79-vuotias maailmanmatkaaja Hillary

79-vuotias maailmanmatkaaja Hillary

Oh I travel all the time, vastaa pieni ryppyinen nainen silmät tuikkien, kun kysäisen häneltä, matkustaako hän paljonkin. Olemme istahtaneet vierekkäin irlantilaiseen turistibussiin matkalla tuhansia vuosia vanhoille hautakammioille, ja turistien kesken keskustellessa tuo on luonnollinen toinen kysymys. Siihen ensimmäiseen myöhemmin Hillaryksi esittäytyvä nainen vastasi olevansa Australiasta.

Kavanagh's Stores

Näkymiä bussin ikkunasta

Matka Dublinin keskustasta kuluu leppoisasti välillä oppaan selostusta kuunnellen, välillä Hillaryn matkoista kysellen. Kun Hillary sanoo matkustavansa paljon, hän todellakin tarkoittaa paljon: pari kolme kuukautta vuodessa. It just wouldn’t make sense to do a shorter trip, Hillary toteaa viitaten pitkään lentomatkaan Australiasta. Joka toinen vuosi hän matkustaa kehittyviin maihin, joka toinen vuosi länsimaihin, to balance it off. Irlantiin hän poikkeaa aina, kun pystyy, moikkaamaan kaukaisia sukulaisiaan, joiden kanssa hänellä on yhteinen esi-isä 1800-luvun alusta. Kirkkojen kirjat ja sukuselvitykset saavat Hillarylta pelkkää kiitosta.

Kuinkas monessa maassa sinä sitten olet käynyt? minä kysyn. Oh I don’t do that sort of counting, Hillary nauraa, mutta myöntää käyneensä kaikilla mantereilla. Nykyisen matkustusrytminsä hän aloitti 80-luvulla, ja ensimmäinen pitkä matka tuolloin oli Kiinaan. Matkustaminen oli vähän erilaista tuolloin, koska matkaoppaita Kiinaan ei pahemmin ollut olemassa, ja matkalle hän valmistautui käymällä puolen vuoden mandariinikiinan kurssin. Maahan päästäkseen hän liittyi ohjatulle seuramatkalle, jolta sitten jatkoi matkaansa itsenäisesti. Kiina ihastutti ja ihmetytti, joten hän palasi samaan maahan vielä pari vuotta myöhemmin, mutta silloin hän tuli maahan itsenäisesti, koska I knew then what I was doing.

Toinen suuri ero matkustamisessa oli yhteydenpito kotiin jääneeseen perheeseen. Joskus taannoin yhteidenpito rajoittui kirjeeseen tai postikorttiin pari kertaa kuukaudessa, mutta puhelinten halventuessa pystyi jo soittamaan kotiin viikottain. Suurin mullistus oli kuitenkin vuonna 1990, kun Hillary törmäsi ensimmäisen kerran sähköpostiin. Tuolloin Etelä-Amerikan matkallaan hän käveli aina hostellilta kaupungille ja takaisin nettikahvilan kautta, ja sähköpostit lensivät Tyynen valtameren ylitse jopa kahdesti päivässä!

Sheep on Pasture

Hillarylla oli kokemusta pitkistä matkoista jo nuoruudestaan, kun hän syksyllä 1955 lähti Englantiin – valtamerilaivalla tietenkin, kuinkas muuten. There wasn’t much to speak of in flights those days. Aluksessa oli kolme eri matkustusluokkaa, joista ykkösessä pukeuduttiin parhaimpiin ja syötiin illallista kristallikruunujen tuikkeessa, kun taas kolmosessa vietettiin suurin osa matkasta kannen alla. Hillary oli päässyt matkaan ykkösluokassa, koska matkusti hiljaisen sesongin aikaan – kuka nyt talveksi haluaisi Englantiin? – ja oli lisäksi ostanut samalla paluulipun vuodelle 1957, mikä teki hinnasta erityisen edullisen. Tai siis hänen vanhempansa olivat ostaneet. I was a very lucky girl, Hillary toteaa, sillä harva perhe halusi tuohon aikaan päästää nuorta tytärtään yksin maailman toiselle puolen.

Tuolla nuoruuden matkallaan Hillary oli matkustamisen lisäksi tehnyt töitä, eräänlainen varhainen muoto work & travelista. Briteissä hän oli päätynyt sihteeriksi eräälle Oxfordin yliopiston fysiikan professorille, joka oli ansioitunut toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeenkin Churchillin neuvonantajana. Sanellessaan Hillarylle kirjeitä professori oli ollut innoissaan, että Hillary oli ymmärtänyt kirjeissä käsiteltyä fysiikkaa, olihan hän opiskellut sitä yliopistossa ennen lähtöään ulkomaille.

Hillary kysyy minulta yllättäen, mikä on minun lempipaikkani Euroopassa. Vastaan jotain epämääräistä, mietin paria eri vaihtoehtoa ja esitän kysymyksen takaisin Hillarylle, mutta hän ei osaa sanoa. I don’t know if the places I have seen are still like they were when I saw them, Hillary toteaa ja kertoo esimerkin. Vuonna 1956 Hillaryn vanhemmat tulivat käymään Eurooppaan, ja Hillary matkusti heidän kanssaan Saksan Kölniin, jossa komea tuomiokirkko seisoi yksinäisenä tasaiseksi lanatun kaupungin keskellä: pommitusten tuhot oli vasta ehditty korjata eikä uutta oltu rakennettu. Hillaryn äiti hartaana katolisena halusi messuun aina joka sunnuntai, mutta messu Kölnin tuomiokirkossa osoittautui paljon odotettua kylmemmäksi kokemukseksi, sillä kirkossa ei ollut lämmitystä, ja pakkanen oli jäädyttänyt jopa kirkon vihkivesialtaan, jossa Hillaryn äiti yritti kastaa kätensä kirkkoon tullessaan. I went back some years ago, and there were all these glass buildings, popped up from nowhere! Hillary henkäisee. It just wasn’t the same!

Cows on Pasture

Hillaryn matkustustyyli ei ole paljoa aikojen saatossa muuttunut: hän on aina suosinut hostelleja. If I was in a hotel by myself, I would be talking to the lamp post! Hillary nauraa ja lisää, että hänen hostellimakunsa on kuitenkin vuosien mittaan muuttunut. Nykyään hän lukee hostelliarvostelut etsien hostellia, josta nuoriso valittaa, että se on tylsä, ja sellaisen hän oli nyt Dublinistakin löytänyt vanhasta nunnaluostarista. Lisäksi hän yöpyy ystäviensä luona aina kun voi, ja niitä hänellä on kertynyt maailmaan jo aika liuta. Lapset sentään onneksi asuvat Sydneyssä melkein kävelymatkan päässä.

Lapsista kun on puhe, uskallan kysäistä, onko Hillarylla miestä. Yeah, but he passed. Pahoittelen, mutta Hillary lisää nopeasti, että ero tuli vielä merkittävästi aiemmin. Hillaryn selityksen mukaan mies ei pysynyt hänen perässään, ja eron tultua hän vaihtoi nuorempaan naiseen, joka kokkasi hänelle pelkästään hänen lempiruokiaan – and then he died of a heart attack, Hillary pyörittelee silmiään. Itse hän oli laittanut lähinnä terveysruokia ja jättänyt puddingit sun muut juhlaruoiksi.

Vanhuus ei ole paljon tuonut mukanaan vaivoja, mutta jossain määrin ikä kuitenkin haittaa matkustamista: Hillary valittelee niin matkavakuutusten kohonnutta hintaa – Some people don’t take care of their health and I have to pay! – kuten myös sitä, että yli 75-vuotiaiden on vaikea saada vuokrattua autoa. Enää yksi kansainvälinen firma vuokraa hänelle, ja sekään ei enää ensi vuonna, kun hän täyttää 80. Tämä ei ole ongelma Euroopassa ja Aasiassa, joissa pääsee ympäriinsä julkisilla, mutta esimerkiksi Uuden-Seelannin tutkimista se hankaloittaa merkittävästi.

Mitä muuten olet mieltä Uudesta-Seelannista, Hillary? I don’t know, I’ve never been. I thought I would leave it for when I get old, Hillary virnistää. Vielä nyt hän kiertää kaukomaita nuoruuden innolla.

Woman with Umbrella

Hillary irlantilaisessa vesisateessa





25 kommenttia aiheesta “79-vuotias maailmanmatkaaja Hillary”

  1. Hyvä Hillary ! Tuli mieleen se lentokapteeni postaus !
    Irlanti on omassa mielikuvituksessa se maa, johon voisi vaikka muuttaa. Maa, jossa neljä vuodenaikaa voi tapahtua yhtenä päivänä. :)
    Leena on viimeisimpänä kirjoittanut: Brooklyn NY 10 kuvaaMy Profile

    1. Näköjään blogin ”Lue Seuraavaksi”-algoritmillakin tuli mieleen tuo postaus, koska se on tuossa ensimmäisenä listattu. :D Irlanti oli kyllä todella kiva, pitää kirjoittaa siitä seuraavaksi!

    1. Joo, eniten tuossa tuo kunto kadehdittaa. Se on niin tuurista kiinni lopulta, tuleeko pitkäaikaissairauksia, vaikka jossain määrin niillä puddingien määrällä siihen saattaakin voida vaikuttaa. :)

  2. Ihana postaus! Jäin miettimään, että oikeastaan tämä pitäisi jakaa ”meidän” maailmanmatkaajien ryhmässä, sillä osa meistä alkaa olla melkein ”Hilaryja”!

    Tästä tuli myös mieleeni kautta aikojen parhaiten mieleeni jäänyt matkailuohjelma nimeltään The Ultimate Package, joka kertoi 5 viikon (luksus)maailmanympärimatkasta, joku englantilainen toimisto järjesti ainakin tuolloin (80-luvulla) matkoja omalla koneella siten, että aikataulut saatiin optimaalisiksi ja tavarat voitiin lyhyemmillä pysähdyksillä vaikka jättää koneeseen. 4-osainen televisiosarja sitten seurasi ryhmän matkaa ja ”tutustutti” tietysti myös matkailijoihin ja yksi matkanjohtajan kommenteista on jäänyt mieleeni ja se meni jotenkin tähän tapaan: Totta kai tällainen matka on raskas, vaikka yritämme tehdä siitä niin helpoin kuin mahdollista. Mukana on myös lähes (vai oliko se yli) 80-vuotiaita ja yllättävää on, että usein he ovat reippaimpia eivätkä koskaan valita mistään!
    Pirkko / Meriharakka on viimeisimpänä kirjoittanut: Puoli vuotta ilman uusia vaatteitaMy Profile

    1. Olenkin miettinyt, että teidän ryhmästä löytyisi mielenkiintoisia keskustelukumppaneita. :) Näin nuoremman polven edustajalle mielenkiintoisimpia ovat nuo reissujutut puolen vuosisadan takaa.

      Tuohon 80 vuoden ikään mennessä ne epäreippaat tapaukset ovat varmaan jo jääneet kotiin valittamaan. Aika vaikeaa olisi kuvitella, että kukaan 80-vuotias jaksaisi lähteä maailmanympärimatkalle valittamaan. ;)

  3. Ihana Hillary! Luin tätä samaan aikaan kun ryystin toista kupillista aamukahvia ja tämä nostatti kyllä hymyn huulille :) Tuossa jos jossain on pitkänmatkan tulevaisuuden tähtäintä. Oma mummini 86-v on tulossa meille kesän aikana tänne kylään, en malta odottaa! Enkä myöskään sun Irlanti-postauksia, ig-kuvat ovat olleet huippuja!
    Ida – idaloveslife on viimeisimpänä kirjoittanut: ROAD TRIP – Forcella Rossa #nevöfogetMy Profile

    1. Mahtavaa, että sun mummi vielä tuossa iässä pystyy tulemaan luoksesi sua katsomaan! Omat mummoni eivät enää kuntonsa puolesta voisi lähteä reissuun, vaikka kumpikin nuorempana matkusti ahkerasti. Ja kiitti, pitää siis kiirehtiä niiden postausten kanssa. ;)

  4. Sie kirjoitat täydellisiä tarinoita! Tässäkin alkoi heti odottamaan jatkoa. Sun pitäis kirjoittaa kirja vain näistä kohtaamisista :) Aivan ihana Hillary. Ihan mahtava toi reissu Britteihin nuorena ja ihan paluulippukin ostettuna. KAHDEN VUODEN PÄÄHÄN…. Vitsit kun vieläkin reissattais tuolla tavalla. Hitaasti ja tyylillä :D
    Maarit Johanna on viimeisimpänä kirjoittanut: Minä, pyörä & Swan Riverin siltojen lenkkiMy Profile

    1. Juu, kahden vuoden päähän paluulippu, ja matka kesti kuukauden! Tänä päivänä pitäisi varmaan lähteä Marsiin käymään että saisi samanlaisen fiiliksen päälle. :D Tai sitten vaan sanoutua irti lentokoneista.

  5. Mun täytyy vielä ihan jatkaa aiheesta.
    Ensinnäkin, jaoin juttusi ryhmässämme ja tietämättä miten FBkin tykkäämiset näkyvät suljetusta ryhmästä Sinulle, niin kerrottakoon, että tykkäsivät, monet!

    Tuosta hitaasti matkustamisesta, pienemmässäkin mittakaavassa kuin pariksi vuodeksi Englantiin kaikki on nykyisin niin nopeaa. Kun isäni 60-luvulla lähti työmatkalle vaikka Sveitsiin, niin sinne lähdettiin viikoksi ja otettiin vaimot mukaan ja syötiin illallisia ja tutustuttiin oikeasti puolin ja toisin. 90-luvlla mentiin aamulennolla ja palattiin iltalennolla ja 2010-luvulla tavataan enimmäkseen conference calleissa. Sigh,

    Ja vanhana matkustamisesta, minulla on jo nyttemmin jo lähes kolmekymppisen sisarentyttäreni kanssa ”diili”, että sitten kun en itse tai yksin (jos sattuisin leskeksi jäämään) jaksa/halua matkustaa, niin hän voi lähteä kanssani niille risteilyille, joita sitten ehkä vielä sitten jaksan tehdä, mukaan seuraksi ja avuksi! Lupaus on ollut voimassa jo kohta 15 vuotta, eli yhteisestä Karibian purjehduksestamme alkaen, joten kaipa se on voimassa seuraavat 30 vuottakin :-)
    Pirkko / Meriharakka on viimeisimpänä kirjoittanut: Pop Art Design EmmassaMy Profile

    1. Eivät tietääkseni näy minulle mitenkään nuo tykkäykset, joten tosi kiva kuulla! :)

      Viikon työmatkoja on välillä vieläkin, kun halutaan vetää paikan päällä workshoppeja tai rakentaa tiimihenkeä – konffacalleilla ei vaan voi korvata läsnäoloa täysin – mutta puolisoiden mukaanottaminen ei taida enää olla tätä päivää. Toisaalta hyvä niin, koska musta on ihan kiva, että niillä puolisoilla on oma työnsä. ;) Ja muutenkin ymmärrän, että joku juttu siinä saattaa olla nykyään erilailla. Varmaan 60-luvulla se viikon työmatka Sveitsiin oli vuoden kohokohta, nykyään monessa työssä työmatkat ovat lähinnä pakollinen paha.

      Ihana tuo diilisi! Toivottavasti pääset vielä joskus lunastamaan lupauksen. :)

    1. Mä olen aiemmin ollut sitä mieltä, että en yhtään tykkää matkustaa yksin, mutta nyt tällä Dublinin matkalla rupesin ymmärtämään yksinmatkustamisen viehätystä. Osittain mm. siksi, että tapasin Hillaryn. ;) Varmasti Iiron kanssa reissussa ollessa olisi jäänyt tämäkin kohtaaminen väliin. Ja toivottavasti siskosi reissaa vielä pitkään!

  6. Oi, mikä tarina ja oi, mikä Hillary! Asennetta pitää olla, sitä mieltä olen. Toivottavasti sen rinnalle saisi olla vielä hyväkuntoinen ja reipas niin pitkään kuin mahdollista. Minä olen etsimässä myös rohkeutta yksin reissaamiseen. Sinänsä voi kuulostaa hassulta, sillä asunkin yksin vieraassa maassa, mutta matkustaminen yksin on ihan eri asia :)
    MatkaMartta on viimeisimpänä kirjoittanut: Bändi ja joutsenia kera ystävien.My Profile

    1. Mä olen pitänyt yksin reissaamista lähinnä tylsänä, enkä siksi ole siihen aiemmin paljoa lähtenyt, mutta ehkäpä sitä on vanhettuaan oppinut sietämään paremmin itseään. ;) Rohkeutta toivotan sulle!

  7. Ihana Hillary. Mulle tulee siitä mieleen mun suosikit eli uimahallimummelit. Mä haluan kyllä kanssa isona aktiiviseksi vanhukseksi. Ehkä musta tulee eräjormamummo.

    1. Ne uimahallimummelit on niin parhaita! Mä en ole ihan varma, olisinko yhtä aktiivinen aamuherääjä, mutta muuten just hyvä esimerkki aktiivisista vanhuksista. :) Eräjormamummo ei olisi yhtään paha sekään; mun mummin sisko oli sellainen, kävi vielä vanhanakin Lapissa mökillä, jonne pääsi vain hiihtämällä. Nyt on valitettavasti alkaneet jo vanhuuden vaivat painaa sen verran, että ei enää kykene.

    1. Joo, minäkin kyllä mieluummin pitäisin matkaseuran rinnallani siihen asti, mutta 50 vuotta on niin harmillisen pitkä aika, että mitä vaan voi siinä ajassa sattua. Sormet ristiin siis sitä varten, ettei satu ainakaan mitään pahaa!

      Kiitos. :)



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

CommentLuv badge