Halloweenin, pyhäinpäivän ja kekrin kunniaksi seuraa luxemburgilainen kummitustarina.
Oikealla oleva rakennus on Neümunsterin luostari, nykyinen kulttuurikeskus. Alzette-joen ylittävä matala silta on Stierchenin silta ja osa kaupunginmuuria. [kuva: Stewart Morris]
Elipä kerran Luxemburgissa pahemman luokan juoppo, joka kuollessaan ei siirtynytkään minne nyt kuolleet sielut ikinä siirtyvätkään vaan jäi kummittelemaan kaupunkiin Stierchenin sillan kupeeseen. Sieltä käsin hän kierteli vanhaakaupunkia tehden tepposiaan, yleensä juopoille: hän odotti heitä, kunnes he olivat kotimatkalla pubista, ja sitten istahti heidän olkapäilleen, jolloin he rojahtivat maahan, ja tämän jälkeen hakkasi heitä kepillä. Joku ehkä seuraavana päivänä väitti pelkästään ”kaatuneensa”, mutta muut tiesivät paremmin, että kummitushan siinä on ollut taas asialla, ja kummitus opittiin tuntemaan nimellä Stierchesgeescht.
Juoppojen lisäksi 1600-luvulla Stierchesgeescht tykkäsi häiritä kaupungin paraateja. Paraatin tullessa kohdalle se hyppäsi hevosten eteen, jotka vauhkoontuivat ja aiheuttivat sekaannusta kaupungissa. Välillä se myös häiritsi luostarin messuja pitämällä kiinni kirkonkelloista, jotta ne eivät soittaisi messukutsuaan, tai makasi kirkon edessä maassa niin, että kirkkokansa kompastui siihen.
Stierchesgeescht osaa muuttaa muotoaan ja on aikojen saatossa esiintynyt ties missä muodossa: härkänä, sutena, koirana, kissana, jäniksenä, jopa hevosenlantana… mutta sen eniten suosimat kaksi olomuotoa ovat possu ja oluttynnyri. Kerran eräs kotiinpalaava juopottelija näki ylitti juuri Stierchenin siltaa, kun hän näki joessa killuvan oluttynnyrin, joten hän kurkotti jokeen ja yritti noukkia sitä ylös. Suuri oli kauhistus, kun oluttynnyri muuttuikin Stierchesgeeschtiksi ja tarttui häneen takaisin. Stierchesgeescht lennätti miehen ylös Bockin kallioseinämälle pienelle ulkonemalle, jossa mies joutui loppuyön kyykkimään paikallaan, ettei olisi horjahtanut varmaan kuolemaan. Vasta seuraavana aamuna kaupunkilaiset pelastivat hänet.
Edessä osa Bockin kalliokasemattia, missä mies joutui ulkonemalla aamuun asti roikkumaan. Taustalla Stierchenin silta. [kuva: Tristan Schmurr]
Stierchesgeescht tykkäsi juoksennella usein pitkin Stierchenin siltaa possun muodossa. Kaupunkilaiset yrittivät napata sen kiinni, mutta aina kun joku pääsi lähelle possua, se hävisi ja ilmaantuikin toiseen päähän siltaa. Kerran iso joukko metsästäjiä piiritti possun ja saikin sen kiinni, mutta kun yksi metsästäjistä sitten kantoi possun kotiin nyytin sisässä, kotiin päästyä nyytistä löytyikin vain hevosen lantaa.
Kerran kolme naista näki Stierchesgeeschtin kissaksi muuttuneena Pfaffenthalin sillalla. Yksi naisista heitti kissaa kengällä, mutta kissa väisti ja kenkä putosi Alzettejokeen. Seuraavana aamuna kenkä löytyi Stierchenin sillalta, mikä ei ehkä muuten olisi erikoista, mutta Stierchen on reilun kilometrin Pfaffenthalin sillasta yläjuoksuun päin. Stierchesgeescht on näyttäytynyt Paffenthalin sillalla myös jättimäisen koiran hahmossa. Baarista laahustavien työmiesten piti kotiin päästäkseen kiivetä sen hännän yli, ja välillä kummitus lähti seuraamaan poloista uhriaan ja hakkasi tämän henkihieveriin.
Havainnot Stierchesgeeschtistä ovat vähentyneet viimeaikoina, mutta jos olet juopottelemassa Luxemburgissa ja kaadut kotimatkalla tai aamulla löydät mustelmia kehostasi, on varmaan Stierchesgeescht ollut taas asialla.