Kuorojen Euroviisut

Luxemburgin konserttitalo Philharmonie ja tsiljoona pylvästä, klassista ja muutakin jo vuodesta 2005 [kuva: Mark Weston]

Viikonloppu meni Suomesta tulleiden ystävien seurassa, ja joku muu olisi saattanut toiminnantäytteisen parin päivän jälkeen sunnuntaina vieraat bussipysäkille saatettuaan kaatua onnellisena sohvalle. No niin minäkin tein pariksi tunniksi ja nousin sitten, koska illaksi olin onnistunut hankkimaan ilmaislipun Let the Peoples Sing-kilpailun finaaliin, tuttavallisemmin kuorojen Euroviisuihin, jotka tänä vuonna järjestettiin Luxemburgin Philharmoniella.

Piippuhyllypaikoilta on hyvät näkymät permannolle, joka lopulta täyttyi kokonaan. Paikalla siis minun lisäkseni myös YLEn toimittaja, Suomen suurlähettiläs ja Luxemburgin suurruhtinas Henri, kaikki omanlaisiaan merkkihenkilöitä.

Minuun tehoava vetonaula oli suomalainen Key Ensemble, joka oli päässyt aikuisten sarjan finaaliin, ja tämän takia ohjelma lähetettiin myös Yleltä. Vinkkinä ulkomailla asuville kuoromusiikin ystäville, että ohjelma on seuraavan kuukauden ajan kuunneltavissa myös ulkomailla, ja oma lempikappaleeni Key Ensemblen kolmesta esityksestä, Einojuhani Rautavaaran Fragmentos de agonia, alkaa lähetyksen kohdasta 31:30.

Suomalaiset vetävät homman kotiin

Key Ensemblen lisäksi aikuisten finaalissa esiintyi kolme muuta kuoroa. Ensimmäinen Bayerischer Landesjugendchor esitti kaksi kirkkomusiikkikappaletta, joiden jälkeen konsertissa tapaamani suomalainen kuiskasi, että jos loppu on tätä samaa, niin yritetään tökkiä toisiamme hereille jos meinataan nukahtaa. Viimeisenä esiintynyt St. Olaf Choir taas ei ollut edes tullut paikan päälle vaan esitti osuutensa videon välityksellä, mikä oli ehkä ymmärrettävää, koska kuoro oli kotoisin USA:n Minnesotasta. Heidän repertuaarinsa oli vähän lupaavampi – yksi nykykuoromusiikkikappale, yksi Rachmaninov ja yksi gospeltyylinen pläjäys – mutta välimatka vei esityksestä kirkkaimman terän, ja lienivätkö tuomarit myös hieman puolueellisia: kilpailun voitto on mennyt Euroopan ulkopuolelle viimeksi vuonna 1992.

Kolmas kuoro sen sijaan, norjalainen The Sirens, oli aivan paras! Ensimmäiseksi he näyttivät klassisen osaamisensa Ola Gjeilon nykymusiikilla (joka taitaa olla kuoropiireissä suosittua, kun kolmella kuorolla oli Gjeiloa), mutta sitten lähetyksen kohdasta 41:40 alkoi paras osuus. Ensin A-Tisket A-Tasket herätti yleisön, ja sen jälkeen vedettiin Rihannaa. Kannattaa kuunnella! Harmi vaan, että joku siinä ilmeisesti tuomareiden mielestä mätti, joten The Sirens ei voittanut sarjaansa, ja voiton veivät sen sijaan suomalaiset. Että tiedoksi kaikille, että ollaan tänäkin vuonna yhdenlaisia euroviisuvoittajia!

The Sirens on vetänyt myös Lady Gagaa

Nuorten sarjassa oli kolme kuoroa: luxemburgilainen Choeur Robert Schuman, jonka osa jäsenistä oli hieman *krhm* harmaahapsisia nuoriksi; brittiläinen Wells Cathedral School Choralia, joka lauloi pelkästään kirkkomusiikkia; ja espanjalainen Cor Infantil Amics de la Unió, jotka olivat, miten sen nyt sanoisi, tajunnanräjäyttävän mahtavia. Oman Gjeilo-esityksensä jälkeen he nimittäin vetivät Joan Vidalin Hoquetuksen, joka kannattaa YLEn lähetyksen sijaan katsoa allaolevalta videolta kohdasta 41:50, sillä tässä tapauksessa lavashowlla on väliä:

Espanjalaiset olivat selvästi nuorimpia esiintyjiä, ja oli jotenkin liikuttavaa seurata, kun he räjähtivät juhlimaan tuomarien julistaessa heidät nuortensarjan voittajiksi. Vielä liikuttavampaa oli, kun heidät tämän jälkeen julistettiin koko kilpailun voittajiksi, ja he ryntäsivät innosta kihisten lavalle vetämään encorea, joka on nähtävissä ylläolevalla videolla 53 minuutin kohdalla. En tiedä, tuliko tämän jälkeen vielä jotain, sillä me juoksimme siinä vaiheessa jo bussiin ja nukkumaan.

Tsäm tsäm tsäm, we are voices of life, singing songs of love!