suomessa. Sitäpaitsi Rinteen vastaanotolta ei olisi ollut kävelymatkaa kotiin.

Vastaanotolla erittäin kohtelias Dr Mortensen kutsui minua vuoroin ”Jeniksi”, vuoroin ”Tseniksi”, riippuen siitä oliko juuri puhunut ranskaa hammashoitajalleen vai muistiko paremmin, miten pohjoismaalaiset nimet lausutaan. Puudutuspiikkejä laitettiin enemmän kuin Suomessa julkisella tai opiskelijaterveydenhuollossa, ja puudutuksen annettiin vaikuttaa pidempään, jotta en varmasti joutuisi kärsimään. Odotellessa hammashoitaja toi minulle lueskeltavaksi brittiläisen juorulehden. Porauksen aikana sain katsella kattoon kiinnitettyä Picasso-julistetta, ja vastaanoton lopuksi Dr Mortensen pahoitteli, että alahammas oli poratessa vihlonut puudutuksista huolimatta. Oli ilmeisesti huomannut kulmieni kurtistelun, vaikka olin kysyttäessä sanonut, ettei satu.

Jälkeenpäin kuulin eräältä suomalaiselta kaverilta, että suomalaisessa ja ranskalaisessa hammahoidossa on todellakin iso ero asenteissa. Suomessahan yritetään keskimäärin korjata mitä korjattavissa on, mutta ranskalaiset hammaslääkärit ovat paljon hanakampia kiskomaan hampaita pois ja asentamaan uusia tilalle. Kuulema juurihoitoja ei yleensä tehdä, eikä niihin opetuksessakaan käytetä paljoa aikaa.

Luxemburg talvella

Yleislääkäri

Kun ensimmäisen kerran tarvitsin lääkäriä, kysyin onneksi suosituksia suomalaisilta kavereiltani, ja kaikki suosittelivat ”sitä yhtä suomalaista”. Jossain vaiheessa viimeisen parin vuoden sisään ”se yksi suomalainen” muutti pois Luxemburgista ja tilalle tuli ”se toinen suomalainen” eli Centre Médicalin Anne Warma. Kyseisellä vastaanotolla toimii kolme muutakin ulkomaalaista lääkäriä, jotka palvelevat Luxemburgin suurta ulkomaalaisväestöä – yli puolet kaupungin asukkaista on ulkomaalaisia.

On ihan mahtavaa, että minulla on täällä pääsy suomalaisen lääkärin vastaanotolle. Hammaslääkärissä pystyn ihan hyvin toimimaan englanniksi: hampaissa joko on reikiä tai sitten ei, niitä puhdistetaan ja se sattuu, ja jälkeenpäin käydään maksamassa lasku, rutiini on tuttu alusta loppuun. Lääkärin vastaanotolla on kinkkisempää, kun pitäisi osata selittää, miltä minusta tuntuu, mikä ehkä voisi olla vikana ja mitä toimenpiteitä saattaisin haluta. Osaan tämän hädintuskin suomeksi!

Toinen hyvä puoli suomalaisessa lääkärissä on tuttu hoitotyyli. Ei luxemburgilaisessakaan mitään vikaa ole, mutta eräskin suomalainen tuttuni kertoi, kuinka heidän luxemburgilainen perhelääkärinsä jatkuvasti huomauttelee kohonneista kolesteroliarvoista ja haluaisi aloittaa lääkityksen, vaikka kukaan suomalainen lääkäri ei sitä hänelle ehdottaisi: he kun tietävät, millainen kansantauti korkea kolesteroli suomalaisten keskuudessa on, ja elämäntavat ja veriarvot ovat muuten kunnossa.

Normaalien lääkärikäyntien lisäksi minun pitää käydä vuosittain työpaikan vuositarkastuksessa. Tämä on omankin etuni mukaista, mutta työpaikan motiivi tässä lienee huomata vakavammat sairaudet aikaisessa vaiheessa, jotta heidän vakuutusmaksunsa eivät nousisi. Viimeksi vuositarkastuksessa rutiinitestit suoritti sairaanhoitaja, joka kertoi, että puhuu englantia vain vähän, kysyi osaanko minä ranskaa (”vähän”, vastasin minäkin), ja sen jälkeen iloisesti pulputti minulle kaiken ranskaksi, sentään selvästi lausuen. Siinä kuulotarkastuksen ja verikokeen välissä hän ruoti minulle Belgian koulujen kielenopetuspolitiikkaa hänen nuoruudessaan 70-luvulla ja pahoitteli, että hänellä nyt vaan on täysi ”blokki” päällä kieltenopiskelussa, ja englanninopiskelu on tästä johtuen mahdotonta. Mutta hyvä, että ymmärrän. Niin ymmärsinkin, vakuutin, ja kysyin sitten haparoivalla ranskallani, mitä ihmeen sanaa hän oli käyttänyt paidastani, jonka oli käskenyt riisumaan.





15 kommenttia aiheesta “Lääkärissä Luxemburgissa”

  1. Nuo laakarijutut on aina mielestani vahan hankalia ja itsella on ollut viimeiset 3 vuotta tos huono tuuri – kayn kerran laakarilla ja sitten tulee kirje, laakari on muuttanut pois/lopettanut – ja taas taytyy etsia joku uusi. Mulla oli sellainen yleislaakarin aika talla viikolla – ja nyt taisi napata – todella mukava naislaakari, ehka jopa pari vuotta minua vanhempi (joo, siina on se elakkeelle jaamis vaara). Mutta tuntui, etta eka kertaa taalla laakari, joka tosiaan kuunteli (paitsi milloin ei tuskaillut tietokoneensa kanssa).
    Mielenkiintoista, etta ei ole julkista ja yksityista erikseen – tai kai se on sitten vahan sama kuin taalla ?
    Leena on viimeisimpänä kirjoittanut: Pacific Coastal Highway – Maisemia

    1. On kyllä kiva, jos olet löytänyt lääkärin, jonka kanssa synkkaa. Oma fiilis on, että jos lääkärin kanssa synkkaa, niin saa parempaa hoitoa, kun juuri kysymysten kysyminen helpottuu. Tosin en ole kovinkaan montaa lääkäriä tavannut elämässäni, joiden kanssa erityisesti ei synkkaisi, taitavat olla yleensä sen verran kokeneita selviytymään ihmisen kuin ihmisen kanssa. ;)

      En ole täysin varma tuosta järjestelmästä – iso osa infosta on ranskaksi ja osa vain luxemburgiksi – mutta joo, käsittääkseni yleisesti aika samanlaista kuin USAssa, sillä erotuksella että kaikilla on se vakuutus jos ei muuten niin valtion kautta.

  2. Mielenkiintoista lukea näistä eroista. Kiva kun pääset suomalaiselle lääkärille, kyllä minäkin menikin ulkomailla skandinaaville, jos semmoinen olisi. Meillä on muutama ruotsalainen ja tanskalainen anestesialääkäri täällä, ja jos joutuisin leikkeiden, niin vaatisin ehdottomasti jonkun heistä.

    1. Jännä kuulla, että sullekin sillä olisi eroa! Jotenkin kuvittelisin, että kun sä varmasti tiedät terminologian englanniksi, niin lääkärin kansallisuudella ei olisi niin paljoa väliä, mutta ehkä siinä on sitten joku henkinen juttu kanssa?

  3. Olen aina hoitanut hammaslääkärikäynnit Suomessa, jopa muualla asuessa varannut ajan aina Suomen lomien ajalle. Jotenkin hampaat ja suu on mulle niin herkkä juttu, että en uskaltaisi mennä ihan minne vaan hakemaan apua :) Hyvä, että siellä on suomalaistakin tarjolla, jos haluaa.
    Annika on viimeisimpänä kirjoittanut: Matkamessuista ja blogipöhinästä

    1. Mulla saattaa vaikuttaa, että isoin operaatio suussani ikinä (teini-iän raudat) hoidettiin ulkomailla. :) On sitten tottunut siihen, että aina ei kaikkea ihan ymmärrä, ja luottamus länsimaisiin hammaslääkäreihin on kova. Tosin ei ehkä ranskalaisiin juurihoitojen kanssa…

  4. Melko loistavaa saada suomalaisen lääkärin palveluita ulkomailla! Harvinaista herkkua. En ole koskaan ulkomailla (paitsi Islannissa) joutunut lääkäriin tai edes terveyskeskukseen, mutta denguekuumeessa Thaimaassa olevalle ystävälleni en ollut kyllä kateellinen.
    Tosi varmaankaan luxilaista hammashoitoa ei voi siihen verratakkaan.
    Maarit Johanna on viimeisimpänä kirjoittanut: Vinkki – Matkakilpailuja meneillään!

    1. Luxemburg on varmaan yksi harvoista paikoista, jossa näin pienellä alueella asuu niin paljon suomalaisia, että suomalaisen lääkärin palveluille on oikeasti suurta kysyntää.

      En ole minäkään onneksi joutunut yllättävissä tilanteissa ulkomailla lääkäriin. Vatsataudeista on selvitty lääkkein… Tsekeissä vaihdossa ollessa en edes missään vaiheessa muistanut käydä varmistamassa, että saan hoitoa jos sitä tarvitsen. Oletin vaan, että kaipa se sitten jotenkin luonnistuu… loppuvaiheessa selvisi, että ei olisi luonnistunut, koska minun olisi pitänyt ensin rekisteröityä, ja rekisteröityminen onnistui vain virka-aikaan!

  5. Juu, naa laakari ja hammaslaakari asiat on sellaisia ettei aina valittais miettiakaan. Mulla on omalaakari, jota en ole kuitenkaan henkilokohtaisesti viela koskaan nahnyt. Hammaslaakarissa kavin pitkaan Suomessa mutta sitten loydettiin taalta iranilainen rouva hammaslaakari joka pitaa omaa vastaanottoa. Ei tarvitse menna spesialistille kun he tulevat kaikki sinne. Ja kaikki ovat ulkomaalaisia. Kellaan heista ei tullut olevan sita amerikkalaista mentaliteettia hampaiden hoidossa vaan enemmankin suomalaiseen kallistuva. Meilla tytotkin kayvat siella nyt ja tykkaavat. Kun mies kay siella aina kysellaan muiden kuulumisia ja lahetetaan terveisia ja toisinpain. Jos suomalaisen laakarin loytaisin niin kylla minakin sinnepain kallistuisin. On se vaan kuitenkin ihan eri asia keskustella omasta terveydestaan aidinkielella. Aina olen kysymassa mita jokin laaketieteellinen sana tarkoittaa esim tyttojen kanssa laakarissa kaydessa (ei se vaan ne sairaudet ja laaketieteelliset sanat sielta koulusta/yliopistosta tuonne paakoppaan hypanneet, nyt opetellaan kaytannossa).
    Ina on viimeisimpänä kirjoittanut: Kangasta ja korkkia / Fabric and cork

    1. Hei osaatko siis sanoa, että mikä on amerikkalainen mentaliteetti hammashoidossa? En ole koskaan aikuisiällä käynyt USAssa hammashoidossa, joten kiinnostaisi tietää. Kuulema ainakin Suomessa tehtyjä paikkoja on ehdoteltu korvattaviksi ”paremmilla”?

      Minulla teki jo vaikeaa varata lääkäriaikaa tälle suomalaiselle lääkärille, koska vastaanottovirkailija ei tietenkään ollut suomalainen. Pariin otteeseen toistin asiaani puhelimessa englanniksi, kunnes katsoin käännöksen ranskaksi Wikipediassa, ja sillä sitten selvisi…

      1. Taalla tuntuu olevan mentaliteettina yleensa etta vaikka olis kuinka pieni alkava reika, joka suomessa ohitetaan ja odotetaan niin taalla paikataan heti. Ja pienemmastakin asiasta kuulemma tehdaa iso asia ja heti pitaa hoitaa isolla rahalla. Eli jos vaan loytaa hammaslaakarin, jolla olisi hieman maltillisempi meininki niin olisi varmaankin hyva. Mulla hampilaakarini sanoi etta mulla on alkava reika mutta etta katsotaan ensi kertaan joskos se kaantyisi itsestaan (siis minun harjauksella ja hammaslangalla).
        Ina on viimeisimpänä kirjoittanut: Kangasta ja korkkia / Fabric and cork

  6. Mielenkiintoinen juttu! Itsellään ei ole kunnollista kokemusta paitsi Ruotsista, mutta Ruotsin ja Suomen välillä eroa ei juuri taida olla etenkään jos selviää lääkäristä ruotsin kielellä.
    Tuosta Luxemburgista minulle tulee ihan väistämättä mieleen, kun kauan sitten hain EU-hommiin ja siihen liittyen minun piti Luxemburgissa käydä myös silmälääkärissä. Löysin sitten lääkärin ja menin sisään tarkastukseen ja parista ensimmäisestä ranskaksi vaihdetusta sanasta lääkäri taisi käsittää, että osaan riittävästi ranskaa tätä varten, enkä sitten heti ainakaan halunnut olla erimieltäkään asiasta, olinhan juuri haastattelussa väittänyt selviäväni auttavasti myös ranskalla. Päästiin sitten värisokeustestikohtaan ja näin kuviosta luvun 88, mutta vastaukseni hiukan viipyi, kun muodostin tuota 4 kertaa 20 ja 8 lukua – ranskassahan eli ole suoraan kymmenlukua 80 – ja katsoin sitten parhaaksi alkaa selittää lääkärille, että näen tuon kyllä, mutta hetki vaan, että muistan miten tämä luku sanotaan ranskaksi!
    Pirkko / Meriharakka on viimeisimpänä kirjoittanut: Maailmanmatkaajat kissakahvilassa

    1. Hahaa, tuttuja nuo tuollaiset tilanteet! Minulla quatre-vingt on jo niin synonyymi 80:lle, ettei tuota ongelmia, mutta yhä 70- ja 90-lukujen kanssa joudun miettimään hetken. Onneksi täällä voi myös käyttää belgiranskaa, siispä septante ja nonante vaan käyttöön!

  7. Hahhaa, nauratti tuo Limpertsbergin ”se yksi suomalainen lääkäri”, olen varmaan puhunut tyypistä samalla tavalla joskus. Juuri satuin bongaamaan että tilalle tullut ”se toinen suomalaislääkäri.. Ja löytyy muuten myös suomalainen hammaslääkäri jos joskus kaipaat, vaikka ehkä jo tiesitkin (Timo Rinne)..

    1. Kuulin Rinteestä tuolta tanskalaisen hammaslääkärin vastaanottovirkailijalta (oletettavasti vaimo), joten juu, tiedossa on nyt. :D Ehkä harkitsen hänen palveluitaan sitten, kun seuraavan kerran hammaslääkäriin pitää mennä, mikä toivottavasti ei ole taas vähään aikaan.



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

CommentLuv badge