Vuosi(a) katsauksessa

Uuden vuoden kunniaksi bongasin Mintun blogista menneiden vuosien muistelupostauksen, jolla nyt kestitsen blogini lukijoita. Mummoni sanoin, ”Muistoissa, muistoissa ihana on elää.” Keskityn blogin teeman mukaisesti ulkomaihin liittyviin muistoihin, ja vuosiluvut tulevat vuoden 2012 mukaan, koska aloitin muistelun viime vuoden puolella.

Perhepotretti Intiasta
Vuonna 2002 Goalla jossain apinapuistossa paikallinen mies pyysi saada ottaa yhteiskuvan meistä ja lapsistaan

Kymmenen vuotta sitten, vuonna 2002

  1. Tammikuussa Pekingissä mummuni seuramatkaseurana kävelin monta kilometriä hutongien eli vanhojen kortteleiden läpi etsiessäni nettikahvilaa. En löytänyt kahvilaa tai internetiä, mutta näin paljon vanhoja ukkoja pelaamassa kiinalaista shakkia.
  2. Pekingissä iskin myös silmäni armeijan ylijäämätalvitakkeihin, joita käytti enemmistö nuorista. Haahuilin pimeässä markkinakorttelin kujia, mutta löysin vain miehiä, jotka kuiskivat, ”CD, DVD”. Lopulta otin taksin takaisin hotellille, ja matkalla poliisi pysäytti taksin, jonka jälkeen taksikuski ja poliisi huusivat toisilleen viitisen minuuttia ja pääsimme jatkamaan matkaa.
  3. Pääsiäisenä lähdimme mummun ja äidin kanssa kolme sukupolvea Egyptin Luxoriin, jossa äitiäni ja minua luultiin useasti sisaruksiksi. Ihasteltuamme Luxorin temppeleitä aikamme lähdimme Assuaniin ja matkasimme paikallisten lossilla Elefantine-saarelle Niilin keskelle. Siellä nälissämme ihmettelimme, onko saarella ollenkaan ravintolaa, ja kysyimme asiaa paikalliselta vastaantulevalta mieheltä, joka vastasi ”toki” ja vei meidät kotiinsa nauttimaan äitinsä sapuskoita. Kattoterassilla istuskellessamme mies selitti olevansa saaren heimopäällikkö ja nuubialaisten prinssien perillinen, mitä emme talon prameuden huomioonottaen epäilleet, ja lopulta vei meidät felukka-purjeveneellään takaisin juna-asemalle.
  4. Uuttavuotta vietimme perheen kanssa Intiassa Goalla, jossa olimme kaikki vuoron perää vatsataudissa ja jossa hotellin italialaisen ravintolan pastatkin olivat liian tulisia makuumme. Rannat olivat upeita ja ihmiset kohteliaita.
  5. Goalla eräällä matkanjärjestäjän retkellä menimme aidolla intialaisella lähijunalla, josta suomalaisille oli varattu yksi junavaunu. Livahdin pian junavaunusta intialaisten puolelle ja tutustuin erääseen paikalliseen IT-insinööriin, jonka kanssa vaihdoimme jälkeenpäin sähköposteja. Taustamusiikkina junavaunussa oli jonkun matkustajan kännykän yksiääniset soittoäänet, joita hän soitti läpi yksi kerrallaan.

Romaniassa vierailimme Branin linnassa, jota markkinoidaan aitona dracularinnana, mutta jossa Vlad Tepes tuskin koskaan on käynyt

Viisi vuotta sitten, vuonna 2007

  1. Alkukeväästä järjestin opiskelijajärjestön perinteisen kotimaan ekskursion, jolla suuntasimme aloittestani Viroon ja Latviaan, jossa vierailimme mm. muovipussitehtaassa. Tilausbussin vessa meni matkan aikana rikki, mikä aiheutti pientä skismaa minun ja englannintaidottoman bussikuskin välille (suomeksi ja viroksi ei ole niin helppoa kommunikoida kuin luulisi…), mutta ratkesi lopulta kun kaverini suostui puhumaan hänelle venäjää.
  2. Keväällä pitkän viikonlopun aikan kiersimme Iiron kanssa Romanian maaseutua, jossa ajaessa piti olla tarkkaavainen, sillä minä hetkenä tahansa tielle saattoi puskea joltain kujalta hevoskärry. Niitä oli liikenteessä melkein yhtä paljon kuin autoja.
  3. Romaniasta pois pääsy ei mennyt ihan nappiin, kun myöhästyimme lennolta. Sillä hetkellä pänniintyminen oli armotonta ja päätimme, että meni syteen tai saveen, vietämme kivan illan ja otamme vähän paremman hotellin ennen huomista iltalentoa. Jälkeenpäin sain vieritettyä syyn myöhästyimisestä Finnairin niskoille (ihan oikeutetusti!), ja Finnair korvasi kulumme matkamme viimeiseltä 24 tunnilta.
  4. Alkusyksystä järjestin opiskelijajärjestön perinteisen Pietarin ekskursion, jolla suuntasimme aloitteestani Moskovaan. Siellä vierailimme mm. raketti- ja avaruusyhtiö Energian museossa, jossa kuivan humoristinen vanhempi miesoppaamme oli päätyönään muistaakseni raketti-insinööri ja kertoi elävästi venäläisestä avaruushistoriasta. Kierros huipentui Juri Gagarinin avaruussukkulan maahan palanneen osan pällistelyyn, jonka kopion sisään sai kiivetä klaustrofobisoitumaan.
  5. Loppusyksystä työmatka vei minut Milwaukeehen, josta käsin yhtenä vapaapäivänä käväisin Chicagossa. Siellä nähtävyyksiä kierreltyäni totesin, ettei yksinmatkustus sovi minulle, sillä haluaisin kovasti jakaa kokemukseni jonkun kanssa.

Kambodzalaiset meikit
Battambangin pikkukaupungissa me tytöt kävimme valokuvaamossa ottauttamassa itsestämme perinnekuvat kambodzalaiseen tyyliin

Kolme vuotta sitten, vuonna 2009

  1. Tammikuussa reppureissasimme porukalla Thaimaassa ja Kambodzassa. Matkaan Bangkokista Kambodzan Battambangiin vaadittiin Skytrain-kaupunkijuna, kaukobussi, minikuorma-auton lava, kävelyä rajan ylitse sekä viiden tunnin taksimatka pitkin miinavaroituskyltitettyä tietä.
  2. Angkor Watin puu
    Angkor Watin temppeleiden kiertämiseen meni kolme päivää.
  3. Kaksi päivää Kambodzasta paluuni jälkeen lähdin opiskelijavaihtoon Tsekkeihin Brnon kaupunkiin, jossa käytännössä kukaan ei puhunut englantia. Sen sijaan saksaa osattiin, mutta sitä taas minä en osaa, joten päädyin opettelemaan tsekin kevään aikana sille tasolle, että pystyin loppukeväästä hoitamaan yksinkertaisia asioita ja myös haparoivasti tulkkaamaan tsekinkielistä viinikellarikierrosta kavereille. Tsekki-Suomi-sanakirjasta tuli välttämättömyystarvike.
  4. Asuin yliopiston asuntolassa 10-kerroksisessa masentavanharmaassa kuutiossa kaksiossa kolmen tytön kanssa. Tytöistä yksi espanjalainen oli mukava ja juttelimme paljon, mutta toinen espanjalainen antoi ymmärtää ettei puhu englantia eikä ymmärrä minua vaikka yökerhossa aamutunneilla puhuikin englantia kavereilleni. Kolmas kämppiksemme, mongolialainen tutkinto-opiskelija, puhui venäjää ja tsekkiä eikä sanaakaan englantia ja linnoittautui omiin oloihinsa huoneen nurkkaan kuuntelemaan venäläistä gangstaräppiä. Kaksiossa oli kaksi makuuhuonetta ja jääkaappinurkkaus; keittolevyt löytyivät käytävän perältä, ja uuneja koko talossa oli vain yksi, joten sen käyttöönsaanti oli aina epävarmaa. Onneksi ulkona syöminen oli todella halpaa.
  5. Keväällä hain alani euroopanlaajuisen opiskelijajärjestön talviseminaariin Itävallan Alpeille, jossa seminaariosuutta ei varsinaisesti ollut, vaan asuimme ylärinteellä hirsimajatalossa, laskettelimme päivät ja iltapäivällä huolehdimme, että ehdimme takaisin majataloon ennen neljää, jolloin rinnehissit lopettivat kulkemisensa. Paikalle olin saapunut junalla, ja viimeistään tässä vaiheessa ihastuin Keski-Eurooppaan ja siihen, kuinka kaikkialta pääsee niin helposti kaikkialle.
  6. Skiing

    En ollut lasketellut vuosiin, joten helpoimmissakin rinteissä oli tahkoamista.

  7. Vaihtokauteni lopussa toukokuussa rinkkani paino oli merkittävästi yli lentokoneen 23 kilon rajan, joten lentämisen sijaan istuin 24 tuntia bussissa päästäkseni Tsekeistä Ukrainan Kiovaan, jonne suomalaiset kaverini olivat myös tulossa. Kävimme ihmettelemässä Tshernobylia, kiersimme Kiovan kaupunkia, sain ylimääräiset tavarani kaverien laukkuihin ja pääsin lopulta Suomeen, mistä ei tehnyt mieli poistua vähään aikaan.

Brysselin seminaari
Joulukuussa 2011 olin jyrkästi eri mieltä saksalaisten kanssa Saharaan aurinkopaneelien rakentamisen järkevyydestä.

Vuosi sitten, joulukuussa 2011

  1. Matkustin Brysseliin nuorten ilmastoseminaariin, jossa olin mukana järjestelytiimissä. Ilmastoneuvotteluiden varsinainen pitopaikka Etelä-Afrikka oli vähän liian kaukana, joten kyhjötimme kylmässä seminaarisalissa, jossa oli lämmitys rikki ja ulkona pakkasta, kun ruotsalaiset ilmastodelegaatit juttelivat Skypessä kuulumisiaan helteiseltä parvekkeelta auringonpaisteesta.
  2. Ihastuin belgiversioon ranskanperunoista ja söin niitä melkein päivittäin kojujen eri kastikkeita kokeillen.
  3. Iiro oli jo käynyt tutustumassa Atlantassa, ja ajatus muuttamisesta oli ilmassa.
  4. Neuvottelin töissä eri keinoja, joilla voisin päästä lähtemään menettämättä työpaikkaani.
  5. Joulun alla matkustin Turkuun sukuloimaan ja katsomaan joulurauhanjulistusta paikan päällä.

Vietnamese Fishermen

Keväällä 2012 kulutimme aikaa tarkkaillen kalastajien puuhia pyöreillä veneillään

Kuluneena vuonna 2012

  1. Lähdin elämäni ensimmäiselle äkkilähdölle kun kolme päivää etukäteen varasimme Iiron kanssa lennot Vietnamiin 500 eurolla. Kahden viikon lomalle piti majoitukset ja kuljetukset varata itse, joten päädyimme viettämään leijonan osan lomasta pienehkössä Mui Nen rantakaupungissa loikoillen ilman mitään suunnitelmia.
  2. Saigonissa kadun ylitys tuntui joka kerta uroteolta, sillä mopoja oli kaikkialla eikä kukaan tiennyt liikennesääntöjä, jos sellaisia edes oli olemassa. 90 miljoonan asukkaan maassa oli tuolloin 35 miljoonaa mopoa, ja tuntui että sellainen oli jokaisella täysikäisellä kaupunkilaisella.
  3. Lähetimme kavereille huhtikuun alussa läksiäiskutsun, jossa emme kertoneet määränpäätämme, mutta annoimme linkit auton ja huonekalujen myynti-ilmoituksiin. Sitä seuranneissa määränpääveikkauksissa esiintyi mm. Ruotsi, Singapore ja Turku.
  4. Vappu meni asuntoa pakatessa. Virallinen luovutushetki oli 2.5. klo 12 mennessä. Klo 11 seuraavat asukkaat odottelivat jo alaovella ja me painuimme suihkuun. Siinä vaiheessa olimme valvoneet 28 tuntia putkeen. Kierrätysyrityksistäni huolimatta täytimme yhden kokonaisen taloyhtiön roska-astian sekalaisella sälällä.
  5. Viimeisenä työpäivänäni palauttaessani läppäriäni ja kulkukorttiani olo oli todella ihmeellinen. Heippa vaan, minä lähden ottamaan hypyn tuntemattomaan, nähdään joskus.

Little Hockey Player

Olin joulun välipäivänä jäällä suunnilleen yhtä hyvä luistelija kuin tämä pikkujätkä, mutta hänellä oli mailankäsittely selkeästi paremmin hallussa.

Kahden viimeisen viikon aikana:

  1. Olen pikkuhiljaa toipunut winter wonderland-taian lumoista ja tajunnut, että Suomen talvessa on myös huonoja puolia, kuten järkyttävät loskakelit ja liukastumisista tulleet mustelmat.
  2. Matkalaukkuelämä on saanut hetkeksi pysyvämpiä muotoja, kun uudenvuoden paikkeilla siirryimme asumaan Etelä-Amerikassa reissaavan pikkusiskoni asunnolle. Tätä ennen olimme kiertäneet sukulaisten nurkkia ja nukkuneet ilmapatjoilla.
  3. Pitkästä aikaa kävin luistelemassa, ja taidot olivat ehkäpä aavistuksen ruosteessa. Tein silti tiukassa lätkämatsissa maalin. Matsin loppulukemat taisivat olla 16-15.
  4. Uuttavuotta otin vastaan Suomenlinnassa vanhassa ruutikellarissa, jonne ei kännykkä kuulunut sisälle ja tunnelma oli sekä fyysisesti että henkisesti lämmin.
  5. Minulla alkaa jo olla ikävä kotiin Georgiaan. Onkohan siellä jo syksy vaihtunut kevääseen?

Kannustan lämpimästi muita bloginpitäjiä kopioimaan idean.





6 kommenttia aiheesta “Vuosi(a) katsauksessa”

  1. Hupaisaa, että kaipaat kotiin Georgiaan. Juuri samalta minusta tuntui, kun tulimme Amerikan-vuosien aikana kesälomalle Suomeen. Kivaa oli käydä, mutta ihanaa palata takaisin Sudburyyn, missä elämä silloin oli – vaikka asuimme lomalla omassa talossa Helsingissä! Sitten kun palattiin oikeasti Suomeen, ikävöin Massachusettsiin enää syksyllä ruskan aikaan.

    1. Kai se on niin, että kotiin on aina ikävä, ja koti juuri nyt on Georgiassa. Meni kuitenkin melkein kolme viikkoa, ennen kuin rupesi tältä tuntumaan. :)

  2. Tämä haaste olisi kiva tehdä, mutta minun elämässäni ei ole kyllä tapahtunut yhtään mitään tähän verrattuna. :-D

    Olen huomannut, että mitä enemmän olen Suomesta talvia pois, sitä vähemmän kaipaan talvella Suomeen. Seuraava lähtö sinne talvisempiin olosuhteisiin on reilun kahden viikon päästä, eikä kyllä yhtään huvittaisi, ihan vain se talven takia. Ihmisiä on toki ihana nähdä, mutta se kaikki Michelin-pukeutuminen, liukastelu ja PALELU ei kyllä yhtään houkuttele, jos ei aina tämä ylenmääräinen lämpökään.

    1. Eipä tämä ole kilpailu, ja minulla tuohon sattui poikkeuksellisen vilkkaat vuodet. 2003, 2008 ja 2010 olisi ollut vähemmän säpinää. :) Lisäksi olen aika varma, että sun kokemukset olisi erittäin mielenkiintoista luettavaa!

      Musta oli hauska käyttää talvitakkia ja kaikkia niitä ihania villavaatteita pitkästä aikaa, mutta liukastelun olin unohtanut. Toivottavasti parin viikon päästä ei ole tätä loskakeliä enää, ettet joudu turvautumaan kumisaappaisiin…

  3. Olipa mielenkiintoinen postaus, olet matkustellut ihailtavan paljon! Minulla on vahan sama juttu, kuin Hipulla, ettei ole tarpeeksi kerrottavaa tehdakseni haasteen :)



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

CommentLuv badge