Aiheen Kulttuurieroja arkistot

Ulkosuomalaisen kohtaamia kulttuurieroja Yhdysvalloissa ja Euroopassa.

twi

”Rentoutukaa ja ottakaa mallia Yhdysvalloista”

Moni varmaan huomasi pari päivää sitten Hesarin nettisivuilla Taneli Heikan kolumnin ”Vain hullu tulisi Suomeen”. Kolumnissa Heikka mm. kritisoi, kuinka Suomessa ajatellaan vain rahaa ja tavaraa, ihmettelee Suomen köyhyyttä (Jos Suomi kuuluisi Yhdysvaltoihin, se olisi yhtä köyhä osavaltio kuin Mississippi…), voivottelee Suomen heikkoa turvallisuustilannetta ja kannustaa rentoutumaan ja ottamaan mallia Yhdysvalloista. Kommenttikenttä räjähti. Yli sata kommentoijaa jakaantui karkeasti kahteen kastiin: niihin, joiden mielestä Suomi onkin maailman viheliäisin paikka elää, rikkinäinen valtio jonka pölyt olisi hyvä karistaa jaloista mahdollisimman pian, sekä niihin, jotka ihmettelivät, oliko kolumnin…

Lue lisää »

16430871775_b2286ec92e_z

Aristokraattinen Suomi

Kaveriporukan illallisella päädyimme parin sivujuonen kautta puhumaan nimistämme. Romanialainen kaverini kertoi, että hänellä on romanialaiseen tapaan kaksi etunimeä: oma nimensä ja kummitätinsä nimi. Kummitädin nimi tulee järjestyksenä ensimmäisenä, ja hän käyttää sitä virallisissa yhteyksissä, mutta kavereiden kesken hän käyttää vanhempiensa valitsemaa nimeä. Kysyin muilta pöydässä istujilta heidän etunimistään, ja tulokset jäivät aika laihoiksi. Slovenialainen kaverini pärjää yhdellä etunimellä ja on silti uniikki ilman kokonimikaimoja, kiitos vielä Suomea puolta pienemmän kansan ja laajemman sukunimihajonnan. Myöskään espanjalaisella kaverillani ei ole kuin yksi etunimi, mutta sukunimiä löytyy kaksin…

Lue lisää »

16178602488_6c3f6db7de_z

Omituisen ihmeellinen Suomi

Saavuin Suomeen pitkää viikonloppua viettämään torstaina. Mitä pidempään on asunut ulkomailla, sitä enemmän huomaa, että ennen niin tutut asiat, tavat ja ilmiöt vaikuttavat omituisilta tai vähintäänkin vähän hassuilta. Tällä kertaa hätkähdyttävien juttujen aalto alkoi jo matkalla lentokentältä vanhempieni luokse, niinkin arkisessa paikassa kuin S-marketissa. Kaupassa kävelen Oltermanni-paketti kädessä isäni ostoskärryjen luokse ja olen juuri aikeissa valittaa juuston törkeän kalliista kilohinnasta, kun kuulen vieressä naisen puhuvan suomea. Suljen suuni, koska… koska muuten nainen saattaisi tajuta, että olemme suomalaisia! Yhtäkkiä olen korostetun tietoinen siitä, että kaikki ympärillä…

Lue lisää »

kalenteri24

Hyviä riisipuuroja!

Riisipuuro on täällä Coloradossa nyt keitetty, ja siitä tuli kuin tulikin hyvää, vaikka ajoittain meinasi usko loppua. Olen täällä tainnut joskus valittaa siitä, kuinka täällä jauhoja myydään käyttötarkoituksen, ei ominaisuuksien mukaan – esim ”leipäjauhoja”, ”kakkujauhoja”, ”patonkijauhoja”, ”browniejauhoja”. Nyt haksahdimme itse samaan ongelmaan: mitä tehdä, kun kaupasta ei löydykään puuroriisiä? Pitkän pohdinnan jälkeen saimme rajattua vaihtoehdot japanilaiseen sushiriisiin ja makeaan lyhytjyväiseen täysjyväriisiin, joista lopulta kattilaan päätyi jälkimmäistä. Lopputulos oli ihan hyvä, vaikka Iiron sanoin, ei tämä ehkä lapsiin uppoaisi. Täysjyväjoulupuuro aikuiseen makuun siis! Seuraavaksi jatkamme sienisalaatin…

Lue lisää »

Eurooppalainen juomakulttuuri

Olen ollut takaisin täällä Luxemburgin loppumattomassa sateessa ja pimeässä maanantai-illasta saakka. Kaikki ei ole ollut juhlaa ja useampi asia painaa tässä muutoksessa, mutta olen yrittänyt keskittyä positiiviseen. Jouluvalot lohkovat pimeyttä ympäri kaupunkia, ja joulumarkkinoilla on elämää, glühweinia ja monenmoista herkkua, joista olen jo iloisena pistellyt poskeeni flammeküchenia, paikallista kermaviilipizzaa. Askelmittarissa kertyy helposti tavoitteet täyteen, kun elämää kulkee jalan ja julkisilla, mutta lähinnä keskusta-asuntoni ansiosta jalan, eikä ole tarvinnut märehtiä flunssan jälkeistä liikuntataukoa. Moni työkaveri on ollut aidosti iloinen nähdessäni minut taas, ja olen solahtanut sujuvasti…

Lue lisää »

15633868091_a1ee327765_z

Seksiä tihkuva Halloween

”Haluatko lähteä meidän työpaikan Halloween-pippaloihin?” Iiro kysyi viime viikolla. Totta kai! Mutta pitääkö sinne pukeutua? Toissavuonna vietimme täällä Halloweenia rauhallisesti kotona trick-or-treattaajia odotellen, ja viime vuonna juhla oli Luxemburgissa kansallinen vapaapäivä, jonka ansiosta lähdimme kaverin kanssa Etelä-Ranskaan, mutta mitään pukeutumista ei ollut havaittavissa. Jos ei sukulaispojan kummitusjuhlia ja yksiä opiskelijabileitä lasketa, olen viimeksi pukeutunut Halloweenina kultaisella 90-luvulla trick-or-treattaillessani siskojeni kanssa ympäri massachusettsilaista naapurustoa. Jo silloin kävi selväksi, että amerikkalaisten mielessä Halloween-asut eivät yhdisty kauhuteemaan, ja olin naapuruston ainoa vampyyri, kun muut olivat supersankareita, Spice Girlsejä,…

Lue lisää »

15275783419_d4bff015b2_q

”…as a courtesy I would be more than happy to extend that to you.”

Meillä aukesi kesäkuussa kerrostalomme kivijalkaan joogastudio, ja taloyhtiön sähköpostilistoilla levitettiin mainosta: kahden viikon rajoittamattomat joogat asukkaille vain $20! Kesäkuussa keskityin vielä juoksuun, uintiin ja pyöräilyyn, mutta nyt kun triathlonkausi tuli päätökseen, kroppani oli todellakin venyttelyn ja lihashuollon tarpeessa. Niinpä vääntäydyin toissaviikon maanantaina joogatunnille ajatuksena hyödyntää tarjousta. Maanantain joogaohjaaja ei tiennyt kolmen kuukauden takaisesta tarjouksesta mitään mutta lupasi kirjoittaa lapun ja sanoi, että setvitään sitten seuraavalla kerralla. Keskiviikon ohjaajalla ei myöskään ollut havaintoa aiheesta, mutta hän pyysi sähköpostiosoitteeni ja lupasi palata asiaan. Keskiviikko-iltana sain sitten tiedon…

Lue lisää »

8749235571_819a0c2560_q

Kulttuurishokissa

Pian Luxemburgiin muuton jälkeen työnantaja järjesti uusille tulokkaille kurssin, jonka vetäjä piirsi tussitaululle kaavion fiiliksistä uutta asuinmaata kohtaan suhteessa aikaan. Kaavio näytti tältä: Muistan silloin miettineeni, että minun tuskin tarvitsee tuollaisesta huolehtia. Olinhan asunut ulkomailla sitä ennen jo kahdessa eri kulttuurissa yhteensä viitisen vuotta, olin tottunut maailmanmatkaaja ja Eurooppaa olin kolunnut läpikotaisin. En ollut kärsinyt koskaan kulttuurishokista, joten ei minua mitkään eurooppalaiset kulttuurierot tälläkään kertaa shokeeraisi. Vasta nyt olen tajunnut, että puoli vuotta tuon kurssin jälkeen rämmin syvällä kulttuurishokin kourissa. Kulttuurishokki on sitä, kun paikallinen…

Lue lisää »

15074446880_307cb3c2f1_q

Kritiikkiä ja siitä loukkaantumista

Tiedän, että lupasin kirjoittaa vuorista, mutta lupaukseni jälkeen Facebookissa puhkesi ulkosuomalaisten kesken kiivas väittely, jota en voi jättää kommentoimatta. Väittely koski Hesarin Washingtonin-kirjeenvaihtaja Laura Saarikosken kolumnia Kun valtio on vihollinen. Kolumnissaan Saarikoski kertoo kokemuksistaan Yhdysvaltain byrokratian rattaiden hampaissa: siitä, kuinka virastot ja tahot pompottelevat ihmistä yhdestä osoitteesta toiseen, kukaan ei ota kokonaisvastuuta ihmisen ahdingosta, puhelimiin vastaavat ihmisten sijaan robotit jotka tarjoavat vain vääriä vaihtoehtoja, ja virastoissa joutuu jonottamaan tunteja epäinhimillisissä olosuhteissa. ”Yhdysvalloissa valtio on monille vihollinen: uhkaava ja tehoton byrokratiakoneisto, joka sortaa yksilön oikeuksia. Amerikkalainen…

Lue lisää »

4647286838_a46bf049fb_z

Voiko kotona lomailua kutsua lomaksi?

Vähän ennen kesälomakauden alkua Keski-Euroopassa – siis heinäkuussa, koska kuka muka lomailee ennen elokuuta – meillä oli työpaikan intrassa kysely: What’s on the menu for the holidays? Vaihtoehdot olivat: Discovering a new part of the world Off to my usual destination Off to my home country, obviously Off to a random destination Haven’t yet decided… What holidays? Huomaako joku mikä puuttuu? Aivan, miten olisi vaihtoehto, jossa pysytään lomalla kotona? Jostain syystä sitä ei harratettu Keski-Euroopassa ainakaan minun työyhteisössäni. Osasyy varmaan oli, että kaikilla on sukulaisia…

Lue lisää »