Tarinani matkailijana

Tämä kirjoitus perustuu Travel Adventures Without End -blogista minulle taannoin heitettyihin kysymyksiin.

Matkustin ensimmäisen kerran Suomen rajojen ulkopuolelle puolivuotiaana, kun vanhempani muuttivat Floridaan. Minulla ei ole mitään muistoja tuosta ajasta, mutta kuulemma en vetänyt mitään totaalisia pultteja lentokoneessa, ja Floridassa kaikki kehuivat kauneuttani. Äitini ei tuolloin ollut vielä tottunut amerikkalaisten smalltalkiin joten uskoi joka sanan.

Isän sylissä Floridassa
Isän sylissä Floridassa

Olen sillä tavalla onnekas, että vanhempani ovat tykänneet matkustaa ja ottivat meidät lapsetkin mukaan reissuun. Mieleen on jäänyt monta unohtumatonta seikkailua: mopoilu Rhodoksella kahdestaan äidin kanssa ja mopon juuttuminen hiekkatiellä kuoppaan, berberi-illallinen Marokossa jonka jälkeen vanhemmat saivat vatsataudin ja päästivät meidät lapset kolmistaan kameliseikkailulle, Tallinnan vanhakaupunki vuonna 1992 jolloin äitini ja mummuni jättivät minut yksin hevoskärryajelulle venäläisturistien kanssa päästäkseen shoppailemaan rauhassa ja minä jännitin, löydänkö heitä enää ikinä.  Paras matkaan liittyvä muistoni kuitenkin on perheen roadtrip asuntoautolla ympäri Yhdysvaltojen Keski-Länttä, näitä samoja seutuja missä nykyään asun. Onneksi olen itse autuaasti unohtanut sen kaiken esiteinimarinan, mitä äitini on matkapäiväkirjaansa dokumentoinut minun pitäneen.

Siskojen kanssa Colorado National Monumentilla joskus 90-luvulla
Siskojen kanssa Colorado National Monumentilla joskus 90-luvulla

Mieleenpainuvin matkakokemus lienee se, kun kiipesimme Yosemiten Half Domen huipulle. Vaikka samantasoisia patikointeja on sittemmin tullut suoritettua Coloradossa, tuo oli ensimmäinen ja sen hetkiseen kuntoon ja osaamistasoon nähden selvästi vaativin. Se myös ohjasi minua eteenpäin elämässä ja antoi fiiliksen, että vuorikiipeily voisi olla minun juttuni.

Olen aika huono käymään samassa kohteessa useasti, mutta Havaijille haluan ehdottomasti vielä uudelleen. Vaikka joku uusikin saari olisi kiva nähdä Oahun, Mauin ja Big islandin lisäksi, niin haluaisin myös takaisin Big Islandille ihmettelemään tulivuoria ja sademetsiä.

Jenni at Lava Lake in Hawaii
Kävelemässä kovettuneella laavajärvellä Havaijin isolla saarella

Olen ollut aina sitä mieltä, etten ole hyvä kielissä. Osaanhan täysin sujuvasti suomen lisäksi vain englantia ja tämän lisäksi haparoivaa ruotsia ja ranskaa sekä tsekin alkeet. Ranskalaisten ja varsinkin amerikkalaisten kanssa aikaa viettäessä on pitänyt muuttaa käsitystä ”hyvästä kielitaidosta”, ja nykyisessä elinympäristössäni olen jopa ylpeä osaamisestani.

Vuoden alussa palasin Suomesta kotiin Coloradoon.  Tällä hetkellä olen risteilemässä Karibialla, ja loppuvuodeksi on varattu ensi kuulle pari laskettelureissua, kesäksi pari telttapaikkaa sekä syksyllä pitkä viikonloppu NYCiin. Tämän lisäksi on useampi haave ja suunnitelma kesälle ja syksylle, mutta ne selkiytyvät vasta myöhemmin.

Kamalin matkakohde, jossa olen ikinä vieraillut, on varmastikin Auschwitz. Kauhistuttava keskitysleiri sai voimaan fyysisesti pahoin, ja samalla toivon, että kaikilla on joskus mahdollisuus käydä siellä oppimassa ihmiskunnan suurista virheistä. Samaa mieltä olen Kambodzan punakhmeerien hirmuvallan muistomerkeistä, Cheung Ekistä ja Tuol Slengistä. Sen sijaan Tshernobyliin matkustaminen oli objektiivisesti ajateltuna vähän pöhköä, mutta minkäs teet kun insinöörinä ydinvoimalat kiinnostavat.

Jenni at Pripyat, Chernobyl
Hylätyn Pripjatin koulun liikuntasalissa lähellä Tshernobylin ydinvoimalaa.

Rakastan Lonely Planeteja, mutta olen vähentänyt niiden lukemista sitä mukaa, kun olen löytänyt matkablogit, TripAdvisorin ja muut nettilähteet. Nykyään Lonely Planet toimii enemmänkin varavaihtoehtona, jos en ole ehtinyt ottaa muuten kohteesta kattavasti selvää. Karibialle en edes harkinnut ostavani matkaopasta.

Karsastin nuorempana yksin matkustamista, koska kaipasin seuraa jonka kanssa jakaa kokemukset, mutta vanhemmiten olen oppinut nauttimaan sen tuomasta vapaudesta. Käänteentekevä kohta oli varmaankin viime kevään matkani Irlantiin, jossa osallistuin ohjatuille muinaismuistokierroksille mummojen kanssa, luuhasin läpi museoita juuri niin hitaasti kuin tykkäsin, ja istuin irkkupubissa oluella hyvän kirjan ja postikorttien seurassa.

Rain at Newgrange, Brú na Bóinne
Irlannissa satoi,

Matkailijana olen spontaani ja innokas seikkailija. Viikko sitten graduaan varten minua haastatellut kaveri kysyi, kumpi meidän perheessä tekee päätökset matkakohteista, enkä osannut vastata. Minä kun lähden mukaan ihan minne vain ehdotetaan, eikä Iirokaan ole seikkailujen suhteen kranttu.


Kysymyksethän tässä olivat:

  1. Milloin matkustit ensimmäisen kerran Suomen rajojen ulkopuolelle?
  2. Paras matkamuisto lapsuudestasi?
  3. Mieleenpainuvin matkakokemuksesi?
  4. Kohde, jossa olet käynyt ja johon haluasit uudelleen?
  5. Mitä kieliä osaat puhua?
  6. Millaisia matkoja olet tehnyt jo kuluneen vuoden aikana?
  7. Entä millaisia matkasuunnitelmia on loppuvuodeksi?
  8. Kamalin matkakohde, jossa olet vieraillut?
  9. Luetko matkaoppaita ennen matkaa?
  10. Mitä mieltä olet yksin matkustamisesta?
  11. Kuvaile kolmella sanalla millainen matkailija olet?

Heitän nämä kysymykset eteenpäin pohdittaviksi seuraavalle viidelle blogille: Siveltimellä, Kotona kaikkialla, Otto IZAKAYA, Unelmatrippi, matkakuume.net …mutta näihin saa tarttua kuka vaan, joka haluaa pohtia tarinaansa matkailijana!

Kirjoittajasta

Jenni

Jenni muutti ulkomaille kesällä 2012 ja on siitä lähtien ihmetellyt maailman menoa Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Blogissa tutustutaan nähtävyyksiin, kulttuureihin ja ihmisiin sekä eletään ulkosuomalaisen arkea, yleensä pilke silmäkulmassa. Erityisenä kiinnostuksenkohteena patikointipolut kauniin luonnon keskellä ja maailmanperintökohteet missä vaan. Nykyinen asuinpaikka Boulder, Colorado, USA.

40 kommenttia postaukseen “Tarinani matkailijana”

  1. Ihanan nostalgisia reissukuvia menneisyydestä! Nämä kysymys-vastaus-postaukset on aina mielenkiintoisia. En yhtään ihmettele miksi Auschwitz oli kamalin kohde. Minua ei sinne saisi yhtään millään lähellekään.
    Kaikki muut sen sijaan, voi kyllä! Muistan lukeneeni tuosta Irlannin reissusta ja vaikutti yksinkin tosi kivalta. Meidänkin irkkureissulla satoi, mutta se maa on vain niin ihana, ettei se ees haitannut ^^
    Maarit Johanna on viimeisimpänä kirjoittanut: Scandic Paasi – paluu juurille

    1. Irlanti oli mustakin ihan huippu, ja kovasti haluan sinne vielä takaisin niin, että ehtisi nähdä maata paremmin! Viikonloppu oli aivan liian lyhyt aika. :)

    1. Mun reissu-uran aloitus ei tosiaan ole yhtään omaa ansiota, mutta eipä tuo haittaa. :)

  2. Vähän huippu kokemus päästä nuorena roadtripille Amerikassa asuntoautolla. Itsekkin olen matkustellut paljon perheen mukana asuntoautolla Suomessa ja ulkomailla sitten ihan perus turistimatkoilla. Oon kyl saanut olla onnekas kun päässyt nuorena matkustamaan. :)

    1. Tuo asuntoautoreissu oli silloin, kun muutettiin perheen kanssa Yhdysvalloista Suomeen. Tavarat oli kontissa matkalla meren yli eikä asuntoa ollut kummallakaan mantereella, joten se oli hyvä hetki lähteä – ja tavallaan oli vielä kotimaan retki. :)

  3. Olipas kiva lukea tällainen reissarin taustoja valottava postaus! Kiitos haasteesta – otan sen innolla vastaan. :) Saas nähdä, löytyykö meitsiltä mitään vanhoja kuvia jaettavaksi. Täytyy käydä vanhempien arkistoilla tutkimassa…
    Jenni / Unelmatrippi on viimeisimpänä kirjoittanut: Road trip: Linnareitillä Espanjassa

    1. Vanhempien arkistoista minäkin nämä löysin. Iso kiitos heille, että ovat ne säilyttäneet ja vielä jotenkin arkistoineet!

  4. Tätä oli tosi kiva lukea. Opin paljon uutta sinusta. :)

    Itse olen matkustellut vain Euroopassa ja hieman Aasiassa, mutta pitkälti blogisi ansiosta luulen, etten pysty kauhean paljoa enää lykkäämään matkaa Yhdysvaltoihin. Amerikkalainen luonto on nähtävä!

    Täällä Euroopassa haluan käydä vielä mm. Auschwitzissä, joka on sanojasi mukaillen varmasti hirvittävin paikka, missä voi käydä, mutta silti paikka, jossa jokaisen pitäisi käydä.

  5. Hyvä postaus! Mua melkein alkaa harmittaan, etten kirjoita jotain blogia, johon voisin kanssa näitä miettiä :D
    Auschwitz on kieltämättä hirvittävä ja kamala, mutta todella vaikuttava paikka! Mä pystyn vieläkin muistamaan sieltä yksityiskohtia ja samastumaan niihin fiiliksiin, joita se aiheutti, vaikka vierailusta on jo 15 vuotta. Kamalin matkakohde olisi mun kohdalla Bukarest joulukuussa. Hrrr.. Mulle ei jäänyt ainoatakaan positiivista mielikuvaa paikasta. :)

    1. Mä voin hyvin kuvitella. Muhun Bukarest ei tehnyt erityisen hyvää vaikutusta toukokuussakaan, ja silloin oli kuitenkin lämmintä ja kevät pitkällä. Muuten Romaniasta sitten löytyikin ihan kivoja paikkoja!

  6. Olipa hyvä, että törmäsin tähän postaukseesi! Olin unohtanut saaneeni tuon saman haasteen, mutta kyllähän siihen täytyi nyt muistin virkistyttyä tarttua! Sainpas toteuttaa kaksi haastetta yhdellä iskulla :)
    Yosemite on kyllä paikka, jonne olisi pakko aika pian päästä! Mahtoi olla huikeaa siellä huipulla.

    https://discoveringsunbeams.wordpress.com/2016/01/31/tarinani-matkailijana/
    Johanna Hulda – Discovering Sunbeams on viimeisimpänä kirjoittanut: Tarinani matkailijana

  7. Sähän oot päässyt reissaamisen makuun jo vauvasta lähtien :) Aivan ihania vanhoja kuvia ja hauskoja tarinoita, varsinkin nuo seikkailut lapsena… Mua on kyllä vahdittu sen verran tarkkaan pienenpänä, että seikkailuihin piti livahtaa :D
    Niin ja kiitos haasteesta! Mielenkiintoisia kysymyksiä, eli vastailen mielelläni.

    1. Mä en tiedä, onko mulla ollut näiden seikkailuiden tasosta vähän eri käsitys kuin vanhemmilla, ja onko joku kuitenkin vahtinut kaukaa sivusilmällä. Mutta pääasia varmaan, että lapsella itsellään on tullut fiilis seikkailusta. :)

      1. Kyllä sua vahdittiin, ei jätetty heitteille. Marokossa luotimme siihen, että kameliretken suomalainen opas pitää teistä huolta sillä aikaa kun itse oksensimme hotellihuoneessa. Tallinnan vanhassa kaupungissa kysyimme hevoskuskilta, kauanko kierros kestää ja olimme jo odottamassa, kun se loppui. Eli aika turvallisia ne seikkailut olivat :-)

  8. Hei vähän myöhässä! Kiitti haasteesta, tähän on ilo tarttua. Niin paljon hyviä muistoja!! Tartun tähän as soon as possible kunhan saan vaan vanhat rästit alta. Pitääkin soittaa mutsille, että kaivelee vanhoja albumeita jotta saan yhtä nostalgisen fiiliksen kaivettua esille kuin sä! :) wihiii!

    1. Eipä kestä, kiva kuulla että tämä osui. :) Mä hoidin vanhojen albumien kaivelemisen ihan itse, kun kävin kotikotona, ja nautin koko prosessista!

  9. Tätä oli hauska lukea ja toi kuva Tshernobylista on tosi bueno – ja kappas, näkevätkö silmäni oikein, että sulla on kuvassa lyhyempi tukka, kuten nytkin? Sopii joka tapauksessa tosi kivasti :) Luin myös tarinankin (enkä pelkästään katsellut kuvia) hihhh… Ja kiitos haasteesta, tartun siihen mieluusti! :)
    Sanna I Siveltimellä on viimeisimpänä kirjoittanut: Matkamessut matkabloggaajan silmin

    1. Hah, hyvin bongattu. :) Tuo on tosiaan niitä harvoja kertoja elämässäni, kun tukka on ollut näin lyhyt!

  10. Heippa Jenni!
    Laitoin juuri blogisi meiliin pienen yhteistyöidean. Käyhän kurkkaamassa ja kerro jos kiinnostaa!
    Terkuin Genevestä,
    Aino
    eikaitaaa.com -blogista

  11. Kivan kuulonen haaste!
    Tälläsestä oppii tuntemaan toisia vähän paremmin! Kaikenmoisia seikkailuja sulla on ollut!

    Oon käynyt kanssa Auschwitzissa, kamala mutta vaikuttava paikka, semmosia jossa ihmisten olis kyllä syytä vierailla.
    Tserno oli toinen samantyylinen, ei tommosia voi käsittää ennen kun on käynyt niissä.

    Eteenpäin lukiessa rupesin jo miettimään omia ekoja reissujani.
    Täytyy käydä penkomassa noita kuvia jos löytys joku julkasukelponen :D
    Mimmu on viimeisimpänä kirjoittanut: February update from frozen Finlandia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

CommentLuv badge