Talviloma paras loma

Talvi tuli Coloradoon ja toi mukanaan vierailijat. Saimme tänne peräjälkeen ensin vieraiksi hyviä ystäviä Australiasta, sen jälkeen rakkaita sukulaisia Suomesta, ja kaikilla vierailun ajankohdan syy oli sama: ne mäet.

Breckenridge Peak 8
Tai siis vuoret. Tässä ollaan noin 4km korkeudessa Breckenridgen hiihtokeskuksen huipulla.

Ensin tulivat kipeiksi reidet. Kun reidet olivat tottuneet jatkuvaan höykytykseen, kipeytyivät pohkeet ja polvien tukilihakset. Selässäkin tuntuu iltaisin, että on tullut kumarreltua, mutta minua ei haittaa tippaakaan. Lihaskivut paranevat porealtaassa istuskellessa, ja ne maisemat…

Breckenridge Peak 6

Vielä maisemia ja raikasta ilmaakin parempaa on ollut kuitenkin seura, minkä takia blogin päivitys on jäänyt vähemmälle. Tässä kuitenkin aiheeseen liittyen yhteenveto Twitterissä käydystä #matkachat-keskustelusta parin viikon takaa (juu, on ollut vähän kiirettä…), aiheena talvimatkailu. Hyviä hiihtolomia Etelä-Suomeen ja muuallekin, missä lomia vietetään!

Talvimatkailu

K1: Oletko talvisten reissujen ystävä? Jos et, niin miksi? #matkachat

Minä olen, ja Twitteristä löytyi monta hengenheimolaista:

Toisaalta kaikille eivät kylmät lämpötilat kelpaa:

K2: Harrastatko talvilajeja? Jos kyllä, vaikuttavatko ne reissusuunnitelmiisi?

Monet harrastivat:

…joillakin se oli aikeena:

…ja sitten jotkut taas eivät:

Tässä kohtaa käytiin myös keskustelua laskettelutaidosta:

K3: Paras lumilomakohde ulkomailla?

Näitä löytyi, Pohjois-Amerikasta:


…Euroopasta:


…Aasiasta:

…ja Etelä-Amerikasta:

K4: Mikä on Suomen paras talvikohde ja miksi?

K5: Vinkkejä talvilajien perässä matkustamiseen? 

Ensi viikolla vuorossa on aihe, josta minulla on hyvin tuoretta kokemusta. Vaikkei omakohtaisia kokemuksia löytyisi, niin mukaan voi tulla kertomaan mielipiteitä ja unelmia!

Tarinani matkailijana

Tämä kirjoitus perustuu Travel Adventures Without End -blogista minulle taannoin heitettyihin kysymyksiin.

Matkustin ensimmäisen kerran Suomen rajojen ulkopuolelle puolivuotiaana, kun vanhempani muuttivat Floridaan. Minulla ei ole mitään muistoja tuosta ajasta, mutta kuulemma en vetänyt mitään totaalisia pultteja lentokoneessa, ja Floridassa kaikki kehuivat kauneuttani. Äitini ei tuolloin ollut vielä tottunut amerikkalaisten smalltalkiin joten uskoi joka sanan.

Isän sylissä Floridassa
Isän sylissä Floridassa

Olen sillä tavalla onnekas, että vanhempani ovat tykänneet matkustaa ja ottivat meidät lapsetkin mukaan reissuun. Mieleen on jäänyt monta unohtumatonta seikkailua: mopoilu Rhodoksella kahdestaan äidin kanssa ja mopon juuttuminen hiekkatiellä kuoppaan, berberi-illallinen Marokossa jonka jälkeen vanhemmat saivat vatsataudin ja päästivät meidät lapset kolmistaan kameliseikkailulle, Tallinnan vanhakaupunki vuonna 1992 jolloin äitini ja mummuni jättivät minut yksin hevoskärryajelulle venäläisturistien kanssa päästäkseen shoppailemaan rauhassa ja minä jännitin, löydänkö heitä enää ikinä.  Paras matkaan liittyvä muistoni kuitenkin on perheen roadtrip asuntoautolla ympäri Yhdysvaltojen Keski-Länttä, näitä samoja seutuja missä nykyään asun. Onneksi olen itse autuaasti unohtanut sen kaiken esiteinimarinan, mitä äitini on matkapäiväkirjaansa dokumentoinut minun pitäneen.

Siskojen kanssa Colorado National Monumentilla joskus 90-luvulla
Siskojen kanssa Colorado National Monumentilla joskus 90-luvulla

Mieleenpainuvin matkakokemus lienee se, kun kiipesimme Yosemiten Half Domen huipulle. Vaikka samantasoisia patikointeja on sittemmin tullut suoritettua Coloradossa, tuo oli ensimmäinen ja sen hetkiseen kuntoon ja osaamistasoon nähden selvästi vaativin. Se myös ohjasi minua eteenpäin elämässä ja antoi fiiliksen, että vuorikiipeily voisi olla minun juttuni.

Olen aika huono käymään samassa kohteessa useasti, mutta Havaijille haluan ehdottomasti vielä uudelleen. Vaikka joku uusikin saari olisi kiva nähdä Oahun, Mauin ja Big islandin lisäksi, niin haluaisin myös takaisin Big Islandille ihmettelemään tulivuoria ja sademetsiä.

Jenni at Lava Lake in Hawaii
Kävelemässä kovettuneella laavajärvellä Havaijin isolla saarella

Olen ollut aina sitä mieltä, etten ole hyvä kielissä. Osaanhan täysin sujuvasti suomen lisäksi vain englantia ja tämän lisäksi haparoivaa ruotsia ja ranskaa sekä tsekin alkeet. Ranskalaisten ja varsinkin amerikkalaisten kanssa aikaa viettäessä on pitänyt muuttaa käsitystä ”hyvästä kielitaidosta”, ja nykyisessä elinympäristössäni olen jopa ylpeä osaamisestani.

Vuoden alussa palasin Suomesta kotiin Coloradoon.  Tällä hetkellä olen risteilemässä Karibialla, ja loppuvuodeksi on varattu ensi kuulle pari laskettelureissua, kesäksi pari telttapaikkaa sekä syksyllä pitkä viikonloppu NYCiin. Tämän lisäksi on useampi haave ja suunnitelma kesälle ja syksylle, mutta ne selkiytyvät vasta myöhemmin.

Kamalin matkakohde, jossa olen ikinä vieraillut, on varmastikin Auschwitz. Kauhistuttava keskitysleiri sai voimaan fyysisesti pahoin, ja samalla toivon, että kaikilla on joskus mahdollisuus käydä siellä oppimassa ihmiskunnan suurista virheistä. Samaa mieltä olen Kambodzan punakhmeerien hirmuvallan muistomerkeistä, Cheung Ekistä ja Tuol Slengistä. Sen sijaan Tshernobyliin matkustaminen oli objektiivisesti ajateltuna vähän pöhköä, mutta minkäs teet kun insinöörinä ydinvoimalat kiinnostavat.

Jenni at Pripyat, Chernobyl
Hylätyn Pripjatin koulun liikuntasalissa lähellä Tshernobylin ydinvoimalaa.

Rakastan Lonely Planeteja, mutta olen vähentänyt niiden lukemista sitä mukaa, kun olen löytänyt matkablogit, TripAdvisorin ja muut nettilähteet. Nykyään Lonely Planet toimii enemmänkin varavaihtoehtona, jos en ole ehtinyt ottaa muuten kohteesta kattavasti selvää. Karibialle en edes harkinnut ostavani matkaopasta.

Karsastin nuorempana yksin matkustamista, koska kaipasin seuraa jonka kanssa jakaa kokemukset, mutta vanhemmiten olen oppinut nauttimaan sen tuomasta vapaudesta. Käänteentekevä kohta oli varmaankin viime kevään matkani Irlantiin, jossa osallistuin ohjatuille muinaismuistokierroksille mummojen kanssa, luuhasin läpi museoita juuri niin hitaasti kuin tykkäsin, ja istuin irkkupubissa oluella hyvän kirjan ja postikorttien seurassa.

Rain at Newgrange, Brú na Bóinne
Irlannissa satoi,

Matkailijana olen spontaani ja innokas seikkailija. Viikko sitten graduaan varten minua haastatellut kaveri kysyi, kumpi meidän perheessä tekee päätökset matkakohteista, enkä osannut vastata. Minä kun lähden mukaan ihan minne vain ehdotetaan, eikä Iirokaan ole seikkailujen suhteen kranttu.


Kysymyksethän tässä olivat:

  1. Milloin matkustit ensimmäisen kerran Suomen rajojen ulkopuolelle?
  2. Paras matkamuisto lapsuudestasi?
  3. Mieleenpainuvin matkakokemuksesi?
  4. Kohde, jossa olet käynyt ja johon haluasit uudelleen?
  5. Mitä kieliä osaat puhua?
  6. Millaisia matkoja olet tehnyt jo kuluneen vuoden aikana?
  7. Entä millaisia matkasuunnitelmia on loppuvuodeksi?
  8. Kamalin matkakohde, jossa olet vieraillut?
  9. Luetko matkaoppaita ennen matkaa?
  10. Mitä mieltä olet yksin matkustamisesta?
  11. Kuvaile kolmella sanalla millainen matkailija olet?

Heitän nämä kysymykset eteenpäin pohdittaviksi seuraavalle viidelle blogille: Siveltimellä, Kotona kaikkialla, Otto IZAKAYA, Unelmatrippi, matkakuume.net …mutta näihin saa tarttua kuka vaan, joka haluaa pohtia tarinaansa matkailijana!

Viisi parasta kirjaa matkalle vuodelta 2015

Viime vuonna otin tammikuussa tavoitteekseni lukea 15 kirjaa vuoden aikana, ja alkuvuodesta olin reilusti tavoitettani edellä. Hyvä niin, koska toukokuussa tahtini hyytyi täysin.

luetut-kirjat
Toukokuun puolikas kirja johtuu Kari Hotakaisen Juoksuhaudantiestä, jonka lainasin kirjastosta enkä ehtinyt lukemaan ennen muuttoa toiselle mantereelle. Nyt minulta löytyy se taas hyllystä, joten toinen puoli tullee luettua tänä vuonna.

Blogia seuranneet huomannevat pikaisella silmäyksellä, minkä merkittävän elämänmuutoksen kanssa täydellinen lukemattomuus korreloi: muutin Coloradoon ja lopetin kirjojen lukemisen. Tämä ei niinkään johdu Coloradosta vaan Luxemburgista, jossa asuin ennen. Alkuvuodesta olin jokseenkin leipääntynyt työyhteisöni toimintakulttuuriin ja organisaatiomuutoksiin, ja ainakin pari kertaa viikossa hakeuduin tarkeutuksella syömään lounaani yksin – eli oikeastaan kaksin kirjani kanssa. Kun tämän lisäksi vielä säännöllinen bussissa istuminen lakkasi toukokuussa, lukuharrastukseni tyrehtyi lähes täysin. Uima-altaallakin luin lähinnä uusinta TIMEa, jonka olin tilannut miehelle lahjaksi mutta jota minä taisin lopulta lukea enemmän.

Marraskuussa päätin alkaa lukea sängyssä kirjaa kännykän sijasta, ja löysin taas kirjojen lukemisen ilon. Kun vielä joulukuussa olin viikon kipeä ja luin sinä aikana kokonaiset kaksi kirjaa, lukutavoitteeni oli pelastettu. Hallelujah kuume.

Tässä postauksessa viime vuoden tyyliin kuluneen vuoden viisi parasta lukukokemusta, joista monta on luettu junassa tai lentokoneessa, ja joista kaikkia voisin suositella rannalle:

kirja1Cheryl Strayed: Wild (2012)

Henkisesti eksyksissä oleva tyttö lähtee selvittämään päätään ja etsimään itseään Pacific Crest Trailille eli patikointireitille läpi Kalifornian Sierra Nevadan vuoriston. Wild oli yksi viime vuoden lempielokuviani upeiden maisemiensa ja mielenkiintoisen vaellustarinansa ansiosta, joten totta kai kun pokkari oli myynnissä retkeilykaupan kassajonon vieressä, se tarttui mukaan. Kuten usein käy kirjojen kanssa, tykkäsin siitä vielä enemmän kuin elokuvasta.

Elokuvassa se ”henkisesti eksynyt” osuus jäi vähän ohueksi ja epäselväksi, mutta omaelämäkerrallisessa kirjassaan Cheryl Strayed selostaa juurta jaksaen elämäntilanteensa. Lyhyesti sanottuna kaikki mahdollinen on mennyt pieleen ja läheisen kuolema on suistanut elämän raiteiltaan. Vaellukselle lähtee kokematon ja aika pihalla oleva mutta sisukas nainen, joka saa muiden vaeltajien sekä lukijan kunnioituksen puolelleen – ja siinä samalla pohditaan elämää riipaisevan syvällisellä tasolla.

Wild nousi ilmiöksi Yhdysvaltojen vaellusskenessä, koska sen ulostuloa seuraavana kesänä Pacific Crest Trailia vaeltavien määrät kolminkertaistuivat, ja reitti alkoi monien vaelluslehtien mukaan kärsiä ylikansoituksesta. Tämä tieto on likipitäen ainoa asia, joka pitää minut juuri nyt poissa Sierra Nevadan vuorilta.

Wildia myy netissä Amazon.com ja suomeksi nimellä Villi vaellus CDON.COM.

kirja2Anu Silfverberg: Äitikortti (2013)

Olin pitkään sitä mieltä, että Anu Silfverbergin Mitä ajattelin tänään -kolumnit ovat NYT-liitteen parasta antia, eikä esseekokoelma Äitikortti poikkea tästä tasosta.

Silfverberg kysyy kirjassa paljon hyviä kysymyksiä asioista, joita harva kyseenalaistaa. Miksi tytöt pelotellaan lisääntymiskyvyllään ja syötetään täyteen hormoneja? Miksi ekovanhemmat ajavat naisten kotiorjuutta? Miten välttää suistumista Äitiyden Mustaan Aukkoon? Silfverbergin esseet ovat räväkkiä mutteivat siltikään mustavalkoisia ja saavat takuuvarmasti ajatukset liikkeelle, ja kirjassa on myös paljon mielenkiintoista asia- ja tilastotietoa vanhemmuuteen liittyen.

Vaikka nimessä on sana ”äiti”, niin tuttavani sanoin: sukupuoleen katsomatta kaikkien, jotka suunnittelevat edes hamaan tulevaisuuteen lapsia, kannattaisi lukea tämä kirja. Itse lisäksi suosittelisin kirjaa niille, jotka ovat päättäneet pysyä lapsettomina ja ihmettelevät ympäristön hössötystä aiheesta.

Äitikorttia myy netissä CDON.COM.

kirja3Risto Isomäki: Sarasvatin hiekkaa (2005)

Mukaansatempaavien juonenkäänteiden maailmassa Isomäki on ihan omaa luokkaansa. Tämä kirja sai minut kieltäytymään kavereiden seurasta ja valvomaan öitä, koska sitä ei mitenkään voinut laskea käsistä.

Isomäen tieteisjännärissä meriarkeologit löytävät meren pohjasta vanhan sivilisaation jäänteet, jotka viittaavat tuhansia vuosia sitten sattuneeseen luonnonmullistukseen. Samaan aikaan toisaalla jäätikkötutkijat huomaavat kummia, ja lopputuloksena koko ihmiskunnan tulevaisuus on vaakalaudalla. Juonen lisäksi myös tieteen taustoittaminen maallikon ymmärrettäväksi sekä henkilöhahmojen syvyys tekevät vaikutuksen, eikä ole yllätys, että kirja oli aikoinaan Finlandia-ehdokkaana.

Pelottavinta tässä ekologisessa trillerissä on, että Isomäen luoma kauhuskenaario on vähän liiankin lähellä oikeaa maailmaa ja tieteellisesti pätevä. Ilmastonmuutos, tuo tosielämän suurin trilleri.

Sarasvatin hiekkaa myy netissä CDON.COM.

kirja4Elizabeth Gilbert: Eat, Pray, Love (2007)

Olin pitkään lukematta tätä kirjaa, koska sitä hehkuttivat lähinnä naiset, ja kirjan nimi kuulosti juuri sellaiselta romanttiselta pinnalliselta hömpältä, jota inhoan. Ei olisi kannattanut. Kirja nimittäin oli juuri sellaista kulttuurien yhteentörmäystä ja hyväntahtoista ihmettelyä, miksi tykkään mm. asua ulkomailla.

Elizabeth Gilbert eroaa miehestään ja lähtee rikkinäisen sydämen kanssa ulkomaille, Italiaan, Intiaan ja Indonesiaan. Rakkaushuolet ovat onneksi kirjassa sivuosassa, kun pääroolin saavat paikallinen kulttuuri ja tavat, joista Gilbertillä on ihastuttavan syväluotaavia mutta samalla ääneen naurattavia analyysejä, joissa yhdistyy samanaikaisesti ihailu ja kriittisyys paikalliskulttuuria kohtaan. Kuten joku kirjallisuuskriitikko takakannessa kirjaa kehui, Gilbertistä ei vaan voi olla pitämättä.

Myöntää tosin täytyy, että välillä henkisyyden korostaminen alkoi tulla korvista ulos, mutta tämä ainoa kirjan minua ärsyttävä puoli ei ärsyttänyt liikaa, koska Gilbert ei missään vaiheessa tuputa omaa maailmankatsomustaan lukijalle. Ja lisäksi, Gilbertistä ei vaan voi olla pitämättä. Ystäviltä sietää kaikenlaisia kummallisuuksia.

Eat, Pray, Lovea myy netissä Amazon.com ja suomeksi se löytyy pääkaupunkiseudun kirjastoista.

kirja5Lars Sund: Colorado Avenue (1991)

Tämän kirjan valitsin kirjastosta pelkän nimen perusteella, ja ai että olin tyytyväinen valintaani.

Lars Sund on ilmeisesti suomenruotsalaisille hyvinkin tuttu kirjailija, mutta minulle hän oli uppo-outo. Niinpä mitään ennakko-oletuksia ei ollut, ja sain rauhassa ihastella kerrontaa pohjanmaalaisesta naisesta, joka muuttaa nuorena tyttönä New Yorkin kautta Coloradoon. Kerronta tuo vahvasti esille, millaista on ollut 100 vuotta sitten köyhän suomalaissiirtolaisen elämä uudella mantereella, ja helppoa se ei tietenkään ole ollut. Välillä kuitenkin kuvaillaan Kalliovuorten kauneutta Telluriden kaivoskaupungissa, joka nykyään tunnetaan laskettelu- ja patikointimahdollisuuksistaan.

Romaanista vain puolet tapahtuu Yhdysvalloissa ja toinen puoli Pohjanmaalla, kun päähenkilö palaa kotiin. Paluushokkiin taitavat joutua enemmän kyläläiset kuin päähenkilö itse, ja tarina soljuu eteenpäin 1900-luvun alun Suomen historian pyörteissä.

Ainoa pitkä miinus ärsyttävästä kertojasta, joka välillä puhuu itsestään kolmannessa persoonassa. Jos tämän tarpeettoman tehokeinon unohtaa, niin suosittelen kaikille, joita kiinnostaa suomalaisten siirtolaishistoria.

Colorado Avenue löytyy pääkaupunkiseudun kirjastoista.


Loput kirjat, jotka luin vuonna 2015 helmikuusta eteenpäin, järjestyksessä parhaimmasta huonoimpaan:

  • Amy Tan: The Kitchen God’s Wife – Hyvin kirjoitettu nuoren naisen selviytymistarina 1900-luvun alkupuolen Kiinassa keskellä sotaa, epäonnisia pakkoavioliittoja ja kaikkea muuta kuin tasa-arvoista yhteiskuntaa.
  • Ildefonso Falcones: Meren katedraali – Seikkaperäinen kertomus elämästä Barcelonassa keskiajalla. Monta vuosikymmentä kattava tarina vei mukanaan, mutta historiatietoa on sen verran paljon, että voin suositella vain heille, keitä se kiinnostaa.
  • Terry Pratchett: Equal Rites – Kevyttä fantasiaa, jossa pikkutyttö haluaa velhoksi, mutta yhteiskunnan mielestä vain miehistä voi tulla velhoja. Kirjasta tuskin huomaa, että se on julkaistu melkein 30 vuotta sitten.
  • Laura Gustafsson: Huorasatu – Absurdi kertomus naiseudesta ja feminismistä, jossa antiikin jumalat seikkailevat nyky-Suomessa, ja juonessa ei ole päätä eikä häntää. Napakka dialogi kuitenkin vie mennessään.
  • Pirkko Saisio: Punainen erokirja – Kiinnostava Finlandia-voittaja seksuaalivähemmistöjen oloista ja taistolaisuudesta 60-luvulla, jonka alku oli kuitenkin mitäänsanomaton ja loppu lässähti.
  • Miika Nousiainen: Vadelmavenepakolainen – Ruotsalaisista kertova huumorikirja, josta olisi varmaan saanut enemmän irti, jos olisi tuntenut Ruotsia paremmin. Ajoittain ahdistava, koska päähenkilö on todella häiriintynyt.
  • Rosa Liksom: Hytti nro 6 – Pirun absurdi Trans-Siperian junamatkasta kertova Finlandia-voittaja, jota en tajunnut sitten ollenkaan. Mielenkiintoiset Neuvostoliitto-kuvaukset ainoa plussa.
  • Phil Schwarzmann: How to Marry a Finnish Girl – Amerikkalaisen standup-koomikon yritys siirtää suomalaisvitsinsä kirjamuotoon ei naurata. Kuluneita kliseitä ja hyvin vähän oivalluksia.

Entä sinä? Mitä kirjoja sinä suosittelisit minulle täksi vuodeksi? Kirjasuosituksiani pystyy muuten seuraamaan pitkin vuotta Goodreadsin kautta – lisääthän minut kaveriksesi, jos käytät palvelua!

Disclaimer: Tässä kirjoituksessa kirjoihin johtavat linkit ovat affiliate-linkkejä, eli jos tilaat kirjan, saan pienen suosituspalkkion. Linkit kautta kirjan tilaaminen ei nosta kirjan hintaa.

Matkamessujen hyväntekeväisyyskirppis – auta sinäkin Nepalia!

Alle viikko Matkamessuihin! Tammikuu on hyvä aika vuodesta haaveilla tulevista matkoista, kutkuttavista seikkailuista ja pitkistä reissuista näkemään ja kokemaan uutta. Matkailu avartaa – eikä aina pelkästään mukavilla asioilla, sillä välillä matkalla iholle tunkee myös köyhyys ja kurjuus, jota monesta paikkaa löytyy rutkasti enemmän kuin täältä länsimaista. Yleensä matkailijalla herää halu auttaa, mutta miten?

Samaa pohtivat kaksi kundia, jotka päättivät lähteä autolla Nepaliin. Pitkä reitti Helsingistä Kathmanduun ei sujunut ilman vastoinkäymisiä, mutta lopputuloksena on elokuva, jolla on onnistuttu keräämään rahaa Nepalin kastittomille ja esimerkiksi rakennettu jo yhdeksän uutta koulua sekä saatu yli neljätuhatta lasta lääkärintarkastukseen.

Esimerkistä innostuneena joukko matkabloggaajia on päättänyt puhaltaa yhteen hiileen ja järjestää Matkamessuille hyväntekeväisyyskirppiksen, jonka kaikki myyntitulot lahjoitetaan Autolla Nepaliin -projektin kautta, minnekäs muualle kuin sinne Nepaliin. Tässä kolme tapaa auttaa:

TBGB_logo_final

1. Lahjoita tavaraa kirpparille

Vaikka kirppari onkin nimeltään ”matkabloggaajien kirppis”, niin käytännössä matkailuaiheista tavaraa myytäväksi voi lahjoittaa kuka vaan. Onko sinulla nurkissa ylimääräisiä matkaoppaita tai matkakirjallisuutta? Entä reppuja, rinkkoja, matkalaukkuja? Karttoja, makuupussia, vaelluskenkiä? Lahjoita tarpeeton tavara kirpparille ja myyntitulot hyödyttävät kokonaisuudessaan Nepalin köyhiä.

Lahjoittaaksesi tavaraa myyntiin ota yhteys Pingviinimatkat-blogin Millaan osoitteeseen pingviinimatkat(at)gmail.com ja sovi, miten tavara kulkeutuu lauantaiksi Messukeskukseen.

2. Tee ostoksia kirpparilla

Jos olet suuntaamassa Matkamessuille, niin ajoita itsesi paikalle lauantaina 23.1. klo 13-16, jotta voit tehdä ostoksia kirpputorilta. Tarpeellisten ja hauskojen hankintojen lisäksi saa hyvää mieltä, ja myynnissä on käytetyn tavaran lisäksi myös lahjoituksia yhteistyökumppaneilta (esim. hyvinkääläisen Flow-kosmetiikan tuotteita). Kirpputori on pistetty pystyyn täysin vapaaehtoisvoimin, joten myyntitulot menevät sataprosenttisesti Nepaliin.

Jos tavaraa jää paljon yli, kirpparit saatetaan järjestää vielä sunnuntai klo 12-14. Ja jos ostettavaa ei löydy mutta haluat silti auttaa, niin kirpparilla voi jättää myös rahalahjoituksia.

3. Kerro kaverillekin!

Mitä useampi tietää kirpparista, sitä useampi osaa tulla paikalle käteisen kanssa ja pysähtyä tutkimaan pöytiä. Liity siis Travel Bloggers Give Back -ryhmään Facebookissa ja kutsu mukaan kaverisikin!

Matka_800x330-3

PS. Blogissa viikko sitten olleen Matkamessut-lippuarvonnan voittivat Nelliina, Susanna ja Mirka. Onnittelut voittajille!

Tilinpäätös – tällainen oli vuosi 2015

2015 oli vuotena täynnä isoja muutoksia ja kokonaisuutena kuin vuoristorata. Vuosi alkoi suurella surulla, väliin mahtui hyviä ja huonoja hetkiä, ja loppu olikin onnellisuuden ilotulitusta – hyvä näin päin. Siinä välissä poukkoiltiin milloin missäkin, ja kvantitatiivisesti vuosi näytti tältä:

  • 1 uusi maa, 3 uutta osavaltiota,  3 uutta USAn kansallispuistoa, 7½ uutta maailmanperintökohdetta (koska lasketaanko Everglades, jos sen yli lentää pienkoneella?)
  • 36 yötä hotellissa, 3 yötä motellissa, 2 yötä hostellissa, 3 yötä Airbnb:ssä, 8 yötä hiihtomökissä, 1 yö autiotuvassa, 5 yötä teltassa, 1 yö sohvasurffaten, 29 yötä kavereiden ja sukulaisten nurkissa, 5 yötä lentokoneessa – yhteensä 93 yötä poissa omasta sängystä
  • 49 lentokoneen nousua, 9 mannertenvälistä lentoa, 4 TGV-junamatkaa, noin 15 Luxemburg-Bryssel-junamatkaa, 2 BlaBlaCar-kyytiä
  • 14 päivää laskettelurinteessä, 2 kiivettyä nelitonnista vuorta, yli 200 kilometria patikointia

Elämän tutkimiseen taitaa kuitenkin sopia paremmin sanat ja tunteet kuin numerot, joten kvalitatiivinen tilinpäätös on tässä:

Kiitos nuotiontuoksuiselle retkimimmille Nellalle ideasta ja tästä kysymyspatterista.

Everglades, Florida
Everglades pienkoneesta nähtynä

1. Mitä sellaista teit kuluneen vuoden aikana, mitä et ole koskaan ennen tehnyt?

Menin naimisiin.

Hääkuva vuorilla

2. Oletko kyennyt pitämään itsellesi viime uutenavuotena tekemäsi lupaukset?

En tainnut tehdä mitään lupauksia. Viime uutenavuotena itseasiassa nukahdin jo klo 23, vaikka kovasti yritin sinnitellä valveilla puoleen yöhön. Olimme syöneet sen verran hyvän illallisen Iiron ja vanhempieni kanssa, ja kirpeä vuoriston pakkasilma ja päivän laskettelu vaativat veronsa.

Copper Mountain, Colorado
Copper Mountain, Kalliovuoret, Colorado

3. Tuliko elämääsi uusia ihmisiä viimeksi kuluneen vuoden aikana?

Kyllä, paljon! Sain uusia ystäviä Coloradosta ja pääsin vihdoin tapaamaan kasvotusten monta pitkään seuraamaani bloggaajaa, jotka kaikki osoittautuivat vähintään yhtä mukaviksi kuin mitä kirjoitustensa perusteella olisi voinut luulla.

Wynwood, Miami
Graffiteja Wynwoodissa, Miamissa

4. Missä maissa vierailit?

Luxemburgin, Yhdysvaltojen ja Suomen lisäksi kävin Ranskassa, Saksassa, Belgiassa, Hollannissa ja uutena valtiona Irlannissa.

Yhdysvaltain osavaltioista vierailin Coloradon lisäksi Floridassa, New Yorkissa, Wyomingissa, Etelä-Dakotassa, Nebraskassa ja Teksasissa. Näistä kolmessa viimeisimmässä en ollut käynyt aiemmin.

Badlands, Etelä-Dakota
Badlandsien kansallispuisto Etelä-Dakotassa

5. Mitä sellaista toivoisit itsellesi, mitä et kuluneen vuoden aikana saanut?

Aika vaikea sanoa mitään, kun tuntuu, että sain kaiken, mitä halusin. Siivooja, joka kävisi kerran viikossa meillä kotona, olisi kyllä pop.

Auringonnousu Floridassa
Fort Lauderdale, Florida

6. Mikä päivämäärä kuluneelta vuodelta tulee aina muistuttamaan sinua tästä nimenomaisesta kaudesta?

Syyskuun 19.

Hanging Lake, Colorado
Hanging Lake, Colorado

7. Mikä oli suurin saavutuksesi kuluneen vuoden aikana?

Järjestää elämäni sille mallille kuin halusin. Olin vuoden alussa tyytymätön eri mantereilla asumiseen, ja vuoden aikana korjasin tilanteen. Iso kiitos tästä menee Iirolle, mutta kai minulla oli itsekin näppini pelissä.

Auringonlasku, Key West, Florida
Key West, Florida

8. Mikä oli suurin pettymyksesi?

Etten lopulta saanut aikaiseksi kaikkea sitä, mitä olin suunnitellut.

9. Mikä oli paras ostoksesi?

Jokainen juna-, bussi- ja lentolippu sekä bensat pienkoneeseen Key Westiin.

Royal Gorge junamatka
Junassa läpi Royal Gorgen, Colorado

10. Kenen käytös pöyristytti sinua eniten?

Töissä erään asiakkaan, jonka flirtti ensin lähenteli seksuaalista häirintää ja joka sen jälkeen siirtyi ”huudetaan palaverissa pää punaisena herjoja ja poistutaan ovet paukkuen”-linjalle. Ilmeisesti oli ensimmäinen kerta, kun nuorempi nainen kertoi hänelle, ettei hän saa tahtoaan läpi.

Luxemburg
Luxemburgissa jokapäiväiseltä työmatkaltani avautui tällaiset näkymät

11. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?

Matkustamiseen tietenkin.

Eurosetelien sillat, Rotterdam
Luulitko, että eurosetelien sillat olivat mielikuvituksen tuotetta? Niinhän ne olivatkin, kunnes ne rakennettiin Rotterdamiin.

12. Mistä ihan todella, todella innostuit?

Laskettelusta ja telttailusta.

Arapahoe Basin, Colorado
Arapahoe Basin lähes 4km korkeudessa, Colorado

13. Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua kuluneesta kaudesta?

John Denverin Rocky Mountain High, Coloradon osavaltiolaulu.

14. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?

Kiivenneeni Kalliovuorille. Kesä tuntui loppuvan täysin ennenaikojaan.

Colorado Trail
Colorado Traililla

15. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?

Katsoneeni telkkarista tuubaa.

Perseidit
Perseidien meteorisade elokuussa

16. Miten vietit joulua? Entä juhannusta?

Joulua vietin sukulaisten luona Turussa, ja kävin katsomassa joulurauhan julistuksen. Juhannuksena uin, pyöräilin ja juoksin Lookout Mountainin triathlonissa, jonka jälkeen vietimme iltapäivän grillaten uima-altaalla.

17. Rakastuitko kauden aikana?

Aina uudelleen.

Place des Vosges, Pariisi
Place des Vosgesia kiertävät käytävät Pariisissa

18. Mikä oli lempitelkkariohjelmasi?

John Oliver. Yritimme myös ohjelman kuvauksiin New Yorkissa, mutta saavuimme jonottamaan liian myöhään, kun sormuksia shoppaillessa meni arvioitua pidempään.

19. Vihaatko mitään tai ketään, jota et vihannut viime vuonna tähän aikaan?

Vihasin vuosi sitten paria henkilöä tai asiaa, joista olen sittemmin päässyt yli. Viha kuluttaa enemmän kuin antaa.

Alesia, Burgundi, Ranska
Alesian kylä, Burgundi, Ranska

20. Mikä oli paras lukemasi kirja?

Finlandia-voittaja He eivät tiedä mitä tekevät oli kerrassaan loistava.

21. Mikä oli suurin musiikillinen löytösi?

Olen sen verran epämusiikillinen, etten keksi tähän mitään. Onneksi häissämme DJ osasi asiansa ilman minkäänlaista ohjeistusta.

Fort Lauderdale, Florida

22. Mitä halusit ja sait?

Sormukset sormeen.

Naimisiin Kalliovuorilla

23. Mitä halusit, mutta et saanut?

Pari työpaikkaa, jotka menivät sivu suun, jäivät harmittamaan.

Mesa Verde
Mesa Verden kansallispuisto

24. Mikä oli vuoden paras elokuva?

Interstellar teki suurimman vaikutuksen juonellaan, ja Wild rokkasi maisemillaan, mutta ehkäpä kuitenkin The Good Lie, jossa ainoa miinus oli, että katsoin sen lentokoneessa ja lentoemäntä tuli tarjoamaan juotavaa juuri, kun itkin valtoimenaan.

Dublin, Irlanti
Dublin, Irlanti

25. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja paljonko täytit?

Osallistuimme Iiron kanssa Pariisin rauhanmarssille miljoonan muun kanssa. Täytin 30.

Pariisin rauhanmarssi

26. Mikä yksittäinen asia olisi tehnyt vuodestasi selvästi paremman ja onnellisemman?

Että olisin nähnyt ukkiani vielä kerran.

Vapiti
27. Kuinka määrittelisit tyylisi kuluneen vuoden aikana?

Euroopassa amerikkalainen, Yhdysvalloissa eurooppalainen.

28. Mikä piti sinut järjissäsi?

Coloradon aurinko.

Uppopaistetut suolakurkut
Uppopaistettuja suolakurkkuja Colorado State Fairilla

29. Ketä kaipasit?

Ukkia.

ig6
4401 metriä korkean Mount Elbertin huipulla, Kalliovuorten korkeimmalla vuorella

30. Kuka oli paras tapaamasi ihminen?

Heli, Timo, Joonas ja Ellu, eli Coloradossa asuvien suomalaisten ”nuorisojengi”. Ei pysty eikä pidäkään valita vain yhtä.

31. Mikä tai kuka yllätti sinut kuluneena vuonna?

Iiro yllätti täysin viedessään New Yorkiin – ja minulta jalat alta.

New York City

32. Mitkä viisi asiaa asetat itsellesi tavoitteiksi ensi vuodelle? Nämä eivät ole uudenvuodenlupauksia vaan henkilökohtaisia tavoitteita.

Kiipeän ainakin kahdelle nelitonniselle, annan aikaani vapaaehtoistyöhön, puran matkalaukut nopeammin kuin nyt, parannan lihaskuntoani ja olen ensi vuonna yhtä onnellinen kuin nyt.


Kirjoituksen kuvat ovat parhaita matkakuviani viime vuodelta Instagramista. Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat RIMMA+LAURA, Travellover ja Muru Mou. Minua voi seurata instagramissa käyttäjätunnuksella @globecalledhome.

Karibiaa, Siperiaa ja kaikkea siltä väliltä – #matkachat-kooste

Uuden vuoden kunniaksi Twitterissä keskusteltiin tänä maanantaina tulevista matkasuunnitelmista, -toiveista ja -haaveista. Minulla on niitä parinkin kirjoituksen verran jaettavaksi, ja muillakin juttua riitti, joten hypätään suoraan Twitter-raadin mielipiteisiin.

Mitä odotat eniten matkailun saralta vuonna 2016?

Moni odotti uusia kokemuksia, kohteita ja maita.

Jotkut odottivat enemminkin jotain tiettyä fiilistä tai matkailutyyliä.

Joillain oli ihan selvä ykkösmatka tiedossa, jota odottivat.

Mikä ja milloin on ensimmäinen matkasi vuonna 2016?

Monella oli tiedossa reissuja sekä lähelle että kauas!

 

Mistä reissusta haaveilet tänä vuonna, mutta et usko pääseväsi sinne ihan vielä?

Tähän tuli vastaukseksi lähinnä kaukolomia ja suuria suunnitelmia.

Oletko jo miettinyt koko vuoden matkat valmiiksi, vai jätätkö suunnittelun myöhemmälle?

Joillakin oli lyöty koko vuosi melkein lukkoon…

…ja joillakin oli tilanne vähän enemmän auki.

Joku tiedosti, mihin tilanteen liian pitkä aukipitäminen sitten johtaa.

Minkä tyylisiä reissusi ovat 2016? Vaelluksia, rantalomia, kaupunkilomia vai jotain muuta?

Kävi selväksi, että Twitterin matkustavaisella suomalaiskaartilla on reissuja laidasta laitaan tiedossa.

Ensi viikolla keskustellaan siitä fiiliksestä, kun tulee takaisin lomalta… niin mikä se fiilis sitten on? Pänniikö kun pitää palata töihin, vai onko ihanaa kaivautua tuttun peiton alle? Ensi maanantaina taas klo 20 Suomen aikaa saadaan tämä selville!

matkailijan-paluushokki

Entä sinä? Mitä odotuksia ja suunnitelmia sinulla on tälle vuodelle? Kommenttikenttä on auki!

Maistuisiko sulle rantaloma? #matkachat

Rantaloma on minulle vähän sellainen jännä mörkö. Antakaas kun selitän…

Lähtökohtaisesti ”en ole rantaomaihminen”, koska olenhan aktiivinen paikasta toiseen touhottaja, bongailen nähtävyyksiä, maistelen ruokia, koluan läpi museoita ja siinä välissä kiipeän vuorelle tai vähintään pilvenpiirtäjän huipulle. Olisi todella hassua sanoa menevänsä jonnekin vain rannalle. Ei vaan alkuunkaan istu imagoon todeta, että voisi viettää lomansa pelkästään rannalla maaten, ja vaikeaa se olisikin, koska silloin tuntuu helposti jäävän jostain paitsi.

Toisaalta on se fiilis, kun olen lähdössä jonnekin, missä rantalomaa voi viettää, ja pakkaan mukaan kolme kirjaa, kymmenen lehteä ja kilon aurinkorasvaa ajatellen, että jes, tätä minä aion tehdä! Että ihan luvan kanssa saa vain olla ja lötköttää ja lukea kirjaa! Luen nykyään kirjoja vain kulkuvälineissä (bussit, junat ja lentokoneet) ja aurinkoa ottaessa, ja jälkimmäinen tuntuu todelliselta luksukselta.

Todellisuus on jotain sieltä välistä. Havaijilla kiipesimme (tuli)vuorelle, pörräsimme helikopterilla ympäri laavakenttiä ja vietimme monta tuntia ihmetellen Pearl Harborin laivoja, mutta kuitenkin useampi päivä kului maaten Waikiki Beachilla. Rantalomailu onnistuu, kun sille rauhoittaa aikaa reissuaikataulusta, ja toisaalta kun koko loma ei ole rantaa, niin tuntuu siltä, että reissussa myös näki jotain uutta rentoutumisen lisäksi.

Tämän viikon #matkachatissa kuulosti siltä, että en ole yksin tämän tasapainoilun kanssa. Tässä Twitterin matkailukansan mielipiteet rantalomasta:

K1: Mitä olet mieltä rantalomista? Riittääkö ranta itsessään sisällöksi lomalle?

Empijöitä chatissa riitti.


…mutta rantalomilla oli myös puolustajansa.


Lapsiperheiden keskuudessa rantalomakonseptilla on vankka suosionsa.

Ja sitten on niitä, jotka matkustavat kyllä rannoille, mutteivät perinteiselle rantalomalle.

K2: Missä on paras ranta, jolla olet lomaillut?

Jotkut kannattivat Amerikan mannerta…


…toiset Aasiaa…


…Eurooppaakaan ei unohdettu…


…Kanariasta käytiin pitkä keskustelu…


Lopullista vastausta Kanaria-kysymykseen ei saatu, joten jos sinulla on mielipide, niin jätä toki kommentti. Sen sijaan joillakin oli valinnan vaikeutta maailman rannoista ylipäätään.


Kuten tämän blogin lukijatkin, niin jotkut vetivät rohkeasti kotiin päin.

K3: Kenen kanssa rantaloma sujuu parhaiten?


Palkinto chatin omalaatuisimmasta vastauksesta mennee tälle tweetille:

K4: Mikä on parasta rannalla? Loikoilu, lukeminen, uiminen vai joku aktiviteetti?

Aktiviteettien saralla oli tarjolla toimintaa myös hurjapäille.

K5: Turistiranta vai ei? Mikä on riittävä määrä palveluita, mikä liikaa?

Turistiranta ei lähtökohtaisesti kuulostanut hyvältä.

Palveluita kuitenkin moni halusi, ilman niitä kaupustelijoita.

Joillekin riitti vain se olennainen: ranta.

Ensi viikolla vuorossa…

7 maailman parasta rantaa

Kysyin Facebookissa, missä sijaitsee maailman paras ranta. Näin te lukijat vastasitte:

7. Australia

Whitehaven Beach
Whitehaven Beach Queenslandin Whitsunday-saarilla. Valkohiekkainen ranta on valittu maailman ympäristöystävällisimmäksi ja Queenslandin puhtaimmaksi. Whitsunday-saarelle pääsee parhaiten lentämällä. [kuva: Birger Kühnel]


View of Cape Tribulation from our aerioplane
Cape Tribulation Queenslandissä Daintreen kansallispuistossa. Kaukana kaikesta sivistyksestä, tänne pääsee ohjatulla retkellä Cairnsista tai sitten omalla autolla, ja paikan päällä voi majoittua eco-lodgessa sademetsän siimeksessä. [kuva: Ian Mackenzie]

 

6. Brasilia

Ipanema's Landscape
Ipanema, Rio de Janeiron laulustakin tuttu ranta. Sana ”ipanema” on tupi-intiaanien kieltä ja tarkoittaa huonoa tai haisevaa vesistöä, mutta todellisuus lienee jotain aivan muuta. [kuva: alobos Life]
Boipeba
Boipeban saari sijaitsee vajaat 100km Salvarodista etelään, ja suurin osa sen 20km rantaviivasta on autiota hiekkarantaa. [kuva: Danielle Pereira / Miradas]

5. Malediivit

Maldives (Constance Halaveli Resort & Spa)
Malediivien saariryhmä koostuu noin 1200 saaresta keskellä Intian valtamerta. Joka rantaresortille riittää oma saarensa, ja saaret ovat sukeltajien suosiossa. [kuva: Mac Qin]
malediivit
[kuva: Pirkko / Meriharakka.net]

4. Intia

Anjuna, Goa (hdr)
Anjuna on kylä Goalla, joka on ollut hippien valtaama 60-luvulta asti. Kylästä etelään on vilkkaahko ranta, jolle pääsee parhaiten skootterilla ihmettelemään rannalla laiduntavia lehmiä. [kuva: Olivier]
Yoga at Sunset
Goa itsessään on intialaisten oma rantalomakohde, joka eroaa muusta Intiasta portugalilaisvaikutteisella arkkitehtuurilla ja ruoalla. Alue oli Portugalin siirtomaa 500 vuoden ajan. [kuva: Dennis Yang]

3. Filippiinit

Boracay Island
Pieni Boracayn saari tunnin lentomatkan päässä Manilasta on kokenut viime vuosina matkailun hyökyaallon ja on nyt erityisesti aasialaisten turistien suosiossa. Iltaisin rannalla pidetään juhlia. [kuva: Duncan Rawlinson / Duncan.co]
Vieläkin pienempi Malcapuyan saari sijaitsee vähän kuuluisasta Palawanista pohjoiseen. Saarelle järjestetään yleensä vain päiväretkiä Coronista, mutta rannalla on myös pari mökkiä, joita voi vuokrata.
Vieläkin pienempi Malcapuyan saari sijaitsee vähän kuuluisasta Palawanista pohjoiseen. Saarelle järjestetään yleensä vain päiväretkiä Coronista, mutta rannalla on myös pari mökkiä, joita voi vuokrata. [kuva: Sanna / Siveltimellä]

2. Kreikka

Halkidiki, Macedonia-Greece
Halkidikin niemimaa Thessalonikin lähellä on täynnä rantoja. Kavourotripesin ranta sijaitsee Sithoniassa, alueella jossa rannat ovat autiompia ja yöelämä rauhallisempaa kuin läheisessä Kassandrassa. [kuva: gichristof]
Alexandra Beach Bar and Bouka Bay
Läntisen Kreikan saariston Zakynthos on rento lomakohde, jossa on sekä yöelämää että ajanvietettä lapsiperheille. Bouka Beach sijaitsee 8 kilometrin päässä Zakynthoksen kylästä ja on yksi saaren rauhallisemmista rannoista. [kuva: Robert Wallace]

1. Suomi

Sunset at Gulf of Finland
Vaikka maailma on täynnä hienoja rantoja, kaikkein parhaat rannat vastaajien mielestä löytyvät kuitenkin Suomesta. Omaa mökkirantaa ei hakkaa mikään.

Päijänne

Missä sinun mielestäsi sijaitsee maailman paras ranta? Kerro se Facebookissa ja voit voittaa Globe Hopen purjekankaisen laukun! Arvonta on auki blogin lukijoille vielä reilun viikon.

PS. Maanantaina rantalomista keskustellaan myös Twitterin #matkachatissa! Tule linjoille klo 20 Suomen aikaa.

Viettäisitkö sinä joulun ulkomailla? #matkachat

Suhtauduin teininä joulun viettoon ulkomailla kuin pyhäinhäväistykseen: eihän joulua voi viettää missään muualla kuin Suomessa! Joulukuusia ei kasva Suomen ulkopuolella, joulupukin poroilla ei ole passeja, VALKOINEN JOULU!!, ääni ei kulje joululauluja laulaessa missään muualla ja ne jouluruoat… Tämä siitäkin huolimatta, että Helsingissä joka toinen joulu tuppaa olemaan lumeton – ja että kyseessä ei olisi edes ollut ensimmäinen joulu ulkomailla.

Vietimme lapsuudessani parikin joulua Yhdysvalloissa perheemme asuessa täällä, eikä niissä ollut mitään vikaa, päinvastoin. Nuo joulut ovat jättäneet jälkensä perheemme jouluperinteisiin, sillä siitä lähtien olemme avanneet perheen kesken lahjat vasta joulupäivän aamuna pyjamat päällä, eikä kinkkukaan ole joulupöydän pakollinen kruunu. (Lanttulaatikko kyllä on, mutta sen voi korvata bataattilaatikolla.) Nyt viimeiset kaksi joulua olemme viettäneet Iiron kanssa Coloradossa uusia omia perinteitä luoden ja taatusti valkoisesta joulusta nauttien. Kalliovuoret ei petä!

Twitterin #matkachatissa käytiin keskustelua joulun vietosta ulkomailla, ja ketään ei tainnut yllättää, että aihe jakoi mielipiteitä. Tässä kooste ja parhaat palat!

Joulu ulkomailla, onko idea täysin vieras? Onko kivempi viettää joulu Suomessa?

Jotkut suosivat Suomea…

…toisille käy joulun vietto ulkomailla…

…ja joillekin paikalla ei ole niin paljoa väliä.

Mukana oli myös heitä, joille joulun vietto ulkomailla oli vasta edessä!

Jos lähtisit ulkomaille joulun viettoon, minne menisit ja keitä lähtisi mukaan?

Vastauksista tuli aika vahvasti esille, että paikkaa tärkeämpi on sittenkin ihmiset, joiden kanssa joulun viettää.

Jotkut kaipasivat lunta…

…ja toiset ehkä kuitenkin lämpöä.

Onko joku kohde joulun vietossa ulkomailla ehdoton ei?

Kanaria vai ei? Tästä oltiin eri mieltä.

Myös se vaikutti, vietetäänkö kohteessa joulua vai ei.

Missä eri paikoissa olet viettänyt joulua, ja poikkesiko joulu Suomessa vietetystä?

Tuntui, että suomalaiset ovat viettäneet joulua kaikkialla, niin lumisissa kohteissa kuin hiekkarannoilla.

Kommelluksilta ei kuitenkaan oltu vältytty.

Mistä joulutraditioista et luopuisi ulkomaillakaan? Miten niiden toteuttaminen on onnistunut?

Lopuksi meidän tulevasta joulustamme…

Meidän kohdallamme ulkosuomalaisen ikuinen dilemma joulun vietosta kotona vai ”kotona” (enkä sano kumpi maa on kumpi) ratkesi tällä kertaa Suomen voitoksi. Meille joulun vietto Suomessa tarkottaa joulun viettoa poissa omasta kodista, muiden nurkissa, mikä yli viikon ajanjaksolla tuottaa jo jonkin verran päänvaivaa. Toisaalta sukulaislapsien kanssa joulun vietto on erityistä aikaa, ja vaikka Atlantin yli lentäminen ei meillekään ole helppoa, niin kuitenkin helpompaa kuin lapsiperheille. Lisäksi vaikka tykkään laittaa ruokaa, niin valmiiseen joulupöytään istuminen ja joulusiivouksesta laistaminen ei kuulosta yhtään huonommalta vaihtoehdolta. Ja eipähän tarvitse miettiä lahjojen postitusta, kun ne voi viedä itse perille!

Missä sinä aiot viettää joulun tänä vuonna – ja miksi? Kommenttiboksi on avoinna!

 

PS. Ensi viikolla Twitterissä jutellaan rantalomista. Tule mukaan maanantaina klo 20 Suomen aikaa! Jos et tiedä, mistä on kyse, niin ohjeita osallistumiseen löytyy täältä. Jos haluat Twitterissä muistutuksen tulevasta chatista, niin jätä Twitter-tunnuksesi kommentteihin.

rantalomat

Ekologista kestävää designia matkailijalle – Globe Hope & Saalinki

Olin ostanut edellisen läppärilaukkuni jostain amerikkalaisesta ketjuliikkeestä, Made in China, ja tietenkin sen vetoketju hajosi, kun olin reissussa. Kannan läppäriäni mukana aina, keskivertoon Atlantin-ylitykseen kuuluu kaksi vaihtoa lukuisine turvatarkastuksineen ja läpivalaisuineen, ja siellä minä räpiköin rikkinäisen laukun kanssa, tavaroiden tippuessa ulos silloin, kun sitä vähiten toivoisi. Kirosin, että seuraava läppärilaukkuni olisi tukevampaa tekoa.

Sanoista tekoihin. Voitteko kuvitella mitään kestävämpää kuin turvavyöt ja purjekangas?

Globe Hope Saalinki bag
Globe Hopen Saalinki-laukku Galvestonen rannalla Teksasissa

Viimeiset pari kuukautta läppärini on kulkenut ympäriinsä Globe Hopen Saalinki-laukussa, niin pyörällä keskustakahvilaan kuin lentokoneella usean pompun kautta Suomeen, Floridaan tai Teksasiin. Laukku on sen verran tilava, että lentokoneeseen olen pakannut siihen läppärin lisäksi myös pitkähihaisen, vastamelukuulokkeet, käsityön, pari kirjaa ja kosmetiikat, mutta tarpeeksi pieni, että se toimii ns. kakkoslaukkuna varsinaisen perässä vedettävän kabiinilaukun lisäksi. Jos kabiinilaukkua ei halua ottaa mukaan (koska esim Frontier-halpalentoyhtiöllä se maksaisi $35), niin läppärilaukku mahtuu hyvin edessä olevan istuimen alle ja on siten ”henkilökohtainen laukku”.

Laukussa on sekä vetoketju että klipsi, mikä tarkoittaa vahvaa turvaa taskuvartaita vasten mutta myös sitä, että kiireessä läpän voi heittää kiinni vain klipsillä ja tavarat silti säilyvät sisällä. Pieni miinus minun käytössäni on ollut, että laukussa ei ole kuin yksi tasku läpässä, yksi sisätasku läppäritaskun sisäksi ja yksi pienenpieni tasku laukun kyljessä, joten avaimille, lentolipulle, passille ja kännykälle ei kaikille riitä omaa taskua. Tämä lienee enemmän tottumiskysymys.

Globe Hope Saalinki bag

Laukun käytännöllisyyden ja kestävyyden lisäksi on kiva tietää, että se on myös ekologinen. Laukku on valmistettu alusta loppuun Suomessa ylijäämätavarasta – niistä turvavöistä ja purjekankaasta – kuten suurin osa muustakin Globe Hopen tarjonnasta. On ihana käyttää tavaroita, joista tietää, että niiden valmistus kestää päivän valon. Globe Hope on työllistänyt jo yli kymmenen vuotta pienompelimoita Suomessa ja Virossa, ja vanhojen tavaroiden uudelleenkäyttö säästää luonnonvaroja.

Galveston Beach

Juuri tämä ekologisuus oli syynä siihen, että pyysin alunperin Globe Hopelta laukkua testiin – ja olin tyytyväinen. Nyt blogin lukijoiden on mahdollista voittaa laukku Facebookin puolella. Käy siis tykkäämässä blogin Facebook-sivusta ja lukemassa osallistumisohjeet sieltä!

Yhteistyössä Globe Hope