Viinimaisemissa Alsacessa

Pieni roadtrippimme toukokuussa suuntautui Verdunin sotatantereiden jälkeen kohti Alsacen viinitiloja, jonne saavuimme kahdeksalta illalla. Hetken yksisuuntaisia täynnä olevassa Barrissa autolla pyörittyämme löysimme hotellimme, jossa tylyhkö hotellinomistaja murisi, että koska emme olleet ilmoittaneet etukäteen saapuvamme vasta kuuden jälkeen, varauksemme oli peruttu ja meille ei ollutkaan hotellissa tilaa. Jaahas. Hotellinomistaja oli onneksi sen verran palvelualtis, että soitteli läpi lähiseudun muut hotellit, ja hetken jänskäämisen jälkeen saimme huoneen läheisestä Itterswillerin pikkukylästä hotelli Albertista. Ainoa ravintola kylässä oli hotellin oma, ja sielläkin keittiö oli juuri menossa kiinni, mutta ehdimme kuitenkin tehdä tilaukset, syödä herkkulliset annokset kurnivaan vatsaan ja nauttia hotellin omaa rieslingiä, tehty pihalla kasvavista rypäleistä. Tarinan opetus: jos saavut Ranskassa hotellille vasta illalla, soita ja ilmoita tästä etukäteen.

Alsace ruokaa: choucroute garnie eli hapankaalia
Iiro tilasi listalta annoksen nimeltä Choucroûte garnie, ”hapankaali lisukkeilla”, ja jännitti, onko yhdessäkään lisukkeessa lihaa. No oli. Kaikissa.
Viinipeltoja, Itterswiller, Alsace, Ranska
Näkymä aamulla hotellihuoneemme ikkunasta
Viiniköynnös, Itterswiller, Alsace
Hotellin viinipellot levisivät hotellista kaikkiin suuntiin. Jos ei haittaa syödä joka ilta samassa hyvässä ravintolassa, voin lämpimästi suositella Albertia.

Alsacen pikkukylien läpi kulkee kapea kiemurteleva tie, Route du Vin, jota pitkin turistit ajavat kylästä kylään pysähtyen aina välillä maistelemaan viinejä ja ihastelemaan maisemia. Tämä oli meidänkin suunnitelmamme, ja seuraavana aamuna suuntasimme tietä etelään. Dambachissa, seuraavassa vähän isommassa kylässä, kävimme hakemassa turisti-infosta pari patikointikarttaa ja repäisimme reippaan aamukävelyn naapurikylään ja takaisin viinipeltojen läpi. Kävelyn jälkeen olikin aika palkita itsensä spätzlellä ja rieslingillä ravintolassa, jossa käyttäydyimme kunnon turistin tavoin: ”Oho, täältä saa ostaa viiniä mukaan. Ja se on Grand cruta, ja halpaa sellaista. Pitäiskö ostaa pari pulloa? Joo ostetaan vaan.” Vasta myöhemmin tuli mieleen, että sitä kotiin ostettua viiniä olisi voinut pyytää maistaa ennen ostamista.

Dambach, Alsace
Dambachin pikkukylässä, noin neliökilometrin läntissä perinteistä tönöä, on yli sata viinikellaria

Dieffenthalin hautausmaa, Alsace

Iltapäivällä kävimme pikavisiitillä Colmarissa, Alsacen viinialueen pääkaupungissa, jossa turisteilu keskittyi nettikahvilan löytämiseen, koska joltakulta oli jäänyt veroilmoituksen täyttäminen vähän viime tippaan. Samalla selvisi, että helatorstain jälkisenä perjantaina ei koko Alsacessa ole yhtäkään aukiolevaa nettikahvilaa, mutta onneksi vaihtoehtoiset keinot keksittiin ja suuntasimme takaisin kohti pohjoista Route de Viniä pitkin viinikellareita kiertämään. Colmarista jäi vaikutelma, että kylä on kyllä kaunis mutta täynnä turisteja eikä mitenkään erikoinen. Suosittelen keskittymään Route de Vinin pikkukyliin.

Colmar, Alsace, France Colmar, Alsace, France
Colmarin kivoin alue oli nimeltään La Petit Venice
La Petit Venice, Colmar, Alsace, France Colmar, Alsace, France
La Cathédrale, Colmar, Alsace, France
Ja totta kai jokaisessa itseään kunnioittavassa vanhassa ranskalaiskaupungissa on katedraali, niin myös Colmarissa.

Rajoittuneen kokemuksemme mukaan viinikellarietiketti menee niin, että marssitaan sisään ja ilmoitetaan, mitä viinejä halutaan maistella. Yleensä pari ensimmäistä maisteluannosta on ilmaisia ja lopuille on joku hinta ilmoitettu, joka unohdetaan, jos päätyy ostamaan pulloja mukaan. Jos maistattaja kysyy Vous allez acheter? niin kannattaa siis nyökkäillä ja sanoa Oui oui, kunhan viinit ovat hyviä ja järkevän hintaisia. Hinnoissa on paljonkin vaihtelua, eivätkä hintaerot välttämättä korreloi laadun vaan esimerkiksi sijainnin tai mainosten koon kanssa. Me ostimme parista paikasta pari pulloa ja yhdestä laatikollisen, mutta monet näyttivät olevan liikkeellä farmariautojen ja nokkakärryjen kanssa, ja ainakin Jean Geileriltä Ingersheimissä sai hyviä rieslingejä.

Alsace, Ranska
Rieslingien lisäksi Alsacessa kasvatetaan paljon gewürztramineria
Jenni & Iiro Alsacessa
Ehkä noin kymmenennellä yrittämällä kuvaan ei osunut autoa maisemaa tukkimaan

Kaupunkipikavisiitti, osa kaksi

Taannoin Lontoon konferenssista jatkoin suoraan työmatkaa erääseen toiseen kaupunkiin.

Mikä kylä?

Joen varrella…

Ollaanko sitä Saksassa?

Vaiko sittenkin Ranskassa?

Lontoon Heathrowlta lento vei Pariisin Charles de Gaullelle, josta vaihdoin TGV-pikajunaan ja olin parissa tunnissa Strasbourgissa, Alsacen pääkaupungissa aivan Ranskan ja Saksan rajalla. Strasbourgissa näkyy vahvasti sekä ranskalaisen että saksalaisen kulttuurin kädenjälki, ja ranskalainen työkaverini väitti, että paikalliset puhuvat ranskan sijaan omaa alsacen kieltään, jossa kielioppi on ranskasta mutta sanasto vahvasti saksasta. Vertailun vuoksi Luxemburgissa puhuttavan letzen kielioppi on enemmän saksasta päin, mutta kieli vilisee ranskan sanastoa.

Crossing the Rhine between Strasbourg and Kehl

Reinin ylittävä kaksi maata yhdistävä kävelysilta on täynnä pariskuntien rakkauttaan juhlistamaan jättämiä lukkoja

Crossing the Rhine between Strasbourg and Kehl

Minulla oli Strasbourgissa yksi vapaapäivä, jolloin Luxemburgissa asuva kaveri liittyi seuraani. Päivä oli aurinkoinen ja lämmin, yksi toukokuun parhaimmista päivistä, ja hetken siinä ihmeteltyämme päätimme kävellä Saksaan. Strasbourgin keskusta ei ole suoraan Reinin varrella vaan pari kilometria siitä länteen, Ill-joen haarassa. Keskustan ja Reinin väliin jää paljon vanhaa epämääräistä teollisuusaluetta, jota ollaan pikku hiljaa raivaamassa asuinalueeksi nyt, kun tulleista ja rajavalvonnasta on päästy eroon. Kävelysilta vei meidät saksanpuoleiseen Kehliin, mutta teimme pian U-käännöksen kohti Ranskan puolella sijainnutta jäätelökiskaa. Päivä oli siis todella lämmin.

Ice hockey in a Strasbourgish bar

Löysimme Strasbourgista myös irkkubaarin, joka suostui näyttämään Suomi-Ruotsi-jääkiekko-ottelun. Euroviisufinaalin sen sijaan katsoimme hotellihuoneessa pizzojen ja alsacelaisen viinin siivittämänä.

Strasbourg Cathedral

Strasbourgin katedraali, maailman korkein rakennus 1647-1874. Mitä sitä turhaan kahta tornia rakentamaan jos yksikin riittää maailmanennätykseen.

Kävimme tsekkaamassa myös kaupungin toiseksi tunnetuimman maamerkin, katedraalin. Sen tunnistaa erityisesti julkisivusta, joka on vähän toispuoleinen… ilmeisesti osittain siksi, että rahat loppuivat, ja osittain siksi, että katedraalin rakentamisessa kesti niin pitkä aika, että kun päästiin viimein miettimään oikeanpuoleisen tornin toteutusta, katedraalin rakennustyyli oli mennyt jo pois muodista. Hyvä niin, sillä nykyaikaisen tietämyksen perusteella katedraali olisi toisen kellotornin painosta vajonnut suohon, jonka päälle se on rakennettu.

Detail at Strasbourg Cathedral

Strasbourg cathedral

Strasbourg cathedral organs

Bling-bling-urut

Kaupungin tunnetuimmasta maamerkistä, Europarlamentista, en hoksannut ottaa kuvia, vaikka sekin käytiin katsastamassa. Tänne siis mepit kerran kuussa raahaavat Brysselistä kamppeensa, avustajansa ja läjän virkamiehiä, koska joskus taannoin jossain EU-sopimuksessa Strasbourg säädettiin symboliseksi eurooppalaisen yhteistyön pääkaupungiksi. Nykyään kaikki jäsenmaat Ranskaa ja Luxemburgia lukuunottamatta olisivat valmiita lopettamaan logistiikkarumban ja siirtämään parlamentin täysipäiväisesti Brysseliin, mutta muutokseen tarvitaan yksimielinen päätös. Ranskalle ei sovi, koska Strasbourgin hotellit ja ravintolat kärsisivät, ja Luxemburgille ei sovi, koska Luxemburg halua tukea virastojen keskittymistä Brysseliin, sillä siellä on myös paljon EU-insituutioita. Rumba siis jatkukoon, ja kuuleman mukaan istuntoviikoilla Strasburgin baareissa ja yökerhoissa on joka ilta tosi hyvä meno.

European Parliament Strasbourg

Tällainen lasikolossi tämä parlamentti. Istuntosali sijaitsee rakennuksen keskellä näkyvässä pallossa. Kuva: Cédric Puisney

Strasbourg

Petite Francen alue Ill-joen haaraumassa, minulla tuolta kattohuoneisto kiitos

Jenni at Strasbourg's Petite France

Blogaaja vielä muikeana ennen kuin tajuaa kävelylenkin venähtäneen niin, että Suomen esitys Euroviisufinaalissa jäi näkemättä