Avoauton varjopuolia

Pysähdyn risteyksessä punaisiin valoihin. On ruuhka-aika ja samaan suuntaan on menossa kolme kaistaa. Joku tööttää takavasemmalla. Vilkaisen sinne päin, mutta totean, ettei tööttäys tainnut olla minulle. Tuijotan eteenpäin ja odotan valojen vaihtumista. Kunnes…

…takavasemmalla joku maiskuttaa huulia ja tekee suukon ääniä. Auton nokka hivuttautuu eteenpäin. Pari lisää tööttiä. Hey Lady, lady… hey look here, lady…

Ei taas. En kestä.

Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun kohtaan paikallisessa liikenteessä epämukavaa flirttailua, joka liikkuu häirinnän rajoilla. Ensimmäinen kerta oli, kun ajoin kehätietä pitkin, ja yhtäkkiä takaoikealla ajava säiliöauto rupesi tööttäilemään täysillä. Hätkähdin, ja vilkaisin sinne päin, jolloin auto alkoi vilkuttelemaan minulle valoja ja nostamaan nopeutta päästäkseen rinnalleni. Mietin, onko autossani jotain vikaa, mistä säiliöauto yrittää minulle viestiä, mutta en keksinyt mitään, ja tilanne alkoi näyttää lähinnä pelottavalta, kun omaa autoani moninkertaisesti isompi auto kaahaa vieressä, tööttäilee ja vilkuttelee valoja. Onneksi liittymäni oli tulossa ihan juuri, ajattelin, ja lähdin ulos moottoritieltä… jolloin säiliöauto kaahasi perään ja jatkoi tööttäilyä.

Ensimmäisissä valoissa sitten säiliöauto pysähtyi viereeni ja ehdin vihdoin katsoa kunnolla autoon päin. Siellä iloisesti hymyilevä mieskuski vilkutteli minulle ja lähetti lentosuukkoja. Selvä. Kiitos, että aiheutit huolella sydämentykytyksiä. Onneksi auto ei lähtenyt seuraamaan sen enempää.

Sittemmin tööttäilyjä on kuullut useammin, mutta olen pyrkinyt jättämään ne huomiotta siinä toivossa, että jos tähän niinkutsuttuun flirttailuun liikenteessä ei millään tavalla vastaa, tööttäilevä auto ehkä jättää minut nopeammin rauhaan. Samanlaista tööttäilyä, huutelua ja vislailua saa muuten osakseen, jos lähtee juoksulenkille talon ulkopuolelle autotien varteen, mikä saa kuntosalin juoksumaton näyttämään ulkoilua houkuttelevammalta vaihtoehdolta, mutta tilanteet ovat silti lähinnä ärsyttäviä eivätkä pelottavia, kuten kuusi kaistaa suuntaansa soljuvalla moottoritiellä, jossa olisi muutakin keskityttävää kuin joku machouttaan pönkittävä häiriköijä.

Nyt punaisissa valoissa istuessa kuppi meni nuri. Valot eivät vaihtuneet, mihinkään ei päässyt pakoon, ja viereisen auton viisikymppinen mies jatkoi huutelua ja pusipusiäänten tuottoa. Käännyin kohti ja huusin takaisin: Hey man, fuck off!

Valojen vaihduttua nopea kaasutus karkuun siltä varalta, että mies olisi sekopää ja yrittäisi seuraavaksi rutata autoni.

Pieni kysymys blogiani lukeville muille Yhdysvalloissa asuville suomalaisille naisille: oletteko kohdanneet samanlaista käytöstä? Onko tämä yleistä muualla päin, vai onko tämä joku Syvän Etelän erityispiirre? Pieni juttelu parille tutulle täällä vahvisti, että kyseessä on täällä ilmiö ja huutelusta saavat ”nauttia” myös pienten lasten kanssa liikkuvat äidit, huutelijoina tasaisesti kaikenikäisiä miehiä teineistä eläkeläisiin. Kolmen kuukauden aikana huutelua on kuullut moninkertaisesti sen mitä Suomessa ikinä.





17 kommenttia aiheesta “Avoauton varjopuolia”

  1. Mulle on tässä 9 kk aikana vislattu kerran, joskin silloinkin olin epäuskoinen, mutta eipä siinä tainnut muita ihmisiä liikkua. Eli täällä ei ainakaan (mulle) tuollaista tapahdu. Epämukavaa varmasti kyllä, ainakin tuossa määrin.

  2. Ei taalla Buffalon kupeessa ole tullut tuollaista vastaan. Miehet flirttaavat kohteliaasti tuijottelemalla niinkuin suomalaisetkin. :D

  3. Oman kasitykseni mukaan aika yleista on, tai ainakin Vermontissa ja Nebraskassa asuessani huomasin saman kavellessa/pyoraillessa. Sen huomion tosin tein, etta Vermontissa huutelijoina olivat opiskelijapojat/nuoret miehet, kun taas Nebraskassa nimenomaan rekkakuskit ja muut aikuisemmat miehet. Ja tosiaan ei tainnut olla valia kelle huutelivat, koska raskaana ollessani minulle huudeltiin ”hey hot mama”. Mina kylla myonnan, etta Nebraskassa eritoten minua valilla pelotti, kun viereen tultiin ajamaan hitaasti ja iskemaan juttua. Ehkapa syyna oli se, etta asuin huomattavasti isommassa kaupungissa Nebraskassa, kuin Vermontissa. Mietin pippurisumutteen hankkimista, mutta lopulta paadyin siihen lopputulokseen, etten anna tuollaisten tyyppien vaikuttaa elamaani. Jaksamisia sinne Georgiaan!

  4. Haha, repesin tuolle Sugarin kuulemalle ”Hey hot mama!” -huutelulle. Sisko oli joskus (Suomessa) raskaana ollessaan tankkaamassa, kun viereiselle tankille pysähtyi autollinen nuorukaisia, jotka sitten huutelivat kaikenlaista kannustavaa mm. siskon rinnoista. Sisko sitten astui pari askelta auton takaa, niin että viimeisillään pullottava vatsa paljastui, ja sanaakaan sanomatta osoitti sitä. Pojat vaimenivat kuulemma heti. :D

    Kirjoitin tuosta huutelusta täällä Ranskassa jokin aikaa sitten. Täällä en ole kokenut sitä uhkaavana, vaan lähinnä ärsyttävänä, mutta tuollainen autolla seurailu kuulostaa jo todella ahdistavalta. :S

  5. En muista kertaakaan saaneeni huuteluja perääni Chicagossa enkä esikaupungeissa. En sitten tiedä jos olisi avoauto… Vai onko pärstäkerroinkysymys. :) Hyvä, että sait sanottua takaisin idiootille, ja vielä parempi ettei se ollut psyko. Koeta kestää!

  6. Eli ilmeisesti tätä tapahtuu joillain alueilla, mutta ei akselilla San Diego/Chicago/New York? Yritin miettiä, mikä yhdistää Georgiaa, Nebraskaa ja Vermontia mutta ei noita edellämainittua kolmea kaupunkia, ja tuli mieleen, että merkittävän iso osa huutelijoista on ajellut ympäriinsä pickupilla. Liekö naisille huutelu sitten hyvä idea niiden samojen ihmisten mielestä, joiden mielestä lava-auto on siistein auto ikinä ja täysin sovelias päivittäiseen kaupunkiajoon…

    Epäilen, ettei tämä ole pärstäkerroinkysymys, koska lenkkeillessä tööttäilyjä ja huuteluita harrastetaan jo kaukaa ja niin, että auto lähestyy takaapäin ja minulla on päällä pitkähihainen tuulipuku. Sentään yleensä jalankulkijana auto ei hiljennä ja tilanne menee ohi niin nopeasti, että siitä vain ärsyyntyy eikä pelästy. Hiljaa vieressä ajava jutuniskeminen on jo todella pelottavan kuuloista.

  7. En ole täällä Philadelphian lähiössä enkä keskustassa ajellessa moiseen törmännyt. Hyvän kommentin heitit takas!

  8. Tuntuu, että tämä on enemmän sellainen ’highway’ ongelma. Tällaisille ’vanhoille rouville’ nyt ei niin enää töräytellä, mutta epämiellyttävältä se tuntuu – ja luulee, että autossa on jotain vikaa. Mies sanoo, että tämä on aika tyypillistä rekkatouhuissa.
    Olen huomannut muuttuvani aina varovaisemmaksi mitä vanhemmaksi tulen….liikun valtavan paljon autolla ja en mielelläni illalla pysähdy enää levähdysalueille yksinään pimeällä. Eikä sitä ole edes sattunut mitään, mutta jostain syystä on tullut vanhemmiten pelokkaaksi. Muistan joskus tulleeni Suomesta takaisin ja lennon jälkeen en jaksanut ajaa koko matkaa NH:een, niin pysähdyin levähdysalueelle ja nukuin autossa muutaman tunnin. Nyt en enää tätä tekisi.

  9. Mulle on kerran käynyt näin ihan täällä Suomessa, Kehä I:llä. Vilkaisin sivulle, niin joku vilkuttelee ohituskaistalla kauhean innokkaasti. Katsoin sitä toinen kulmakarva pystyssä ihmetellen, että onko tuo joku tuttu. Liittymästä ulos mennessäni kaveri tuli samaan suuntaan, vaikka ajoikin edellä. Seuraavasta se oli ryhmittyneenä mennäkseen toiselle motarille, niin moikkasin ohi ajaessani siltä varalta, että olikin joku tuttu, mutta mä en vaan tajunnut. Se koukkasikin sitten perään ja parkkipaikalla ajoi viereen. Kysyin sitten et pitäiskö mun tuntea sut jostain, niin se sanoi vaan, että eikun hymyilit niin nätisti, että ajattelin että sulla oli jotain mielessä! Whaa? Missä välissä? Kun tosiaan siihen vilkutteluun mun reaktio oli suurinpiirtein tällainen o_O

  10. Jersey_girl: Onnekas, et kyllä menetä mitään! ;)

    Leena: Olet varmaan oikeassa, suurin osa töräyttelyistä autossa ollessa on tosiaan ollut moottoritiellä, ja usein toisena osapuolena on raskaampaa liikennettä. Ja moottoriteiden levähdyspaikat yksin yöaikaan kuulostaa sen verran kauhuleffan tapahtumapaikalta, että varmaan ihan hyvä olla varovainen.

    JenniH: Muistan kun kerroit tuota! Tuo kyllä hakkaa kaikki mun kokemukset. Täällä autolla töräyttelijöistä voi sentään ajatella, että ovat vain huomionkipeitä machoja, mutta Suomessa tuollaisesta tulee fiilis, että sillä miehellä tuskin oli kaikki tontut kotona.

  11. haha! Kiva kirjotus! :) Kuulostaa erittain tutulta! Meilla toi riippuu vahan kaupunginosasta, kuinka paljon tulee kommenttia. Aluksi se oli hiukan hammentavaa. Nykyaan a) en kuule (tai kiinnita huomiota) mihinkaan b) oon niin naama vi***laan et kukaan ei viitti enaan huudella mulle :)

  12. Niinkuin oon mun blogiinkin tainnut kirjoitella niin täällä Houstonissa saan noita huuteluita IHAN JATKUVASTI. Autoillessa en oo kertaakaan saanut, mutta voi luoja kun lähden lenkille tai kävelen lähikauppaan/salille. Välillä pomppaan varmaan puoli metriä ilmaan kun joku päättää töräyttää auton torvea aivan takanani. Ja kaiken maailman ”I lav juu”-juttuja joutuu kuuntelemaan kyllä päivittäin vastakkaisen sukupuolen edustajilta. Menee kyllä hermo ja tekisi itsekkin mieli huutaa takas tai näyttää keskisormea!

    1. …ja sitten jos tästä valittaa muille kuin suomalaisille, niin reaktio on, että olisit tyytyväinen, että saat osaksesi kehuja ja huomiota! No joo-o, mutta rajansa kaikella kuitenkin, pitäisi minullakin olla mahdollisuus yksityisyyteen vaikka liikunkin kodin ulkopuolella.

  13. … pitäs varmaan ostaa joku burkha tms koska se näyttää olevan ihan se ja sama onko päällä ”seksikkäät” sortsit vai colleget..

  14. Ihan mielenkiinnosta….ovatko nuo huutelijat ja pusuäänten tekijät olleet valkoisia vai joihinkin muihin etnisiin ryhmiin kuuluvia?

    1. Valkoisia, joukossa pari selvästi latinoa mutta valtaosa perusamerikkalaisia. Tööttäileviin autoihinhan minä en erityisesti katsele sisälle, mutta ainakaan näkyvimpiin häiriköihin ei kuulunut mustia, vaikka heitä kyllä muuten Georgiassa oli paljon.



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

CommentLuv badge