Postikorttimaisemia

Olin kaivannut jo pitkään juuri tällaista päivää: laiska sunnuntai, hyvä sää, tyhjä kalenteri. Tänään siivoilin kotona, kokkailin rennosti risottoa, nostin jalat kattoon ja katsoin telkkarista sarjoja, joita on pitänyt katsoa jo pitkään. Niin, ja kävin kävelyllä ja toteutin projektin, joka on ollut jo pitkään mielessä.

Löysin jo kuukausia sitten netistä kuvia vanhan ajan postikorteista Luxemburgista, ja päätin, että vielä joku kaunis päivä käyn kuvaamassa nuo samat maisemat ja tiirailemassa, mitä on muuttunut. Ajatuksen vielä kypsyessä löysin museoista lisää mustavalkokuvia, jotka lisäsin projektiin mukaan. Tässä tulos:

Palais de l'Arbed, Luxembourg, then and now
Palais de l’Arbed. Arbed-teräsyhtiö perustettiin Luxemburgissa vuonna 1911 ja se pärjäsi koko 1900-luvun omillaan, mutta tämän vuosituhannen alussa usean fuusion jälkeen tämä talo muuttui ArcelorMittalin pääkonttoriksi. Tällä hetkellä talo on remontissa.

Luxembourg Gare, then and now
Gare eli rautatieasema. Kuten edellisestäkin kuvasta näkyy, Luxemburg hankkiutui jossain vaiheessa eroon ratikoistaan (pöljät), ja nykyään keskustan lävitse kulkee bussiralli, jonka toinen pääkeskuksista on rautatieaseman aukio. Tällä hetkellä ratikoita ollaan tuomassa takaisin satojen miljoonien kustannuksella, koska bussien kapasiteetti ei enää riitä kuljettamaan rautatieasemalta ihmisiä töihin. Kuvassa oleva rautatieasema saatiin rakennettua juuri ennen ensimmäistä maailmansotaa.

Luxembourg Viaduct, then and now
Viaductin silta on seissyt paikoillaan jo vuodesta 1861. Paikalle, josta joku on 1900-luvun alussa ottanut kuvan, on nyt rakennettu taloja, joten minun piti mennä alas rotkoon kuvaamaan. Rotkossa olleet talot taas on lanattu maan tasalle jossain vaiheessa; joitain taloja purettiin tässä kohtaa silloin, kun tänne muutin, ja siitä, mitä tontille nyt tapahtuu, ei minulla ole tietoa. Jos oikein muistan kaupunginmuseon kuvista, noissa taloissa toimi hansikastehdas.

River Alzette at Grund, then and now
Grund muodostui aikoinaan Luxemburgin rotkon pohjalle vankilaa ympäröiväksi kaupunginosaksi, johon muuttivat vankien perheet. Sillä oli pitkään vähän epämääräinen maine, mutta nykyään se on kokenut gentrifikaation ja vuokrat ovat kohonneet pilviin. Grundissa asunut kaverini tosin totesi, ettei siellä ole talvella kiva asua, koska joka aamu saa herätä sumussa – täällä kun on hyvin sumuinen syksy ja erityisesti rotkossa sumu viipyy vielä pitkään auringon noustua.

View of Grund, past and now
Näkymä toiseen suuntaan Grundissa. Grundin mainetta auttavat useat hyvät terassit, baarit ja ravintolat sekä silta, josta on ehkäpä Luxemburgin kuvauksellisimmat näkymät.

View from Stierchen Bridge, Luxembourg, then and now
Näkymä Stierhenin sillalta. Osa Grundin tämän osan taloista on vanhan kuvan perusteella revitty alas, mutta haute villen eli korkean kaupungin siluetti on säilynyt pitkälti samana.

Luxembourg, then and now
Näkymä Place St. Espritiltä. Tässä kuvassa näkyy hyvin Luxemburgin kaupungin korkeuserot. Se, mitä itse huomasin on, että Place St. Espritiä nykyään ympäröivät talot joka puolelta, joten tämä kuva on otettu vähän eri kohtaa.

Place d'Armes, Luxembourg, then and now
Place d’Armesin puut ovat kasvaneet 70 vuodessa sen verran, ettei kaupungin virastotalo enää näy kunnolla niiden takaa. Place d’Armesilla mainostettavat aatteetkin ovat seitsemässä vuosikymmenessä hieman muuttuneet.

Luxembourg Caisse d'Épargne, past and now
Caisse d’Épargne eli säästöpankki on seissyt samalla paikalla keskustasta katsoen rotkon toisella puolella jo sata vuotta. Tämän nähdessään moni Luxemburgin vieraani on kysynyt, onko kyseessä joku linna? No ei, ihan vaan tavallista ehkä hieman prameampi pankin pääkonttori.

Talot rotkossa: Grund

View from Grund

Alzette-joki virtaa Grundin kaupunginosan läpi

Luxemburg on vanha linnakekaupunki ja sitä varten perustettu paikkaan, jota on mahdollisimman helppo puolustaa: kalliolle, jota ympäröi kolmelta sivulta Alzette- ja Pétrusse-jokien uurtama rotko. Korkeuserot Luxemburgissa ovat tasaiseen Keski-Eurooppaan tottuneelle yllättävän suuria, sunnuntaikävelyllä saattaa tulla hiki ja ymmärtää, miksi luxemburgilaiset eivät suosi pyörää kulkuvälineenä.

View from Adolphe Bridge

Näkymä Adolphen sillalta. Laaksossa ympäri kaupungin kulkee vehreä ulkoilualue.

Menneellä viikolla sain parin mutkan kautta kaverin serkun työtoverin yhteystiedot, joka on suomalainen nainen, töissä samassa paikassa kuin minä, mutta täysin eri osastolla. Hänen seurassaan päädyin after-workeille, jossa törmäsin monen uuden suomalaisen lisäksi yhteen puolituttuun – pieni maailma. Tänään sitten lähdin sunnuntaikävelylle yhden uuden tuttavan kanssa. Kävely oli suunniteltua pidempi, koska kaavailemamme brunssipaikka oli täynnä ja suuri osa muista ravintoloista on sunnuntaisin kiinni, mutta koleassa ilmassa reippailu ei haitannut.

Katri at Grund

Katri Alzette-joen sillalla

Tapasimme vanhan kaupungin laidalla ja suuntasimme ensin hissille. Kyllä, vuorenjyrkännettä alas vanhasta kaupungista rotkon pohjalla sijaitsevaan Grundiin pääsee kätevästi hissillä… Vielä parisataa vuotta sitten Luxembourg oli huomattavasti vaikeampikulkuisempi kaupunki, sillä keskustasta rotkon ylitse rakennetut sillatkin tulivat vasta 1800-luvun puolivälissä, kun linnoituksia ruvettiin jonkun rauhansopimuksen ehtona purkamaan.

tiegrundiin

Hissin sijaan rotkon pohjalle voi myös kävellä

Winding road in Grund

Lähimpänä näkyvä piikkimäinen torni on luostari

Jo roomalaiset olivat rakentaneet nykyisen Luxemburgin paikalle linnoituksen, ja Ardennien kreivi Siegfried I näki tässä sen verran potentiaalia, että osti Trierin munkeilta vanhan linnoituksen ja ryhtyi parantelemaan sitä. Seuraavat 800 vuotta Luxemburg poikkoili omistuksessa saksalaisten, ranskalaisten, espanjalaisten ja alankomaalaisten välillä, ja Luxemburgin hallitsijasuku onnistui ujuttamaan jäseniään aina Pyhän Rooman valtakunnan valtaistuimelle ja naimakaupoin liittoutumaan Hapsburgien kanssa. Vasta 1800-luvulla ryhdyttiin kehittämään kansallisidentieettiä ja siirtymään pikku hiljaa kohti itsenäisyyttä, josta sitten pidettiin kiinni silloinkin, kun natsit yrittivät vakuuttaa luxemburgilaisille, että he ovat saksalaisia ja heidän äidinkielensä on saksa eikä mikään hupsu luxemburgin kieli.

City of Luxembourg

Luxemburg-tietouteni on kanssa tämän päivän sunnuntaikävelyn ansiota, sillä löydettyämme auki olevan ravintolan ja nautittuamme lounaat totesimme, että päivä on vielä nuori ja suuntasimme Luxemburgin kaupunginmuseoon. Museo oli rakennettu neljään vanhaan taloon väliseiniä aukoen ja kivimuureja näkyviin repien, ja huoneissa näkyi niin barokkiseinäkuvioinnit kuin goottimalliset kiviset ovenrivat. Myös näyttelyt olivat mielenkiintoisia, mutta taas oli kielletty valokuvaaminen, joten ei niistä sen enempää.

Notré-Dame of Luxembourg

Luxemburgissakin on Notré-Dam, onhan Luxemburgin suojeluspyhimys Meidän Daamimme Maria.

Joku tarkkasilmäinen saattoi jo huomata, että blogin nimi on muuttunut sitten viimeisen. Uudesta nimestä on kiittäminen suurherttua Henriä, joka onnistui pari vuotta sitten aiheuttamaan skandaalin kieltäytyessään allekirjoittamasta eutanasialainsäädäntöä, jonka jälkeen lakia muutettiin niin, että suurherttua on enää seremoniallinen valtionpää. Itsenäisyyspäivänkin päivämäärä kiinnitettiin jo viitisenkymmentä vuotta sitten kesäkuulle. Sitä ennen se oli kulloinkin vallassa olevan suurherttuan syntymäpäivä.

Jenni at the Duke's Palace

Siellä takana olevassa palatsissa se suurherttua asuu. Palatsin edessä partioiva sotilaspoika ei nyt osunut kuvaan.