Aiheen Luxemburg arkistot

Blogi Luxemburgissa asumisesta. Nähtävyyksiä, kulttuuria, ihmisiä ja ulkosuomalaisen arkea.

16324572396_dfccbe37ac_m

Lääkärissä Luxemburgissa

Minulla oli tässä pari päivää sitten aikaa miettiä Suomen ja Luxemburgin eroja, kun istuin hammaslääkärituolissa. Tai ehkäpä pikemminkin pitäisi sanoa, että pakotin itseni miettimään niitä sen sijaan, että miettisin poraa, joka juuri parhaillaan surisi suussani ja vihloi ikävästi hermoa useammasta puudutuspiikistä huolimatta. Nyt, kun suu ei enää tunnu jonkun toisen suulta, ajattelin jakaa nämä huomiot teidänkin kanssanne. Täällä terveydenhuolto hoituu lähtökohtaisesti työterveydenhuollon kautta. Lapset kuuluvat vanhempien ja kotona olevat puolisot työssäkäyvän perheenjäsenen työterveyshuoltoon, ja käsittääkseni omat vakuutuskassansa on mm. työttömillä ja eläkeläisillä. Tämän takia maassa…

Lue lisää »

twi

Luxemburgin joulumarkkinoilla

Voiko ihminen juoda liikaa glögiä? En usko, ei ainakaan ennen joulua. Kävin kuluneen viikon aikana joulumarkkinoilla yhteensä kolmasti treffaamassa kavereita, ja glühweiniahan me enimmäkseen joimme, mutta yhdellä ständillä oli tarjolla juomaa nimeltä Glögg (Nordisch Glühwein), jonka ranskankielinen käännös näillä kaksikielisillä markkinoilla oli Aurore boréale – revontulijuomaa! En ole vieläkään ihan täysin varma, miten glögi ja glühwein eroavat toisistaan, mutta käsittääkseni suurin ero on, että glögi on mehupohjaista kun taas glühwein tehdään viiniin. Vielä erikseen on tarjolla vin chaud eli kuuma viini, joten ota näistä sitten…

Lue lisää »

Eurooppalainen juomakulttuuri

Olen ollut takaisin täällä Luxemburgin loppumattomassa sateessa ja pimeässä maanantai-illasta saakka. Kaikki ei ole ollut juhlaa ja useampi asia painaa tässä muutoksessa, mutta olen yrittänyt keskittyä positiiviseen. Jouluvalot lohkovat pimeyttä ympäri kaupunkia, ja joulumarkkinoilla on elämää, glühweinia ja monenmoista herkkua, joista olen jo iloisena pistellyt poskeeni flammeküchenia, paikallista kermaviilipizzaa. Askelmittarissa kertyy helposti tavoitteet täyteen, kun elämää kulkee jalan ja julkisilla, mutta lähinnä keskusta-asuntoni ansiosta jalan, eikä ole tarvinnut märehtiä flunssan jälkeistä liikuntataukoa. Moni työkaveri on ollut aidosti iloinen nähdessäni minut taas, ja olen solahtanut sujuvasti…

Lue lisää »

2c7628d61b2211e3819822000aeb369d_7

674 vuotta markkinahumua

Jos pitäisi valita yksi luxemburgilainen tapahtuma, jota suosittelisin kaikille, niin se olisi ylihuomenna alkava Schueberfouer. Vuosi sitten tähän aikaan kaupungissa pidempään asuneet kaverit hihkuivat jo innosta. Mikäköhän laite tulisi takaisin tänä vuonna, mitä uskaltaisi kokeilla. Kuinka monta gromperekichelcheriä eli perunalättyä sitä söisi, omenahillolla vai ilman, ja pitäisikö käydä lounastauolla syömässä flammeküechenia eli hapankerma”pizzaa”. Suklaamansikoita ja crémant-kuohuviiniteltta, bratwurst-hodareita patonkikuoressa ja Bofferdingin kaljateltta, ja ne kaikki kojut, joissa yritettäisiin tarkkuusammuntaa, ongintaa ja ties mitä ja voitettaisiin jotain höhlää. En nähnyt koskaan muulloin niin paljon ihmisiä Luxemburgissa kuin…

Lue lisää »

14899448595_ca1cc4b82b_z

Katedraalia ja kotiseutua

Mainitsin aiemmassa postauksessa ”Mitä vielä ehdottomasti haluan nähdä/tehdä/kokea”-listan, jonka laadin mielessäni toista viikkoa sitten. Tänään ruksin siitä viimeisen kohdan ylitse, kun kävin tutustumassa Luxemburgin katedraaliin. On jotenkin nurinkurista, että katedraalit kuuluvat minulla aina vakionähtävyyksiin vieraissa kaupungeissa käydessä, mutta täällä en puolentoista vuoden aikana saanut aikaiseksi avata katedraalin ovia kertaakaan. Ei, vaikka se on ihan tuossa keskustassa, keskellä kaikkea. Niinpä eilen, kun kävimme syömässä lounasta keskustassa (Chiggeri, voin suositella), koukkasin katedraalin kautta takaisintulomatkalla. Luxemburgin katedraali on virallisesti nimeltään Notre Damen katedraali, ja sen rakensivat jesuiitat 1600-luvulla…

Lue lisää »

14668065308_69161336fb_z

10+1 asiaa, mitä Luxemburg on minulle opettanut

Viimeiset päivät tässä maassa lähestyvät. Pakkausurakka on konkretisoitunut, läksiäislounaita, -illallisia ja -kahveja kavereiden kanssa sovittu, ja mielessä olleesta lyhyestä ”Mitä vielä ehdottomasti haluan nähdä/tehdä/kokea”-listasta puolet ruksittu pois. Viikon päästä tähän aikaan istun jo lentokoneessa matkalla Suomeen, josta haen vauhtia Coloradoon. Siksi juuri nyt on hyvä hetki miettiä, mitä olen täällä oppinut. Kyläjuhlat ovat parhautta. Yleensä niistä tiedotetaan kehnosti: jokivarren viinijuhlista kertovat 90-lukulaiset nettisivut ovat tiedotusta siitä parhaasta päästä, sillä strutsifarmijuhlista saa tietoa vain viiden välikäden kautta edelleenlähetetystä sähköpostiviestistä, ja ristinpolttojuhlista lukee sanomalehdessä minijutussa kylän nimi ja…

Lue lisää »

14814553951_0b65a71b25_z1

Myöhäisillan aamiainen Tiffanylla

Viime viikonloppu kului minulla Amsterdamissa, toissa viikonloppu Madridissa. Lupaan kirjoittaa niistä vielä joskus, mutta tämän viikonlopun olen käyttänyt reissuväsymyksestä toipumiseen. Minusta on aina kivaa matkustaa, ja kumpikin noista reissuviikonlopuista oli ihan mahtava, mutta joskus kotiin tullessa kokee reissuähkyä – esimerkiksi nyt. Harkitsin vielä perjantaina lähteväni Liègeen päiväreissulle katsomaan ensimmäisen maailmansodan satavuotisjuhlallisuuksia, mutta järki voitti: tämä viikonloppu menee minulla lähinnä sohvalla loikoillen, siivoillen ja relaten. En tietenkään viettänyt viikonloppua täysin neljän seinän sisässä. Perjantaina kävin taidemuseon ilmaisillassa, lauantaina suuntasin parin kaverin kanssa ulkoilmaelokuviin. Luxemburgissa perinteisesti kaupunki…

Lue lisää »

luxemburg

Lounasmietteitä

Kyselin tänään työkavereita lounastamaan laihalla menestyksellä. Yksi kertoi lähtevänsä lounastauolla rullaluistelemaan, toinen mutisi jotain jo sovitusta tapaamisesta, kolmas sanoi suunnitelleensa lounaaksi juoksulenkkiä ja neljäs oli suuntaamassa toisen työporukan kanssa terassille. Sää on siis taas vaihteeksi mitä mainioin, joten minäkin suuntasin toimistosta ulos hoitamaan asioita eli ostamaan sukkapuikkoja. Käsityökauppa on nimittäin auki klo 10-18 kuten lähestulkoon kaikki kaupat täällä, ja työpäiväni loppuu yleensä vasta kuuden maissa, joten lounasaika on kaikista paras aika käydä ostostelemassa. Ennen lähtöä laitoin vielä yhdelle työkaverille mailitse kyselyn lounasseurasta, ja hän vastasi,…

Lue lisää »

238489860_d5436ffc54_z

Alastomuus ja kuinka siihen suhtaudutaan

Käyn uimassa kerran tai kaksi viikossa läheisessä uimahallissa. Uima-allas on 50 metriä pitkä, täällä poikkeuksellisesti sinne on vedetty rataviivoja tavoitteellisempia uimareita varten, ja pukutilat ovat uudet ja siistit. Yksi asia kuitenkin, ei voi sanoa että häiritsee, mutta ihmetyttää. Ainakin naisten puolella hyvin harva peseytyy kunnolla ennen uima-altaaseen pulahtamista. Uimapuvut pidetään melkein poikkeuksetta päällä. Noin puolet ei käy suihkussa edes uimapuku päällä. Suomalaisten uimahallien kasvattina minusta tämä tuntuu epähygieeniselta. Painaessani kasvot veteen uidessani voin vain toivoa, että vesi on kunnolla kloorattu. Yksi selittävä tekijä tälle varmasti…

Lue lisää »

14450570627_7d490b02e8_z

Bourscheidin linna ja Victor Hugon haamu

Viime syksynä Minttu tuli miehinensä Luxemburgiin käymään ja päätimme lähteä katsastamaan Bourscheidia, linnanraunioita jylhemmästä päästä Luxemburgia Ardennien vuoriston keskeltä. Luxemburgissa riittää linnoja, mutta valitettavan harvassa niissä yhdistyvät seisovat seinät ja mahdollisuus piipahtaa sisällä. Bourscheidissakaan eivät kaikki seinät seisseet, mutta sisäänpääsy onnistui. Tässä yhteydessä on pakko kehua hieman Luxemburgin julkista liikennettä. Bourscheidin linna sijaitsee siis keskellä ei mitään. Siitä noin kilometri ylämäkeen on Bourscheidin pikkukylä, asukasluku 266 henkeä. Noin kilometri alaspäin taas sijaitsee Michelaun pikkukylä, asukasluku 271 henkeä. Pääseekö tällaiseen paikkaan julkisilla? No totta kai pääsee!…

Lue lisää »