”Rentoutukaa ja ottakaa mallia Yhdysvalloista”

Moni varmaan huomasi pari päivää sitten Hesarin nettisivuilla Taneli Heikan kolumnin ”Vain hullu tulisi Suomeen”. Kolumnissa Heikka mm. kritisoi, kuinka Suomessa ajatellaan vain rahaa ja tavaraa, ihmettelee Suomen köyhyyttä (Jos Suomi kuuluisi Yhdysvaltoihin, se olisi yhtä köyhä osavaltio kuin Mississippi…), voivottelee Suomen heikkoa turvallisuustilannetta ja kannustaa rentoutumaan ja ottamaan mallia Yhdysvalloista.

Kommenttikenttä räjähti. Yli sata kommentoijaa jakaantui karkeasti kahteen kastiin: niihin, joiden mielestä Suomi onkin maailman viheliäisin paikka elää, rikkinäinen valtio jonka pölyt olisi hyvä karistaa jaloista mahdollisimman pian, sekä niihin, jotka ihmettelivät, oliko kolumnin tarkoitus olla sarkasmia, tai vetivät suoraan omat johtopäätöksensä: Kaveri tuntuu olevan aika pihalla.

Myös USAn suomalaisten Facebook-ryhmässä kolumni aiheutti pitkän keskustelun, jossa suurin osa nyökytteli mukana, että näinhän se on, sellainen se Suomi ja kyllä Yhdysvallat on hieno maa, kun vähemmistö ihmetteli omituista kolumnia. Moni viittasi ryhmässä juuri päättyneeseen keskusteluun, jossa oli haukuttu amerikkalaisten kyvyttömyyttä syödä veitsellä ja haarukalla (kyllä, tästä veitsi-impotenssista voi lukea selitystä Annin blogista), ja myhäili, että vaikka eurooppalaiset ruokailutavat eivät ole hallussa, niin kyllä sentään Yhdysvalloissa ollaan parhaita kaikessa, millä on väliä.

Minä olin ihmeissäni. En ole aina ollut samaa mieltä Heikan kanssa, mutta yleensä mies kuitenkin kirjoittaa kolumneja, joissa on järkeä. Tämä oli omituisen yksisilmäinen laskettelu yleistyksiä ja yksinkertaistuksia. Mistä oikein oli kyse? Ja sitten kolmannella lukukerralla huomasin lauseen, joka taisi olla koko kolumnin juju:

Toisin kuin Suomessa suomalaiseksi, amerikkalaiseksi voi täällä ryhtyä päättämällä. Sen kuin alkaa ajatella ja elää kuin jenkki. Olen alkanut.

No niinpä tietenkin! Nyt tajusin, miksi kolumni kuulosti oudon tutulta: samanlaista väitteitä olen kuullut usein amerikkalaisilta puolitutuilta, kun kotimaani tulee puheeksi. Seuraa pitkä kirjoitus, jossa pureudun näihin.

Pajunkissoja

Voiko amerikkalaiseksi ryhtyä päättämällä?

Kyllä voi. Olen kirjoittanut aiemmin amerikkalaisista, jotka suorastaan loukkaantuvat, jos suomalainen expat ei haluakaan alkaa amerikkalaiseksi. Jos kertoisin amerikkalaisessa illanvietossa, että I feel like an American, saisin todennäköisesti kannustavia selkääntaputteluja. Kysyttäessä voin aivan hyvin vastata, että I’m from Colorado, eikä aksenttiani ihmeteltäisi sen enempää.

Paperilla juttu onkin sitten vaikeampi. Ellei ole sattunut syntymään Yhdysvaltojen maaperällä, kansalaisuuspapereiden saaminen ei ole helppoa.

Olemme antaneet Suomelle luonnonsuojeluliikkeen, kansallispuistoaatteen ja elämän leppoistamistrendin. Ilman amerikkalaista kulttuuria elämä Suomessa olisi kamppailua ilottoman puurtamisen kahleissa.

Onko Yhdysvalloissa muitakin arvoja kuin raha?

Totta kai on, mutta omasta näkövinkkelistäni elämä pyörii Yhdysvalloissa paljon enemmän työnteon ympärillä kuin Suomessa. Amerikkalaiset saattavat korostaa muita arvoja, mutta todellisuudessa töitä tehdään paljon enemmän ja pitempään kuin Suomessa, koska työaikasääntelyä on vähän ja lakiin kirjatut vuosilomat puuttuvat täysin. Vaikka nykyään lomaa saakin monista oman alani työpaikoista kolme tai jopa neljä viikkoa vuodessa, yli viikon pitäminen putkeen aiheuttaisi kulmakarvojen kohottelua. Rajalla saan kuulla jatkuvasti ihmettelyä siitä, miten voin käydä Yhdysvalloissa näin usein, ja että amerikkalaiselta työpaikalta minut olisi jo potkittu pois, kun en tee tarpeeksi paljon töitä. Harva amerikkalainen kieltäyisi illalla pidettävistä puhelinpalavereista perhesyihin vedoten, kun taas suomalaisten kanssa on ihan normaalia todeta, että neljän jälkeen ei enää voi jäädä palaveeraamaan, kun pitää lähteä työväenopiston tunnille tai viedä koira lenkille.

Tuntuu myös, että amerikkalaiset jäävät helpommin työpaikkoihin, jotka eivät ollenkaan nappaa, koska työpaikan menettäminen olisi paljon suurempi takaisku kuin Suomessa. Ansiosidonnaisia työttömyyskorvauksia ei käytännössä ole, ja ilman työpaikkaa terveysvakuutusmaksut kohoavat pilviin – eikä terveysvakuutusjärjestelmän ulkopuolelle parane pudota, koska silloin on aidosti riski kuolla hoidettavissa oleviin sairauksiin, koska ei ole varaa hoitoon.

Toisaalta…

Me amerikkalaiset leikimme, kokeilemme, uhoamme ja onnistumme. Raha tulee sen seurauksena. Suomalaiset ystävämme, rentoutukaa vähän. Rakentakaa vaikka joku seuraava Facebook, koko maailman yhdistävä digitaalinen leikkikenttä!

…jos jostain amerikkalaisia voi kadehtia, niin innovatiivisuudesta, pelkäämättömästä uusiin asioihin tarttumisesta, yrittelijäisyydestä ja siihen liittyvästä riskinsietokyvystä. Kun tapaan uusia ihmisiä ja kysyn, mitä he tekevät elämässään, ei ole ollenkaan tavatonta, että päivätyön lisäksi on jotain pientä, on the side. Yksi kertoo pyörittävänsä vapaa-ajallaan siivousfirmaa, toinen kertoo kehittelevänsä uutta soijafilepihviä, kolmas kertoi osallistuneensa jo viitisen vuotta sitten marihuanankasvatuskurssille, koska aavisti ennalta Coloradon myönteisen marihuanalainsäädännön ja halusi murtautua uusille markkinoille heti kuin mahdollista. Ei sen väliä, että siivousfirman kannattavuus on koko ajan kiikun kaakun, ja marihuanaviljelijä ei onnistunutkaan saamaan tarvittavia lupia, sillä soijafilepihvin kehittäjä myi bisneksensä Kraftille usealla miljoonalla ja muutti Floridaan ennenaikaiselle eläkkeelle. Aina joku onnistuu.

Siinä missä suomessa yrittäjä on mielikuvissa henkilö, joka painaa pitkää päivää, ei pääse lomalle koskaan ja sairastuessaan ei välttämättä saa minkäänlaisia yhteiskunnan tukia, niin Yhdysvalloissa entrepreneur on oman elämänsä kingi, joka toteuttaa amerikkalaista unelmaa. Tämä siitä huolimatta, että todellisuudessa yrityksen perustaminen saattaa olla kannattavampaa Suomessa kuin Yhdysvalloissa.

Hollerichin katolinen kirkko, Luxemburg

Meillä syvän etelän osavaltioilla on ongelmia, mutta Suomeen verrattuna useimmat niistä ovat vauraita.

Onko Suomi köyhä maa?

Ostovoimakorjatulla bruttokansantuotteella mitattuna tämä pitää paikkansa. Suomessa autot ovat keskimäärin vanhempia, ihmisillä on vähemmän neliöitä kodeissaan ja tavaroita ostetaan vähemmän. Amerikkalaiset shoppailevat enemmän sekä siksi, että tuotteet ovat halvempia, että siksi, että ihmiset tienaavat enemmän.

Markkinatalous on mielestämme sosialismia parempi järjestelmä.

Toisaalta on hyvä muistaa, että siitä suuremmasta palkasta amerikkalaiset joutuvat sitten maksamaan oman terveydenhuoltonsa, yliopistonsa, lastensa päivähoidon ja paljon muuta, mitä Suomessa ollaan totuttu saamaan ilmaiseksi tai puoli-ilmaiseksi valtiolta. Varallisuus on myös jakautunut Suomessa tasaisemmin. Yhdysvalloissa sikarikkaiden lisäksi on paljon köyhiä, jotka jäävät täysin yhteiskunnan tukiverkkojen ulkopuolelle. Ei varmaan kovin monella suomalaisella ole aidosti pelkona joutuminen kodittomaksi.

Suomessa pelätään, että Venäjä hyökkää. Suomen raja liikkuu jatkuvasti, usein muutaman vuosikymmenen välein.

Onko Suomessa turvattomampaa kuin Yhdysvalloissa?

Maailmanpoliittinen tilanne Yhdysvalloista käsin näyttäytyy helposti turvattomana ja pelottavana. Pitkälti tämä johtuu mediasta, joka silloin harvoin, kun se puhuu maailmasta Yhdysvaltojen ulkopuolella, tykkää tarttua epäkohtiin – todellisiin tai kuviteltuihin. Ei ihme, että monen kansalaisensa mielestä Yhdysvallat on ainoa maa maailmassa, jossa on tarjolla vapautta, demokratiaa ja more opportunities.

Suomen naapurissa on Viro, vaarallinen maa. Sen henkirikostilastot ovat synkemmät kuin Yhdysvalloissa. Emme käyneet. Lähetimme panssarivaunuja.

Henkirikostilastoista puhuttaessa taas monet suomalaiset kauhistelevat Yhdysvaltojen tilannetta: siellä ne vaan heiluvat pyssyjensä kanssa, eikä ulkona uskalla kävellä ettei saa harhaluodista päähänsä! Todellisuudessa Yhdysvallat on tässä todella jakautunut maa, ja siinä missä jotkut alueet ovat oikeasti vaarallisia, on paljon suoranaisia lintukotoja, joissa ei ikinä tapahdu mitään.

Pajunkissoja

Miljoonat Suomesta ja muualta entisistä sosialistimaista ovat vuosien varrella jättäneet kotinsa. Me täällä Yhdysvalloissa laillistimme juuri viiden miljoonan paperittoman maahanmuuttajan työnteon. Eihän mikään maa pärjää, jos sen työtätekevä väki vähenee.

Suhtautuuko Yhdysvallat positiivisemmin maahanmuuttajiin kuin Suomi?

Yhdysvalloissa maahanmuutto on ollut perinteisesti suuressa arvossa historiasta johtuen, rakentuuhan koko valtio maahanmuuttajien varaan. Amerikkalaisesta näkökulmasta maahanmuutto on aina jotain, joka suuntautuu Yhdysvaltoihin eikä sieltä pois, eikä Suomesta tuttua ”pitäisi karistaa Suomen tomut jaloista”-mantraa käytännössä ole olemassa. Toisaalta siitä johtuen, että Yhdysvallat on erityisen houkutteleva paikka asua monelle köyhemmistä oloista tulevalle, maahanmuuttojärjestelmä on kriisissä, ja paperittomien maahanmuuttajien työnteon laillistaminen oli laastari, jolla yritettiin paikata luunmurtumaa. Koska maahanmuuttajia ei oikein voi syrjiä lähtömaan perusteella, ja myös paperillisten maahanmuuttajien maahantuloa on ruvettu hillitsemään maahanmuuttajapopulaation kasvun pelossa, suomalaistenkin on välillä kohtuuttoman vaikea muuttaa Yhdysvaltoihin. Näistä ongelmista ei kuitenkaan tavallisen kansan puheissa kuule, ja amerikkalainen voi samaan hengenvetoon hehkuttaa maansa upeaa maahanmuuttajaperinnettä ja kirota kaupunkinsa meksikolaispopulaatiota.

Miksette te suomalaiset saa poliittista systeemiänne toimimaan? Ette kai te yritä mitään konsensusta rakentaa?

Kummassa poliittinen järjestelmä toimii paremmin: Suomessa vai Yhdysvalloissa?

Oli Eduskunnan viime päivien pelleilystä mitä mieltä tahansa ja oli kuinka väsynyt loputtomaan vatvomiseen, joka tuntuu vaivaavan suomalaista poliittista järjestelmää, niin omasta näkökulmastani se toimii silti paremmin kuin amerikkalainen järjestelmä. Suomessa en ole ikinä jättänyt äänestämättä, mutta Yhdysvaltojen kaksipuoluejärjestelmässä en ole varma, jaksaisinko vaivautua vaaliuurnille, jos asuisin alueella, jossa olisin 40% vähemmistössä, koska silloin järjestelmän ansiosta ääneni menisi hukkaan. Päättävissä elimissä kaksipuoluejärjestelmä näyttäytyy soutamisena ja huopaamisena, jossa saatetaan tehdä rohkeitakin päätöksiä, mutta vaaleissa aina oppositiopuolue lupaa valtaan päästyään pyörtää edellisen kauden aikaansaannokset. Viimeiset pari vuotta järjestelmä taas on ollut täysin halvaantunut, koska ala- ja ylähuoneissa on eri puolue vallassa, ja käytännössä mikään ei etene, koska keskusteluyhteys vastapuolen kanssa loistaa poissaolollaan.

Hollerichin kirkon ovi

Nytkin Suomi ottaa joka päivä lisää velkaa. Summa jaetaan työttömille, jotta he voivat elää mahdollisimman pitkään tekemättä mitään.

Niin siitä sosiaaliturvasta…

Osa amerikkalaisista tajuaa, mistä hyvinvointivaltiossa on kyse, moni taas ei. Työttömyys nähdään ensisijaisesti yksilön omana vikana ja työttömiä pidetään laiskoina. Asunnottomien suojissa ja kaduilla elävät lapsiperheet eivät paljoa saa huomiota mediassa. Toisaalta minimipalkkaduuneihin riittää työntekijöitä, kun työttömäksi joutuvat ottavat vastaan ihan mitä työtä vaan. Yhteiskunta on tässä suhteessa kovempi kuin Suomessa, hyvinvointi perustuu huomattavasti enemmän onnekkuuteen ja tämä selittänee osaltaan sitä, miksi niin moni amerikkalainen käy aktiivisesti kirkossa: jos epäonni osuu kohdalle, uskonnollisen yhteisön jäsenyys on ehkä paras tukiverkko, mitä on tarjolla. Yhteiskunnan tarjoamien tukiverkkojen puuttuessa osa kansasta on luonut sellaisen pienemmässä mittakaavassa itse.

Onneksi pääsimme turvaan tänne Yhdysvaltoihin.

Kuten niin moni muu kansa maailmassa, myös amerikkalaiset pitävät omaa maataan maailman parhaana, eikä siinä ole minusta mitään väärää. Kaiken näkemäni jälkeen minä vaan ihmettelen, miksi juuri suomalaiset vaikuttavat olevan tässä poikkeus?

Disclaimer: Koko laaja kansakunta ei tietenkään ajattele samoin, poikkeuksia löytyy joka suuntaan, ja alueelliset ja väestöryhmien väliset erot ovat valtavia. Tämäkin kirjoitus perustuu ei sen enempää eikä vähempää kuin omiin rajoitettuihin kokemuksiini ja huomioihini.

Kevät Luxemburgissa

Aiheesta huolimatta nämä kuvat eivät ole Yhdysvalloista vaan Luxemburgista. Kevät on vihdoin saapunut tännekin, joten sen kunniaksi kävin tänään pumppaamassa pyörän kumit ja valokuvaamassa auringonpaistetta, kevään merkkejä ja matkalle osunutta Hollerichin kirkkoa. Tämä kuva on otettu kotikatuni nurkalta.





24 kommenttia aiheesta “”Rentoutukaa ja ottakaa mallia Yhdysvalloista””

  1. Kun 90-luvun lopussa olimme 2,5 vuoden jälkeen lähdössä Massachusettsista takaisin Suomeen, eräs naapuri ihmetteli, emmekö voi jäädä USAan ja onko meidän pakko palata. Ilme oli hyvin epäuskoinen, kun vastasin, että ei ole pakko, mutta haluamme, koska Suomi on kotimaamme.

    1. Samanlaisia juttuja on kuullut tosi monelta. Kai sitä toitotetaan niin paljon joka tuutista, että kaikki haluavat Yhdysvaltoihin, että se sitten saattaa tulla joillekin yllätyksenä, että myös muuallakin voi haluta elää.

  2. Tuntuu, että monilla ihmisillä ei nykyään ole mitään medialukutaitoa, oli sitten kyseessä Hesarin tai iltapäivälehtien jutut. Huh huh. Etenkin kolumneja on syytä aina lukea tarkasti… Niin kuin sä oot tehnytkin. :) Hyvä kirjoitus sulta! Tosin yksi kohta pisti vähän silmään: ”Tuntuu myös, että amerikkalaiset jäävät helpommin työpaikkoihin, jotka eivät ollenkaan nappaa, koska työpaikan menettäminen olisi paljon suurempi takaisku kuin Suomessa. Ansiosidonnaisia työttömyyskorvauksia ei käytännössä ole – -”

    Muistetaan tässä kohtaa se, että jos Suomessa vaikkapa irtisanoutuu työstään ”koska se ei napannut”, niin työttömyyskorvausta – ei ansiosidonnaista eikä muita – ei kyllä heti ala herua, vaan karenssi napsahtaa. Kyllä uusi työpaikka pitää olla tiedossa ennen kuin jättää vanhan duunin. :)
    hannael on viimeisimpänä kirjoittanut: Blogi täyttää vuoden! Kokemuksia ja googletuksia.

    1. Olen samaa mieltä tosta medialukutaidosta. En sitten tiedä, johtuuko osittain kiireestä, mikä ihmisillä on kommentoimaan. Usein kommentteja lukiessa tulee fiilis, että onko kommentoija lukenut juttua alkuunkaan.

      Mä tiedän pari tapausta Suomesta, joissa on irtisanouduttu sillä ajatuksella, että karenssiajan yli voi elää säästöillä, jos ei heti löydy uusia töitä. Yhdysvalloissa moiseen vetoon pitäisi olla tosi vahva näkemys pikaisesta työllistymisestä (tai joku muu suunnitelma), kun ei mitään merkittäviä tukia olisi tiedossa missään vaiheessa.

  3. Voi miten hyvä teksti! Pitääkin käydä kaivelemassa tuo alkuperäinen Hesarin juttu. Kyllähän se tosiaan siltä vaikuttaa, että suomalaiset eivät kovin usein sano, että tämä se vaan on maailman paras maa. Yksi kaveri taitaa olla sitä mieltä, muuta muut on sitten eri mieltä.

    Ja jösses, olen luullut että olen yksin tuon veitsiasian kanssa! :O En ole koskaan ajatellut sitä kulttuurierona, olen vaan tuuminut että tuo toinen puolisko nyt on sitten aika moukka kun AINA pitsaa lukuunottamatta se käyttää vain haarukkaa. Ja minä vieressä veitsellä ja haarukalla, aina, kotonakin ihan perusillallisella. Se näyttääkin niin vaikealta tuo haarukalla syönti! Pitääkin alkaa tarkkailemaan muita kanadalaisia ja niiden syömistapoja :D

    Monikulttuurisuus ja maahanmuutto on tälläkin rajan puolella isoja juttuja ja edelleen kun sanon olevani Suomesta, kysytään että no olenko koskaan siellä käynyt ja niin edelleen. Täällä tosin ei olla kanadalaisia siinä mielessä missä amerikkalaiset ja kaikki niin haluavat ovat amerikkalaisia- täällä kuulee tosi useasti että on ”Irlannista”, ”Italiasta”, ”Englannista” ja niin edelleen, huolimatta siitä että ovat Kanadassa syntyneet ja täällä ikänsä eläneet…:D
    Annika – Tarinoita Maailmalta on viimeisimpänä kirjoittanut: Leijonaa mä metsästän… Lähetämmekö tietämättämme leijonia tapettaviksi?

    1. Hei olisikin mielenkiintoista tietää, mikä Kanadassa on se normi. Täällä turistin tunnistaa siitä, että se yrittää syödä hampurailaista haarukalla ja veitsellä, tai pyytää pastan syömiseen lusikan. :)

      Mulla ei ole sentään (tietääkseni) koskaan käynyt niin, että kysyjä olisi olettanut minun olevan ”suomalainen” vain juuriltani. Sen sijaan niin on käynyt usein, että kun itse sanon olevani Suomesta, niin joku toinen kertoo, että hänpä on Saksasta ja Irlannista – ja tietty ei ole ikinä käynyt kummassakaan.

  4. Hyvä kirjoitus. Itsekin luon tuon Hesarin kirjoituksen aamulla ja piti hetki miettiä että häh? Mutta sitten ajattelin että se on sarkasmia. Tuota sun huomioimaa kohtaa en ollut huomioinut. Eli, nyt tuli tuokin selväksi. Kiitos.

    Ja joo, toi veitsiasia. Argh. Se pistää aina silmään. B kertoi, kun siitä hänelle ENSIMMÄISEN kerran mainitsin, että kun armeija lähetti Saksaan komennukselle, niin heillä oli joku etiketti kurssi, missä mm opetettiin käyttämään veistä. B asui Saksassa vuosikaudet, mutta ei ole oppi näköjään mennyt perille ;-)
    Soile on viimeisimpänä kirjoittanut: Kamelivaelluksella osa 1

    1. Haha, etikettikurssi. :D Mutta totta puhuen kuulostaa ihan äärimmäisen hyvältä vedolta armeijalta. Samanlaiselle etikettikurssille lienee tarvetta minne vaan lähetettäessä, ettei sotilaita pidetä moukkina.

  5. Koska oma komennus on kestänyt aika kauan, tuntuu että on aina vaikeampi ymmärtää noita Hesarin juttuja. Tässä kuussa ainakin kaksi juttua – kuten mainitsit, piti lukea useampaa otteeseen.
    Sopivan työntekijän saaminen on ainakin meillä ollut hankalaa (USA) – hakuprosessit pitkiä ja haastateltavan täytyy miellyttää montaa eri tyyppiä. Melkein sanoisin, että omalla alalla(tekniikka, lääketeoll.) alle 50v ihmiset ovat herkkiä vaihtamaan työtä ja yleisimmin siinä on taloudellinen syy. Tavallaan tämä on harmillista, koska työn oppimiseen ja asiakaskunnan luomiseen menee oma aikansa. Tietysti paikkakunta näyttelee isoa osaa – jos työt ovat suositulla alueella, siellä on varmasti muitakin mahdollisuuksia. Mutta koskaan ei ole tullut täällä vastaan sitä, että joku ottaisi lopputilin eikä olisi uutta työtä tiedossa. Aiemmin näytti olevan tapana, että irtisanomalla sai vaikka palkankorotuksen, kun työnantaja halusi tehdä vastatarjouksen. Nykyään politiikka on siihen suuntaan, että jos joku haluaa pois lähteä, niin perään ei juuri huudella. Irtisanomisaika vaihtelee nollasta pariin viikkoon.

    Kirjoitat tosi hyvin ja ajatuksia herättävästi. Hesarin pitäisi pyytää sinua kirjoittamaan.
    PS. Se toinen Hesarin kirjoitus tässä kuussa = 50 vuotiaat naiset ovat työpaikan vitsaus
    Leena on viimeisimpänä kirjoittanut: #Reilut blogit – kampanja

    1. Ton mä olen kyllä huomannut, että jos on mahdollisuus vaihtaa työstä toiseen, niin niin helposti tehdään. Uskollisuus työnantajaa kohtaan on ihan olematon verrattuna Suomeen, ja toisaalta miksi se olisikaan korkeampi, jos työnantajakaan ei ole sitoutunut työntekijään minkäänlaisella irtisanomisajalla?

      Mustakin se ”50 vuotiaat naiset”-kolumni oli todella omituinen, varsinkin kärjistävän otsikon ansiosta. Kuulema paperilehdessä otsikko oli ollut paljon järkevämmän kuuloinen ”Työ ja perhe ovat helpoin yhdistelmä”.

  6. Tosi hyvä ja objektiivinen kirjoitus, kiitos siitä! Mä en ole ikinä käynyt USA:ssa, joten se on vieras paikka ja kulttuuri, mutta oli todella mielenkiintoista lukea sun vertailua siitä ja Suomesta.
    Anu Haapala on viimeisimpänä kirjoittanut: Tykätyimmät talvikuvat

  7. Luin tuon kolumnin Hesarissa pariinkiin kertaan, olen samaa mielta medialukutaidosta, monella tuntuu heraavan nopeasti vain tarve kiehahtaa sinne kommenttikenttaan jotain, kolumnien on tietty tarkoituskin herattaa ajatuksia mutta kylla ne kannattaa lukea hyvin kuten sina. Hyva analyysi sulta, kiitos siita!
    Petra on viimeisimpänä kirjoittanut: Kun opettaja vierailulle saapui

    1. No kyllä mäkin sen onnistuin pariin otteeseen lukemaan vähän liian hätiköiden, mutta onneksi mä olen asettanut itselleni säännön etten ikinä lähde kommentoimaan Hesariin, niin ei tule hätiköityjä kiehahduksia. :)

  8. Todella hyvä postaus. Minähän en USA:ssa ole asunut, mutta paljon siellä on tullut matkusteltua ja juteltua pitkiä keskusteluja paikallisten kanssa. Pystyin nyökyttelemään kaikelle kirjoittamallesi ja tässä tuli myös uusia asioita ilmi, esim. tuo kirkon rooli myös taloudellisena tukena ja turvana. Minä pidän Suomea erittäin hyvänä maana asua.
    Elina | Vaihda vapaalle on viimeisimpänä kirjoittanut: Risteilykevät Royal Caribbeanin kanssa

    1. Mulla ei ole omakohtaista tai edes kovinkaan läheistä kokemusta tuosta kirkon roolista tukiverkkona, mutta toisen käden tietojen kautta olen saanut sellaisen käsityksen, että jos esim sairastuu vakavasti tai tornado vie kodin, kirkon kolehdit saatetaan kerätä suoraan epäonniselle perheelle. Ylipäätään amerikkalaisilla on paljon suomalaisia alhaisempi kynnys lahjoittaa rahaa suoraan toisille ihmisille, kun näkevät sille tarvetta – varmaankin juuri siksi, että kaikki tietävät, ettei yksilö tai perhe välttämättä pääse muuten jaloilleen.

      Musta olisi hienoa, jos useampi suomalainen olisi oikeasti tyytyväinen asuinpaikkaansa, niin kuin sä. Luulisi, että ihmiset olisivat niin onnellisempia.

  9. Olipa mielenkiintoinen kirjoitus! Vastasit moniin kysymyksiin, joita äskeisellä lomallamme mielissämme pyörittelimme ameeriikan katuja tallatessamme, kiitos :)
    Jaaskarit on viimeisimpänä kirjoittanut: Oahu ja Kauai

    1. Hei kiva kuulla! Jos kysymyksiä pyöri päässä enemmänkin, niin saa vinkata mulle mahdollisista kirjoitusaiheista. ;) Mä olen huomannut, että nykyään on vaikea kirjoittaa kulttuurieroista, kun itse ei enää tule ajatelleeksi, että jokin on hassua.

  10. Hyvä ja asiallinen kirjoitus,

    USAssa ja monessa muussakin maassa asuneena (tällä hetkellä Kanadassa; aikaisemmin mm. Emiraateissa, Saudi-Arabiassa ja Englannissa) voin vain todeta, että jokaisella maalla on omat hyvät ja huonot puolensa. Riippuen siiten kunkin omasta arvomaailmasta, joku voi pitää parempana Yhdysvaltoja tai Suomea ta jotakin muuta maata.

  11. Olipa mielenkiintoista ja hyvin kirjoitettu juttu Jenni! En ollut kuullut tuosta Hesarin jutusta.Järjestelmät ovat niin erilaisia Suomessa ja Yhdysvalloissa:Suomessa ja muissa Pohjoismaissa on järjestelmä,jossa valtio on mukana lähes koko elämän ja Yhdysvalloissa lähes päinvastoin eli kansalaiset varmaan haluavat valtion olevan mahdollisimman vähän mukana elämässä.
    Mielenkiintoista myös oli lukea tätä koska asuin pari vuotta Yhdysvalloissa ja oikeastaan olen 1/4 osaa amerikkalainen,koska toinen isoisäni syntyi ja kasvoi New Yorkissa;D
    Jael on viimeisimpänä kirjoittanut: Hurmaavan hyvät gluteenittomat suklaa-kahvibrowniet + ankotahna

    1. Juu, tuo se perimmäisin ero varmaan on. Osaltaan tätä selittänee maan historia: Yhdysvaltoihin lähti Euroopasta juuri se osa kansasta, joka halusi eroon valtion painolastista, ja on totuttu, että omillaan selviäminen on tärkeää. Se vaan taitaa välillä tulla joillekin suomalaisille yllätyksenä, kun nähdään vaan ne järjestelmän hyvät puolet eikä sitä, että vastavuoroisesti apua ei saa vaikka sitä kovasti tarvitsisi.

  12. Pysähdyin itsekin tuohon kolumniin jo Hesarissa: hyvää tekstiä. Kommenteista ehkä asiallisin, jota kolumni oli päättänyt jättää sivuamatta oli tuo käsiaseiden mahdoton määrä USA:ssa, enkä todellakaan usko, että se tekisi maasta turvallisempaa. Mutta useimmat kolumnin väitteet olivat varmasti ihan asiaa – Venäjän nykyinen tilanne on oikeasti saanut vanhempia sukulaisiani miettimään, että pitäisikö siirtää rahat Ruotsiin tai Sveitsiin ja pitää yllä tietynlainen lähtövalmius!
    Pirkko / Meriharakka on viimeisimpänä kirjoittanut: Lissabon – Parque das Nacoesin alue

    1. Suurin osa niistä kolumnin väitteistä taisi olla sellaisia, että pohjautuvat ehkä johonkin, mutta näkökulma on aika amerikkalaisen linssin läpi katsottu. Venäjän tilanne on munkin mielestä huolestuttava, mutta ei sentään noin huolestuttava. Ja toisaalta jos olisi, niin en usko, että Ruotsikaan olisi erityisen turvallinen paikka asua – Sveitsi ehkä olisikin. ;)



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

CommentLuv badge