Joku saattoi lukea pari päivää sitten Hesarista jutun, jossa kerrotaan, että kotikaupungissamme Boulderissa asuvat Yhdysvaltain laihimmat ihmiset. Tässä ehkä ”laiha” on väärä sana, sillä tilastoissa ei laskettu laihojen vaan lihavien osuutta kansasta. ”Lihava” eli obese tarkoittaa ihmistä, jonka painoindeksi on yli 30, ja Boulderissa näitä on 12% asukkaista, kun suomalaisista noin 20% on lihavia. Muutenkin Coloradon Front Range eli Kalliovuorten itäpuoli on tilastojen mukaan aika laihaa porukkaa, ja Colorado on samalla logiikalla Yhdysvaltojen laihin osavaltio. Colorado on päässyt painonhallinnassa kuitenkin vain Suomen tasolle, kun kaikista amerikkalaisista lihavia on 27%. Boulder on siis anomalia anomalian sisällä.
Boulderissa asuessani en ole kiinnittänyt tähän erityisesti huomiota. Lenkkeilijöitä näkyy paljon, ravintoloissa annoksia mainostetaan terveydellä, ja smoothiekioskeille on pidemmät jonot kuin hampparipaikkoihin, mutta silmä on tottunut, ja keskimäärin asukkaat vaikuttavat ”normaaleilta”. Sitten saavuin viikko sitten Las Vegasiin, ja ihmettelin, että joku täällä tuntuu nyt todella oudolta (siis joku muukin kuin Vegasin vilkkuvalot ja överimeininki). Kunnes tajusin.
Miten täällä on näin paljon ylipainoisia? Mistä nämä kaapin kokoiset miehet ja naiset oikein tulevat?
Ja miten tämä kaupunki muutenkin on niin överi? Kenen mielestä oli hyvä idea rakentaa kasinon eteen vapaudenpatsas?
Tarkoitukseni ei ole tässä postauksessa moralisoida ihmisten painoja. Joidenkin lihavuus johtuu oikeasti sairaudesta, joillakin se on stressin aiheuttamaa. Monet täällä tekevät kahta työtä, eikä aika riitä kuntoiluun tai raha kuntosalijäsenyyksiin, ja ruoan halpuus ja epäterveellisyys kulkevat usein käsi kädessä. Jotkut vaan arvottavat korkeammalle lyhytkestoisen nautinnon kuin elämäntapojensa terveellisyyden, ja sekin on jokaisen oma asia. Mutta miksi juuri Boulderissa niin harva on ylipainoinen?
Osittain tämä varmasti johtuu tulo- ja koulutustasosta: pahimmillaan Yhdysvaltojen lihavuusepidemia on köyhissä ja vähemmän koulutetuissa eteläosavaltioissa, terveellisimmät elämäntavat taas löytyvät sieltä, missä ihmisillä on varaa shoppailla muutakin kuin valmisruokaa ja ostaa se salikortti tai edes uudet lenkkitossut. Boulder ei loista tulostasollaan Amerikan kärjessä – sen kunnian vievät Piilaakso ja New York – mutta täällä tienataan kuitenkin selvästi keskivertoa paremmin, ja koulutettujen määräkin on suositussa yliopistokaupungissa korkea. Sen sijaan Boulder löytyy läheltä kärkeä Parhaat amerikkalaiskaupungit asua -listalta, joten ehkäpä ihmisillä riittää jaksamista ja aikaa miettiä omaa terveyttään tavallista enemmän. Ruokakaupat, joista saa terveellisiä raaka-aineita einesruokien sijaan, ovat täällä kovassa huudossa, ja siellä yhdessä ainoassa Walmartissakin ihmiset kävelevät.
Se toinen puoli taas johtunee ympäristöstä: seura tekee kaltaisekseen.
Coloradossa tunnetaan termi weekend warrior. Tämä kuvaa tyyppiä, joka on viikot töissä toimistossa, mutta viettää viikonloput sadan kilometrin pyörälenkeillä, kiipeämällä jollekin vuorelle tai juoksemalla puolimaratonin. Ilmiön yleisyyteen Coloradossa on varmasti syypäänä mahtavat ulkoilumaastot – vuorta ja preeriaa, upeita näköaloja ja juuri niin haastavia mäkiä kuin haluaa – sekä 300 päivää auringonpaistetta vuodessa, mikä imee ihmisiä ulkoilemaan kauniiseen säähän. Ja kun sitten maanantaina toimistolla sekä John, Ann että Matt kertovat kilvan viikonlopun urheilusuorituksistaan, harva kehtaa sanoa, että me perheen kanssa ihan vaan lötkötettiin viikonloppu sohvalla ja syötiin sipsejä.
Tällaista tuossa käytännössä meidän takapihallamme.
Olen huomannut, että tämä on vaikuttanut minuunkin. En ole erityisen laiha, pikemminkin aika roteva, mutta tuntuu, että vaikka paino ei ole muuttunut miksikään täällä asuessa, ainakin pieni osa elopainosta on siirtynyt vatsan seuduilta lihaksiin. Tästä kiitos kuuluu saliharjoittelulle, jonka olen aloittanut ensimmäistä kertaa elämässäni tosissani – mitä muutakaan voi tehdä, jos taloyhtiön alakerrassa on asukkaille iso ilmainen kuntosali? – sekä viikonlopun pitkille patikoinneille, joissa upeita maisemia ihastellessa kalorit kuluvat kuin huomaamatta, ja joita ei voi jättää väliinkään, kun ilma on niin kaunis. Viikolla tulee myös helposti juostua ja pyöräiltyä, koska kaupungin kattava trail-verkosto lähtee omalta kotiovelta, ja traileja tulee käytettyä välillä myös kaupungille liikkumiseen sen ainaisen auton sijaan. Jos urheiluun tarvitsee motivaatiota, ei tarvitse kuin vilkaista ikkunasta ulos, niin aina siellä joku porhaltaa menemään shortseissa ja topissa. Jos tuo, niin minäkin!
Yksi kaupungin monista traileista. Tuo möykky tien vieressä on koloaan vartioiva preeriakoira.
En tiedä, mistä tämä kaikki on saanut alkunsa, mutta kun kerran positiivinen kierre on lähtenyt liikkeelle, se ei hevillä pysähdy. Kaupunkiin putkahtaa yhä enemmän joogastudioita, juoksutapahtumia, pyöräliikkeitä ja lenkkipolkuja, jotka porkkanan tavalla houkuttelevat ihmiset liikkeelle, ja vaikka Boulderissakin asukkaat lihoivat koko 2000-luvun, pari vuotta sitten tämä trendi taittui ja kääntyi laskuun. Samalla kun melkein koko Amerikka ja Suomikin jatkaa lihoamista, Boulder laihtuu.
Ja laihtuminenhan ei tarkoita täällä mallin mittoja ja pelkkiä salaattiaterioita, vaan paikallinen ihannevartalo taitaa kuulua kestävyysurheilijalle. Niinpä minäkin suuntaan seuraavaksi lenkille ja joogaan. Kiitos, Boulder, että motivoit minua elämään terveellisemmin.