Avainsana: manikyyri

Joulukuussa päivää ennen Suomenlomaa kävin Kennesawn kosmetologikoulussa kasvohoidossa ja manipedissä. Idea oli, että sitten on kynnet hyvässä kuosissa Suomessa, mutta eiväthän ne paria päivää pitempää minun käytössäni kestäneet lohkeilematta.

Pedikyyrin tekijä oli noin 25-vuotias työstään innostunut nainen, joka esittäytyi Guinevereksi ja aloitti smalltalkin. Normaalisti toinen tai kolmas kysymys minun kanssani on, että mistä olen kotoisin, koska puheestani kuulee ulkomaisen korostuksen, joten puhe kääntyi pian matkustamiseen. Guinevere ei ollut koskaan käynyt Euroopassa, mutta manikyyriä tekevä saman ikäinen Meg oli käynyt Italiassa, Ranskassa, Belgiassa, Sveitsissä… neljän päivän aikana. It was my graduation present from my sister, Meg selitti ja kertoi, että lukion päätyttyä he olivat lähteneet pitkäksi viikonlopuksi Eurooppaan, tavoitteenä nähdä Rooma. Lento laskeutui Amsterdamiin, mutta jatkolento oli jonkun ylivoimaisen syyn takia peruttu, joten Meg ja hänen siskonsa olivat matkustaneet junalla Euroopan halki päästäkseen viettämään vajaan vuorokauden Roomassa. Loma kuulosti omiin korviini aika junassaistumiselta, mutta Meg oli tykännyt todella paljon, ja maassa, jossa vuosilomaa on usein kaksi viikkoa, Euroopan reissulle pitkä viikonloppu ei ole poikkeuksellinen pituus.

Olin lakannut sormenkynteni vähän kestävämmällä lakalla, ja Guinevere mokasi jotain pedikyyrin kanssa, joten kummassakin operaatiossa kesti vähän kauemmin, ja ehdimme käydä läpi joulunajan suunnitelmamme ja joululahjaostokset. Guinevere oli innoissaan, sillä hän oli löytänyt täydellisen lahjan veljelleen: avaimenperävessaharjan! He collects toilet brushes, Guinevere selitti, kun minä ja Meg reagoimme lievästi sanottuna hämmentyneinä. Meg oli jäämässä jouluksi kotiinsa Kennesawhan, mutta Guinevere suunnitteli reissua kotiseudulleen Alabamaan, sillä hän oli valmistumassa kosmetologiksi jouluna ja jatkosta ei vielä ollut tietoa – kerrankin siis aikaa matkustaa.

Guineverellä oli 8-kuukautinen vauva, ja he olivat käyneet miehensä kanssa otattamassa joulukorttikuvia juuri edellisenä viikonloppuna. Kortissa oli tietenkin pääosassa perheen silmäterä, ja Guinevere esitteli kuvia kännykästään ihan täpinöissään. Hieman närkästynyt hän oli siitä, että kuvat maksanut anoppi oli valinnut vauvalle myös kuvausasun, ja georgialaisena anoppi oli tietenkin ostanut University of Georgian punaisen potkupuvun – and I was like, no, this is wrong, it should be Auburn University! I don’t know if I can send a photo of my baby in UGA gear to my relatives in Alabama! Ei hän sen kummemmin kuin anoppikaan ollut yliopistoa käynyt, vaan puvulla osoitettiin kannatusta omalle jenkkifutiksen yliopistoliigajoukkueelle.

Kysyin, oliko Megilläkin lapsia, ja olihan niitä, jo kolme. Tiedustelin päivähoitokuvioita, ja sekä Meg että Guinevere ilmoittivat, että heidän lapsensa ovat hoidossa kotona. We agreed with my husband early in the pregnancy that we’d take care of the kids at home. Meg kertoi, että hänen miehensä on töissä baarimikkona, joten mies huolehtii lapsista päivisin kun Meg on opiskelemassa tai töissä, ja Meg taas ottaa iltavuoron. Koska mies tekee viikonloppuisin töitä, pariskunnalla on viikossa 1-2 yhteistä iltaa. Guineverella ja hänen miehellään oli ollut samanlainen järjestely alkuaikoina, sillä mies oli vuorotyössä varastossa, mutta kesällä mies oli saanut potkut, joten nyt mies vastasi lastenhoidosta. Kotihoito ei tainnut johtua pelkästään lastenkasvatuksellisista syistä, sillä hoitopaikka lapselle maksaa täällä helposti tuhat dollaria kuussa – ja Guineverella ja hänen miehellään oli tällä hetkellä tulot sen verran vähissä, että I don’t know what we would do without Mom-in-Law or my brother, who pay most of our bills.

Manipedin jälkeen piti täyttää koulun arviointilomake työn laadusta ja hoidon mukavuudesta, ja lisäsin Excellentin perään monta huutomerkkiä.

Viime perjantaina kävin manipedissä taas vietnamilaisessa kantapaikassani. Pedikyyriä teki ”artistipoika”, joten uskalsin pyytää valmiiden kuvoiden ulkopuolelta varpaisiin lumihiutaleita. Manikyyriä tehnyt tyttö taisi muistaa minut, sillä hän kysyi, Do you have snow in your country? ja iski silmää.

”Siis ettekö te tytöt ole vielä käyneet manikyyrissä?? Mennään heti huomenna!” Mona totesi Helenin matkalla, ja perjantaiksi oli jo manipedit varattu kolmelle hengelle minua lähinnä olevaan kynsipaikkaan.

Niina pedikyyrissä, tietenkin hierovassa tuolissa

Yritystä pyöritti vietnamilainen perhe, jossa kaikki lapset olivat tasapuolisesti mukana töissä. Perheen varsinainen kynsivirtuoosi näytti olevan juuri aikuisuuden saavuttanut poika, joka ylpeänä esitteli omia kynsidesignejaan, mielettömän upeita pieniä piirroksia, joissa kukat olivat usein hallitsevana elementtinä. Olin alunperin ajatellut ottavani vain varpaankynnet eri väreissä, mutta kun poika kävi esittelemään kuvia, niin ei niistä oikein voinut kieltäytyäkään.

Pedikyyri meneillään

Manikyyriä minulla vaihtui tekemään perheen äiti, jonka englannin taito oli vajavaista, mutta joka kiinnostui puhumastamme oudosta kielestä ja kyseli taustastamme. Vastavuoroisesti hän esitteli itsensä Aniksi ja kertoi muuttaneensa miehensä ja perheensä kanssa Yhdysvaltoihin vuonna 1992. You so young, you don’ know, in Vietnam, we had war… Kun vakuutin tietäväni Vietnamin sodasta yhtä sun toista, hän innostui kertomaan, että hän oli kotoisin Saigonin lähistöltä, ja hänen miehensä oli sodan aikana upseeri Etelä-Vietnamin puolella. Sodan loputtua he go to jail! ja kaikki oli very bad, very very bad. Ilmeisesti Yhdysvallat oli kuitenkin tarjonnut vankilaan pistetyille entisille sotilaille jonkinlaista pakolaisstatusta, jonka turvin perhe oli päässyt muuttamaan.

An kertoi käyvänsä lomalla vietnamissa parin vuoden välein, mutta in Vietnam so much communists, it is like Russia before 1991, very bad! Kun mainitsin, että mekin olimme käyneet lomamatkalla Saigonissa maaliskuussa ja siellä tutustuneet War Remnants Museumiin, hän totesi ykskantaan yes yes, all lies, all lies ja tuputti hetken aikaa kynsilakkaa ranskalaiseen manikyyriini hieman kiihtyneemmin ottein.

Esimerkiksi tätä War Remnants Museumin näyttelyä nimeltä ”Historic Truths” An ei arvostanut kovinkaan korkealle

Yhdysvaltoihin muutettuaan An oli perheineen paiskinut paljon töitä, mutta much work not bad, we like work koska in Vietnam, you not have good life even if you work much. Hän tiedusteli omia suunnitelmiani, ja kun kerroin, että tarkoitus olisi palata vielä Suomeen, hän naureskeli, että oli heilläkin tarkoitus palata Vietnamiin, mutta aikeeksi jäi, ja että heillä on nykyään täällä oma talo ja perheyritys, joten syitä jäädä on paljon. Saman tien hän kuitenkin epäili, viihtyisinkö täällä sittenkään loppuelämääni, sillä you Europeans, you so lazy ja kertoi Suomessa asuvasta serkustaan, joka get 13 month pay in 12 months! ja vielä pitkät lomat päälle, ja joka on niin pilalle hemmoteltu ettei tahtoisi muuttaa Yhdysvaltoihin vaan jää mieluummin Suomeen, vaikka in Finland so bad weather, no? Siltä varalta, että haluaisin jäädä tänne pysyvästi, hän suositteli hankkimaan amerikkalaisen miehen, sillä sillä tavalla saa nopeasti green cardin ja kansalaisuuden.

Lopulta manikyyrini oli valmis ja erittäin siististi ja ammattimaisen oloisesti viimeistelty. An muistutti, että koska asun ihan lähellä, kannattaa tulla uudestaankin, ja vakuutin, että tulen ehdottomasti. Loppulasku tippeineen kahden tunnin manipedistä oli $45, ja Mona vinkkasi, että hän käy yleensä parin kolmen viikon välein hoidattamassa kynnet kuntoon.