Viikko Luxemburgissa ja maailmalla

Tämän postauksen piti alunperin olla otsikolla Viikko arkea Luxemburgissa, mutta ennalta valittu viikko ei ollut kovinkaan arkinen eikä edes erityisen Luxemburgissa: Viikko alkoi teknisten vikojen, ”45 minuuttia” – ”2 tuntia” – ”4 tuntia” -myöhästelyepisodin ja lopulta lennon peruuntumisen takia Minnesotassa lentokenttähotellissa. Kirjoitan niin paljon matkustelusta ja lomista, että ajattelin vaihteeksi jakaa blogissa, miltä minun arkeni näyttää, mutta ehkä minun pitää kirjoittaa aiheesta joku toinen viikko.

Inspiraatio tälle postaukselle tuli Sinin kirjoituksesta Seitsemän päivää Kabulissa.

Maanantai

7.00 Herätys hotellihuoneessa Minneapolisissa. Läppäri auki ja etätöitä. Luen viikon loman aikana kertyneitä sähköposteja ja käyn läpi asiakkaan tarpeita ja vaatimuksia järjestelmän seuraavaa versiota varten.

11.00 Lähtö läheiseen Mall of Americaan syömään lounasta ja ostamaan vaihtovaatteita; ruumalaukku jäi lentokentälle säilöön.

Mall of America

Mall of Americassa, Yhdysvaltojen suurimmassa ostoskeskuksessa, on sisällä mm. huvipuisto

12.15 Ostostelut tehty, joten istahdus Long John Silversiin syömään uppopaistettua kalaa, uppopaistettua langustia ja uppopaistettua jotain-mistä-en-ottanut-selvää.

13.30 Ratikka kohti lentokenttää. Lyhyen matkan varrella jäisiä perunapeltoja.

14.30 Lasi viiniä loungessa ja puhelu Iirolle. ”No näkyikö ostoskeskuksessa terroristeja?” Ei näkynyt, uhkauksista huolimatta.

16.00 Lentokoneessa. Hetken rullailun jälkeen kapteeni kuuluttaa, että ”arvot” eivät ole kunnossa, varmaankin koska koneen moottorit ovat viettäneet yön Minnesotan hyytävässä pakkasessa. Epätoivoinen olo.

16.45 Kapteeni kuuluttaa, että tyhjäkäynti sai arvot kohdilleen, ja olemme valmiita lähtöön. Vaihdan pari penkkiä taaemmaksi tyhjälle keskiriville, ja kahden elokuvan jälkeen (Whiplash & Fury) ojentaudun pitkäkseni nukkumaan.

Tiistai

07.00 Pyörät iskeytyvät Pariisin kentän kiitoradalle.

08.15 Vaatteiden vaihto ja laittautuminen lentokentän vessassa. En mene töihin joogahousuissa.

Golla Axl Cabin Bag
Käsimatkatavaroissa vaihtovaatekerta ja pokkari

09.35 Luxairin pikkukone lähtee rullaamaan. Edessäni istuva kakara vetää penkkiä taaksepäin jo ennen nousukiitoa, ja vieressäni istuva teini yskii jatkuvasti päälleni.

10.35 Nappaan laukkuni matkatavarahihnalta. Luxemburgilainen tullimies kyselee, olenko ostanut jotain Yhdysvalloista, mutta on kiinnostunut todellisuudessa vain elektroniikasta.

11.08 Töissä täysi härdelli päällä. Vartin kuulumisten vaihtamisen jälkeen lähden jahtaamaan työkavereita avoimilla asioilla. Painostan koodaajat palaveeraamaan puoliksi lounastunnin päällä, koska se on ainoa kaikille sopiva hetki.

12.58 Kipitän romanialaisen työkaverini kanssa syömään.

14.00 Kuuntelen kaksi tuntia presistä, josta ensimmäinen puolikas on mielenkiintoista, toisella puolikkaalla vääntelen niskojani, jotta en torkkuisi.

16.15 Takaisin työpisteellä. Käyn lävitse työkaverin kanssa yhteisiä kantojamme kahteen huomiseen palaveriin. Pitkä puhelu Brysselissä istuvalle kollegalle hommasta, jonka lupasin hoitaa, koska luulin sen olevan pikkujuttu, mutta joka ei sitten ollutkaan, ja josta on myös palaveri huomenna.

17.25 Juoksu ympäri toimistoa varmistamassa, että ihmiset, joille haluan vielä tänään puhua, eivät ehdi lähteä kotiin. Viime tipassa tulleiden uusien vaatimusten läpikäyntiä kolmen eri ihmisen kanssa.

18.30 Saan puhuttua viimeisenkin työkaverin kanssa. Printtaan huomiselle tarvittavat paperit ja huikkaan graafikolle bonsoirit vetäessäni matkalaukkua kohti ovea.

18.52 Avaan kotioven, työnnän matkalaukun sisään, ja suuntaan kauppaan.

19.25 Jouduin odottamaan patonkiani kymmenen minuuttia, koska joku äijä nappasi viimeisen edellisestä satsista nenäni edestä, mutta se ei haittaa, koska kainalossani lämpöä hohkava patonki on vielä kotiin saavuttua tulikuuma.

19.40 Sohvalle dippailemaan patonkia humukseen ja nauttimalla sitä pehmeän ranskalaisen juuston kera. Katson jakson Boardwalk Empirea ja menen nukkumaan.

Keskiviikko

6.59 Herään sopivasti puoli minuuttia ennen kellon soittoa.

8.05 Ostan juna-asemalta teetä ja croissantin, nappaan aamun ilmaisjakelulehden ja astun junaan. Matkalla luen ensin lehden, valmistaudun päivän ensimmäiseen kokoukseen, ja lopulta luen tunnin Vadelmavenepakolaista.

20150225_083211
Matkan varrella Belgian maaseutu on kääriytynyt sumuun.

11.00 Saapuminen Brysseliin. Haen EXKistä lisää teetä.

11.30 Löydän oikean kokoushuoneen. Miittari venähtää, mutta se ei haittaa, sillä saamme asioita aikaiseksi.

13.10 Juoksen kaverin työpaikalle hakemaan hänet lounaalle vuohenjuustobagelille.

14.00 Iltapäivän kokousputki alkaa. Vastailen kysymyksiin, teen ehdotuksia, ja lupailen asioita tapahtuvan. Välissä juoksen rakennuksesta toiseen.

16.45 Viimeinen kokous loppuu. Juoksen kohti junaa. Asemalla olo alkaa tuntua hassulta. Matkalla laattaan vessassa useaan otteeseen ja makaan sikiöasennossa penkillä.

20.05 Normaalisti kävelen kilometrin asemalta, mutta nyt otan bussin, ja harkitsin vakavasti taksia. Huhuilen whatsapissa, löytyisikö keltään kaverilta appelsiinimehua, koska kaupat ovat jo kiinni. Diagnosoin mahdollisen noroviruksen ja laitan jo illalla sängynpohjalta mailia töihin, että huominen jää väliin.

Torstai

12.57 Nousen vihdoin sängystä katkonaisesti nukutun yön jälkeen.

13.30 Keitän ravioleja, ja saan syötyä neljäsosan. Katson uusimman John Oliverin ja kolme jaksoa Boardwalk Empirea.

18.20 Vessapaperi on loppumaisillaan, enkä todellakaan ole kaupassakäyntikunnossa. Päätän jäädä saikulle myös huomenna.

21.30 Katson vihdoin Mintun suosituksesta pari jaksoa The Nordenia, ja niiden perusteella ihan helmi TV-ohjelma kulttuurien eroista. Syön pari näkkileipää.

Esimerkki dokkarista, jossa georgialaispastori käy tutustumassa Pohjoismaiden uskonnollisuuteen. Dokkarit ovat katsottavissa Yle Areenassa myös ulkomailta käsin.

keskiyö Kirjoitan blogia, eniten järkevä asia mihin tänään pystyn. Kohta voisi mennä nukkumaan.

kahden maissa Ei nukuta, kun tuli nukuttua viime yönä niin paljon.

neljän maissa Ensimmäistä kertaa nälkä yli vuorokauteen. Syön vielä kolmannen näkkärin.

kuuden maissa No niin, tämä yöhän meni peräti mainiosti…

Perjantai

12.00 Olin laittanut herätyskellon soimaan ja nousen ylös, jotta unirytmi ei menisi totaalisesti päin prinkkalaa. Kaameat vatsakivut, vaivun takaisin sänkyyn.

14.00 Uusi yritys, ravioleja vatsaan. Pari jaksoa The Nordenia, blogeja, ja Meren katedraalin aloitus.

16.38 Raviolit pysyvät vatsassa ja vatsakipu on häipynyt. Päätän, että kipeänä olo saa luvan loppua tähän, ja aloitan kyselemään kavereiden viikonloppusuunnitelmia.

18.27 Aivotonta netissä roikkumista. Se mekko on sinimusta, ei valkokultainen.

19.15 Soitan Skypestä Iiron kännykkään, joka ohjaa auton kaijuttimiin. Minä istun Luxemburgissa sohvalla, Iiro huruttaa toisella puolella maailmaa motaria pitkin lentokentälle. Nykytekniikka on ihmeellistä.

22.00 Iltapalaksi kreikkalaista salaattia ja pari jaksoa Nordenia, jonka jälkeen eksyn vielä lukemaan Ruskeita tyttöjä. Nukkumaan vähän puolen yön jälkeen.

Lauantai

9.30 Heti herättyä päivän suunnitelmien lukkoonlyöntiä. Belgian luolat kiinnostaisi, mutta kaverin päivystysvuoron takia ei voi poistua maan rajojen ulkopuolelle. Päätämme sen sijaan lähteä Echternachiin, Luxemburgin vanhimpaan kaupunkiin.

11.55 Treffit parin kaverin kanssa bussipysäkillä. Kuulumisten vaihto haparoivalla ranskalla, ranskan puhumiseen kestää aina hetki tottua.

Echternach, Luxembourg

12.45 Bussi saapuu Echternachiin. Lounasaikaa jäljellä enää tunti, joten etsimme söpön viinibaaribrasserien. Herätämme ilmeisesti positiivista huomiota, sillä ruokailun päätteeksi kokki tulee tarjoamaan digestiivit.

14.00 Käymme Echternachin luostarin basilikassa, joka on alunperin 600-luvulta, mutta joka on viimeksi rakennettu uudestaan natsien hyökkäyksen jäljiltä. Yritämme turisti-infoon, mutta se on kiinni.

14.20 Kolkuttelemme esihistoriallisen museon ovia. Museo on kylttien mukaan auki maanantaita lukuunottamatta joka päivä klo 10-12 ja 14-17, mutta ovi ei aukea eikä sisällä ole ketään. Perusmenoa.

15.00 Kävelemme auringonpaisteessa järven rannalle taputtelemaan lampaita. Yritämme katsomaan roomalaisen kartanon raunioita, mutta ne aukeavat vasta huhtikuussa. Takaisin keskustaa kohti, kaupasta limsaa ja suklaata ja istumaan aurinkoon Sûre-joen rannalle katsomaan, kun ankat yrivät uida kovan virtauksen poikki Saksaan.

Echternachin lampaat ja yksi kili

17.15 Bussi takaisin Luxemburgin kaupunkiin. Kaupan kautta kotiin. Syön, lakkaan kynnet ja editoin valokuvia.

21.30 Tapaan kaverit uudestaan baarissa. Mukana myös kaverinkaveri, jolla on myöhäisillan treffit pari tuntia myöhemmin. Hehkutan PKN:ää potentiaalisille Euroviisu-äänestäjille.

23.30 Kaverinkaveri lähtee treffeilleen ja me päätämme vaihtaa baaria. Espanjalaisbaariin ei mahdu, joten lähdemme yökerhoon.

00.30 Ensimmäistä kertaa tanssilattilla yli puoleen vuoteen, DJ soittaa Lady Macarenaa ja Bomfunk MCsiä. Ympärillä 18-50-vuotiaita, keski-ikä yli 30. Jos Luxemburgissa on teinihelvettejä, en ole niistä tietoinen.

01.45 Spottaamme tanssilattialla kaverinkaverin tanssivan sylikkäin treffikumppaninsa kanssa. Reagoimme aikuismaisesti eli hypimme, osoittelemme ja vislaamme, jotta meidät varmasti huomataan.

03.48 Vedämme takit päälle narikassa ja laulamme portaissa Backstreet Boysin Everybodyn tahtiin. Kävellen kotiin.

epicbilekuva
Yökerhossa kierteli valokuvaaja

Sunnuntai

11.30 Ylös sängystä. Teetä, aamiaista ja Boardwalk Empiren viimeisen kauden loppuun katsominen.

15.30 Tiskausta, siivousta, matkalaukkujen purkamista.

18.30 Leffafestarille katsomaan bulgarialaiselokuvaa The Lesson opettajasta, joka ajautuu taloudellisiin ongelmiin.

21.30 Iltapalaksi kreikkalaista salaattia UMK-finaalin pyöriessä taustalla. Teen vielä hetken käsitöitä ja menen nukkumaan puolen yön maissa.

Kirjoittajasta

Jenni

Jenni muutti ulkomaille kesällä 2012 ja on siitä lähtien ihmetellyt maailman menoa Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Blogissa tutustutaan nähtävyyksiin, kulttuureihin ja ihmisiin sekä eletään ulkosuomalaisen arkea, yleensä pilke silmäkulmassa. Erityisenä kiinnostuksenkohteena patikointipolut kauniin luonnon keskellä ja maailmanperintökohteet missä vaan. Nykyinen asuinpaikka Boulder, Colorado, USA.

21 kommenttia postaukseen “Viikko Luxemburgissa ja maailmalla”

    1. Joo vatsapöpö ei ollut erityisen hauska. Onneksi siitä on useampi vuosi, kun sellaisen kourissa on viimeksi ollut.

  1. Multa myös pointsit arkipostauksille. Jotenkin uteliaan ihmisen mieltä tyydyttää tällainen toisen ihmisen perusarkimeno. :D Nauratti tuo ”aikuismainen reagointi”, hihi.
    hannael on viimeisimpänä kirjoittanut: Suklainen raakakakku

    1. Samalla ne on postauksia, joita kirjoittaessa itse tulee eniten pohdittua omaa yksityisyyttään – mutta tällä viikolla ei sattunut erityisemmin mitään, mitä ei voisi jakaa tännekin. :)

    1. Kiva kuulla! Seuraavalla kerralla sitten perinteisempää, jos tämän uudestaan toteutan.

    1. Hei näin lapsettoman näkökulmasta tuollainen narina voisi olla hyvinkin mielenkiintoista, kun ei ole sitä omaa arkea. ;)

    1. Mitä tykkäsitte? Itse en ollut ihan vakuuttunut. Sen verran ahdistava oli ajoittain kyseisen kansallisuustransun ajatusmaailma…

  2. Tosi hauska postaus, tuore patonki humuksella pehmeän ranskalaisen juuston kera on kyllä kateutta ja haikeutta herättävä yhdistelmä! Hyvä että sait taudin selätettyä, ja täytyy kyllä tunnustaa että tuo viikonloppuna melkein puoleen päivään nukkuminen on kyllä kanssa jotain mitä haluaisin vielä joskus, ennen eläkeikää kokea! ;) ei vaan, eiköhän se aika koita viimeistään siinä vaiheessa kun meillä on teinejä talossa!
    Satu VW I Destination Unknown on viimeisimpänä kirjoittanut: Reilusti matkaan eli #ReilutBlogit-haaste

    1. Tuo patonki+humus+juustot on ihan mun vakiojuttu aina kun palaan Luxemburgiin! Ruoka, mitä on eniten ikävä, kun olen poissa täältä. :)

      Ja eipäs nuolaista ennen kuin tipahtaa niiden tautien kanssa, sain tällä viikolla flunssan jota nyt yritän puolestaan ahkerasti selättää appelsiinimehun (C-vitamiinit) ja kuuman teen voimin. :P

  3. Mielenkiintoinen viikko, aika lailla erilainen kuin mun viikko :-) Täällä Saudeissa on muuten kanssa melkein jokaisessa ostoskeskuksessa huvipuisto.
    Ja myöskin minä näin mekon sini-mustana, miten vissiin vähemmän ihmisiä näki sen. On kyllä outoa, varsinkin kuin vieressä istunut B näki sen ihan selvästi valko-kultaisena.
    Soile on viimeisimpänä kirjoittanut: K:n läksiäiset ja Kapsa-juhlat

    1. Mun oli pitkään tosi vaikea ymmärtää, miten kukaan voi nähdä sen mekon valko-kultaisena, kunnes sitten näin tämän kuvan: http://i.imgur.com/GYaVZ2o.jpg

      Mutta oikeassahan me lopulta oltiin, että ehkäpä meidän silmät toimii paremmin? ;)

  4. Tää olikin hauska postaus! Vitsit että sullakin riittää kyllä noissa työpäivissä äksöniä :D Mä juttelin taannoin Matkamessuilla tuon Mall of American edustajan kanssa ja selailin sellaista esitettä siitä. Ihan käsittämätön paikka, heräs sellainen ajatus että onko tuollaisessa jättimegahyperkompleksissa nyt enää mitään järkeä :D Mutta hauska ois joskus nähdä omin silmin!
    Laura R. / laura let’s go on viimeisimpänä kirjoittanut: Reissusuunnitelmia harmautta piristämään!

    1. Mitäh, siis Mall of America on ollut esillä Matkamessuilla? Kyllähän mä tiesin, että sitä mainostetaan todellisena matkakohteena, mutta toi kuulostaa jo vähän liiallisuuksiin menevältä. :D Siis ei se kuitenkaan ollut kuin vain ostari, aika iso sellainen teitty mutta silti… :D

  5. ”Se mekko on sinimusta” :-D No niin on! Olipas kiva lukea tällä tavalla aikataulullisesti viikkomenemisistäsi! :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

CommentLuv badge