Keräilyharrastuksena maailmanperintökohteet

Jotkut kerää postimerkkejä, toiset kokispulloja. Moni enemmän matkaileva jos ei nyt kerää niin ainakin pitää kirjaa maista, joissa on käynyt. Maiden lisäksi voi laskea myös TCC-alueita tai muita tarkempia listoja, vanhoja Neuvostotasavaltoja tai eri maiden osavaltioita. Jotkut ovat rajanneet kiinnostuksen kohteensa tarkemmin ja kiertävät puutarhoja, majakoita tai vaikkapa oopperataloja.

Minä kerään Unescon maailmanperintökohteita.

World Heritage

Joitain vierailemiani maailmanperintökohteita: Kinderdijkin tuulimyllyt Alankomaissa, Amsterdamin kanaalit, Venetsia ja uusin vierailukohteeni, Provinsin keskaikainen kaupunki upeine muureineen lähellä Pariisia.

Maailmanperintökohteet ovat paikkoja tai alueita, jotka YK:n alainen Unesco on määritellyt erityisen tärkeiksi säilyttää jälkipolville niiden kulttuurin tai luontoarvojen takia. Listalla on kaikkien tuntemia kohteita – Kiinan muuri, Egyptin pyramidit, Yosemiten luonnonpuisto – mutta myös paljon paikkoja, joista harva on kuullut. Siitä huolimatta en ole vielä käynyt maailmanperintökohteessa, joka ei olisi ollut reissun arvoinen. Kulttuuri ja luonto on kaksi suurinta syytä, miksi tykkään matkustaa, joten tämä listaus sopii minulle kuin nakutettu.

Maailmanperintökohteet: Yhdysvaltojen kansallispuistot

Neljä Yhdysvaltojen kansallispuistoa, jotka ovat myös maailmanperintökohteita: Grand Canyon, Great Smoky Mountains, Yosemite ja Yellowstone

En muista, milloin ensimmäisen kerran kuulin maailmanperintökohteista, mutta jossain vaiheessa 2000-luvulla rupesin huomioimaan niitä entistä enemmän. Taisi olla vuosi 2007, kun leikkimielisesti totesin, että voisin ruveta niitä keräilemään, mutta todella lähdin leikkiin vasta 2009, kun teippasin vaihto-opiskelija-asuntoni seinälle kartan maailmanperintökohteista ja aloin systemaattisesti miettiä reissuja niitä katsomaan. Tsekeissä kohteita oli verrattaen paljon pienellä alueella, joten ”minnes lähdettäisiin”-kysymykseen minulla oli aina vastaus valmiina.

Saksalaisia maailmanperintökohteita

Saksalaisia maailmanperintökohteita: Völklingenin rautaruukki, Trierin roomalaisaikainen kaupunginportti, Kölnin katedraali ja… Segwayt? Eipäs kun Berliinin museosaari, jossa niillä liikumme!

Nykyään aina uuteen paikkaan matkustaessa tarkistan alueen maailmanperintökohteet, ja jos aikaa vain on, teen pienen koukkauksen niiden kautta. Systerini houkuttelin Lontoon sijasta Stonehengeen ja Bathiin, vanhempani raahasin Tukholman risteilyllä Skogkyrkogårdin hautausmaalle, ja Iiron kanssa Amsterdamissa vietimme puoli päivää kiertäen autolla kaupungin ulkopuolisia linnoitusjärjestelmiä. Havaijilla minulla oli yksi ehdoton vaatimus: saarelta ei poistuttaisi, ennen kuin tulivuorten kansallispuisto olisi nähty!

Maailmanperintökohteita

Luxemburgin lähimaastosta maailmanperintökohteita löytyy Nancyn Place Stanislas kultaisine portteineen, Brysselin Grand-Place, Viandenin linna Luxemburgissa sekä tietenkin Luxemburgin keskusta linnoitusmuureineen.

Maailmanperintökohteiden keräily on sillä tavalla hauska harrastus, että lista elää koko ajan, kun uusia kohteita lisätään listalle ja – valitettavasti – joskus kohteita poistetaan listalta, koska vaikkapa rahanhimoiset saksalaiset rakentavat motarisillan kohteena olevan laakson lävitse. Tällä hetkellä maailmanperintökohteita on 1007, ja minä olen käynyt niistä 98:ssä. Enää kaksi kohdetta tasalukuun!

Vanhoja maailmanperintökohteita

Nämä neljä kohdetta ovat kaikki vähintään tuhat vuotta vanhoja: Angkorin temppelit Kambodzassa, Stonehenge, Bathin roomalainen kylpylä ja Taos Pueblo New Mexicossa.

Löimme juuri eilen lukkoon kavereiden kanssa autoretken Haagiin ensi kuuksi, ja siinä matkalla olisi useampi maailmanperintökohde. Miten olisi flaamilaisten hengellisten naisten begiinien talot 1200-luvulta? Taikka Antwerpin Plantin-Moretus-museo, kirjapaino 1500-luvulta? Joka tapauksessa eiköhän se sata tule täyteen vielä ennen vappua!

Maailmanperintökohteita

Vapaudenpatsas, Bruggen kaupunki Belgiassa, Cutty Sark Greenwichissä Lontoossa ja tulivuoren kraateri Havaijilla

Kuinka monessa maailmanperintökohteessa sinä olet käynyt? Mikä kohteista, joissa olet käynyt, oli ikimuistoisin? Lista löytyy Unescon sivuilta. Sivu, jossa olen listannut omat käydyt kohteeni kartan kanssa, löytyy tästä lähtien ylänavigaatiosta


Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursdayta, joka on kansainvälinen tempaus, jonka tarkoituksena on koota yhteen Instagramissa olevia matkakuvia ja niihin liittyviä tarinoita. Suomessa sitä vetävät Destination Unknown -blogin Satu, Kaukokaipuun Nella ja Veera Bianca. Minut löytää Instagramista nimimerkillä @globecalledhome.

Intiaanipäällikkö Abramin matkassa

Cades Cove Deers

Great Smoky Mountainsin kansallispuistossa Tennesseen puolella sijaitsee Cades Cove, vuorten joka puolelta ympäröimä laakso, joka on kuin aivan eri maailmasta jylhien vuoristoteiden jälkeen, ja jossa vierailimme viikko sitten sunnuntaina. Vuorten keskellä on peltoalaa, jota uudisasukkaat viljelivät 1800-luvulla, ja joka nykyään on niittyyntynyt villieläinten laidunmaaksi. Pelloilla näkyi peuroja niin runsaasti, että luulimme niiden olevan kasvatettuja, mutta jälkeenpäin internetin tutkinta paljasti, etteivät niittyjä ympäröivät aidat ole peuroja varten vaan enemmänkin koristeena muistuttamassa vanhoista ajoista, samalla tapaa kuin vanhat puutalot ja -kirkot, joita pidetään kunnossa kansallispuiston kävijöiden pällisteltävänä.

Cades Cove

Me olimme tulleet paikalle patikoidaksemme Abrams Falls -polulla, joka sijaitsee aivan laakson taaimmaisessa päässä, joten saimme ajaa monta kilometria yksisuuntaista kapeaa maisemareittiä letkassa muiden turistien kanssa. Ilmeisesti moni turisti oli tullut paikalle vain ajaakseen autolla pitkin maisemareittejä, joten autot etenivät 20km/h-fiilistelyvauhtia, hiljentäen ja pysähdellen peurojen kohdalla. Ikkunat olivat aurinkoisessa kevätpäivässä auki, valokuvia napsittiin ahkerasti – yksi kuski ajoi autoa samalla videokuvaten maisemia – ja koirat roikkuivat puoliksi autoista ulkona, usein kuskin sylissä istuen. Meitä tämä hieman ärsytti, koska meillä oli selkeä tavoite ja ei mitenkään liian paljon aikaa ennen kuin tarkoitus oli lähteä pitkälle ajomatkalle kotiin päin, emmekä olleet ajatelleet ajomatkan polun päähän kestävän näin kauan, kun nopeusrajoitus oli kuitenkin 40km/h, mutta ohittaakaan ei pystynyt, joten siinä sitten köröttelimme letkan mukana ja yritimme ajatella positiivisesti.

Trail to Abrams Falls

Ylöspäin…

Trail to Abrams Falls

…ja kohta taas alaspäin!

Abrams-joki on nimetty 1700-luvulla eläneen cherokeeintiaanipäällikkö Oskuahin mukaan, joka myöhemmin kääntyessään kristityksi vaihtoi nimensä Abramiksi. Päällikön johtama Chilhoween kylä sijaitsi Abrams-joen alajuoksulla siinä, missä nykyään on Chilhowee-järvi. Neljän kilometrin pituinen Abrams Falls -patikointireitti seurailee Abrams-jokea Cades Covelta kiiveten välillä jokea ympäröiville mäille. Välillä joki pauhasi leveänä vieressä, välillä taas virtasi kymmeniä metrejä alempana. Me juoksumarssimme myöhäisen kellonajan ja pitkän kotimatkan innoittamana kahdeksan kilometria edestakaisin puoleentoista tuntiin; polulla liikkuvilta lapsiperheiltä matkaan taisi mennä reilut kaksi tuntia.

Crossing a creek on the way to Abrams Falls

Polku ylitti useita sivupuroja. Tukkisillat olivat tukevia mutta hieman liian kapeita minun makuuni.

Abrams Falls

Polun päässä on se, mitä tänne oikeastaan tultiin katsomaan: Abramin vesiputous, ei puiston korkein mutta kylläkin runsasvetisin. Nautimme nopeasti lounassämpylät, napsimme kuvia ja lähimme takaisinpäin, kun toinen paikalle samoihin aikoihin saapunut pariskunta vasta viritteli riippumattoa kahden tammen väliin. Vesiputouksen luona sekä aiemmin polun alussa oli usean kyltin verran varoiteltu, ettei vesiputouksen alla olevaan suvanteeseen saanut mennä uimaan, sillä veden virtaus kohdassa on arvaamaton ja moni on jo hukkunut. Kun tähän lisää kuolemaan johtaneet liukastumiset ja kompastumiset polulla, Abrams Fallsin perheystävällinen ja lempeä patikointireitti on eräänkin vaelluslehden mukaan yksi USAn kymmenestä vaarallisimmasta polusta. Abram-herra on siis päässyt Rainier-vuoren jäätikkömyrskyjen, Yosemiten vuoristotautokorkeuksisen Half Domen melkein pystysuorien seinämien ja Grand Canyonin yli 40 asteen lämpöaaltojen kunnioitettavaan seuraan.

Warning: Do Not Swim

5 deaths have occured from drowning. Please don’t be next.

Jenni at Abrams Falls

Pakollinen poseerauskuva jo laskevan auringon valossa. Seuraavaksi neljä tuntia autossa istumista, jalat kiittävät.

 

PS. Hollannissa asuva Karlis on muistanut minua tunnustuksella. Kiitos Karlikselle! Eteenpäin jakaminen jää tällä kertaa väliin, koska samanlainen tunnustus on esiintynyt blogissa aiemminkin, mutta ainahan tällainen lämmittää blogistin sydäntä.