Don’t mind if I do…

Briteille kello viisi on teetunti. Täällä entisen siirtomaan eteläosissa ”tea” ei edes tarkoita teetä (kyllä, mutta siitä lisää joskus toiste), ja kello viisi on cocktail hour, drinksutunti. Emme ole valitettavasti kovinkaan usein tätä tapaa seuranneet, eikä tapa taida enää olla yhtä yleinen kuin 1900-luvun puolivälissä, mutta kun Kaupunginmuseon kaupasta tarttui mukaan drinkkikirja Southern Cocktails: Dixie drinks, party potions & classic libations, inspiroiduin perjantaina minäkin sekoittelemaan meille kreolityyliset bloody maryt.

Southern Cocktails

Etelävaltioiden kuuluisimpia drinkkejä ovat esim. hurricane, joka keksittiin kieltolain aikaan New Orleansissa ja jota nykyään myydään Ranskalaiskortteleiden kaduilla aamuyöllä isoista saaveista mukaan styroksimukeihin; mint julep, joka oikeaoppisesti tarjoillaan kirjan kannessa näkyvistä jäähdytetyistä metallilaseista ja joka on erityisen suosittu Kentucky Derby -ravikilpailun katsojien keskuudessa; ja milk punch, sokerinen maitopohjainen bourbon-drinkki, jota perinteiseti tarjoillaan boolina hopeaisesta maljasta. Kahteen jälkimmäiseen käytetään bourbonia, joka on nimetty Kentuckyn Bourbonin maakunnan mukaan, jonne vuonna 1791 skottilaiset ja irlantilaiset viskinvalmistajat mielenosoituksellisesti siirtyivät pakoon veronkerääjiä uuden viskiveron jälkimainingeissa. Kentuckyn maaperä ei suosi viskin perinteistä ainesosaa, ohraa, joten juomaa siirryttiin valmistamaan helpommin kasvatettavasta raaka-aineesta: maissista.

When one reporter asked if he had any hobbies, [Shelby Foote] replied: ”Absolutely not.” Then he added, ”I drink from time to time.”

Mississippiläinen Lewis Lord, US News & World report, 2005

Creole Bloody Mary

Bloody Mary kreolitapaan
4 runsasta lasillista

7,5 dl tomaattimehua
2,5 dl vodkaa
1 dl sitruunamehua
2 rkl piparjuuritahnaa
1 rkl worchester-kastiketta
2 tl hot saucea (esim. Tabasco)
1 tl kreolimaustesekoitusta (sisältää esim. paprikajauhetta, cayennepippuria, valkosipulia, oreganoa, timjamia)
0,5 tl jauhettua mustapippuria
0,25 tl cayennepippuria
4 tuoretta vihreää papua

1. Kaada kaikki ainesosat papuja lukuunottamatta suurehkoon kannuun tai karahviin. Sekoita.
2. Täytä lasi jäillä ja kaada juomaa päälle. Ripottele päälle kreolimaustesekoitusta ja lisää lasiin yksi vihreä papu.

Kohta meillä on lähtö Super Bowl -grillijuhliin. Saa nähdä, millainen tunnelma juhlissa on, koska ”meidän” tiimimme Atlanta Falcons pääsi neljän parhaan joukkoon mutta hävisi sitten reilun johtoaseman jälkeen San Francisco 49ersille parilla hassulla pisteellä. Minua lähetyksessä kiinnostaa eniten mainokset, sillä Super Bowlin mainospaikoista maksetaan miljoonia ja niitä varten tehdään yleensä omat mainoksensa. Tunnetuin Super Bowl -mainos taitaa olla vuodelta 1984:

Tornado tuli kylään

Tapahtui keskiviikkona, 30.1.2013:

07:45 Heitin Iiron töihin, koska tarvitsin päivällä autoa. Paluumatkalla radiossa aamushown juontajat pulisivat päivän säästä ja mainitsivat, että Pohjois-Georgiaan oli julistettu tornado watch. ”Watch” tarkoittaa täällä, että on olemassa riski sääilmiölle, kun taas ”warning” julistetaan, kun tiedetään sääilmiön jo syntyneen.

09:00 Valtakunnallisella CNN:llä puhuttiin useampi minuutti Atlantan alueen säästä ja mainittiin, että tänään saattaisi olla jopa 50% todennäköisyys, että alueella syntyy tornadoja. Ulkona puut heiluivat navakassa tuulessa. Pyysin Iiroa seuraamaan säätä ja ilmoittamaan minulle, jos iltapäivällä tulisi varoituksia, koska olin lähdössä silloin ranskantunnille.

11:17 Ranskan kertaaminen ei ehkä ollut tehokkaimmillaan, kun seurasin samalla puolella silmällä CNN:ää. Vähän ennen puolta päivää ruutuun iski breaking news: tornadovaroitus oli muutettu watchista warningiksi, ja tornado oli iskemässä parin minuutin sisään Adairsvillen kaupunkiin! Everybody in Adairsville, Georgia, go immediately inside, go into your cellars! säämies toisteli ruudussa – ilman karttaa, koska sellaista ei varmaan oltu ehdittu laatia. Mikä ihmeen Adairsville? Missä sellainen on? After Adairsville, the tornado will pass over I-75… Hei, sehän on tuo meidän vieressä kulkeva tie!! GoogleMapsista selvisi, että Adairsvilleen on meiltä useampi kymmenen kilometriä, mutta kun CNN jatkoi ulkomaanuutisilla, vaihdoin The Weather Channelille, ihan vaan kaiken varalta.

Tältä Adairsvillen tornado näytti läheltä

12:15 Adairsvillen tornado oli liikkumassa hiljalleeen poispäin meistä. Päätin, ettei pieni ripottelu pitäisi minua poissa ranskantunnilta, ja pakkailin tavaroita, kun telkkari alkoi pitää kummallista ääntä ja piippailla. Ruudun alalaitaan ilmestyi selvästi lähetykseen kuulumaton viranomaisvaroitus: thunderstorm warning, ja meidän maakuntamme oli mainittu. Kohautin olkapäitä – ei kai ukkonen niin paha voi olla? – ja jatkoin pakkailua, kun säämies selitti, että ukkosmyrsky voisi synnyttää lisää tornadoja, ja jos näin tapahtuisi, niin tornadon reitti kulkisi right about here… ja mies piirsi sääkartalle nuolen meidän naapurustomme ylitse. Jaahas, no toivotaan että niin ei tapahdu.

The Weather Channel Jan 30, 2013

12:43 Autoradion musiikki katkeaa. Prrrtsssshhh TORNADO WARNING prrhtttöööt prthööööt Tornado warning has been issued in the following counties… ja seuraavaksi lueteltiin meidän ja kahden naapurimaakunnan nimet. Paniikki. Ajan motarilla satasta, tornado tulee päälle, mitä teen?? Pari syvää henkäystä, muut autot näyttävät jatkavan matkaa samaan malliin… no ajan varmaan ranskantunnille, mikäs tässä. Loppumatkan kurkin auton peileistä lounaan suuntaan, josko siellä yhtäkkiä näkyisi tuulisuppiloita. Radiossa juontaja selitti, että erityisesti meidän kotikylässämme ihmisten pitäisi varautua.

12:58 Soitin Iirolle ja kysyin, onko hän huomannut, että hänen työpaikkansa suuntaan on tulossa tornado. ”Joo, täällä on kaivettu popcornit esille. Eiköhän tässä selvitä.”

14:15 Kurssillamme, joka on jo aiemmin kutistunut kahteen opiskelijaan, olin ainoa paikallaolija, koska kurssitoverini Becky ei ollut uskaltanut lähteä kotoaan. Ranskanopettaja selitti itsevarmasti, etteivät nämä myrskyt mitään ihmeellisiä ole, ja paljon pahempi on alijäähtynyt sade, joka muuttaa motarit peilijääksi. Ulkona pilvet olivat tummentaneet taivaan, ja päälle napsahtaneiden pihavalojen valokiilassa rankkasade kulki miltei vaakasuoraan. Opettaja käytti tilanteen hyödyksi laajentamalla sanavarastoani: C’est une tornade. Il pleut à verse.

The Weather Channel Jan 30, 2013

15:55 Lähtöni ranskantunnilta venähti ja ajoin kotiin alkavassa iltapäiväruuhkassa. Kahdeksan kaistaa suuntaansa, ja rankkasateen takia edessäolevasta näkyi lähinnä takavalot – jos niitäkään, sillä vaikka Georgiassa laki sanoo, että ajovalot pitää laittaa päälle sateella, moni ajaa silti ilman valoja.

17:00 Hain Iiron töistä ja kertasimme päivän tapahtumia. Päivän toinen tornado oli raporttien mukaan ohittanut sekä kotimme että Iiron työpaikan parin kilometrin päästä, mutta näköalaikkunan luona tilannetta seuranneet työntekijät eivät olleet nähneet muuta kuin tumman taivaan ja rankkasateet. Kotimatkalla ei näkynyt merkkiäkään mistään tuhoista. Mietin, olinko ylireagoinut? Oliko tämä sittenkään mikään ihmeellinen juttu?

Illalla katsoimme telkkarista kuvia pahimmilta tuhoalueilta ja seurasimme, kun osavaltion kuvernööri julisti pahimmin kärsineisiin maakuntiin hätätilan.

Tornado oli lennättänyt auton ilmaan ja paiskannut katolleen. [Kuva: WSB Channel 2 Action News]

Tässä oli motelli. Nyt jäljellä on yhden huoneen seinät. [Kuva: AJC]

Adairsvillen ruokakaupalle kävi vähän huonosti. [Kuva: AJC]

Karkki vai kepponen?

Minipumpkins and tiger pumpkins

Minipumpkins & Tiger Stripe Pumpkin

Viimeisen kuukauden aikana olen nähnyt varmaan enemmän kurpitsoita kuin koskaan aiemmin elämässäni. Minikurpitsat, joita löytyy nykyään ripoteltuna ympäri asuntoamme, ovat pelkästään koristekäyttöön, ja isotkin kurpitsat kaiverretaan yleensä lyhdyiksi syömisen sijaan, mutta yksi piirakkakurpitsa sentään tarttui mukaan ja päätyi uunin kautta vuokaan.

Pumpkin Pie

Erinomaisen hyvin onnistuneen kurpitsapiirakan ohje löytyi PickYourOwn.orgista

Pumpkin carving

Isommat kurpitsat menevät lyhdyiksi

Pumpkin seeds drying out

Siemenet sentään saa talteen lyhtykurpitsoistakin. Näistä pitäisi tulla hyviä paahdettuna.

Asunnon erityisempi koristelu jäi nyt väliin, mutta illallispöydässä kauhuteemaa on pidetty yllä kuluneena viikkona.

Worms in Blood!

Yök, matoja… VERILAMMIKOSSA! Oikeasti tomaattikeiton ja spagetin yhdistelmä ei ollut hassumpi.

Spiderweb soup!

Hämähäkinseittikeittoa! Tai siis, ranskalaista sipulikeittoa, johon joku innostui askartelemaan juuston kanssa

Spiderburger

Ja löytyihän se hämähäkkikin ruokalistalta! Ketsupista tulee muuten maukkaampaa, kun siihen sekoittaa steak saucea.

Dinnertime

Taloyhtiössämme on kielletty kynttilöiden polttaminen sisällä. Me pienet sääntöjenrikkoja-anarkistit.

Keskiviikko-iltana oli aika laittaa kurpitsaan kynttilä… tai siis paloturvallisesti otsalamppu.

Pumpkins at our door

Naapurillammekin oli selkeästi toiveena, että ovelle eksyisi pieniä noitia, tuhkimoita, tai Buzz Lightyeareja.

Neighbor's door on Halloween

Valitettavasti ilta kului ilman kolkuttelua niin meillä kuin naapurillakin (kyllä, kyttäsin ovisilmässä aina kun rapusta kuului ääniä). Todistetusti taloyhtiössämme on näkynyt lapsia aamulla koulubussiin nousemassa, mutta omassa rapussamme emme ole bonganneet jälkikasvua kertaakaan, ja näköjään kourallinen lapsia ei jaksanut kiertää toistakymmentä rappua ruinaamassa karkkia. Ja tällä kertaa minulla oli jopa karkkia varattuna, toisin kuin sinä yhtenä pääsiäisenä, kun virpojien saaliiksi löytyi kaapin pohjalta Nokian mainoskääreisiin kiedottuja marianneja… Suomessahan perinne perustuu rehtiin kaupankäyntiin – vitsa sulle, palkka mulle – kun taas täällä lapset ovat tajunneet, että kiristäminen on tuottoisampaa: anna karkkia tai kiedon pihapensaas vessapaperiin!

Kittycat pumpkin

I hate Halloween, totesi eilen ranskantunnilla eräs oppilas, joka yrittää rajoittaa lastensa karkinsyöntiä ja ei pidä kauhuleffoista. Niille, joille karkit maistuvat: Happy Halloween!

 

PS. Hurrikaani/lumimyrsky Sandy ei ole meihin vaikuttanut sen enempää, kuin että tänne on virrannut tavallista kylmempää ilmaa ja ulkona puhaltava tuuli on ollut viimeiset 5 päivää harvinaisen kolea. Läheinen West Virginia sen sijaan sai osakseen puoli metriä lunta, ja pahemmat vaurioalueet niin New Jerseyssä ja New Yorkissa kuin lähtöpaikkeilla Haitissa ovat kovin surullisessa kunnossa. 8 miljoonaa kotitaloutta on ilman sähköjä, ja moni on menettänyt talonsa ilman, että vakuutus korvaa, koska harvan vakuutus kattaa tulvavahinkoja. Voimia kaikille, joita myrsky on lähemmin koskettanut!

Movies, Sports, Rock&Roll ja Käärme

Olen sitä vähemmistöä, joka hihkuu innosta, jos baarista löytyy Trivial Pursuit ja tarpeeksi kiinnostuneita sitä pelaamaan. Siksi olikin kiva löytää Meetupin kautta paikallinen nuorten aikuisten ryhmä, joka käy säännnöllisesti osallistumassa pubitrivioihin. Niissä vastaukset annetaan pöytäkunnittain, ja eniten pisteitä saanut pöytäkunta saattaa voittaa lahjakortin kyseiseen ravintolaan.

Ensimmäisellä kerralla osallistuessani triviailtaan meitä oli noin viisitoista henkeä. Olin suht’ itsevarma, onhan Trivial Pursuit -kokemukseni laaja ja kattava ja olen siinä aika hyvä vaikka itse sanonkin. Noin viidennen kysymyksen kohdalla tajusin, että tässä pelissä olen ihan statisti. Triviakysymykset kun tuppaavat olemaan niin täällä kuin kotoisessa Trival Pursuitissa paikallistietoutta tai edes kyseisen maanosan tietoutta, ja jos ”World Geography”-kategorian vastaus on Kanada (”Minkä maan nimi tarkoittaa englanniksi ’kyläkeskus’?”), niin yllättäen en loistanut tietoudellani. Illan kahdestakymmenestä kysymyksestä tiesin sentään vastauksen yhteen kysymykseen, joka koski 1900-luvun alun saksalaista kirjallisuutta (”Mistä sodasta kertoo kirja ’Länsirintamalta ei mitään uutta’?”), ja joka olikin illan ainoa Eurooppaa liippaava kysymys. Onneksi muut paikalla olleet ihmiset olivat mitä mukavimpia ja tietämättömät saivat keskittyä rentoon jutusteluun.

Eilen kävimme Iiron kanssa toista kertaa triviaillassa, koska tällä kertaa se sattumalta järjestettiin tien toisella puolella sijaitsevassa sporttibaarissa. Aihealue oli ”Movies, Sports and Rock&Roll”, joista ajattelimme tietävämme ehkä jotain elokuvista. Noh, emme näköjään, emme ainakaan amerikkalaisista B-luokan huumoripläjäyksistä, joista suurin osa ei varmaan ole päätynyt Suomeen asti edes DVD:llä. Meitä vastapäätä istunut Ed kertoi meille urheilukysymysten kohdalla, että Yhdysvaltojen suosituimmat urheilulajit ovat amerikkalainen jalkapallo, pesäpallo, koripallo ja jääkiekko, tässä järjestyksessä, ja se näkyi urheilukysymyksissä: kuudesta illan aikana esitetystä urheilukysymyksestä kolme koski jenkkifutista (”Kuka valmensi tiimiä XYZ vuonna kuokka ja kivi?”), kaksi pesäpalloa (”Kuka esitti valmentajaa B-luokan pesäpalloelokuvassa Töttöröö?”) ja yksi koripalloa. Jääkiekkoa ei mainittu – vaikka tuskin siitäkään mitään olisimme tienneet – ja Iiron ja minun yhteenlaskettu oikeiden vastausten määrä illan aikana oli kadehdittavan pyöreä nolla.

Ilta oli silti onnistunut, sillä paikalla oli taas mukavia ihmisiä, joihin oli kiva tutustua. Kävelymatka baariin sen sijaan oli vähemmän ihastuttava, sillä jalkakäytävällä lojui lämmittelemässä käärme. Olimme metrin päässä, kun tajusin että ”oksa” olikin elossa, ja saimme ihan kunnon sätkyn. Jälkeenpäin baarin terassilla tuli puitua tätä luontokohtausta ja selvitettyä, mitkä paikallisista käärmeistä ovat myrkyllisiä. Georgian noin neljästäkymmenestä käärmelajista myrkyllisiä on kuusi: kolme kalkkarokäärmelajia, kaksi kyykäärmelajia ja yksi veikeän värinen korallikäärme. Meidän kohtaamamme käärme ei näyttänyt näistä yhdeltäkään.

Arizona Coral Snake

Korallikäärme, tuo vinkeän värinen ja tappavan myrkyllinen liero

Ja sitten urheiluun…

Olen tässä viimeiset pari kuukautta treenannut taloyhtiön kuntosalin ja Aalto-maljakon muotoisen uima-altaan avulla, ja eilen oli aika laittaa opit käytäntöön.

Ready for the Triathlon

Ennen lähtöä vielä hymyilyttää

Osallistuin triathlonin pikamatkalle, joka tässä tapauksessa oli 600m uintia, 22km pyöräilyä ja 5km juoksua. Kisa järjestettiin John Tanner State Parkissa noin tunnin ajomatkan päässä meiltä ihan Alabaman rajalla, ja lähtö oli kahdeksalta aamulla. Koska ennen kisaa piti ehtiä hakea rekisteröitymispaketti ja säätää tarvikkeet paikoilleen, tämä tarkoitti lähtöä kotoolta klo 05:55. Iiro lähti mukaan kannustusjoukoksi ja hovivalokuvaajaksi.

Juuri ennen lähtöä tehtiin, niin kuin jokaisessa kunnon urheilutapahtumassa kuuluu, ja nostettiin tietenkin jenkkilippu salkoon liehumaan. Noston aikana soitettiin kansallishymni ja kaikki läsnä olleet seisoivat hartaina käsi sydämellä rintamasuunta kohti lippua. Tai me emme, mutta Iiro kuitenkin otti lakin pois päästä. Juhlallisen lipunnoston jälkeen lausuttiin lyhyt esirukous, josta en saanut selvää muuta kuin aamenen. Ja sitten veteen.

Starting The Swim

Järvivesi oli +28C, joten märkäpuvut olivat kiellettyjä

Uimaan lähdettiin neljässä eri lähdössä, mikä tarkoitti että joka lähdössä riitti silti populaa potkimaan toisiaan päähän ja uimaan toistensa päälle. Tämä oli minulla ensimmäinen kokemus pidempään järvessä uimisesta, ja se, ettei päässyt kääntymään uima-altaan päässä eikä nähnyt muuta kuin synkkää mustaa, tuntui vähän orvolta. Sentään oikeassa kurssissa pysyi helposti laumassa, mutta päälle uivat vieruskaverit eivät kovinkaan paljoa olotilaa helpottaneet. Kun jossain 200 metrin kohdalla tökkäsin käteni merilevälauttaan, jäin kiinni liukkaisiin lonkeroihin ja haukkasin vettä henkeen, totesin, että en ikinä tule selviämään loppuun saakka ja varmaan hukun ennen rantaa.

Finishing The Swim

No, parisataa metriä lisää ja tunne helpotti. Pääsin rantaan porukan keskivaiheilla ja loppuaika uintiosuudesta oli hieman keskivertoa nopeampi.

The Transfer

Monen pyörä oli vielä parkissa minun lähtiessä eteenpäin. Harmi ettei triathlonia voi voittaa uinnilla.

Arvatkaa, kuinka vaikeaa on saada kengännauhat solmittua kiireessä ja urheilusuorituksen lomassa? No tosi vaikeaa. Transfer-alueella vietetty aika lasketaan mukaan kokonaissuorituksen pituuteen.

The Bicycle

Pyöräilijäraukka ei tiedä, millainen ylämäki häntä odottaa heti lähdössä

Pyöräily ei mennyt ihan niin nappiin, ja moni, jonka olin ohittanut uinnissa, kiilasi pyöräilyosuudella edelleni. Tai ei varsinaisesti kiilannut, vaan huikkasi On your left, excuse me! Pyöräilymaaston ”rolling hills” oli myös törkeä aliarviointi suomalaisiin alaviin maihin tottuneelle; maasto oli nyppylää nyppylän jälkeen ja koko ajan sai ruksutella vaihteita suurimman ja pienimmän välillä. Tämä sitten kostautui, kun yhdessä alamäessä oli takavaihde jäänyt suurimmalle ja vaihdoin etuvaihteen pienimmälle… ja sitten siinä oltiinkin ilman ketjuja melkein pusikossa. Joitain minuutteja meni säätiessä ketjuja paikalleen, mutta kohteliaasti jokainen ohipyöräilijä huikkasi You okay?

The Run

Näyttävä spurtti ennen maaliviivaa!

Juoksussa olin jo kuluttanut energiavarastot tyhjiksi ja jyrkkinä jatkuvat ylämäet menivät kävelyksi: happea olisi riittänyt, mutta jalat eivät liikkuneet. Kello oli jo lähes kymmenen, joten aurinko porotti kuumasti ja lämpöasteet olivat kohonneet hellelukemiin. Räpelsin silti maaliin asti ajassa 1h55min.

Giving my timing chip away

Ajanottorannekkeen kerännyt pikkutyttö: You did great! Oi kiitos!

Tapahtumassa palkittiin jokaisesta ikäryhmästä kolme parasta hienoin mitalein. Valitettavasti minun ikäluokassani oli neljä osallistujaa, joten jäin ilman. Esimerkiksi nuoremmassa ikäluokassa oli osallistujia vain kaksi. Ensikertalaissarjassa aikani oli kuitenkin puolivälistä taulukkoa, joten olen tulokseen ihan tyytyväinen – ja jäipähän ensi vuodelle jotain tavoteltavaa!

Paljon melua tyhjästä Brookhavenissa

Lukiossa teimme teatteriproduktiota Shakespearen Loppiaisaatosta. Luimme tuolloin läpi näytelmän käännöstä Suomeksi, emmekä ymmärtäneet kielestä puoliakaan, joten päädyimme uudelleenkirjoittamaan yli puolet näytelmästä kielellä, jota ymmärtäisimme. Tätä taustaa vasten Shakespearen katsominen englanniksi onkin sarjassa Todella Loistavia Ideoita.

Oglethrope University Hall

Oglethorpe-yliopisto on perustettu jo 1835, mutta rakennukset olivat uusgoottilaista tyyliä 1960-luvulta.

Georgia Shakespeare esiintyy vakituisesti Oglethorpe-yliopistolla Brookhavenissa Atlantasta koilliseen ja sinne mekin suuntasimme seuraamaan Paljon melua tyhjästä. Näyttelijäkaarti oli osaavaa, mutta kiitos 400 vuotta vanhan kielen, ymmärsin ehkä noin puolet repliikeistä. Minulla se riitti mukana pysymiseen, Iiro taas luki väliajalla näytelmän juonitiivistelmän käsiohjelmasta.

Baseball Match

Yliopistokampuskella oli samanaikaisesti käynnissä baseball-ottelu.

Ennen näytelmää olimme käyneet syömässä italialaistyylisessä pizzeriassa, joka sijaitsi läheisessä TownBrookhavenin ”urban villagessa”. Parin hehtaarin alueella oli ristikkäin kaksi bulevardia, joita ympäröivät uudet asuinkerrostalot sekä söpöt kivijalkakaupat ja -ravintolat. Jalkakäytäviin oli panostettu, alue oli käveltävä ja ihmiset istuskelivat terasseilla. Siis juuri sellaista seutua, jota yhteiskuntakriitikko James Howard Kunstler kutsuu termillä ”a place worth caring about” tässä amerikkalaisen kaupunkisuunnittelun ongelmia valaisevassa TED Talkissa:

Alueen ohitse kulki kolme kaistaa suuntaansa autotietä, jonka varrella oli kapea jalkakäytävä, jota pitkin kukaan ei varmasti halua kävellä. Atlantan autokaupunkihelvetissäkin on siis mukavaa kaupunkiarkkitehtuuria – se on vain piilotettu pieniksi kupliksi.

Heinäkuun neljäs

4th July is coming

Henrin ja Monan naapurustossa kaikilla on asuinalueen puolesta jaetut liput postilaatikoiden vieressä

Heinäkuun neljäs toi kauan kaivatun sateen pitkän ja paahtavan kuuman hellejakson jälkeen, mikä tarkoitti, että juhlimme jo toista kertaa juhlapyhää grillaten sateessa. Vietimme päivää suomalaisessa seurassa, jota yhdisti kansallisuuden lisäksi pariskuntien miesten työpaikka. Illan isäntinä toimivat juuri Suomesta lomalta palanneet Henri ja Mona, ja paikalla oli meidän lisäksi myös pariskunnan lapset sekä jo aiemmin blogissa esitellyt Niina ja Pasi.

4th July BBQ

Henri grillaa.

Henri, Iiro, Niina ja lapset valmiina illalliselle. Pasi ja Mona taisivat tässä vaiheessa vielä säätää keittiössä.

Illallisen jälkeen suuntasimme naapuruston itsenäisyyspäiväjuhliin, jossa oli määrä olla illan lopuksi ilotulituksia. Toisin kuin ilmeisesti 90% naapuristosta, taitoimme vajaan kilometrin matkan jalan raahaten perässämme lapsia yhdessä kärryssä ja juomia jäineen toisessa. Mona veti lapsia menomatkan lievää alamäkeä ja sai näin ovelasti siirrettyä vastuun lasten takaisinvedosta Henrille.

Lapset valmiina itsenäisyyspäiväjuhliin

Itsenäisyyspäiväjuhliin oli eksynyt muutama muukin

Itse juhlat olivat varsinaiset kyläkarnevaalit. Alueen ”keskuspuistoon” oli aidattu alue, jonne pääsystä muut kuin asukkaat joutuivat maksamaan $5 sisäänpääsymaksun, ja jossa bändi soitti ja satoja ihmisiä istui vilteillä ja retkituoleilla. Paikalla oli myös kaikenlaista hodariständiä, pari pomppulinnaa lapsille, naapuruston yhdistysten ständejä, joissa yritettiin houkutella uusia jäseniä urheilukerhoihin, sekä tietenkin illan kohokohta, ilotulitukset. Tätä ennen bändi soitti kansallishymnin, jonka mukana jengi epämääräisesti hoilasi – itse en erottanut edes melodiaa – ja ilotulitusten loputtua naapurusto valui takaisin koteihinsa huudellen toisilleen kutsuja jatkoille.

4th July Fireworks

Kokeneemmat kuvaajat tunnistanevat, että ilotulituksia on kuvattu tässä käyttäen leukaa jalustana.

Oma kontribuutioni iltaan oli mansikkamarenkipiirakka, joka hieman kärähti, kun opettelin ensimmäistä kertaa käyttämään uunimme grillivastuksia. Tummunut väri ei onneksi merkittävästi vaikuttanut makuun ja upposi hyvin jätskin siivittämänä. Alkuperäinen ohje on spoon fork baconin blogista, josta suomennettu ja suomalaistettu (sekä lähikaupaistettu, meidän lähikaupasta kun ei löytynyt kanelia…) ohje tässä:

4th July Cake
Mansikkamarenkipiirakka

150 g graham-keksejä
3 rkl sokeria
50 g voita, sulatettuna
500 g mansikoita
2 rkl tomusokeria
1 rkl sitruunamehua
4 kananmunan valkuaista
pari tippaa sitruunamehua
2 dl sokeria
0,5 tl vaniljasokeria

1. Laita uuni lämpeämään 175 asteeseen.
2. Murskaa graham-keksit ja laita ne tehosekoittimeen. Sekoita, kunnes keksit ovat pientä murua. (Ei niin isoa kuin kuvassa, pohja ei silloin muodostu alkuunkaan tukevaksi…)
3. Sekoita kulhossa keksinmurut, 3 rkl sokeria ja voi. Sekoita niin kauan, kunnes voi on levinnyt muruihin tasaisesti.
4. Voitele piirakkavuoka ja paina keksimurut pohjaksi vuokaan. Paista uunissa 15-20 minuuttia, kunnes pohja on saanut väriä. Anna pohjan jäähtyä.
5. Poista mansikoista kannat ja leikkaa ne pienemmiksi paloiksi. Sekoita joukkoon tomusokeri ja 1 rkl sitruunamehua ja aseta syrjään odottamaan.
6. Valmista marenki: Vatkaa valkuaisia noin minuutti, kunnes niiden rakenne on rikkoutunut. Lisää joukkoon pari tippaa sitruunamehua ja jatka vatkaamista pari minuuttia, kunnes vaahto on kiinteähköä. Ripottele joukkoon sokerit koko ajan vatkaten.
7. Aseta mansikat vuokaan ja marenki niiden päälle. Laita 1-2 minuutiksi uuniin lämpimien grillivastusten alle. Yritä olla polttamatta marenkia. Tarjoa esim. vaniljajäätelön kanssa.

Juhannuksenviettoa uima-altaalla

Midsummer Feast

Alkon muovikassi taustalla kulkeutui tänne matkatavaroita pakatessa ja on suomalaisena tukevana muovikassina ehdottomasti säästämisen arvoinen.

Koska perjantai luonnollisesti oli täällä normaali työpäivä, päädyimme viettämään juhannusta vasta lauantaina. Seurueeseemme kuuluivat meidän lisäksemme suomalaiset Pasi ja Niina sekä teksasilainen Charles. Pasi ja Charles ovat Iiron työkavereita, tosin Pasi on täällä vain lyhyellä kuukauden mittaisella komennuksella. Kutsuimme koko porukan taloyhtiömme uima-altaalle grillaamaan, pulikoimaan ja nauttimaan paikalliseen tyyliin margaritoja.

Asparagus

Parsaa raastetulla parmesanilla ja appelsiininkuorella

Ruoaksi Iiro oli luvannut ”perinteistä suomalaista juhannusruokaa”. Mietimme, mitä tämä voisi olla, eikä mieleen tullut ”jonkun grilliruoan” lisäksi kuin silli ja uudet perunat. Silliä ei löytynyt tästä kaupungista, emmekä jaksaneet lähteä sitä metsästämään Atlantan Russian markettiin, jossa arvelimme sitä ehkä voivan olla, joten tyydyimme saksalaiseen säilykepurkitettuun silakkaan, jota löytyi World Marketin häläsäläsekatavarakaupasta. Silakka oli kypsää eikä yllättäen maistunut yhtään silliltä, mutta ihan hyvää se silti oli tillillä maustetussa jugurttikastikkeessa. (Lähikaupasta löytyi kuivattua tilliä poistomyynnistä!)

Uudet perunat eivät olleet Charlesille edes konseptina tuttuja, joten tein perunasalaattia vanhoista perunoista. Tukusta haetut naudan entrecotet marinoin timjamivalkosipulimarinadissa (korvaan timjamilla tällä hetkellä kaikki tuoreet yrtit kaikista ohjeista, koska sitä sentään on…), maustevoihin tuli kaprista ja anjovista ja porkkanat grillattiin folionyyteissä. Jälkkäriksi tarjoiltiin yllättävän hyviä mansikoita ja brie- ja cheddarjuustoja rommisiirapilla.

Midsummer Feast

Lautaset ovat IKEAsta, mutta Hackmanin aterimet toimme mukanamme Suomesta periaatteella ”pientä ja kevyttä mutta kallista”. Charles tosin luuli niitäkin IKEA-valmisteisiksi.

Aurinko oli jo hämärtymässä, kun siirryimme ruokapöydän äärestä pulikoimaan, heittämään palloa ja hyppimään altaaseen. Yhdessä vaiheessa kävi pieni haveri, kun Iiro hyppäsi vähän liian matalaan kohtaan allasta ja löi nenänsä altaan pohjaan, jolloin se alkoi vuotaa verta, mutta muuten ilta oli hauska. Nyt Iiro on lähdössä työmatkalle tapaamaan asiakasta ja otti mukaan minun meikkipuuterini, ettei näyttäisi liian pahasti siltä, että olisi ollut tappelussa.

Jump into the Pool