Aiheen kielitaito arkistot

mount-sanitas

Kielipuolena maailmalla – miltä tuntuu elää vieraan kielen keskellä?

Eräänä iltana Helsingissä suomea osaamattoman kaverini lähdettyä kotiin toinen kaverini huokaisi: olipa rankkaa puhua koko ilta englantia! Ja pitääpä nostaa sinulle hattua, kun jaksat siellä ulkomailla puhua vieraita kieliä koko ajan! Toppuuttelin, että eipä tuo mitään, olenhan minä Suomessa asuessanikin tehnyt töitä englanniksi, ei tunnu missään. Nyt pari vuotta myöhemmin olen valmis myöntämään: olin väärässä. Se on välillä ihan hel-ve-tin rankkaa. On täysin eri asia tehdä töitä pari tai jopa kahdeksan tuntia päivässä vieraalla kielellä ja sitten käydä kaupassa, jossa kaupan kassa tervehtii omalla äidinkielelläsi, kuin elää vieraskielistä…

Lue lisää »

Viime viikonloppu oli Luxemburgissa poikkeuksellisen aurinkoinen. Tänään sää on palannut normaaliksi, ja jäätävä hernerokkasumu ympäröi kaupungin.

Letzeä vai ranskaa?

Luxemburgin kolme virallista kieltä, ranska, saksa ja luxemburgin kieli eli letze, aiheuttavat välillä kunnon sopan kaupungilla asioidessa. Saksan voi unohtaa heti kättelyssä – luxemburgilaiset kyllä puhuvat kaikki sujuvaa saksaa, mutta keskustassa enemmistö työntekijöistä on ranskalaisia – joten käytännössä asiat hoidetaan ranskaksi tai letzeksi, tai ulkomaalaisen ollessa kyseessä joskus harvoin englanniksi. Moikkaus vaikuttaa siihen, miten keskustelu menee. Näihin minulla on kolme vaihtoehtoa: Hello viestii suoraan, että englanti on vahvin kieleni, ja tällöin englantia osaavat tietävät keskustella englanniksi. Miinuksena englantia osaamattomat, eli enemmistö, menevät helposti lukkoon, ja…

Lue lisää »

mischief

”A crash is a rhino family…”

Coloradon lämmin aurinko on jo sulattanut viime viikolla sataneen lumen teiltä ja jalkakäytäviltä, mutta vuorten rinteiden poluilla oli yhä lunta, kun kävimme ystäviemme kanssa patikoimassa Flatirons-vuorilla viime lauantaina. Meno jyrkässä maastossa oli huomattavasti hankalampaa kuin mitä ajattelimme, ja kävi mielessä, että ennen seuraavaa kertaa pitää hankkia piikit kenkiin tai vähintään ottaa kävelysauvat mukaan, tai seuraava patikointi saa suuntautua downtownin kauppoihin ja kahviloihin. Patikointilenkin jälkeen oli ihanaa lillua porealtaassa ja ihmetellä tähtiä, ja ilta päättyi mukavasti paellapadan äärelle ja siihen, että me aikuiset pelailimme lautapelejä ruokapöydän…

Lue lisää »

14389468651_6c4c255219

Positiivinen tiistai töissä

Täällä oli maanantai pyhäpäivä toisen helluntaipäivän ansiosta, ja viikonloppuvieraiden kanssa turisteilu jatkui, siitä pari kuvaa tässä postauksessa. Nyt on kuitenkin palattu töihin, vieraat lähetetty jatkamaan matkaansa ja aika jatkaa Annalta saatua positiivisuushaastetta kertomalla tämän päivän viisi positiivista asiaa: 1. Viikonloppuvieraat lähtivät aamujunalla Sveitsiin. On toki kiva, kun käy vieraita, mutta on myös kiva viettää välillä ilta yksin. Jatkuva 24/7-yhdessäolo kavereiden kanssa käy ennen pitkää rasittavaksi oli kyseessä kuinka hyvät kaverit tahansa, etenkin kun majoitus on yksiöni sohvalla ja välissä ei ole ovea, jonka voisi sulkea…

Lue lisää »

ranska1-500x500

Parlez-vous français?

Ei tuota otsikon lausetta täällä kovinkaan usein kuule, koska oletus on, että totta kai kaikki puhuvat ranskaa. Niinpä minäkin olen takonut kieltä päähäni jo vuoden päivät. ”Miksi kävin suihkussa?” taivutettuna kaikille persoonapronomineille Koulussa en pitänyt itseäni kieli-ihmisenä. Kun ala-asteella aloitin englanninlukemisen, ensimmäisestä kokeesta tuli numeroksi 5. Siis 5! Miten lapsille edes voidaan antaa noin huonoja numeroita? (Varmaan koska en tehnyt kotitehtäviä enkä osannut mitään, siksi.) Minun kansainvälistymiseni pelasti vain ja ainoastaan muutto pian tuon tapahtuman jälkeen Yhdysvaltoihin, missä parin vuoden aikana englanti taianomaisesti valui päähäni.…

Lue lisää »

Hyvä ja parempi kielitaito

Viimeistä viedään! Enää tämä viikonloppu aikaa äänestää tätä blogia Travel Blog Awardseissa Parhaaksi ulkomailla asumista käsitteleväksi blogiksi. Suurkiitos kaikille jo tähän mennessä äänestäneille! Ja sitten itse asiaan… Luxemburgissa on jatkuva tihkusade, pilvistä ja +5 astetta, kuten tuntuu olevan melkein aina syyskuusta toukokuuhun. Joskus tämä sää vaivaa minua todella paljon, mutta eilen iltana kävellessäni kaupasta kotiin lämpimän höyryävä patonki kainalossa (baguette parisienne – onko mitään ranskalaisempaa?) olin liian hyvällä mielellä tuoreesta leivästä ja taaskin onnistuneesta ranskankielisestä keskustelusta leipuritädin kanssa, etten antanut sään häiritä. Jos jostain viimeisen…

Lue lisää »

5877124292_baa57871ac_n

Ruokalistalla pyyhkeitä ja verkkoja

Vaikka työpaikan kanttiinissa ruokalistat ovat ranskaksi, intranetissä on myös listojen englanninkieliset käännökset, joihin usein turvaudun. Joskus saan niiden avulla käsityksen päivän ruuasta, mutta usein odotan, että näen ruokalan sisäänkäynnin luona pöydällä olevat esimerkkitarjottimet, joiden perusteella päätös on helpompi tehdä. Tänään olin listojen perusteella päättänyt, haluavani tonnikalaspagettia eli Spagetti to The Tuna, mutta ihmettelin, mitä spagetin kanssa tarjottavat Tomato and Shallot Wipes voisivat olla. Ruokalassa tämä ei selvinnyt, sillä spagetin kanssa ei tullut mitään ylimääräistä, ja jälkikäteen tutkin lounaslistaa ihmetellen, jäikö minulta kenties jotain saamatta, kunnes…

Lue lisää »

2425361077_a29a00cc37

Kieli kuin kieli

Kun minut palkattiin, työhaastattelussa vihjattiin, että olisi hyvä opetella ranskaa jossain vaiheessa, mutta samalla todettiin, että eiköhän sillä englannillakin pärjää. No jaa, pärjää ja pärjää. Omassa 40 hengen tiimissäni on pari ihmistä, jotka puhuvat suunnilleen yhtä hyvää englantia kuin minä ranskaa – siis eivät puhu – ja vaikka totean kokousten alussa, että arvostaisin englantia kokouskielenä, silti usein jossain vaiheessa kieli lipsahtaa ranskaksi: joko minut on unohdettu, tai sitten joku (yleensä) vanhempi patu toisesta yksiköstä toteaa, että hänen ilmaisunsa on tärkeämpää kuin minun ymmärrykseni. Työpaikan sähköpostikirjeenvaihdossa…

Lue lisää »

9471033193_8722d5c573

Määrittelykysymys

Käynnissä on ranskan tentin suullinen ryhmäosuus. Vastapäätäni istuva opiskelija tuijottaa minua ja vilkaisee sitten opettajaan. Mitä sanaa pitäisi käyttää? C’est difficile, opettaja huokaisee. Vaikea juttu. Vierailimme maaliskuun alussa Iiron kanssa Jim Beamin bourbontislaamolla, mutta se ei nyt ole tämän jutun pointti. Kuvia selaillessa huomasin, että pidän näköjään hyvin harvoin hiuksiani auki. Opettaja ehdottaa, että ehkäpä châtain, kastanjanruskea, tai ehkäpä sittenkin blond. Joku tokaisee, että näiden sekoitus, kunnon sekasikiö. Puhumisvuorossa oleva opiskelija päättää, että olen blondi. Totean, että mielestäni olen kylläkin brunette, ja joku kysyy, pidänkö…

Lue lisää »

A Little English

Täällä kun tiedustelee ihmisten englanninkielen osaamista, vakiovastaus tuntuu olevan I speak a little. Joskus ”a little” on pari hassua sanaa, joskus haparoivaa hapuilua, jolla yksinkertainen keskustelu on jo mahdollista. Joskus sitten käy niinkuin minulla eilen huonekalukaupassa. Tarkoituksena oli ostaa koko asunnon kalustus kerralla, ja kysymyksiä oli paljon. Kun kysyin myyjältä, puhuuko hän englantia, ja vastaus oli tuo a little, ehdin olla ohikiitävän hetken pettynyt – kunnes myyjä rupesi keskustelemaan kanssani täysin sujuvasti, kunhan välissä pahoitteli, ettei tiedä, mitä sängyn säleikkö on englanniksi. Tässä kohtaa totesin…

Lue lisää »