Kniddeleä Knuedlerilla

Vaikka olen kirjoittanut tänne blogiin paljon kulttuurieroista ja jopa kulttuurishokista, silti moni asia Luxemburgissa ja Yhdysvalloissa tuntuu söpön hellyyttävältä – ja mikäs sen söpömpää, kuin että ne yhdistetään yhteen ja samaan videoon? Tässä pikkuinen amerikkalaisluritus Luxemburgista, jonka An American in Lux on kuvannut minun kesäisillä kotikulmillani:

Tätä videota katsellessa muistuu taas mieleen, että kun aurinko vihdoin pilkahtaa taivaalta, Luxemburg osaa olla ah-niin-kaunis. Sanat laulussa menevät näin:

There I was, riding my bike to Knuedler, where I was supposed to meet a friend for some Kniddele mat Speck.

Knuedler on kaikkien tuntema lempinimi Place Guillaume II:lle, keskusaukiolle. Guillaume II oli yksi Luxemburgin suurherttuoista, kun taas Knuedler tulee letzen sanasta ”knued”, joka viittaa fransiskaanimunkkien vyösolmuun – paikalla oli fransiskaaniluostari 1700-luvun loppuun saakka. Kniddele mat Speck on paikallista kananmunapastaa pekonilla.

Or, maybe it was Kockelscheier where we was gonna meet, to go Schlittschonglafen and then have Gromperekichelcher and Spruddelwaaser. I don’t remember ‘zactly.

Kockelscheier on keskustan eteläpuoleinen urheilukeskus ja -alue. Schlittschonglafen tarkoittaa luisteluretkeä, mitä ei täällä leutojen talvien keskellä kovinkaan usein pääse tekemään. Gromperekichelcher on perunalätty, Spruddelwaaser vissyvesi.

Anyway, somehow, I ended up in Hahner-schlunner-mahn-ish, or maybe it was Uesel-deng-nach-weiler, I ain’t really sure. I wouldn’t say that I was lost, ‘zactly, so much as I just didn’t know where I was.

Ensimmäisestä paikasta ei havaintoa, mutta Useldangessa on kiva linna. Usein luxemburgilaisista paikannimistä ei oikein ota selvää, koska paikoilla on nimet sekä ranskaksi, saksaksi että luxemburgiksi, ja luxemburgin kirjoitusasu ei ole aina vakiintunut. Joskus samalla nimellä löytyy useampi kaupunki, joten jos puhutaan esimerkiksi Eschistä, on hyvä tarkistaa, onko kyseessä nyt Esch-sur-Alzette vai Esch-sur-Sûre.

Well I needed to call my friend to tell him I’d be late, but my phone was about to die. I seen a big castle-lookin’ place up on hill that was just crawlin’ with folks, so I climbed on up figurin’ I’d ask someone: ‘Kann ech Ӓren Telephon benotzen?

”Big castle-lookin’ place up on hill” on tietenkin Vianden.

Don’t always know where I’m goin’ or what I’m supposed to do,
But y’know, I don’t think that really matters all that much—how ‘bout you?

Well I got to the castle place and was so amazed by what I seen, I plumb forgot all about froen to benotzen anyone’s Telephon. There was a fair young lass givin’ a guided tour to some folks, so I parked my bike and pretended I was with them, hopin’ I could find out more about this place that she kept calling the Green Heart of Europe or something like that.

Luxemburgin Ardenneja kutsutaan Euroopan vihreäksi sydämeksi, koska toisin kuin monin paikoin naapurimaissa, täällä on vähän asutusta ja metsiä vaikka muille jakaa.

Much to my delight, I learned all sorts of fascinatin’ facts about Luxembourg. Like, did you know that not only is Luxembourg not a city in Germany, but its own separate country and the only Grand Duchy in the who wide World? I ain’t ‘zactly sure what a Grand Duchy is, but anyway, Luxembourg’s the only one!
That fair young lass also told us that not everybody who lives in Luxembourg comes from somewhere else. She said there are even some people who actually grow up in Luxembourg! I found that truly hard to believe.

Maahanmuuttajien keskellä itselläkin on välillä vaikeuksia uskoa tätä.







Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

CommentLuv badge