Tiedekin sen todistaa: matkustaminen tekee onnelliseksi

Olen jo vuosia valittanut siitä, että iso osa tiedeartikkeleista netissä on tavalla tai toisella huuhaata: joko toimittaja on ymmärtänyt asian väärin, tutkija on oikeasti ”tutkija” jostain jämäyliopistosta ja tutkimusasetelmassa pahasti vikaa, tai sitten koko ”tutkimus” on tarkoituksellinen huijaus. Niinpä kun lähden puhumaan blogissa tieteestä, niin en siteeraa Buzzfeediä vaan menen suoraan juurille, tässä tapauksessa tähän APAn julkaisemaan tutkimukseen. Toinen kirjoittajista on psykologian professori oman kotikaupunkini University of Coloradossa (joka on ihan oikea huippuyliopisto eikä mikään innovaatioyliopisto-tästä-tulee-huippu-kun-tarpeeksi-kauan-toistetaan-hässäkkä), ja toinen istuu American Academy of Arts and Sciencessa, jonka jäsenistä 5%:lla on Nobel-palkinto. Ja kun nyt olen saanut teidät uskomaan, ettei tämä juttu tosiaan ole huuhata, niin tutkimuksen kantava sanoma on:

Jos haluat olla onnellinen huomenna, osta tavaraa, mutta jos haluat olla onnellinen vuoden päästä, koe jotain uutta.

New York from Airplane
New York viime maanantaina. Tutussakin kaupungissa voi aina kokea uutta.

Tämä tutkimus julkaistiin jo vuonna 2003, mutta hiljattain julkaistiin saman pari vuosikymmentä kestäneen seurantatutkimuksen toinen osa, jonka nimi on kuvaavasti We’ll always have Paris. Jos valittavana on parempi kännykkä tai matka Pariisiin, niin tutkimustulokset puhuvat selvää kieltä siitä, kumpi kannattaa valita, jos haluaa olla onnellinen.

Experiential purchases, such as vacations, concerts, and meals out, tend to bring consumers more enduring happiness than material purchases, such as high-end clothing, jewelry, and electronic gadgets.

Syy tähän on, että kännykkä menee rikki tai alkaa kenkkuilla, mutta Pariisin matkassa aika kultaa muistot – ja voi miten kultaa. Vielä vuosia myöhemmin muistellaan sitä ihanaa etanaillallista pienessä bistrossa tai romanttista Eiffel-tornin tuiketta, kun ollaan jo aikoja sitten unohdettu, että koko viikonlopun satoi ja jonot olivat kamalia, ja noista muistoista tullaan onnellisiksi, joka ikinen kerta.

Eiffel Tower at Night
Kesäiltoina pariisilaiset kokoontuvat Eiffel-tornin juurelle piknikille.

Kolme muuta asiaa, jotka tutkimus toi esille, olivat:

  • Kannattaa suunnitella lomansa etukäteen. Jo pelkän loman suunnittelu tekee onnelliseksi, joten jos tapana on tehdä matkasuunnitelmat vasta viime tipassa, menettää niiden odottamisesta saatavan onnen.
  • Koska ihminen on sosiaalinen eläin, myös matkoista jälkikäteen puhuminen kavereiden kanssa lisää onnellisuutta. Siitä Pariisin matkasta on myös sosiaalisesti hyväksytympää puhua tuntikausia kuin uudesta kännykästä.
  • Tavaraostoksia saatetaan katua. Matkoja kadutaan lähinnä silloin, kun niille ei lähdetty. Tavaroihin myös petytään helpommin, jos niissä on jotain vikaa, mutta matka saa olla aikamoinen fiasko ennen kuin laskemme sen pettymykseksi.

Ehkä kaikkein tärkein tulos kuitenkin oli tämä:

The amount of enjoyment people get from their purchases tends to be less related to purchase price when it comes to experiences than when it comes to material goods.

Hiking at Indian Peaks Wilderness
Patikointi ei maksa mitään, ja luontoa löytyy kaikkialta.

Jos sinulla on vain vähän rahaa, käytä se mieluummin uuteen kokemukseen kuin halpistuotteeseen, joka ei kestä edes ensiviikkoon. Vaikka kaukomatkat ovat ihan kivoja, niin kokemuksen ei välttämättä tarvitse olla kallis tai paljon lomia kuluttava, ja ihan tavallisessa viikonlopussakin ehtii tehdä jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Esimerkiksi vaikka näin:

  • Kavereita ajomatkan päässä toisessa kaupungissa? Lähde viikonlopuksi kylään! Luxemburgissa asuessa lähdimme kaveriporukalla Haagiin sinne muuttaneen kaverin luokse, ja viikonloppu oli yksi kevään hauskimpia.
  • Jos et ole käynyt Tallinnassa tai Tukholmassa, asianlaita kannattaa korjata. Vaikka olisitkin käynyt, kummastakin kaupungista löytyy vaikka mitä uutta. Pari vuotta sitten palloilimme perheen kanssa Skogskyrkogårdenille keskellä talvipakkasia minun maailmanperintökohdeprojektini perässä. Tyttöjen reissulla taas vietimme hauskan illan Tukholman taiteiden yössä.
  • Suomessa on 39 kansallispuistoa. Urho Kekkosen kansallispuistossa vaellusta en unohda koskaan, mutta jo ne pari kertaa, kun olen Nuuksiossa käynyt palloilemassa päiväseltään, hymyilyttävät.
  • Käy museossa, jossa et ole aiemmin käynyt. Tai käy jonkun sellaisen kanssa, joka niissä ei ole aiemmin käynyt: olin viimeksi Ateneumissa käydessä ihan fiiliksissä, kun sain esitellä lempitaulujani Iirolle.
  • Sijoita lempibändisi konserttiin – tai mene kuuntelemaan ihan mitä vaan hyvällä porukalla. Itse olen lähinnä harrastanut jälkimmäistä, ja aina on ollut sen arvoista.
  • Lähde mökille ystävien kanssa. Suomessa esimerkiksi Lomarengas vuokraa mökkejä, jos sellaista ei ole käytettävissä, ja myös mökkeily on joka vuodenaikana sen arvoista.
  • Ja bonuksena minun henkilökohtainen neuvoni: Kiipeä vuorelle. Huipulle päästessä hymyilyttää aina. Jopa Helsingissä Malminkartanon Jätemäellä.
Tukholma - kaunis kaupunki mihin aikaan vuodesta tahansa
Tukholma – kaunis kaupunki mihin aikaan vuodesta tahansa

Mitä sinä teet nyt viikonloppuna? Entä ensi uutenavuotena – tai ensi kesällä?

Indeed, now that you have finished reading this article, you might want to “round up the usual suspects” and start planning that trip you have been thinking about to the romantic cafes of Paris or the beautiful shores of Casablanca.

Kirjoittajasta

Jenni

Jenni muutti ulkomaille kesällä 2012 ja on siitä lähtien ihmetellyt maailman menoa Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Blogissa tutustutaan nähtävyyksiin, kulttuureihin ja ihmisiin sekä eletään ulkosuomalaisen arkea, yleensä pilke silmäkulmassa. Erityisenä kiinnostuksenkohteena patikointipolut kauniin luonnon keskellä ja maailmanperintökohteet missä vaan. Nykyinen asuinpaikka Boulder, Colorado, USA.

17 kommenttia postaukseen “Tiedekin sen todistaa: matkustaminen tekee onnelliseksi”

  1. Kaikki niiin totta! Materiaa kun jättää hankkimatta, saa henkistä pääomaa matkoista (rahaa jää nimenomaan siihen, arvovalintoja). Vaikka olisi ollut kuinka surkee lomasää tai mitä kummia sattumuksia, niin aina on jäänyt positiivinen jälkifiilis ja on oppinut uutta.
    Nyt me lähdemme katsomaan, mitä olisi elää toisella puolen palloa. Pitkään on haaveiltu tästä. Emme tiedä, missä vuoden päästä olemme, palaammeko takaisin vai mistä itsemme löydämme.
    Kuitenkin kadumme, ellemme kokeile ja katso tätä korttia.
    Kiitos mainiosta kirjoituksesta!

    1. Onnittelut teille mahtavasta päätöksestä lähteä matkaan! Kävi miten tahansa, niin vanhana sitä kuitenkin on takuuvarmasti tyytyväinen, että on lähtenyt ”katsomaan kortit” ja selvittämään, millaista se elämä olisi.

  2. Loistava tutkimus ja hyvä, että toit sen meidän tietoisuuteen. Olen huomannut tuon kaiken todeksi. Matkojen suunnittelusta todellakin tulee hyvälle tuulelle, matkalla olemista nyt puhumattakaan. Ja miten sitä innostuukaan, kun joku jaksaa reissun jälkeen kuunnella niitä juttuja. Voisi siis sanoa myös, että matkablogi lisää onnellisuutta! :D
    Elina | Vaihda vapaalle on viimeisimpänä kirjoittanut: Merileijonia Kengurusaarella

    1. Matkablogi lisää varmaan myös läheisten onnellisuutta, kun eivät enää joudu pommitetuiksi mun matkajutuilla. ;) No ei vais, olen lisäksi huomannut, että blogiin tulee tallennettua muistoja, jotka muuten katoaisivat, ja jos joskus on huono päivä, niin oman blogin arkistojen lukeminen on parasta piristettä.

  3. Juuri näin! Itse asiassa olen kymmeniä kertoja perustellut lapsilleni tällä syitä, miksi he eivät omista paljon krääsää. Heillä nimittäin on aina ollut hämmästyttävän vähän leluja, oikeastaan vain Legoja ja Schleich-eläimiä, mutta sen vastapainoksi me teemme joka viikonloppu jotain kivaa, joka joskus maksaa, mutta ei läheskään aina. Etenkin joulun aikaan se tuntuu aina harmittavan, kun jotkut kaverit saavat ihan järjettömiä kasoja lahjoja, mutta mä väitän, että ne lahjat menettävät arvonsa hyvin nopeasti verrattuna esimerkiksi ensi joulun yllätykseksi suunniteltuun Harry Potter Studios -retkeen Lontooseen. Tuo se pukki kuitenkin aina sen yhden suurimman toiveen, samoin lahjoja mummeilta ja kummeilta, eli ei me ihan julmia vanhempia sentään olla :).
    Ansku BCN on viimeisimpänä kirjoittanut: Lentokonebongailua uimarannalla

    1. Mä olen täysin samaa mieltä sun kanssa. En oikeasti usko, että lapsena ihan hirveästi tajuaa ison lahjavuoren tai pienen lahjavuoren välistä eroa – tai en minä ainakaan tainnut tajuta. :D Sen sijaan retket ja matkat, etenkin sellaiset joilla sai viettää paljon aikaa tiiviisti vanhempien kanssa, ovat yhäkin päällimmäisenä mielessä.

  4. Ai siksikö olen aina niin tyytyväinen kun ei taida olla päivääkään etten suunnittelisi uusia reissuja! :D Mahtavaa, että tällainenkin tutkimus on tehty ihan oikeasti ja luotettavasti. Nyt voin ainakin aina sanoa tämän syyksi jos joku kysyy miksi koko ajan reissaan tai suunnittelen uusia.
    Tänä viikonloppuna lähdettiin Kuusamoon, vaikka satoi kaatamalla vettä ja on oikeastaan satanut kokoajan. Silti aivan mieletön reissu ollut tähän mennessä, eikä ainakaan huonommalta näytä. Kyllä lähimatkailukin kannattaa :)

    1. Mä olen ruvennut miettimään lähimatkailua aina jonkun ulkopuolisen silmin. Että miten innoissaan vaikkapa joku espanjalainen olisi päästessään Turun saaristoon, tai miten innoissaan joku ei-Coloradossa-asuva suomalainen voisi olla laskettelusta Kalliovuorilla. Etenkin, kun lomia ei ole kuin rajallinen määrä, niin lähimatkailu vaikuttaa aivan loistavalta jutulta. ;)

    1. Nyt mä enää ihmettelen, miksi en tehnyt Suomessa asuessa useammin viikonloppureissuja vaikkapa vain johonkin toiseen suomalaiskaupunkiin…

  5. Tämä on totta. Olen matkaillut hirveästi, mutta viime aikoina (kiitos jälkikasvun) sellainen maailmantuska on alkanut ottaa ylivaltaa. Jos täällä vaan reissaillaan ja suhaillaan lentokoneilla, mitä jää meidän pienokaisille. Onneksi kyllä Etelä-Ranskassa kohteita riittää ihan pienenkin matkan päässä…

  6. Niin samaa mieltä tutkimuksen kanssa! Ja niin kuin sinäkin vinkkinä totesit, aina ei tarvitse matkustaa kauas ollakseen onnellinen ja kerätäkseen ihania matkamuistoja. Minä hyppäsin kälyni kanssa eilen suppilaudalle ja suunnattiin läheiselle lätäkölle, Saimaan saaristoon päiväksi. Välillä melottiin ja välillä rantauduttiin saareen uimaan ja lepäämään. Veikkaan että tämäkin reissu säilyy muistoissa vuosia – ja jos innostun kirjoittamaan siitä blogiini, sitä voi muistella vaikka muisti alkaisi jo tehdä tepposia.
    Ja matkojen suunnittelu, se se vasta mukavaa puuhaa onkin ❤️.

    Tämä juttu menee minultakin jakoon!

    1. Osuit muuten naulan kantaan siinä, miksi itsekin tykkään pitää blogia. Jos joskus on vähän alakuloinen fiilis, niin yksi parhaista hoitokeinoista sille on oman blogin arkistojen lukeminen. ;)

  7. Oma arkikokemukseni kyllä on niin samaa mieltä tutkimuksen kanssa. Minä olen tällainen lähimatkailufriikki ja täytyy sanoa, että ne pienet retket tai hetket jossain on aina muistelemisen arvoisia. Nyt taidan hypätä polkupyörän selkään ja hurauttaa naapurikuntaan uimaan. Lähiretkeilyä tämäkin ; ))
    sarsa / Pohjoistuuli puhaltaa on viimeisimpänä kirjoittanut: Toinen kerta Gdanskissa, kannattiko?

    1. Juuri näin. Jos elämässä vain odottaa niitä isoja reissuja jonnekin kauas niin missaa aika monta viikkoa vuodessa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

CommentLuv badge