Maailman isoin akvaario

Atlantan tunnetuin nähtävyys taitaa olla vain 7 vuotta vanha Georgia Aquarium. Kävimme siellä viime lauantaina tutustumassa.

Coral Reef at Georgia Aquarium

Lionfish

Siipisimppuja esiintyy vieraslajina myös Georgian rannikolla. Piikkien myrkky voi ilman asiallista hoitoa tappaa ihmisen.

Electric Eel

Sähköankerias möllöttää

African Penguins

Afrikanpingviinit seisoskelivat pariskunnittain

Otter

Tästä kaksi sekuntia myöhemmin järvisaukko väänsi kalliolle pökäleen

Akvaariossa oli odotettavien kalalajien lisäksi myös matelijoita (esim. valkoisia alligaattoreita) ja nisäkkäitä: hylkeitä, järvi- ja merisaukkoja… ja valaita.

Beluga Whales

Maitovalaita

Samana päivänä vierailumme kanssa lehdessä oli juttu, jonka mukaan Georgian akvaario haluaa tuoda maahan vielä toistakymmentä maitovalasta, jotka venäläiset nappaisivat kiinni Ohotanmerellä. Nämä valaat jaettaisiin Georgian akvaarion lisäksi Chicagon Shedd-akvaarioon, Connecticutin Mysticiin ja kolmeen eri SeaWorld-puistoon. Vaikka lehdessä asiantuntijat vakuuttelivat, että venäläiset osaavat hommansa, jotenkin tuli mieleen lapsuudessa minuun suuren vaikutuksen tehnyt Free Willy.

Sea Dragon

Hevoset ovat paljon valaita sopivampia akvaarioasukkeja, ainakin tämä raitalehvähevonen.

Japanese Spider Crab

Jättiläistaskurapu vaanii pimeydessä. Näitä on näkynyt myös Stockan herkun kalatiskillä.

Starfish & Octopus

Mustekala oli ahtanut itsensä kivenkoloon. Meritähti ottaa lungisti kivellä.

Georgian akvaario on tunnettu siitä, että se on maailman suurin akvaario. ”Suurin” on täällä määritelty niin, että akvaariossa on maailman suurin yksittäinen vesiallas, ja ihan kivan kokoinen se olikin.

Georgia Aquarium

Kala möllötti altaan ikkunassa. Vieressä mainostettiin, että allas on kuulkaas atlantalaisen Home Depot -rautakauppaketjun sponssaama.

Saw Shark

Isoimmassa altaassa oli paljon haita, mm. tämä sahahai

Manta Ray

Altaan läpi meni kävelyputki, jonka yllä uivat paholaisrauskut

Whale Shark

Valashai on iso ja mussuttaa planktonia

World's Largest Aquarium Tank

Tässä näkyy altaan kapeampi pää

Akvaariossa oli myös delfiinejä, jotka esiintyivät puoli tuntia kestävässä AT&T Dolphin Tales -esitys. Se oli h-u-o-n-o. Delfiinit itse olivat kyllä osaavia, hyppivät ympäriinsä ja leikkivät kouluttajiensa kanssa, mutta joku oli keksinyt ympätä showhun lapsellisen tarinan, korneja videoefektejä ja miehen, joka hyppi ympäriinsä vilkkuvin ledivaloin koristellussa viitassa ja lauloi oopperaa. Chicagon Sheddissä delfiinishow sentään keskittyi delfiinien ja niiden elintapojen esittelyyn opettavaisessa hengessä. Tässä showssa ei ollut mitään opettavaista, vaan esityksen aikana tuli elävästi mieleen The Cove -dokumenttielokuva, jossa kerrottiin, kuinka delfiinien hankkiminen akvaaroihin myötävaikuttaa siihen, että niitä massateurastetaan siinä sivussa raa’asti ruoaksi.

Koska delfiinishowssa oli kaikki kuvaaminen kiellettyä, näytän tähän loppuun vähintään yhtä älykkäitä elukoita.

Jellyfish at Georgia Aquarium

Mitäs me silmämunat

Jellyfish at Georgia Aquarium

High Museum of Art

Jos matkustat Atlantaan ja olet kiinnostunut tavanomaisista nähtävyyksistä, Citypass on todennäköisesti kannattava hankinta. Samanlaisia paketteja on tarjolla kymmenessä muussakin amerikkalaiskaupungissa sekä Torontossa, joten matkailijoiden kannattaa tutustua. Myös kaupungin asukeille nuo ovat hyvä sijoitus, jos jaksaa käydä nähtävyydet läpi yhdeksässä päivässä, ja niin me teimme.

highnpiha

High Museum of Art sijaitsee Midtownin pilvenpiirtäjien kupeessa

Torstai-iltana kävimme ainoassa arki-iltana avoinna olevassa nähtävyydessä, High-taidemuseossa. Saavuimme paikalle vasta vähän kuuden jälkeen, ja museo meni kiinni kahdeksalta, joten ehdimme katsomaan kunnolla vain vaihtuvan näyttelyn, jota oli paljon kehuttu lehdissä. Kävelimme lisäksi läpi pari pysyvää näyttelyä, ja ne vaikuttivat tasokkailta, joten suosittelen museota taiteesta kiinnostuneille. Näyttely, johon tutustuimme paremmin, oli Fast Forward: Modern Moments 1913-2013, ja se oli toteutettu yhteistyössä New Yorkin MoMAn kanssa.

Olen tunnetusti suuri taidehistorian guru, olenhan saanut keploteltua insinööritutkintooni jopa yhden kurssin aiheesta. Jätetään vähemmälle huomiolle, että kurssi käsitteli taidetta kivikaudesta esirenessanssiin eikä maininnut sanallakaan 1900-lukua. Sain kuitenkin täydet pisteet tenttivastauksestani, jossa vertailin romaanista ja goottilaista kirkkoarkkitehtuuria, joten totesin tämän pätevöittävän minut toimimaan Iiron yksityisoppaana.

Umberto Boccioni - Unique Forms of Continuity in Space

Umberto Boccioni: Unique Forms of Continuity in Space, futurismia transformer-tyyliin. Jos se näyttää epäilyttävän tutulta, olet nähnyt sen Italian 20 sentin eurokolikon kääntöpuolella.

Näyttely oli järjestetty kuuden avainvuoden mukaan, jolta jokaiselta oli poimittu liuta tuona vuonna tehtyä taidetta: 1913, 1929, 1950, 1961, 1988 ja 2013. Viimeinen vuosi oli hämäystä; taidenäyttelyä varten oli tilattu installaatio, joka oli jo esillä, mutta joka lopullisesti ”valmistuu” ensi vuonna. Vuosi 1913 alkoi kubismilla (Picasso!), ekspressionismilla (Matisse!) ja futurismilla sekä yhdellä Marcel Duchampin readymade-teoksella. Duchamp on se äijä, joka totesi, että mikä vaan voi olla taidetta jos sitä kutsuu taiteeksi, mukaanlukien vessanpytty, joka on käännetty ylösalaisin niin, että siitä tulee suihkulähde.

Marcel Duchamp - Bicycle Wheel

Duchampilta oli esillä Bicycle Wheel, eli patsas, joka koostuu polkupyörän etupyörästä ja puupallista.

Vuonna 1929 keskityttiin lempitaidesuuntaukseeni surrealismiin, mukaanlukien lempitaiteilijani René Magritte. Dalíltakin oli yksi taulu, mutta vaikka museokaupassa myytiin valuvia kelloja (ja Iittalan lasilintuja!), en vieläkään ole onnistunut spottaamaan kyseistä taulua livenä. Kun kävin aikoinaan New Yorkin MoMAssa, taulu oli näytillä jossain näyttelyssä maailmalla, ja nyt se ilmeisesti oli jätetty MoMAan.

Rene Magritte - Ciel

René Magritte: The Palace of Curtains, III. ”Ciel” on ranskaksi ”taivas”, ja Magritte leikittelee tässä kuvien ja sanojen suhteella. Kumpi on todellisempi kuvaus taivaasta?

Sitten tultiin vuoteen 1950, huoneeseen täynnä abstraktia taidetta. ”Tätä en ole koskaan oikeasti hiffannut”, totesin Iirolle ja viittasin erääseenkin tauluun, jossa oli maalattu valkoista valkoiselle. ”Tosi hieno”, totesi Iiro. Siis anteeksi mitä?

White on White - Ad Reinhardt

Ad Reinhardt: White on White

Siis mies, joka tuli hieman vastentahtoisesti taidemuseoon ja totesi ennen sisälle astumista, että ”ei kai siellä ole nykytaidetta”, onkin yhtäkkiä lääpällään abstraktiin taiteeseen? Siinä seistessäni Iiro hahmotteli meille takkahuoneen, jossa kyseinen Reinhardtin taulu olisi paraatipaikalla, tai vaihtoehtoisesti taulu olisi maalattu suoraan seinään, vaikkapa tiiliseinään, mistä Reinhardt on hakenut inspiraatiota maalatessaan taulun. Okei. Vuoden 1961 kohdalta Iiro löysi toisenkin lempparin.

Yves Klein Blue

Yves Klein: Blue Monochrome

Yves Klein kehitti uuden sinisen värisävyn, jonka nimesi itsensä mukaan tehdäkseen itsestään näin kuolemattoman, ja maalasi sillä erilaisia pintoja, mm. suuren yksivärisen taulun. Iiron mielestä väri olisi juuri sopiva biljardipöydän väriksi.

Olin niin ymmälläni tästä kierroksen kehityksestä, että vuosi 1988 meni vähän ohi.

Callaway Gardens

Atlantasta tunnin ajomatkan päässä etelään sijaitsee Callaway Gardens, joka kuulema on listalla ”101 puutarhaa, jotka on vain pakko nähdä”. Niinpä puutarhaeksperttiäitini ollessa kylässä suuntasimme sinne ihmettelemään syyskuun kasvitilannetta.

Chrysanthemums

Krysanteemiloistoa Sibley Horticultural Centerissä

Suurin osa kasveista ei kukkinut enää syyskuussa, ja kuivuus myös vaikutti kasvitilanteeseen. Ainoa selvästi kaudessa oleva kukka oli krysanteemi, joka loisti kaikissa sateenkaaren väreissä.

Chrysanthemum Football Field

Taitaa joku muukin olla kaudessa?

Amerikkalaisen jalkapallon pelikauden alun kunniaksi krysanteemit oli istutettu college-jalkapallojoukkueiden väreissä, ja variksenpelättimiä oli puettu joukkueiden pelipaitoihin.

Chrysanthemums in Georgia Tech colors

Georgian teekkareiden ampiaiset oli yksi esillä olevista joukkueista

Orchids

Sisältä kasvihuoneesta löytyi kaktusten ja mehikasvien lisäksi orkideoja…

Mom & Dad

…pari kappaletta banaanipuuta tutkivia vanhempia…

Waterfall

…ja vesiputous. Huisaa!

Corn Field

Kuivunutta maissia

Kukkien sijaan pääpaino Callawayssa oli metsäpuutarhalla, jota riitti ja jonka siimeksessä kävelimme puutarhanäyttelystä toiseen, vaikka infotiskin täti olikin painottanut meille, että You will want to drive there! ja piirsi karttaan matkalla olevat liikennemerkit suunnistamista helpottamaan. Hyötykasvipuutarhassa suurin osa sadosta oli jo korjattu ja maissit olivat kuolleet pystyyn. Sen sijaan Callawayn alueen asukkaiden siirtolapuutarhaplänteillä oli vielä kasveja, joissa kävi jatkuva mehiläisten pörräys.

Bee

Hyönteisiä näimme enemmänkin Dayn perhoskeskuksessa, jonka pihalla juoksi pikkulapsia haavien kanssa. Ensimmäinen ajatus meillä oli linjoilla ”onkohan tuo sallittua”, mutta pian törmäsimme park rangeriin, joka kysyi meiltäkin, haluammeko osallistua ritariperhoslaskentaan. Jatkoimme sen sijaan matkaa perhoskeskukseen, joka oli kasvihuone täynnä perhosia.

Kids Catching Butterflies

Ritariperhoslaskenta täydessä vauhdissa kera kiljumisen ja innostuneiden huudahduksien

Blue Morphos

Taivaansiivet eivät kuulu Georgian perhoslajeihin, mutta sisällä niitä oli niin paljon, että piti varoa astumasta päälle

Hyönteiset eivät olleet ainoat lentävät elukat, joita Callawayssa esiteltiin. Osuimme paikalle myös petolintunäytökseen, jossa innostunut opas esitteli petolintuja niin ilmeikkäästi, että suomeksi esitystä olisi voinut arvioida tekopirteäksi. Johtuneeko kulttuurieroista että englanniksi esitys toimi erinomaisesti, ja lintujen ihailun lomassa itse kukin taisi oppia jotain.

Barred Owl

Jos ihmisen silmämunat olisivat yhtä suuret suhteessa muuhun päähän kuin amerikanviirupöllöllä, ne olisivat strutsin munan kokoiset.

Red-tailed Hawk

Amerikanhiirihaukan hakkumanimi ”kanahaukka” on virheellinen, sillä se harvemmin syö kanoja vaan pikemminkin kanaloiden lähellä olevia hiiriä. Maanviljelijät eivät ole aina tätä uskoneet ja hiirihaukkoja on metsästetty tuholaisina.

Kaikkia esiteltyjä lintuja lennätettiin matalalla yleisön ylitse herkkupalojen perässä. Turvaohjeistus etukäteen oli, että älä ojentele käsiä ylöspäin, tai lintu saattaa luulla kättäsi istumapaikaksi ja se ei ole kiva juttu. Nytkin ison linnun lentäessä aivan pään päältä ihmiset automaattisesti kumartuivat alaspäin, ja pari kertaa tunsin siipien koskettavan päätäni, kun linnut tykkäsivät ottaa vauhtia alempaa ennen laskeutumista korkealle oksalle.

Horned Owl at Flight

Empiirisen havaintoni mukaan huuhkajat tykkäävät lentää todella matalalta liipaten.

Harris's Hawk

Haukan silmät eivät ole turhaan kehuttuja. Tämäkin ritarihaukka erottaa kolibrin lennosta yksittäiset siiveniskut – ja leffoista haukat eivät pahemmin nauttisi, sillä elokuvan yksittäiset ruudut eivät muutu heidän aivoissaan liikkeeksi vaan pysyvät yksittäisinä.

Suosittelen Callaway Gardensia päiväretken kohteeksi vaikkei olisikaan mikään puutarhafani. Kesäisin puutarhan hiekkaranta on kuulema suosittu, joulukuussa taas osa metsäreiteistä on valaistu jouluvaloin.

Kennesawn taistelu

Meidän takapihallamme on vuori. Tai kukkula tuo ehkä enemmänkin on; ”mountain” on lievää pröystäilyä, vaikka huippu kohoaakin selvästi 250 metriä ympäröivästä maisemasta. Mutta tämä ei olekaan mikään turha kukkula. Meidän kukkulamme näytteli olennaista osaa Yhdysvaltain historiassa.

Kennesaw Mountain Battlefield Park

Kukkulan juurella on vihje, miksi se on Tärkeä.

Yhdysvaltojen sisällissotaa oli kestänyt jo kolme vuotta, kun pohjoisen kenraali Sherman lähti marssille kohti Atlantaa ja merta tarkoituksena katkaista Etelävaltiot kahtia ja lopettaa sota. Ensimmäiset pari kuukautta pohjoisen ja etelän armeijat seurasivat samaa kaavaa: etelä linnoittautuu pohjoista vastaan, pohjoinen koukkaa sivulta, etelän on pakko perääntyä linnoituksista, kumpikaan puoli ei kärsi tappioita. Toista sama alusta.

Sherman is Disliked

150-vuotta sitten käyty sisällissota on yhä tunteita herättävä juttu: etelässä vihatun kenraali Shermanin naama oli tärvelty infotaulusta

Tämän meidän takapihan kukkulan, Kennesaw Mountainin, kohdalla etelä sitten linnoittautui, pohjoisen Sherman hyökkäsi, kummaltakin puolelta kaatui surullisen paljon poikia ja pohjoisen joukot hävisivät. En ole sotahistorian suuri asiantuntija, joten en ole ihan varma, miksi tämä taistelu oli niin merkittävä, mutta tämän jälkeen pohjoisen joukot kuitenkin jatkoivat matkaa etelään, polttivat Atlantan ja voittivat sodan. Pikakelaus nykypäivään…

Sign at Kennesaw Mountain Battlefield Park

Nykyään kukkulalla on national battlefield park, jossa kävimme eräänä taannoisena lauantaina reippailemassa ylös kukkulalle. Noin joka toisella vastaantulevalla seurueella oli koira, ja näkymät ylhäältä olivat jossei nyt hulppeat niin ainakin tarpeeksi hienot.

Atlanta Skyline

Huipulta näkyivät Atlantan pilvenpiirtäjät

Kennesaw Mountain Battlefield Park

Minä ja takana jossain meidänkin kotimme

Ruuhkaa

Lähdin toissapäivänä ajamaan kaverilta kotiin puoli viideltä, jotta en juuttuisi pahimpaan ruuhkaan. Taisinkin siinä onnistua, ja olin kotona jo vähän yli kuusi. Matka kestää normaalisti 50 minuuttia, joten vähän yli puolitoista tuntia on vielä ihan kohtuullinen saavutus.

I-285 and I-85, South Junction

Atlantan massiivisin risteys: I-85 kohtaa kehätie I-285:n

Ruuhka-aikaan ajaessa kannattaa kuunnella radiota, sillä siellä liikennereportterit raportoivat vartin välein ruuhkatilannetta: missä on juuri nyt onnettomuuksia (niitä on aina), missä joku rekka on kaatunut kyljelleen, mitkä tiet ovat aivan tukossa ja mitkä taas vetävät. Lopun aikaa voi kuunnella musiikkia ja minun tapauksessani hoilata mukana, jotta ei ruuhka rupea liikaa ahdistamaan. Lämpimänä päivänä on kiva pitää katto auki ja antaa naapuriautojenkin nauttia kauniista lauluäänestäni (hups, ai lauloinko minä ääneen, sori…). Valitettavasti silloin saa itse nauttia pakokaasujen lemusta. Savusumuvaroituksiakin näkyy aina välillä.

Joining to I-85

Puoli seiskan maissa ruuhka I-85:llä alkaa hellittää, mutta liittymiskaista on yhä täysin tukossa

Vaikka ruuhka-aikaan kaikki tiet ovat tukossa, kehätie kumpaankin suuntaan, järkyttävimmät ruuhkat ovat GA-400-tullitiellä. Erään kaverini työmatka kulki lyhyen aikaa tietä pitkin, ja ruuhkattomana aikana 20 minuutin työmatkaan saattoi kulua päivästä riippuen mitä tahansa 40 minuutin ja kahden tunnin väliä. Leffa- ja keikkalippuja ei arki-illoiksi uskaltanut ostaa etukäteen, kun ei voinut olla varma, ehtiikö ajoissa kotiin. Toisaalta samainen kaveri kertoi, että oli kerran (ruuhkassa) kuunnellut radiosta talkshowta, jossa kyseltiin, mitä kaikkea ihmiset ovat tehneet saadakseen ajan kulumaan ruuhkissa. Eräs nainen soitti ja kertoi, että sen jälkeen, kun oli puoli tuntia ajanut söpön näköisen mieskuskin kanssa vierekkäin, olivat vaihtaneet puhelinnumeroita ja ovat nykyään onnellisesti naimisissa.

Auringonpaistetta taivaan täydeltä

Sanna lähetti blogille tunnustuksen aurinkoisuudesta. Kiitos! Aurinkoa täällä onkin viime päivät riittänyt, ja lämpöasteet ovat nousseet tällä viikolla joka arkipäivä helteen puolelle. Viikonlopuksi ja ensiviikoksi oli kuitenkin luvattu alle 15 astetta, joten kuluneella viikolla piti nauttia mahdollisesti viimeisistä ”Suomen kesä” -päivistä tämän vuoden puolella.

The Pool

Suurin osa naapureista on jo lakannut käyttämästä uima-allasta, koska the weather has cooled down. +25 astetta ei kuitenkaan täytä minun määritelmääni viileästä, ja auringonotto bikineissä oli vielä erittäin miellyttävää. Uima-altaan vesi sen sijaan on jo viilentynyt noin viidentoista asteen kieppeille, koska yöt ovat olleet alle kymmenasteisia, ja uima-allas on lämmittämätön.

Toes & Pool

Koska sijaitsemme sisämaassa, lämpötilaerot päivän aikana ovat korkeat. Aamulla vedetään takkia päälle, ja iltapäiväkolmelta on hellettä. Talvella tämä kuulema tarkoittaa yöpakkasia yhdistettynä keskipäivän T-paitakeleihin.

lehdetaltaalla

Real Simple on kahden numeron lukukokemuksen perusteella paras naistenlehti, johon olen ikinä törmännyt. Halloween-teemalehdistä taas Phyllis Hoffman oli ainoa, joka ei keskittynyt lehdessä lasten teemajuhliin, vaan antoi mm. vinkkejä, miten koristella kurpitsoita vanhoilla mustilla verkkosukkahousuilla ja sen jälkeen vajoutua mustavalkoiseen vintage-kauhu-tunnelmaan valkoisten cosmopolitanien ja suklaakonvehtien voimin.

Only in Georgia

Buy her a diamond - get a free hunting rifle
Osta naiselle timanttikoru, kaupan päälle metsästyskivääri

Blogissa on ollut tavallista hiljaisempaa, koska meillä on ollut kauan odotettuja vieraita, joiden kanssa olemme kiertäneet lähialueita ja hieman kauempiakin paikkoja. Kohta kuitenkin koittaa paluu arkeen, ja reportaasia viime viikosta seuraa!

Paikallinen taideteollinen

SCAD Cafeteria

Kahvilan seinä

Viime viikolla käsityöporukan tapaamisessa eräs rouvista kysyi, kiinnostaisiko minua lähteä tutustumaan Savannah College of Art Designiin. Kun ensin oli selvinnyt, että kyseessä oli koulun Atlantan haara eikä kuuden tunnin ajomatka Savannahin rannikkokaupunkiin, olin tietenkin messissä.

SCAD Interior Design

Kouluylpeyttä

SCAD Corridor

Savannah College of Art Design, tuttavallisemmin SCAD, on Georgian oma hämmentävän suuri taideteollinen korkeakoulu. Opiskelijoita on noin kymmenen kertaa enemmän kuin Helsingin vastaavassa, ja sivukampuksia on Atlantan lisäksi Hong Kongissa ja Etelä-Ranskassa. Meidän kierroksemme oli harhailuretki pitkin tyhjän korkeakoulun käytäviä, jotka olivat täynnä niin opiskelijoiden kuin opettajienkin taidetta.

Razzle Dazzle!

Eräs koulun professoreista yhdisteli vanhoja koulun esitteitä ja kaikenlaisia nuppineuloja kokoseinän peittäväksi teokseksi

Razzle Dazzle!

Oppaana toimi animaatiotaiteen professori Becky Wible Searles, joka oli taannoin omistanut animaatiotuotantoyhtiön New Yorkissa. Oli oikeastaan yhtä hauskaa tutustua taideopiskelijoiden töihin kuin muihin ryhmän jäseniin, jotka olivat enimmäkseen vanhempia rouvia. Esimerkiksi Sally kertoili meille kierroksen varrella siitä, kun hän oli viettänyt nuorena tyttönä vuoden englanninopettajana Vietnamissa. Vuosi oli 1963, Vietnamin sota oli keräämässä kierroksia ja Saigonissa oli jatkuva pommiuhka.

SCAD Starbucks

Starbucks on täällä kaikkialla – esimerkiksi koulun kahvilassa

Beauty

Allen Cooley: Beauty

Nammy (Octopus)

Solongo Mellecker: Nammy (Octopus)

Window at SCAD

Jokainen kulma ja käytävän pääty oli tarkoin mietitty ja käytetty hyväksi

SCADiin järjestetään arkipäivisin opastettuja kierroksia.

Sekava vaalipäivä

Jos tykkää äänestää, kannattaa olla amerikkalainen. Täällä äänioikeuttaan saa käyttää usein ja paljon, tänäkin vuonna Georgiassa kahdeksan kertaa. Yksi äänestyspäivistä on tänään, ja vaikka keskikesän äänestys on historiallisesti hiljainen ja vähän intohimoja herättävä, tällä kertaa mukana on tärppi, jonka on ennustettu saavan ihmiset liikkeelle: T-SPLOST.

Akronymihirviö tulee sanoista Transportation Special-purpose Local-option Sales Tax. Pähkinänkuoressa ideana on, että liikevaihtoveroa nostettaisiin Atlantan metropolialueen piirikunnissa yhdellä prosenttiyksiköllä, ja tästä kertyneet tulot käytettäisiin liikenneprojekteihin, puolet teiden parantamiseen ja toinen puoli julkiseen liikenteeseen. Syynä tälle on, että Atlantan liikenne on monella mittarilla maan katastrofaalisesti eniten solmussa, ja tämä alkaa jo tuntua riippakivenä kaupungin kilpailukyvyssä. T-SPLOSTin takana on suurin osa yrityksistä, jopa niistä, joiden kuluttajakauppaan vero iskisi, sillä se minkä yritykset häviäisivät verossa, ne toivovat voittavan pidemmällä aikavälillä pienemmillä logistiikkakustannuksilla, kun ruuhkat hellittäisivät ja kuljetukset eivät jäisi pitkin maanteitä.

T-SPLOSTia vastaan käydään kampanjaa laajalla rintamalla, ja yhteen ovat liittyneet niin teekutsuliike, ympäristöjärjestö Sierra Club kuin mustien asiaa ajava NAACP. Teekutsuliikkeen mielestä lakiuudistus laittaisi liikaa rahaa julkiseen liikenteeseen, joka on ihan turhaa koska ”tälläkin hetkellä julkisia käyttää vain 6% ihmisistä työmatkoihinsa, miksi tämä luku nousisi vaikka rahaa laitettaisiin julkisiin enemmän”. Ympäristöjärjestön mielestä taas yleisellä liikevaihtoverolla ei pidä rahoittaa teitä, vaan alhaista bensaveroa pitäisi nostaa ja kattaa tiehankkeet tällä tavoin. NAACPin perusteluista en ole kamalasti ottanut selvää, mutta jossain he sanoivat, että uusi vero olisi rasistinen syistä, joita en ihan käsittänyt. Ja toki yleisesti kaikkia häiritsee se, että tulee uusia veroja, koska monien mielestään korruptoituneiden poliitikkojen pitäisi saada uudistuksia aikaan jo nykyisilläkin veroilla.

Traffic Jam in Atlanta, Georgia

Etukäteen gallupit ennustivat, että on todennäköisempää, että T-SPLOT kaatuu kuin menee läpi, mutta varmuutta asiasta ei ole. Äänestäjillä on vaikea päätös edessä, enkä itsekään tiedä, mitä äänestäisin, jos äänioikeutettu olisin. Toisaalta liikevaihtovero tuntuu omituiselta tavalta rahoittaa liikennettä (mitä tekemistä niillä on keskenään?) ja lista liikenneprojekteista on epämääräinen lehmänkauppakokoelma paikallispoliitikkojen kanssa solmittuja sopimuksia ja sisältää mm. Kennesawn lentokentän lähestymisvalojen uudistuksen, jonka vaikutus ruuhkaongelmaan lienee minimaalinen. Toisaalta tässä on sama tilanne kuin Espoon metrossa: esitetty ratkaisu ei ole optimaalinen, mutta jos sitä ei nyt toteuteta, on todennäköistä, että mitään muutosta ei tapahdu seuraavaan pariin vuosikymmeneen. Joka tapauksessa tuloksen pitäisi selvitä tänä iltana, siispä mielenkiinnolla odottamaan.

Georgia Voter

T-SPLOST ei toki ole ainoa asia, mistä täällä tänään äänestetään. Sen lisäksi on meneillään sekalainen läjä henkilövaaleja niin kansalliseen kongressiin, osavaltion senaattiin, osavaltion kongressiin, piirikunnan valtuustoon, kaupunginvaltuustoon kuin erinäisiin muihinkin pesteihin osavaltion ja piirikunnan eri oikeusasteiden tuomareista kouluvalvojiin. Suurin osa ihmisistä ei vaikuta tietävän näistä paljoakaan ja kiinnostusta on vielä vähemmän, joten suuria muutoksia lienee tiedossa vain niissä äänestyspiireissä, joiden rajoja on rukattu niin, että demokraattiäänestäjiä täynnä olleita piirejä on hajoitettu ja liitetty osaksi republikaanivaltaisia piirejä, jolloin kaikista piireistä tulee valituksi republikaaneja – tapa, joka tunnetaan nimellä gerrymandering. Puoluekantansan rekisteröineiltä äänestäjiltä lisäksi kysytään äänestyksen yhteydessä erinäisiä puoluetta sitomattomia mielipidetiedusteluja mm. siitä, pitäisikö uhkapelit sallia tai abortti kieltää. Sokerina pohjalla meidän piirikunnassamme Cobbissa on sitova kansanäänestys viinanmyynnin sallimisesta myös sunnuntaisin, joka on nyt äänestyksessä toista kertaa, koska viime kerralla äänestysalue oli määritelty väärin ja joku veti äänestystuloksen oikeuteen.

Äänestysprosentti muuten kaksi vuotta sitten saman ajankohdan vaaleissa oli Cobbissa 16%, ja tämä ei ole kaikista äänioikeutetuista vaan vain niistä, jotka ovat vaivautuneet rekisteröitymään äänestäjiksi.

Päivitys 1.8.2012: T-SPLOST kaatui vaaleissa selvin lukemin, mikä on suuri poliittinen tappio Atlantan kaupunginjohtajalle ja Georgian kuvernöörille, jotka yhdessä lakia vankasti ajoivat. Sen sijaan teekutsuliike sai tässä suuren poliittisen voiton ja aamun lehti povasi sen vaikutusvallan kasvua.

Paljon melua tyhjästä Brookhavenissa

Lukiossa teimme teatteriproduktiota Shakespearen Loppiaisaatosta. Luimme tuolloin läpi näytelmän käännöstä Suomeksi, emmekä ymmärtäneet kielestä puoliakaan, joten päädyimme uudelleenkirjoittamaan yli puolet näytelmästä kielellä, jota ymmärtäisimme. Tätä taustaa vasten Shakespearen katsominen englanniksi onkin sarjassa Todella Loistavia Ideoita.

Oglethrope University Hall

Oglethorpe-yliopisto on perustettu jo 1835, mutta rakennukset olivat uusgoottilaista tyyliä 1960-luvulta.

Georgia Shakespeare esiintyy vakituisesti Oglethorpe-yliopistolla Brookhavenissa Atlantasta koilliseen ja sinne mekin suuntasimme seuraamaan Paljon melua tyhjästä. Näyttelijäkaarti oli osaavaa, mutta kiitos 400 vuotta vanhan kielen, ymmärsin ehkä noin puolet repliikeistä. Minulla se riitti mukana pysymiseen, Iiro taas luki väliajalla näytelmän juonitiivistelmän käsiohjelmasta.

Baseball Match

Yliopistokampuskella oli samanaikaisesti käynnissä baseball-ottelu.

Ennen näytelmää olimme käyneet syömässä italialaistyylisessä pizzeriassa, joka sijaitsi läheisessä TownBrookhavenin ”urban villagessa”. Parin hehtaarin alueella oli ristikkäin kaksi bulevardia, joita ympäröivät uudet asuinkerrostalot sekä söpöt kivijalkakaupat ja -ravintolat. Jalkakäytäviin oli panostettu, alue oli käveltävä ja ihmiset istuskelivat terasseilla. Siis juuri sellaista seutua, jota yhteiskuntakriitikko James Howard Kunstler kutsuu termillä ”a place worth caring about” tässä amerikkalaisen kaupunkisuunnittelun ongelmia valaisevassa TED Talkissa:

Alueen ohitse kulki kolme kaistaa suuntaansa autotietä, jonka varrella oli kapea jalkakäytävä, jota pitkin kukaan ei varmasti halua kävellä. Atlantan autokaupunkihelvetissäkin on siis mukavaa kaupunkiarkkitehtuuria – se on vain piilotettu pieniksi kupliksi.