Äddi, Luxembourg!

Tänään sähköpostiini kopsahti maili, joka sai minut hyppimään innosta ympäri olohuonetta. Maili, jota olin odottanut ja jännittänyt, ehkä vähän stressannutkin jo pari viikkoa.

Luxemburgin asuntoni on vihdoin löytänyt uuden vuokralaisen.

Rue Michel Rodange, Luxembourg
Entinen kotikatuni Luxemburgissa. Ex-asuntoni ikkunat näkyvät tässä kuvassa.

Kun toukokuussa jätin Luxemburgin taakseni, en kuitenkaan luopunut asunnostani, koska ei ollut varmaa, etten palaisi taas marraskuussa sateiseen Beneluxiin. Sen sijaan hommasin asuntoon alivuokralaisen, jätin huonekalut ja astiat paikoilleen ja jonkin verran tavaraa kellarikomeroon. Kun neljältä aamuyöllä tilasin taksin lentokentälle ja lukitsin oven, en ajatellut tekeväni niin viimeistä kertaa – vaikka pikkaisen niin toivoinkin.

Mahdollinen paluupäiväni Luxemburgiin olisi ollut viikko sitten ja kirjoittelen tätä yhä Coloradosta, joten tiedätte, miten siinä sitten kävi. Hyvä näin.

Rue Michel Rodange, Luxembourg
Kotikadullani rakennettiin pariakin uutta taloa ja kirosin jatkuvia rakennustyömaita monta kuukautta.
Place du Martyr
Kolmen minuutin kävelymatkani kotoa bussipysäkille kulki aina tämän aukion lävitse.

Työasiat järjestyivät ongelmitta, mutta asunnosta luopuminen ei ollutkaan yhtä simppeli juttu. Asuntoni oli täynnä huonekaluja, joita en halunnut, ja totta puhuen en ihan hirveästi haikaillut mikron, telkkarin tai edes Arabian toistakymmentä vuotta vanhan astiaston perään. Olin rakentanut Luxemburgiin itselleni pesän, jonka muutto Atlantin ylitse ei olisi alkuunkaan järkevää, mutta jotenkin siitä piti päästä eroon.

Rue Michel Welter, Luxembourg
Samassa korttelissa mutta eri kadulla oli rivi söpöjä townhouseja, joita ihastelin aina kävellessäni katua pitkin lähikauppaan.

Houses on Rue Michel Welter

Pelastuksekseni koitui Luxemburgin hullut asuntomarkkinat ja ystävällinen kiinteistövälittäjä, joka suostui joustamaan kahden kuukauden irtisanomisajasta, jos vain uusi vuokralainen löytyisi, sekä kauppaamaan asunnon lisäksi eteenpäin myös huonekalujani ”ota tai jätä” -tarjouksella. Ylikuumentuneilla markkinoilla asuntoni on todellinen kultakimpale – hyväkuntoinen, hyvällä sijainnilla ja vuokra yleiseen hintatasoon nähden kohtuullinen – ja Luxemburgiin saapuu jatkuvasti expateja pelkän matkalaukun kanssa, joten ei lopulta ihme, että joku tarttui mahdollisuuteen ostaa asuntoon sopivat kalusteet.

Rue Michel Rodange, Luxembourg

Yhtä lailla pelastuksenani toimi pari Luxemburgissa asuvaa ystävää, jotka auttoivat kellarikomeron sisällön tyhjentämisessä säilöön siihen saakka, että ehdin sille jotain tehdä. Kiitos tuhannesti Kaisa ja Kukka!

Boulevard de la Petrusse, Luxembourg
Kotiani lähin kohta, josta Petrusse-laaksoon pystyi laskeutumaan, sijaitsi reilun korttelin päässä. Reitti laaksoon kulkee noiden puiden lävitse…
Stairs down to Petrusse, Luxembourg
…näitä portaita pitkin…
Petrusse Valley, Luxembourg
…tänne. Tässä minäkin lenkkeilin monen monta kertaa.

Viimeiset langanpäät käyn solmimassa paikan päällä joulukuussa matkalla Suomeen. Työpaikan byrokratian viimeistely, pankkitilin sulkeminen, kirjautuminen paikallisviranomaisen luona ulos maasta ja niiden mainittujen tavaroiden läpikäyminen odottavat kaikki minua. Toisaalta myös joulumarkkinat, ystävät ja toistaiseksi viimeistä kertaa niin tuttujen kaupungin katujen kulkeminen.

Äddi, Luxemburg! Kiitos parista hyvästä vuodesta, jotka sain viettää kanssasi!

Selfie viimeisenä työpäivänä
Tämän selfien otin viimeisenä työpäivänäni juuri, kun olin viimeistä kertaa sulkenut työhuoneeni oven ja marssinut raput alas työpaikaltani. Toukokuussa oli lämmintä ja aurinko paistoi.

Kirjoittajasta

Jenni

Jenni muutti ulkomaille kesällä 2012 ja on siitä lähtien ihmetellyt maailman menoa Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Blogissa tutustutaan nähtävyyksiin, kulttuureihin ja ihmisiin sekä eletään ulkosuomalaisen arkea, yleensä pilke silmäkulmassa. Erityisenä kiinnostuksenkohteena patikointipolut kauniin luonnon keskellä ja maailmanperintökohteet missä vaan. Nykyinen asuinpaikka Boulder, Colorado, USA.

12 kommenttia postaukseen “Äddi, Luxembourg!”

  1. Mikähän tässä viikossa on, juuri joulun alla (joka lienee edelleen monelle, lapsiperheelle ainakin, tavarakaaoksen huipentuma), silmiini tai korviini on sattunut niin monta juttua tyyliin jätin kaiken :-)
    Juttua maailmanympäriristeilystä kirjoittaessani lukaisin myös jutun eläkeläisrouvasta, joka yhden sairaalavierailun jälkeen päätti muuttaa pysyvästi hotelliin, Suomessa, ja jättää omakotitalonsa tavaroineen. Lapsille viesti, että hakekaa, mitä haluatte, ja loput roskiin tai talon myynnin myötä ostajalle.
    Yksi sukulainen, myös jo hiukan iäkkäämpi, jätti omakotitalonsa, tavaroineen, tyttärentyttärelleen: tee tavaroilla mitä tahdot, ja muutti itse toiseen kaupunkiin naisystävänsä luokse.
    Ei niitä tavaroita taida kovin paljoa tarvita – itselläni on meneillään vähitellen karsiminen, mikä on kyllä tehokkaasti vähentänyt kaiken hankkimista. Mitä sitä lisää, jos toisesta päästä niitä yrittää saada ulos talosta :-)
    Pirkko / Meriharakka on viimeisimpänä kirjoittanut: Maailma, me ja blogimme – #Blogisitarina

    1. Mahtaa olla mukavaa lapsilla ja tyttärentyttärellä… Välillä omissa tavaroissakin on sen verran kestämistä, että ei kyllä yhtään kiinnostaisi alkaa raivaamaan läpi jonkun toisen rojuja samalla, kun tämä toinen matkailee ilman huolen häivää ympäri maailmaa.

  2. Olipa hyvä säkää että noin hyvin pystyit asiat hoitamaan Atlantin toiselta puolelta. Niin ne asiat aina järjestyy kuten niillä on tarkoitus :-)
    Soile on viimeisimpänä kirjoittanut: Taas tulvii

    1. Mä olen huomannut, että tuo lausahdus pitää yllättävän usein paikkansa. Siis muodossa ”kaikki yleensä lopulta järjestyy”. :)

    1. No voihan olla, että ne on ostettu vain, jotta niistä voidaan hankkiutua eroon, kun asunto muuten on sen verran houkutteleva, mutta eipä juuri kiinnosta, miten siinä lopulta on käynyt. ;)

  3. Ihan mahtavaa, että asiat järjestyivät! Nyt on varmasti sellainen tunne, että olet kääntynyt uuden sivun elämässäsi. Omasta tavarasta on jotenkin vapauttavaa päästä eroon.

  4. No vähän mä tätä aavistelinkin, että et ollut palaamassa, kun naimisiinkin menitte. Hienoa, että olet nyt saanut elämäsi sille mallille, kun halusit, ja ainainen (pakko)reissaaminen päättyi. Mä yritän täällä pitää Luxemburgin blogilippua korkealla, vaikka sinun jättämääsi aukkoa on vaikea paikata. Kaikkea hyvää teille molemmille, onnea ja avartavia matkoja!
    Aino Salminen on viimeisimpänä kirjoittanut: Ruokavaliosta ja terveydestä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

CommentLuv badge