lasketteluviikonloppu

Yhdysvaltojen parhaita puolia

Kalliovuoret, näkymä Winter Parkin laskettelukeskuksesta

Pääsiäinen kului Coloradon Kalliovuorilla. Winter Parkin laskettelukeskuksessa riitti lunta.

New Belgium Mountain Adventure

Lauantaina osallistuimme paikallisen pienpanimon järjestämään scavenger huntiin – tosin voiko panimoa kutsua pienpanimoksi, kun se on kooltaan suurempi kuin suomalainen Olvi? – ja kisan jälkeen palkinnot jaettiin auringonpaisteessa musiikin soidessa. Me emme voittaneet mitään, koska vaikka löysimme rinteestä jäniksen, jolta saimme munan, emme löytäneet mm. haisunäätää ja remonttireiskaa.

Laskettelu Winter Park, Colorado

Alarinteissä jotkut laskettelivat pelkässä pitkähihaisessa, mutta ylhäällä huipuilla 3,7 kilometrin korkeudessa tuuli sen verran, että tuulenpitävä toppatakki tuli tarpeeeseen.

Winter Park, Colorado

Winter Parkin laakson pohjalla ei enää ollut lunta, mutta kaukana häämöttävät Kalliovuorten Indian Peaksit pitävät lumipeitteensä ympärivuotisesti.

Pool

Maanantaina laskettelimme vain aamupäivän, jotta ehtisimme iltapäiväksi kotiin pari kilometriä alemmas nauttimaan auringonpaisteesta.

Perjantai-iltana, kun olimme vasta lähdössä vuorille, kävimme tankkaamassa läheisellä huoltiksella; bensa täällä preerialla on merkittävästi halvempaa kuin ylhäällä vuorilla. Koska meillä oli menoa perjantai-iltana, pääsimme lähtemään vasta kymmenen maissa illalla. Iiron tankatessa minä kävin sisällä huoltiksella hakemassa matkalle juotavaa.

Kävellessäni ostosteni kanssa tiskille vähän päälle parikymppinen punkkarilta näyttävä jätkä käveli minua vastaan ja huikkasi: I really like your dress! Kiitin, väläytimme toisillemme hymyt ja jatkoimme kumpikin matkaa.

Siis myöhään perjantai-iltana, joku satunnainen jätkä, ilman mitään taka-ajatuksia tai kummallisuuksia.

Kehuminen tuntuu tulevan amerikkalaisilta selkärangasta, ja sitä kuulee paljon. Näet kauniin mekon, kerrot siitä. Huomaat, että joku on panostanut kampaukseensa, ja sanot sen ääneen. Hassusti englantia puhuvalle voi huikata, I like your accent. Homma ei mene omituiseksi, kun pysyttäydytään ominaisuuksissa, joihin voi vaikuttaa, eikä lähdetä suoraan huutelemaan tuntemattomille Hello beautifulia.

Koska kehumisen kohteeksi päätyminen tuntuu itsestä kivalta, olen yrittänyt tässä ottaa oppia paikallisilta. Kivat kengät sulla, sun kraka sopii hyvin yhteen sun paidan kanssa, onpa hauskat korvikset! Bravuurini on kehua kaupan kassojen manikyyrejä, mikä aiheuttaa aina ihastuneen reaktion, että joku huomasi, ja välillä ajan salliessa pidemmän keskustelun eri kynsilakoista ja manikyyripaikoista.

Ja koska hyvä kannattaa laittaa kiertämään, jatkan samaa menoa myös Suomessa käydessäni. Olen joskus kuullut valitusta, että suomalaiset eivät osaisi ottaa kehuja vastaan, mutta se on ihan puppua se. Jotkut hämmentyvät kehuja kuullessaan, mutta hämmennyksestä selvittyään hekin yleensä päätyvät hymyilemään. Uskon myös vakaasti siihen, että mitä enemmän kuulee kehuja, sitä helpommin itse lähtee kehumaan muita, ja näin on positiivinen kierre valmis.

Mitä jos kaikki pistettäisiin vähän liikettä tähän positiiviseen kierteeseen?





20 kommenttia aiheesta “Yhdysvaltojen parhaita puolia”

  1. Otan positiivisuushaasteesi vastaan :)

    Olen samaa mieltä, amerikkalaiset ovat aivan omaa luokkaansa kohteliaisuuksissa ja toisten huomioon ottamisessa. Pelkästään kaupan kassan ”Good morning, sweetie” -toivotus saa hymyn huulille jurolle suomalaiselle matkan alkupäivinä.

    Sulla on aivan mainio small talk bravuuri :)
    Kirsi / 50 State Puzzle on viimeisimpänä kirjoittanut: Miksi menisit Nebraskaan? Missä se edes on?My Profile

    1. Tuosta ”sweetien” käyttämisestä olen kuullut myös negatiivista, ja musta tuntuu, että siinä riippuu kanssa tosi paljon ihmisestä, joka sen sanoo, onko lopputulos hymyilyttävä vai lievästi ”creepy”. Mä olen itse niitä ihmisiä, jolle riittää myös suomalaisen kassan pelkkä ”hei” – kunhan sanotaan edes jotain!

  2. Niiin totta! Kiitos muistutuksesta! pari viime päivää kun on taas mennyt kirotessa ”jenkkejä ärsyttävine piirteineen” :D hyvä aina tällaisten hermoromahdusten jälkeen tosiaan muistuttaa itseään, että on näillä paljon hyviäkin piirteitä!
    Emmi H on viimeisimpänä kirjoittanut: One long earth hourMy Profile

    1. Hehe, joo, tosin mullakin on seuraavaksi mielessä postausaihe niistä vähän ärsyttävimmistä puolista. :D Selkeästi jo parin kuukauden tauko saa näkemään maan ihan uusin silmin.

  3. Kyllä, positiivisuutta ja kehuja vaan jakelemaan! Täällä meillä päin on kiva, kun myyjät sanovat guapaksi tai cariñoksi, vaikkei sitä nyt minulle henkilökohtaisesti ole tarkoitettukaan. Kunhan vaan kaikille alle keski-ikäisen näköisille naisille noin sanovat. Mukavalta se silti tuntuu, eipä niitä kehuja ole oikein Suomessa vierailta oppinut kuulemaan :)
    AnskuBcn on viimeisimpänä kirjoittanut: Aiguille du Midi – Euroopan katollaMy Profile

    1. No ei tosiaan ole tottunut Suomessa tuntemattomilta kuulemaan. Suomessa tuntuu, että on yleisempää, että kehutaan kaverille jonkun tuntemattoman vaikkapa asuvalintaa, mutta silleen kuiskien, ettei kehujen kohde varmasti kuule, koska… öö, niin koska miksi? :)

  4. Munkin mielestä on kivaa kehua muita – ja saada kehuja. Mutta kyllä mä ainakin olen useasti saanut vastaukseksi perisuomalaisen ”tää on ihan vanha”, kun olen kehunut vaikka työkaverin paitaa. Mutta se myönnettäköön, että iloinen kiitos on kyllä lisääntynyt viime vuosina. Ja täysin tuntemattomat sanovat yleensä ihan vaan kiitos.
    Minttu on viimeisimpänä kirjoittanut: Urheilla ja juoda punaviiniäMy Profile

    1. Nojoo, tollaista itsensä dissausta saattaa olla, mutta eipä kukaan ole vielä koskaan vastannut kehuihin vihamielisesti. ;) Kiva, jos iloisempi vastaanotto on lisääntynyt viime vuosina, koska se kuitenkin on se kaikista kivoin vastaus kehuihin. Ei tunne itseään höhläksi kun on tullut kehuttua jotain ”ihan vanhaa” paitaa.

  5. Harjoitteluahan se vaatii, että osaa ottaa kehuja vastaan. Huomenna oikein keskityn niiden jakamiseen :).

    1. Tuo on totta tuo harjoittelu. Mä aluksi hämmennyin aina kehuista (jolloin kehujakin hämmentyi), mutta nykyään osaan hymyillä ja kiittää luontevasti.

  6. Minäkin osallistun kehumishaasteeseen! Yritän sitä harrastaa jo nyt, mutta ei se ihan täysin luontevasti vieläkään tule. Ja siihen en kuitenkaan halua lähteä, että kehuisin esim. jotain asua, vaikka pitäisinkin sitä oikeasti kammottavana. Eli totuudessa pitää kuitenkin pysyä :)

    Viimeksi Alaskan risteilyllä hämmennyin, kun joku keski-ikäinen jenkkirouva pysäytti mut kannalla ja sanoi, että tosi makeat farkut :D Kyllähän siinä pitkään hymyili sen jälkeen!

    Ja on teillä siellä Coloradossa kyllä mielettömät oltavat, kun on vuoret ja uima-altaat. Upeaa, ei voi muuta sanoa :)
    Elina | Vaihda vapaalle on viimeisimpänä kirjoittanut: Alaskan vuoristomaisemia ja hirviäMy Profile

    1. Juu, ehdottomasti totuudessa pitää pysyä. Onneksi tarpeeksi moni ihminen ympärillä pukeutuu sen verran hyvin, että kehumisen aihetta silti riittää. ;)

      Tuo Alaskan risteilykokemus on juuri jotain, mitä ei Suomessa keskimäärin varmaan ikinä tapahtuisi (ellei sitten muuteta tilannetta!). Ainakaan muistaakseni ei ole kukaan kehunut Suomessa farkkujani.

  7. Sen kohteliaisuuden antaminen ei mitään maksa ja siitä saa yleensä hyvän mielen sekä antaja ja saaja. Onkohan suomalaisuudessa joku, joka tekee kohteliaisuuden vastaanottamisen niin vaikeaksi ?
    Tuo Colorado vaikuttaa aika hienolta paikalta – hiihtorinteestä uima-altaalle….ihanaa !
    Leena on viimeisimpänä kirjoittanut: MonticelloMy Profile

    1. Mä mietin, että kohteliaisuuden antamiseen ainakin vaikuttaa suomalaisuus. Suomalaisuuteen kun kuuluu niin vahvasti se, että jätetään toiset rauhaan, ja tuntemattomien kehuminen vaatii aina ensin sen, että ”häiritsee” sitä tuntematonta.

  8. Olipa paljon hyvää mieltä herättävä postaus! Näitä aurinkoisia kuvia Kalliovuorilta on aina kiva katella ja taidan muistaa nähneeni aikaisemminkin kuvan sun varpaista tuon saman uima-altaan nurkilla :)
    Voi vitsi ku Suomessa olis edes vähän enemmän tuollaista. Jos jotain intoutuukin kehumaan niin vastaus on aina tyyliä ”no eihän tämä nyt ole mitään”. Nyt kun on taas töissä ja pääsee lounaalle, on ihana käydä kehumassa kokkia jos on ollut herkkuruokaa. Se ilme on usein epäuskoinen tai ällistynyt. Toiset onneksi osaa ottaa jo vastaan kehut :D
    Maarit Johanna on viimeisimpänä kirjoittanut: Altan kalliokuvat – raaputettu tunteella 4200 eaaMy Profile

    1. Mun täytyy tunnustaa, etten ole ikinä käynyt kehumassa kokkia. :) Tuo kuulostaa aivan mahtavalta tavalta, mutta varmaan tavan harvinaisuudesta kertoo tuo ällistynyt ilme!

      Jep, taitaa olla varpaat ja tämä allas esiintyneet blogissa ennenkin. :D

  9. Mä olen taas ollut hämmästynyt siitä, miten avoimesti suomalaisetkin osaavat antaa kohteliaisuuksia. Mulla on yksi takki, jonka takia olen joutunut ”erikoisiin” tilanteisiin. Erityisen hämmästynyt olen ollut siitä, että miehetkin näköjään kiinnittävät niin paljon huomiota pukeutumiseen ja että he vaivautuvat vielä antamaan kohteliaisuuksiakin. Kerrankin yhdessä parkkihallissa työmiehet korjasivat asfalttia, ja toinen katsoi pitkään, kun kävelin ohi. Sitten kun palasin autolle, sama mies juoksi perääni ja sanoi, että ”hei saanko sanoa yhden asian… sulla on tosi hieno takki!” Minä kiitin ja hymyilin, ja mies palasi hommiinsa. Toisen kerran yksi miesmyyjä rupesi kehumaan takkiani Alkon kassalla ja kyselemään, että mistä olen sen ostanut, kun hän on etsinyt vaimolleen takkia. Että kyllä suomalaisetkin osaavat. :-) Ja omasta mielestäni olen myös aika hyvä ottamaan kohteliaisuuksia vastaan.

    1. Oho! Nyt ei muuta kuin jakamaan vinkkiä, että mikä tämä takki oikein on. Minäkin haluan tuollaisen takin. :D Ja tosi kiva kuulla, että tällaista löytyy Suomesta!



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

CommentLuv badge