Terveiset Helsingistä, kaupungista, joka on ja pysyy rakkaana kotikaupunkinani. Vaikka taas hätkähdin uutta – mihin Bakers on hävinnyt? mikä ihmeen 2-ratikka? miten joka kulmassa mainostetaan nykyään sushi-buffeteja? ja eikö P-junalla enää mennäkään Malmille? – tuntuu kaupunki silti hengittävän kanssani samaa tahtia. Kauppatorin myyjien hymyt eivät muutu, Stockan Hullujen päivien hulabaloo on joka vuosi samanlainen, busseissa istuessa voi torkkua ja silti havahtua oikealla pysäkillä ja Fredalla, Lönkalla ja Iso-Roballa liikkuessa vanhat talot henkivät kotia. Töölönlahti on täynnä lenkkeilijöitä, Linnunlaulun huvilat paikallaan, Kalliossa yhä samat antiikkielektroniikkakaupat thaihierontojen vieressä ja pimeä kaupunki ei tunnu pelottavalta – päinvastoin.
Pasilasta uuden passin haettuani harhailin 0-lipulla päättömästi ympäri kaupunkia katuja katsellen, kunnes ratikkani kolisteli pitkin Aleksia ja tajusin, että vajaassa tunnissa ehtisin juuri sopivasti kiertämään Helsingin kaupunginmuseon näyttelyn. Kaupunginmuseot (kyllä, niitä on monta) ovat ilmaisia ja siksi niihin pistäytymiseen on kynnys erityisen matalalla. Minä jäin pois 6T:stä tuomiokirkon edessä ja kurvasin Sofiankadulle.
Näyttelyssä esiteltiin helsinkiläisten lempipaikkoja – tuomiokirkon portaat vappuna, Suomenlinna, Kaivari – ja minä huokailin. Yläkerrassa käytiin läpi tunnettuja helsinkiläisiä lähinnä 1800-luvulta, ja minä muistin taas, miksi vähän fanitan Aurora Karamziniä. Huone, johon jäin istumaan, oli kuitenkin lähes tyhjä. Pari puiston penkkiä, säkkituoleja, yksi heijastettu video jossa vähän katukuvaa, ei erityisen kiinnostavia vesivärimaalauksia. Minä jäin kuuntelemaan ääniä.
Kun huone täyttyi metron jarrutusäänistä, siirryin mielessäni Kaisaniemen metroasemalle. Sitten ratikat jo kolistelivatkin ohitseni, pulut visersivät, ja suojateiden merkkiäänet piipittivät tavalla, jota ne eivät piipitä missään muualla. Mukulakivikaduilla askelten kopinan lomasta kuuluvat kirkonkellot, bussit sanoivat ”tsih tsih” ja joku sanoi ”kiitos”. Sitä ei oikeastaan huomaa, ennen kuin lähtee pois, miten ominaisia jotkut äänet ovat jollekin tietylle paikalle, ja tähän huoneeseen oli koottu minun Helsinkini. Pariisin metrot kuulostavat ihan eriltä, New Yorkin suojatiet tuntuvat vierailta, ja ne kirkonkellot, niitä ei Coloradossa kuule.
Äänitaiteilija Mikko H. Haapojan teos Luotisuora, jossa kuljetaan Tähtitorninmäeltä Kallion kirkolle, on esillä Helsingin kaupunginmuseon Sofiankadun pisteessä 18.10. saakka. Sisäänpääsy on ilmainen ja museo on auki torstaisin klo 19 saakka, muina päivinä klo 17 saakka. Suosittelen lämpimästi kaikille tähän kaupunkiin rakastuneille.
Kiitos, tämäpä oli mukava menovinkki! Ihan näin Helsingissä asuvallekin :).
Erityisesti jos kulkee keskustassa, niin ohimennen kannattaa piipahtaa!
Mukava kirjoitus! Lisäisin yhden muutoksen: mainitsemasi Kaisaniemen metroasema on nimetty hiljattain Helsingin yliopistoksi. Kaisaniemestä toki puhutaan vielä yleisesti. :)
Panu / Panun matkat on viimeisimpänä kirjoittanut: ParisRio TravelChannel – matkabloggaajien Youtube-kanava
Kuulin tuosta, mutta ”Helsingin yliopiston metroasema” ei vaan nyt taipunut mun kielen päällä. :D Rupean käyttämään sitten kun olen itse joskus ehtinyt käymään ”uudella” metroasemalla!
Ihanasti kirjoitettu! Tuli ikävä! Asuin viimeisen vuoden ennen USA:han muuttoa Puu-Vallilassa ja siellä oli ihmisen hyvä olla ja asustaa. Ääni- ja tuoksumuistot ovat voimakkaita.
Veera A. on viimeisimpänä kirjoittanut: Tee se itse (kun kaupasta ei löydy)
Puu-Vallila on niin ihanaa seutua mustakin, vaikka en ole siellä ikinä asunut. Kuin joku aivan pieni kylä kuitenkin mahtavien liikenneyhteyksien (mm se ratikka) varrella!
No minne se Bakers meni ? Hyvä, että jotkut asiat ei muutu, niinku Stockmann, kolmen sepän patsas ja kauppatori. Tosin itse olin aika järkyttynyt, kun Stokkan ruokapuoli uudistettiin…..jos saan passin ajoissa, niin ensi kuussa pääsen Suomeen !
Leena on viimeisimpänä kirjoittanut: Saksa – osa 6 – sekalaista kuvasatoa ja yhteenveto
Kuulema lopetti kokonaan! Nyt sitten siinä on joku sporttibaari sekä Burger King jakamassa tiloja, ja Burger King aikoo kuulema rempata Bakersin vanhan tilaussaunan omaan käyttöönsä… hampurilaisia saunassa!
Mä olen tykästynyt ihan valtavasti Stockan uuteen ruokapuoleen! Erityisesti tykkään, että siellä saa kahvilassa santsikupin, kun normaalisti Suomessa tuntuu, että ei saa. :D Lykkyä sun passinhaulle!
Ah, voi miten kauniisti kirjoitit Helsingin äänet ja olemukseen eloon! Tuli ihan koti-ikävä.
Anu on viimeisimpänä kirjoittanut: Se parempi Dam
Kiitos Anu!
Kaukaa kun tulee, niin tulee näköjään havainnoitua Helsinkiäkin :-)
Itse teen sinne useimmiten vaan sellaisia pikapyrähdyksiä: tapaaminen klo 10, saavun varttia vaille QParkiin, otan puolijuoksua viimeiset askeleet ja palaverin jälkeen olen jo Länsiväylällä vartin kuluttua, espoolainen …
Pirkko / Meriharakka on viimeisimpänä kirjoittanut: Etätyöpäivä
Olen oppinut arvostamaan Helsinkiä ihan toisella tavalla sen jälkeen, kun muutin pois PK-seudulta. Espoo sen sijaan on jäänyt vähän unholaan, ja ei oikeastaan haittaa… vaikka täytyy myöntää, että ihan pikkaisen koin nostalgiaa nyt tällä visiitillä, kun piipahdimme Sellossa, entisessä lähikauppakeskuksessamme. ;)
Oi miten ihanasti kirjoitettu! Vaikka nurkat on tuttuja ja arkisia, niin en ehkä tiettyihin paikkoihin kyllästy täällä kotonakaan koskaan. Siitä syystä Jopoilen maisemareittiä pitkin Olympiaterminaalilta Kauppatorin ohi ja lopulta vielä Espan yli työpaikalle. Aamuinen Helsinki noilla main on kerrassaan upea! Täytyykin käydä tarkistamassa tuo kaupunginmuseo Sofiankadulla. Itselleni entuudestaan tuntematon, kiitos siis vinkistä :)
Milla – Pingviinimatkat on viimeisimpänä kirjoittanut: The Blog Awards Finland 2015 etkot – Solo Sokos Hotel Aleksanteri
Juuri tuota samaista reittiä pitkin kävelin, kun olin eräänä aamuna vieraillut Yhdysvaltain suurlähetystössä! Se aamuinen ranta vaan on niin kaunis että ai että.