Callaway Gardens

Atlantasta tunnin ajomatkan päässä etelään sijaitsee Callaway Gardens, joka kuulema on listalla ”101 puutarhaa, jotka on vain pakko nähdä”. Niinpä puutarhaeksperttiäitini ollessa kylässä suuntasimme sinne ihmettelemään syyskuun kasvitilannetta.

Chrysanthemums

Krysanteemiloistoa Sibley Horticultural Centerissä

Suurin osa kasveista ei kukkinut enää syyskuussa, ja kuivuus myös vaikutti kasvitilanteeseen. Ainoa selvästi kaudessa oleva kukka oli krysanteemi, joka loisti kaikissa sateenkaaren väreissä.

Chrysanthemum Football Field

Taitaa joku muukin olla kaudessa?

Amerikkalaisen jalkapallon pelikauden alun kunniaksi krysanteemit oli istutettu college-jalkapallojoukkueiden väreissä, ja variksenpelättimiä oli puettu joukkueiden pelipaitoihin.

Chrysanthemums in Georgia Tech colors

Georgian teekkareiden ampiaiset oli yksi esillä olevista joukkueista

Orchids

Sisältä kasvihuoneesta löytyi kaktusten ja mehikasvien lisäksi orkideoja…

Mom & Dad

…pari kappaletta banaanipuuta tutkivia vanhempia…

Waterfall

…ja vesiputous. Huisaa!

Corn Field

Kuivunutta maissia

Kukkien sijaan pääpaino Callawayssa oli metsäpuutarhalla, jota riitti ja jonka siimeksessä kävelimme puutarhanäyttelystä toiseen, vaikka infotiskin täti olikin painottanut meille, että You will want to drive there! ja piirsi karttaan matkalla olevat liikennemerkit suunnistamista helpottamaan. Hyötykasvipuutarhassa suurin osa sadosta oli jo korjattu ja maissit olivat kuolleet pystyyn. Sen sijaan Callawayn alueen asukkaiden siirtolapuutarhaplänteillä oli vielä kasveja, joissa kävi jatkuva mehiläisten pörräys.

Bee

Hyönteisiä näimme enemmänkin Dayn perhoskeskuksessa, jonka pihalla juoksi pikkulapsia haavien kanssa. Ensimmäinen ajatus meillä oli linjoilla ”onkohan tuo sallittua”, mutta pian törmäsimme park rangeriin, joka kysyi meiltäkin, haluammeko osallistua ritariperhoslaskentaan. Jatkoimme sen sijaan matkaa perhoskeskukseen, joka oli kasvihuone täynnä perhosia.

Kids Catching Butterflies

Ritariperhoslaskenta täydessä vauhdissa kera kiljumisen ja innostuneiden huudahduksien

Blue Morphos

Taivaansiivet eivät kuulu Georgian perhoslajeihin, mutta sisällä niitä oli niin paljon, että piti varoa astumasta päälle

Hyönteiset eivät olleet ainoat lentävät elukat, joita Callawayssa esiteltiin. Osuimme paikalle myös petolintunäytökseen, jossa innostunut opas esitteli petolintuja niin ilmeikkäästi, että suomeksi esitystä olisi voinut arvioida tekopirteäksi. Johtuneeko kulttuurieroista että englanniksi esitys toimi erinomaisesti, ja lintujen ihailun lomassa itse kukin taisi oppia jotain.

Barred Owl

Jos ihmisen silmämunat olisivat yhtä suuret suhteessa muuhun päähän kuin amerikanviirupöllöllä, ne olisivat strutsin munan kokoiset.

Red-tailed Hawk

Amerikanhiirihaukan hakkumanimi ”kanahaukka” on virheellinen, sillä se harvemmin syö kanoja vaan pikemminkin kanaloiden lähellä olevia hiiriä. Maanviljelijät eivät ole aina tätä uskoneet ja hiirihaukkoja on metsästetty tuholaisina.

Kaikkia esiteltyjä lintuja lennätettiin matalalla yleisön ylitse herkkupalojen perässä. Turvaohjeistus etukäteen oli, että älä ojentele käsiä ylöspäin, tai lintu saattaa luulla kättäsi istumapaikaksi ja se ei ole kiva juttu. Nytkin ison linnun lentäessä aivan pään päältä ihmiset automaattisesti kumartuivat alaspäin, ja pari kertaa tunsin siipien koskettavan päätäni, kun linnut tykkäsivät ottaa vauhtia alempaa ennen laskeutumista korkealle oksalle.

Horned Owl at Flight

Empiirisen havaintoni mukaan huuhkajat tykkäävät lentää todella matalalta liipaten.

Harris's Hawk

Haukan silmät eivät ole turhaan kehuttuja. Tämäkin ritarihaukka erottaa kolibrin lennosta yksittäiset siiveniskut – ja leffoista haukat eivät pahemmin nauttisi, sillä elokuvan yksittäiset ruudut eivät muutu heidän aivoissaan liikkeeksi vaan pysyvät yksittäisinä.

Suosittelen Callaway Gardensia päiväretken kohteeksi vaikkei olisikaan mikään puutarhafani. Kesäisin puutarhan hiekkaranta on kuulema suosittu, joulukuussa taas osa metsäreiteistä on valaistu jouluvaloin.

Labor Day Weekend Tailgatin’

Tämän viikon maanantai oli täällä Labor Day, työn juhla, joka monelle amerikkalaiselle tarkoittaa harvaa herkkua eli pitkää viikonloppua – juhlapäivä on aina maanantai. Me kävimme tuon viikonlopun lauantaina vieraittemme kanssa lounaalla ja kävelyllä keskustassa… mutta mitäs siellä olikaan käynnissä?

tailgate

Kuvat eivät minun eivätkä edes oikeasta tilanteesta, kun kamera ei sattunut mukaan, mutta suunnilleen tältä se näytti.

Atlantan keskustan parkkipaikat olivat täynnä SUVeja, joiden avoimien takaluukkujen edessä ihmiset istuskelivat, grillasivat ja joivat kaljaa. Monella oli mukana katokset, osalla myös televisio, jota osa porukasta grillailun ohessa seurasi. Katokset olivat kaikki joko oransseja tai violetteja.

Hämmennys. Miksi ihmiset vapaaehtoisesti viettävät aikaansa parkkipaikalla? Mikseivät ne mene puistoon grillaamaan? Tai pubiin tai kotiin katsomaan televisiota, miksi televisio pitää raahata parkkipaikalle? Mitä järkeä tässä on?

Tailgate

Hetken ihmettelyn jälkeen selvisi, että kyseessä on tailgate party illan Chick-fil-A Kickoff Gamen kunniaksi. Oranssi ja violetti olivat kahden eri kilpailevan yliopistojenkkifutistiimin värit, ja ihmiset odottelivat illan ottelua grillaten ja juhlien. Televisioista päätellen kaikki eivät olleet menossa katsomaan ottelua paikan päälle, vaan osa jäi paikalle myös illaksi.

Tuli vähän mieleen Vappupäivän piknik Ulliksella. Suomalaiset vaan näkevät paljon turhaa vaivaa roudatessaan tavaransa puistoon, kun taas amerikkalaiset ajattelevat tehokkaasti: pidetään tavarat mahdollisimman lähellä auton takakonttia, niin roudausmatka minimoituu. Ehkäpä meidätkin löytää joku lauantai ennen sopivaa peliä grillaamasta parkkipaikalta.

Sweet Home Alabama

Viime perjantaina saimme vieraita, kun ystävämme Eeva ja Tero saapuivat roadtripillänsä Atlantaan. Alunperin olimme suunnitelleet lähtevämme kohti New Orleansia heti lauantaina, mutta koska hurrikaani Isaac oli mennyt kaupungin läpi kaksi päivää aiemmin, päätimme vähän himmailla matkan varrella ja lähdimmekin liikkeelle vasta lauantai-iltapäivällä.

Capitol Oyster Bar

”Tuonneko pitäisi mennä sisään?”

Aurinko oli jo laskemassa, kun saavuimme Montgomeryyn, Alabaman pääkaupunkiin. Matkalla osavaltiorajan ylittyessä kelloja piti siirtää tunnilla taaksepäin, joten meillä oli hyvää aikaa syödä illallista. New York Timesin suosituksesta paikaksi valikoitui Capitol Oyster Bar, ja hyvä niin, sillä ilman suositusta emme taatusti olisi ikinä eksyneet epämääräiselle valottomalle kujalle nimeltä Shady Street, jonka varrella oli osittain hylätyn näköisiä venevajoja ja ihan yhtä hylätyn näköisiä korkeintaan kaksihuoneisia omakotitaloja, jotka näyttivät siltä että hajoaisivat hetkenä minä hyvänsä.

Montgomery Marina

Montgomeryn venesatamassa rämeikön varressa oli sekaisin pienmoottoriveneitä ja asuntoveneitä.

Vaikka Oyster Barista oli sinä iltana osterit loppu, ruoka oli paikan hieman epäilyttävästä ulkonäöstä huolimatta todella maukas sekoitus erilaisia eliöitä, jotka kaikki olisivat suomeksi ”rapu”. Terassilta oli näkymä Montgomeryn venesatamaan, joka oli parikymmentä venepaikkaa joen varressa, mutta aivan yhtä paljon huomiota vei illan ottelu. Ajattelimme pakenevamme urheiluselostusta terassille, mutta ovelasti sisällä olevista televisioista oli vedetty ääni myös ulos, joten saimme nauttia yliopistosarjan jenkkifutismatsista, joka oli nimetty Suomessakin kyseenalaista kuuluisuutta nauttineen pääsponsorinsa mukaan Chick-fil-A Kickoff Gameksi. Mietimme, että olisi tavallaan ihan siistiä, jos Suomessakin olisi vastaavalla tavalla yliopistoliigat… tänään Hesburgermatsissa luvassa Tampereen yliopiston Tiikerit vastaan Aalto-yliopiston Alligaattorit!

Alabama State Capitol

Alabaman State Capitol eli osavaltiontalo

Illallisen jälkeen kiertelimme Montgomeryn keskustaa katselemassa valaistuja monumenttinähtävyyksiä, joista moni liittyi olennaisesti Yhdysvaltain sisällissotahistoriaan. Etelävaltioiden konfederaatio sai käytännössä alkunsa täällä, sillä Konfederaation perustuslaki hyväksyttiin Alabama State Capitolissa, ja sen parvekkeella Etelävaltioiden presidentti Jefferson Davis vannoi virkaanastumisvalansa. State Capitolin vieressä sijaitsee Etelävaltioiden ensimmäinen Valkoinen Talo, jossa Davis asui presidenttikautensa ensimmäiset pari kuukautta, kunnes Etelävaltioiden pääkaupunki vaihtui virallisesti Virginian Richmondiksi.

First White House of the Confederacy

Valkoinen talo mallia Montgomery, Alabama

Konfederaattivaiheidensa lisäksi Montgomery on tunnettu ihmisoikeusliikkeen historiassa: vuonna 1955 musta Rosa Parks kieltäytyi luovuttamasta paikkaansa valkoisille bussissa, joka innoitti kaupungin mustan papiston organisoimaan yli vuoden kestäneen bussiboikotin. Boikottia vetämään valittiin tuolloin vielä hyvin tuntematon pappi, Martin Luther King Jr., joka oli toiminut vuoden Dexter Avenuen baptistikirkon pappina. Bussiboikotin aikana kaupungin mustat kieltäytyivät käyttämästä busseja, bussijärjestelmä kärsi rahoitusongelmista ja valkoiset liittyivät vastalauseena sankoin joukoin rasistiseen White Citizen’s Counciliin puolustamaan segregaatiolakeja. Boikotti kuitenkin lisäsi painetta segregaation lopettamiseen busseissa, ja lopulta Korkein oikeus päätti, että bussisegregaatio on perustuslain vastaista.

Dexter Avenue Baptist Church

Dexter Avenue Baptist Church, jossa Martin Luther King Jr. saarnasi 1954-1960

Montgomery on nykyään Tampereen kokoinen kaupunki, mutta Tampere taitaa vetää elävyydessä pidemmän korren. Kello ei ollut edes yhdeksää lauantai-iltana, kun kävelimme ympäriinsä, mutta puolen tunnin kävelyn aikana näimme keskustassa liikenteessä ehkä kymmenisen autoa. Olimme toki hallintokorttelissa, mutta kun ajoimme kävelyn jälkeen Montgomeryn katuja ristiin rastiin etsien ulospääsytietä Interstatelle, muualla näytti aivan yhtä tyhjältä.

Montgomery Street View

Montgomeryn keskusta, lauantai, klo 20:36

Ajoimme vielä puolisen tuntia Montgomerysta etelään kunnes saavuimme sellaisen liittymän kohdalle, jossa mainostettiin useampaa tienvarsihotellia. Pysähdyimme pariin kysymään hintoja ja valitsimme Jameson Inn -ketjun hotellin yösijaksi. Emme kuitenkaan jääneet huoneisiin paria minuuttia pidemmäksi aikaa, sillä niissä leijaili imelä ällöttävä haju… ja totta tosiaan, seinällä tepasteli isokokoinen lutikka. Vaikka Yhdysvaltojen lutikkaongelma on pahimmillaan New Yorkissa ja Floridassa, niitä voi löytyä mistä vaan hotellista, ja pahimmillaan ne voivat levitä matkatavaroiden mukana kotiin. Tämä oli taas meille muistutus siitä, että hotellihuoneeseen tullessa kannattaa aina tarkistaa sänky (tai seinä…) siltä varalta, että niissä näkyy merkkejä lutikoista.