kalliovuorten-kansallispuisto

Kolme elämää elänyt Mi-Sung

Finland! You like sauna, yes? varpaitani puunaava nainen kysyi ja virnisti leveän jenkkifutislippalakkinsa alta. I looooove sauna! In Korea, we also have hot room, very good! …ja pian sainkin jalkapohjien raspauksen välissä vinkkejä Denverin parhaasta korealaisesta saunasta, jonka asiakaskunta on very many Korean ladies, also ladies from Europe, not many ladies from America. Jälkimmäistä saattanee selittää se, että korealaisessa saunassa ollaan suomalaiseen tyyliin ilman rihman kiertämää.

Tuntuu, että lähes kaikki amerikkalaiset kynsistudiot ovat aasialaisten pitämiä. Georgian kantapaikkani omistaja oli vietnamilainen, samoin lähikauppani viereinen paikka, jossa kävin ennen kuin löysin nykyisen kantapaikkani. Kävelymatka on kutakuinkin sama, mutta siinä missä vietnamilaisten ylläpitämässä kirkkaan pinkissä kynsistudiossa J-pop raikaa ja tassuaan heiluttavat kultaiset kissat tervehtivät asiakkaita, nykyisen kantapaikkani sisustus on melkein skandinaavisen linjakas, radio on käännetty klassiselle kanavalle ja omistaja ja suurin osa työntekijöistä ovat korealaisia. South Korean, tarkensi pedikyristi, joka esittäytyi Mi-Sungiksi.

Kalliovuorten kansallispuisto
Tämän kirjoituksen kuvat ovat Kalliovuorten kansallispuistosta parin viikon takaa, läheltä Chapin Creek Trailheadia.

Mi-Sung oli aloittanut studiossa vasta edellisellä viikolla – mietinkin, miksi en ollut nähnyt häntä aiemmin – ja työtahti oli selvästi verkkaisempi kuin muilla. Ehdimme siis hyvin käydä läpi toistemme elämäntarinat pitkän kaavan mukaan. Mi-Sung oli koulutukseltaan arkkitehti, mutta oli valmistuttuaan mennyt naimisiin, tullut raskaaksi ja lähtenyt miehensä työn perässä kotiäidiksi ulkomaille: ensin pariksi vuodeksi Coloradoon, sitten viideksi vuodeksi Japaniin, sen jälkeen paluumuutto Koreaan, jonka jälkeen taas Japaniin ja lopulta Coloradoon.

I have three different lives: Korea life, Japan life, Colorado life, Mi-Sung myhäili. You understand, yes? Nyökkäsin ymmärtäväni, ja hetken pohdimme elämän lyhyyttä ja sitä, kuinka ulkomailla näkee enemmän ja päätyy ehkäpä myös ymmärtämään enemmän – tosin Mi-Sungin mielestä tässä ei ollut mitään ehkää, vaan juttu oli selvä kuin pläkki. In Korea, many people who only look at themselves, very narrow view of world, not see outside… Kysyin Mi-Sungilta vielä, mitä hän oli mieltä näistä kolmesta elämästään, ja vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä: I like Colorado lifestyle. You understand? Ymärrän ymmärrän, vastasin, ennen kuin tajusin, että ”Colorado lifestyle” todennäköisesti tarkottaa minulle aika erilaista kokemusta kuin Mi-Sungille, enkä sen jälkeen enää kehdannut kysyä.

Mountain Creek in Rocky Mountain National Park

Sosiaalisten verkostojen rakentaminen tyhjästä uudessa maassa ei ollut helppoa Mi-Sungillekaan, mutta kristittynä hän Coloradoon saavuttuaan liittyi pian paikalliseen kirkkoon ja sai sitä kautta ystäviä ja apua. Kirkko, jossa hän käy, on korealainen, mutta many Korean go to American church, ja sitä kautta tutustuu paikallisiin. Mi-Sung kyseli pitkät pätkät Suomen uskontokunnista – kuinka paljon katolisia, kuinka paljon buddhalaisia – ja suositteli minullekin lämpimästi kirkossa käyntiä. Sillä ei ole niin väliä, onko uskossa vai ei, koska Mi-Sungin mukaan aina on kuitenkin enemmän uskossa kuin japanilaiset: they don’t believe in anything! They go pray in buddhist temple, then they get married in church! Ceremonies only matter, no belief.

Oman alan työkokemusta Mi-Sungille ei ollut kertynyt päivääkään, joten ei puhettakaan, että lasten lennettyä pesästä hän olisi ryhtynyt piirtämään taloja. Ilman työtä takaavaa koulutusta tai edes amerikkalaisittain sujuvaa kielitaitoa korealaisomisteinen kynsistudio oli luonnollinen valinta työpaikaksi, eikä edes haittaa, että työmatka on melkein tunnin suuntaansa: I like to drive, I listen to music and sing!

Työ ei kuitenkaan ole koko elämä. There is work, and there is passion, Mi-Sung totesi ja kertoi vanhemmasta pojastaan – nyt jo 27-vuotiaasta – joka elättää itsensä nettisivuja tekemällä, mutta jonka todellinen tunteenpalo on dokumenttielokuvat, erityisesti talviurheiluun liittyvät, joita hän ohjaa silloin, kun rahatilanne antaa myöten. Mi-Sung itse puunaa työkseen ihmisten kynsiä, mutta itseään hän toteuttaa kirjoittamalla freelance-juttuja korealaisiin lehtiin, ja onpa työn alla romaanikin.

Rocky Mountain National Park, with Mummy Range on the right

And you? What is your work, what is your passion? Työstäni osaan pitää pienen hissipuheen, mutta jälkimmäiseen kysymykseen meinasin vastata I-don’t-knowta… kunnes välähti, ja päädyin selittämään tästä matkablogista Mi-Sungille, joka nyökkäili leveästi hymyillen ja toisteli very good very goooood! Tässä vaiheessa juttelumme kuitenkin keskeytyi, kun paikan omistaja tuli vilkuilemaan Mi-Sungin edistymistä ja totesi, että hän haluaa näyttää uudelle työntekijälle parhaan tekniikan geelilakkojen levittämiseen. Loppumanikyyri meni kuunnellen kahden vanhemman korealaisnaisen keskustelua heidän äidinkielellään.

Entä sinä? What is your work, what is your passion?

P.S. Denverin paras korealainen ravintola on muuten Mi-Songin mukaan Seoul Korean BBQ:n Auroran piste. Olimme käyneet Iiron kanssa sattumalta kyseisen ravintolan Northglennin toimipisteessä, mutta Mi-Song pyöritteli sille päätään: also very good, but Aurora chef better!





15 kommenttia aiheesta “Kolme elämää elänyt Mi-Sung”

  1. Näihin aikoihin vuodesta kun ulkosuomalaiset FB-kaverit päivittävät, että mukava taas palata kotiin ja tarkoittavat San Franciscoa tai Köpistä tai Lontoota niin pysähdyin hetkeksi oikein miettimään, että niinhän se on, jos on asunut viimeiset parikymmentä vuotta SFOssa, niin siellähän se koti on. Eikä enää Suomessa.

    1. Tuo kodin määritelmä on itsellekin vähän vaikea. En enää puhu Suomesta kotina (vaikka kotikoti eli lapsuuden koti siellä onkin ;) ), ja minulle on selvää, että koti on tällä hetkellä Coloradossa, mutta en ehkä ihan vielä koe Coloradoa paikkana kodiksi. Tavallaan taas sekä Colorado että Suomi ovat koteja jollain tasolla.

  2. Oho, kylläpä Mi-Sung puhuu hyvää englantia, kun ootte keskustelleet noinkin paljon. Ne vietnamilaiset naiset, jotka työskentelee siellä salongissa, jossa mä käyn, ei puhu oikein sanaakaan englantia kynsiaiheen ulkopuolelta (jos nyt edes tuon aiheen sisältä). Kerran yritettiin keskustella Vietnamista yhden naisen kanssa, mutta ei siitä tullut yhtään mitään.

    Intohimo-kysymys on vaikea. Itseltäkin varmasti nopeasti lipsahtaisi I don’t know. Jotenkin tuntuu siltä, että oman intohimon pitäisi olla jokin ”iso juttu”, kun sanana tuo intohimo kuulostaa niin massiiviselta, mutta oikeastaanhan se voi olla – ja varmasti monella onkin – jokin ihan pieni arkinen asia. Mä ehkä tällä hetkellä sanoisin mun intohimoksi mun uuden uran liikunnan parissa, mutta vanhaa Suomen työtäni en ikimaailmassa olisi kutsunut intohimoksi.
    hannael on viimeisimpänä kirjoittanut: Ne ovat vihdoin täällä!My Profile

    1. Korealaispaikassa tuntuu, että omistajaa lukuunottamatta kaikki puhuvat vähintään kohtalaista englantia. Paikassa on töissä monta nuorta, jotka ovat syntyneet USAssa, joten kielitaito tietenkin sen mukaista. Vietnamilaispaikoissa on mullakin ollut välillä vähän enemmän ongelmia, ja mietin, että johtuneeko siitä, että sieltä tulee nykyäänkin paljon uusia maahanmuuttajia, kun taas korealaiset lähtökohtaisesti ovat olleet maassa jo vuosikymmeniä.

      Mä olin pitkään kateellinen ihmisille, jotka vapaa-ajallaan oli niin kiinnostuneita työstään, että lukivat ammattikirjallisuutta. Nyt olen pikkuhiljaa alkanut löytää saman draivin omaan uraan – osaisin esimerkiksi helposti listata montakin koulutusta, joissa haluaisin käydä, ja olen käynyt alaan liittyvissä workshopeissa tai muissa tapahtumissa iltaisin – mutta en vieläkään listaisi työtä intohimoksi. Nostan hattua kaikille, jotka niin tekevät!

  3. Lähdepä Jenni mun kanssa joskus tuonne Havana Saunaan ja Auroran Korea BBQhun! Ne on molemmat ihan meidan lähellä ja tuo sauna on kiinnostanut jo jonkin aikaa.

    Kiva postaus!

  4. Ihana kohtaaminen ja tuollaiset elämäntarinoiden vaihdot on aina mukavia. Suomalaisten työkavereiden kanssa ei puhettakaan, että kerrottais toisillemme päivässä koko elämä, mutta olen kuin olenkin viime aikoina kokenut aika paljon vastaavanlaista! Maastopäivät britin ja kreikkalaistaustaisen uusiseelantilaisen kanssa kului rattoisasti, kun molemmat halusivat kertoa koko elämänsä ja tietää kaiken myös minusta :D
    Maarit Johanna on viimeisimpänä kirjoittanut: Jūrmala, Latvian RivieraMy Profile

    1. Tosi monella suomalaisella tuntuu olevan fiilis, ettei haluta kertoa liikaa itsestä, koska… niin, koska mitä? Kuitenkin etenkin puolituttujen kanssa elämästä rupattelu on oikeastaan tosi kivaa, koska voi aika avoimesti kertoa omia fiiliksiä ilman, että niitä joutuu joskus myöhemmin uudestaan selittelemään tai palaamaan. ;)

  5. Kiinnostava postaus! Hyvä kysymys tuo ”what is your work, what is your passion” ja sellainen, jota olen omassa elämässäni pohtinut vuosia. Olisi luultavasti ihanaa, jos nuo molemmat olisivat samassa paketissa eli työ olisi samalla intohimo. Ihan tällaista tilannetta ei kyllä ole omalle kohdalle sattunut eikä varmaan satukaan, vaikka hiljalleen olen saanut hivutettua näitä kahta sentään vähän lähemmäs toisiaan. Toisaalta on mukavaa, että vapaa-ajalla voi irtautua työstä suht helposti, kun se ei ole koko elämä.
    Jenni / Unelmatrippi on viimeisimpänä kirjoittanut: #Matkachat 3.8. – aiheena maailmanympärimatkaMy Profile

    1. Toi on just hyvä muistaa kääntöpuolena, että jos työ on intohimo, niin siitä ei välttämättä niin helposti pääse erään. En sitten tiedä, olisiko siitä sitten tarvettakaan päästä eroon, mutta varmaan uupumisen riski olisi silloin ainakin suurempi.

  6. Ihanan suorasukainen kysymys tuo, what is your work what is your passion! Toki ekaan on vastaus valmiina kuin apteekin hyllyltä, mutta kysymyksen toista osaa saa jo pohtia. Tai siis matkustaminenhan se on tietysti ainakin osittain, mutta siihenhän se työkin liittyy, joten miksei työ ole intohimo? Siinäpä vasta kysymys!

    ** olipa niin hyvä kysymys, että aloin kirjoittamaan samantien blogipostausta ja huomasin tyyliin tuntia myöhemmin, että en vielä päättänyt tätä kommenttia :D **

    Eli juuh, inspiroiva postaus oli, kiitos! Kiva lukea tällainen tarina jotain tapaamastasi henkilöstä :)
    Annika – Tarinoita Maailmaltaa on viimeisimpänä kirjoittanut: Karmiva kaupunkikierros OttawassaMy Profile



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

CommentLuv badge