Mikä ihmeen vaalikokous? Näin Coloradossa äänestetään presidenttiä

Toimin Suomessa vaalivalvojana monta vuotta, joten vaalien järjestelyt ovat lähellä sydäntäni. Olin jo pari kuukautta sitten huomannut, että kotiosavaltiossani Coloradossa esivaalit järjestetään lippuvaalien sijaan vaalikokouksina, joten kun tuttuni kutsui minut mukaansa kokoukseen, olin totta kai valmis lähtemään kansainväliseksi tarkkailijaksi tutustumaan, miten homma toimii.

Varmaan on kiittäminen vaalivalvojataustaani, että tämä postaus on sitten pitkä ja seikkaperäinen…

Colorado Caucus 2016

This queue is super long! I’m not sure I’ll have time to vote before we have to get home for dinner.

Tiistai-iltana, supertiistaina, jonotin satojen kansalaisten joukossa sisään Boulderin yliopistolle katsomaan, kuinka demokraattien presidenttiehdokasta valitaan. Republikaanien vaalikokous olisi saattanut kiinnostaa enemmän, mutta Coloradon republikaanit olivat päättäneet jättää ehdokkaista äänestyksen tänä vuonna väliin. Edes paljon politiikkaa seuraava republikaanikaverini ei oikein tiennyt, miksi, mutta syy taisi liittyä siihen, että Coloradossa on tupattu republikaanien puolella äänestämään puolue-eliitin mielipiteiden vastaisesti, eivätkä päättäjät halunneet antaa näissä vaaleissa äänestäjille mahdollisuutta tähän.

Kun saavuin jonoon, sen pää oli kiertynyt puoli korttelia yliopiston päärakennuksen ympäri. Pimeässä ja kylmässä ei tarvinnut odotella kuin vartin, kun pääsimme sisään, jossa jono kiemurteli ensin lounasravintolan pöytien seassa, sen jälkeen kirjaston läpi ja lopulta ylös rappusia kohti auditoriota. Reilun tunnin jonottamisen jälkeen pääsimme pöytien luokse, jossa äänestäjien henkilöllisyys ja äänestämään rekisteröityminen tarkistettiin, ja jossa äänestäjille jaettiin valkoiset laput, joita heiluttamalla sai äänestää. Minä ja muut vierailijat livahdimme pöytien ohitse ilman lappuja.

Colorado Caucus 2016

I remembered to register like three days before the deadline.

Valtaosassa Yhdysvaltojen osavaltioista äänestäessä ei riitä, että on kansalainen, vaan äänestämään pitää vielä erikseen rekisteröityä. Jos muuttaa osavaltiosta toiseen, voi rekisteröityä samalla, kun hakee uuden osavaltion ajokorttia. Esivaaleissa Coloradossa voi äänestää vain, jos on rekisteröitynyt jomman kumman puolueen kannattajaksi, ja koska tämä ei maksa mitään, moni kannastaan varma ilmoittaa puolueellisuutensa rekisteröitymisen yhteydessä. Coloradossa kolmasosa äänestäjistä on republikaaneja, kolmasosa demokraatteja, ja kolmasosa on ilmoittanut olevansa independenttejä. Kotikaupungissani Boulderissa demokraatteja on noin puolet ja republikaaneja vain kuudesosa.

Jotta sai äänestää vaalikokouksessa, piti muistaa rekisteröityä äänestäjäksi vähintään kahta kuukautta ennen. Useampi kaverini harmitteli minulle, että oli unohtanut rekisteröityä uudestaan muutettuaan osavaltion sisällä osoitteesta toiseen. Vaikka suomalaisena tuntuu älyttömältä, että joku joutuu jättämään äänestämättä siksi, että on unohtanut täyttää kaavakkeen netissä, ainakin esivaalit muistuttavat asiasta niin, että rekisteröityminen on kunnossa marraskuun varsinaisissa vaaleissa.

Colorado Caucus 2016

I don’t see Senator Sanders or Secretary Clinton in the room, but luckily we have surrogates present…

Vaalikokouksen piti periaatteessa alkaa seitsemältä ja loppua yhdeksältä, mutta kun itse pääsin saliin viimeisten joukossa vähän ennen kahdeksaa, kokouksen puheenjohtaja jakeli vielä yleisohjeistuksia. Yksi niistä oli, ettei kokousta olisi mitään saumaa saada loppumaan ennen yhdeksää, mutta onneksi yliopistorakennukseen voisi jäädä vielä ovien lukkiutumisen jälkeen. Kuulosti niin kovin tutulta opiskelijayhdistysten vaalikokouksista, sillä erotuksella että nyt oltiin valitsemassa killan puheenjohtajan sijaan Yhdysvaltain presidenttiä.

Vaalikokouksen aluksi presidenttiehdokkailla oli mahdollisuus pitää kahden minuutin puhe. Koska Clinton ja Sanders eivät yllättäen olleet paikalla, heidän puolestaan puheet piti kaksi nuorta palavasieluista kannattajaa. Sandersin puhe sai raikuvat aplodit joka välissä, jopa niin raikuvat että puheen pitäjä pyysi ihmisiä hiljenemään – Guys, I only have two minutes! Clintonin puheen aikana sali oli hiljaa ja lopulta taputettiin kohteliaasti. Tämä yhdistettynä monien mukana kantamiin Bernie-kyltteihin ja useamman rintapielessä oleviin pinsseihin kertoi aika vahvasti, kenen puolella täällä Coloradossa ollaan.

Samassa tilaisuudessa oli tarkoitus äänestää presidenttiehdokkaiden lisäksi myös ehdokkaista osavaltion parlamenttiin. En ollut kuullut kummastakaan ehdokkaasta aiemmin, ja reaktioista päätellen ei ollut kovin moni muukaan. Niinpä näiden kahden ehdokkaan kannatuspuheiden pitäjillä taisi olla aito mahdollisuus vaikuttaa äänestyspäätöksiin. Kun toinen puheiden pitäjistä oli suorasanainen nuori, joka kertoi miten ehdokkaansa suhtautui opintolainoihin, ja toinen eläkeläinen, jonka puheesta ei oikein saanut otetta, niin ei tullut yllätyksenä, että myöhemmin aiheesta äänestettäessä nuoren puhujan ehdokas sai suuren kannatuksen lähinnä opiskelija-asunnoista koostuvissa vaalipiireissä.

Colorado Caucus 2016

We’re not getting home before we have chosen a secretary and two counters for each precinct!

Samaan tilaan yliopiston auditorioon oli kokoontunut kahdeksan eri vaalipiiriä hoitamaan vaalikokouksensa samanaikaisesti saman ohjauksen alla. Aluksi valittiin puheenjohtaja huutoäänestyksellä: kannatitko puhetta jo johtanutta typpiä? Huuda Aye tai Nay! Aye-huuto oli selvästi kovempi, joten puheenjohtaja sai jatkaa.

Sitten tarvittiin jokaiselle vaalipiirille oma sihteeri ja kaksi ääntenlaskijaa. Näiden valinta meni niin, että puheenjohtaja huuteli, että nyt tarvittaisiin joka vaalipiiristä vapaaehtoinen sihteeri, nouskaas joku seisomaan, hei ihan oikeasti ei ole vaikea nakki, nyt äkkiä joku vapaaehtoinen, haa siellä on! Ja sitten samalla tavoin kaksi ääntenlaskijaa. Yhteenkään rooliin ei ollut niin suurta tunkua, että olisi tarvinnut ruveta äänestämään ehdokkaista. Samalla tavalla valittiin myös jokaiselle vaalipiirille Democratic Precinct Leader eli vaalipiirin demokraattinen vetäjä seuraavaksi kahdeksi vuodeksi, jonka tulevat tehtävät käytiin läpi sen verran ylimalkaisesti (It’s not a hard thing but it’s a very important role, please someone volunteer!), että vielä puolivälissä painostus- eipäs kun valintaprosessia joku huusi katsomosta, että mitä ihmettä tämän vetäjän oli tarkoitus tehdä.

Kun valinnat oli tehty, oli kannatuspuheiden vuoro. Kummankin ehdokkaan oli määrä saada joka vaalipiiristä kolme puolestapuhujaa, jotka pitäisivät vuorotellen minuutin kannatuspuheen ehdokkaalleen ja yrittäisivät suostutella naapureitaan oman kantansa puolelle. Lisäksi puheenvuoron saisi ehdokas nimeltä Uncommitted, eli vaihtoehto, jossa valittaisiin valitsijamies, joka saisi tehdä äänestyspäätöksen myöhemmin oman päänsä mukaan. Kun puheenjohtaja oli selittänyt prosessin, vaalipiireistä huudettiin protestia: Do we really have to??? Sitten pidettiin huutoäänestys, ja tällä kertaa Nay voitti, joten päätettiin jättää kannatuspuheet väliin, jotta päästäisiin kotiin vähän aiemmin. Käsittääkseni tämä naapurien suostuttelu on asia, jota idealistit pitävät vaalikokousjärjestelmässä parhaimpana puolena: naapurustot kerääntyvät yhteen ja keskustelevat asiallisesti siitä, mikä on parasta juuri heidän naapurustolleen. Todellisuus ei ihan vastannut idealismia.

Colorado Caucus 2016

…three, four, five… did I count you already? Wait, let’s start again!

Lopulta päästiin äänestämään. Ensin piti varmistaa, että ehdokkailla oli vähintään 15% kannatus vaalipiirissä ylittääkseen äänikynnyksen. Äänestys toteutettiin kättä nostamalla, ja ääntenlaskijat ja sihteeri laskivat äänet yhteen ääneen vaalipiireittäin. Uncommitted ei tainnut saada yhtään ääntä – kuka nyt käyttäisi useamman tunnin illastansa tähän showhun ellei jo olisi vahvaa mielipidettä aiheesta? – ja puolessa vaalipiireistä myöskään Clinton ei saanut tarvittavaa määrää ääniä, joten näiden vaalipiirien valitsijamiehet menivät suoraan Sandersille.

Niissä vaalipiireissä, joissa Clinton sai yli 15% äänistä, järjestettiin vielä varsinainen äänestys, sekin kättä nostamalla. Tämän äänestystuloksen mukaan sitten jaettiin valitsijamiehet, joita oli vaalipiiristä riippuen jaossa 2-4. Vaalipiireistä oli kustakin paikalla 30-50 äänestäjää, kun vaalipiireissä oli asukkaita useampi tuhat ja demokraatiksi rekisteröityneitäkin varmasti ainakin se yksi tuhat per piiri, joten äänestysprosentti taisi jäädä aika pieneksi.

Kertaluokkaa omituisemman järjestelmästä teki, ettei tässä ollut lopullinen äänestystulos. Vaalipiirien valitsijamiehet on vielä tarkoitus lähettää piirikunnan yhteiseen vaalikokoukseen, jossa he sitten päättävät yhdessä, ketkä lähetetään valitsijamiehiksi eteenpäin demokraattien kansalliseen kokoukseen. Piirikunnan vaalikokous järjestetään parin viikon päästä, ja valitsijamiehet sinne valittiin lennosta ”voisko joku nyt pliis alkaa”-menetelmällä vaalipiirien sisältä paikalle vaivautuneista äänestäjistä. Samalla muistuteltiin, että seuraava vaalikokous osuisi keskelle yliopiston spring breakia ja valitsijamiesten pitäisi pysyä kaupungissa yliopiston loman ajan – Don’t let your fellow precinct members down by leaving to Florida! Tässä kohtaa lähdin itse kotiin: tätä showta oli kestänyt melkein 3 tuntia, minulla oli nälkä, ja noin kolmasosa äänestäjistä oli jo jättänyt tilaisuuden.

Colorado Caucus 2016

Who the hell thought it was a good idea to caucus??

Jälkikäteen luin Facebookista, kuinka eräs tuttuni ei ollut päässyt sisälle vaalikokoukseen melkein kahden tunnin jonotuksen jälkeen, koska salista loppui tila. Uutisissa kerrottiin, että jossain muualla samasta syystä vaalikokous oli siirretty ulos pimeään ja kylmään maaliskuiseen iltaan. Läheiseen lukioon oli odotettu reilua tuhatta äänestäjää, kun paikalle olikin saapunut kolme tuhatta, ja äänestäjien rekisteröinnissä oli kestänyt puoli ikuisuutta.

Toisin kuin voisi ajatella, Coloradon vaalikokoukset eivät ole jäänne muinaisajalta, jossa cowboyt ja pioneerit kokoontuivat kylälle keskustelemaan henkeviä, vaan aikoinaan lakkautettuihin vaalikokouksiin siirryttiin takaisin lippuvaalijärjestelmästä vuonna 2004. Syynä oli raha: lippuvaalijärjestelmästä lasku menisi osavaltiolle, kun taas puolueet kattavat vaalikokouksien järjestämiskulut. Kunta velottaa puolueilta tilavuokraa koulujen käytöstä, joten puolueet yrittävät vuokrata mahdollisimman vähän tiloja, ja osallistujamäärät pääsivät yllättämään.

Lopputuloksena vaalit, joissa pari prosenttia äänestää, ja joihin osallistumiseen monella ei edes ole mahdollisuutta, kun tiistai-iltana saattaa olla muutakin tekemistä.

Kirjoittajasta

Jenni

Jenni muutti ulkomaille kesällä 2012 ja on siitä lähtien ihmetellyt maailman menoa Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Blogissa tutustutaan nähtävyyksiin, kulttuureihin ja ihmisiin sekä eletään ulkosuomalaisen arkea, yleensä pilke silmäkulmassa. Erityisenä kiinnostuksenkohteena patikointipolut kauniin luonnon keskellä ja maailmanperintökohteet missä vaan. Nykyinen asuinpaikka Boulder, Colorado, USA.

9 kommenttia postaukseen “Mikä ihmeen vaalikokous? Näin Coloradossa äänestetään presidenttiä”

  1. Kiitos hyvästä postauksesta! Idea äänestyksessä oli kyllä minulle tuttu, mutta nyt kun kuuli miten se käytännössä tehdään niin ei enään yhtään ihmettä vaikka Trumpista tulisikin presidentti.

    1. Tuntuu tosiaan, että tässä tapauksessa osavaltioiden itsemääräysoikeus ei ole erityisen hyvä juttu, kun jokainen osavaltio saa vapaasti säätää haluamallaan tavalla, ja sitten päädytään esivaaleissa tällaiseen menoon. Ei sillä, että itse marraskuun äänestyskään olisi täysin ongelmaton.

  2. Tää koko systeemi on kyllä niin sekava, että alkaa oikeasti hirvittämään, miten käy. Olen arponut jo pidempään, pitäisikö laittaa kansalaisuushakemus (autocorrection ehdotti kanadalaisuushakemus, kuinka osuvaa :D) vetämään, jotta pääsisi marraskuussa äänestämään, vai olisiko parempi pysyä ihan vaan Green Cardilaisena.
    Veera A. / Kaukana Kotona on viimeisimpänä kirjoittanut: Onneksi aurinko ei paista (ihan) joka päivä

    1. Kanadalaisuushakemusta varmaan itse kukin alkaa laittamaan, jos Trumpista presidentti tulee. :D Tai oikeastaan :(, tämä vitsi on jatkunut vähän liian pitkään ollakseen enää hauska.

      1. Kanadalaisuushakemus! :D http://www.newyorker.com/humor/borowitz-report/canada-fears-photo-of-prime-minister-with-pandas-could-worsen-american-refugee-crisis

        Tuoreena usalaisena olen 1) iloinen että Illinois’ssa on esivaali eikä vaalikokous 2) jotta pääsen äänestämään Sandersia vähän vähemmin kommervenkein, mutta 3) sitoutunut jäämään maahan Trumpin menestyksestä riippumatta. Jos se edelleen epätodennäköinen lopputulema tapahtuisi että Trumpista tulisi presidentti, sitä enemmän täällä tarvitaan suomalaista* järjen ääntä.

        *Tosin sillä perusteella voisi myös väittää, että pitäisi pikimmiten palata alkuperämaahan järjen ääntä käyttämään.

        1. Kolmoskohdasta olen samaa mieltä, että suomalaista järjen ääntä täällä silloin vasta tarvittaisiinkin. Kansalaisuudettoman maahanmuuttajan ääntä vaan tuskin kuunnellaan, joten jos tuo epätodennäköinen lopputulema toteutuisi, itse varmaan vakavasti miettisin, haluanko ottaa riskiä ja asua maahanmuuttajana maahanmuuttajavastaisen presidentin hallitsemassa maassa.

  3. Mielenkiintoinen postaus todella oudosta ja sekavasta äänestystavasta. Kyllä se vaan on niin helppoa Suomessa, kun äänestyslippukin tulee automaattisesti postissa :-)
    Soile on viimeisimpänä kirjoittanut: Mitä kaipaan Suomesta

    1. …ja vielä kun sitä lappua ei edes tarvita! En muista, milloin viimeksi olisin muistanut ottaa sen mukaan äänestyspaikalle. :D Hurraa Suomen vaalijärjestelmä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

CommentLuv badge