Haaste: Viikon Menu

Soile lähetti minulle pari viikkoa sitten haasteen jakaa blogissa viikon ruoat. Tuumasta toimeen. Haasteen säännöt olivat seuraavat:

– kuvaa viikon ajan kaikki tekemäsi ruoka (jos et muista kuvata niin mainitse päivän kohdalla mitä teit)
– jos ruoka on tosi herkku ja haluat jakaa reseptin niin hyvä juttu :-)
– 7 ruokaa siis ja lisäksi vinkki johonkin helppoon jälkkäriin ”Viikon vinkki”
– kerro keneltä haasteen sait ja jaa haaste vapaasti ainakin viidelle blogiystävällesi.
– laita postauksen otsikoksi: Haaste: viikon menu

Hieman epäloogisuutta näissä säännöissä, sillä ”kaikki tekemäsi ruoka” on tässä taloudessa reilusti yli 7 ruokaa, koska syön päivässä sekä lounaan että päivällisen ja nykyään yleensä molemmat kotona. Lounaaksi kuitenkin aika usein on vuorossa jotain edellisen illan tähteistä modattua tai sitten yksinkertaisia salaatteja, joten silmänruoaksi tarjoan viime viikon päivällisemme.

Sriracha-marinated Tuna

Maanantai: Sriracha-marinoitua tonnikalaa

Ostin taannoin pullon sriracha-kastiketta jotain wokkia varten, ja Iiro tykästyi tuliseen makuun siinä määrin että lisäilee nykyään ruokaan kuin ruokaan ”thaiketsuppia”. Viikkoa aiemmin kaupasta oli tarttunut mukaan keittokirja, jossa teemana oli sriracha-kastikkeen käyttö eri ruoissa, joten ensimmäisenä kokeiluna kirjasta tein sriracha-marinoita tonnikalaa, jonka lisukkeena oli srirachamajoneesia, srirachamarinoituja kurkkusiipaleita ja jääkaapista löytynyttä kimchiä.

Sriracha-marinated Tuna

Tähän kohtaan hippitiedote: isoista tonnikalalajeista tulevien tonnikalapihvien syönti ei ole vahvan ylikalastuksen takia kovinkaan eettistä puuhaa – osa lajeista on uhanalaisia ja loputkin silmälläpidettäviä – ja en suosittele sitä kenellekään. Itse totesin, että sisäinen hippini antaa minulle luvan syödä epäeettistä ruokaa pari kertaa vuodessa, ja fiilistä lisäsi se, että kaupasta löytynyt tonnnikala oli kalastettu Surinamesta – siis Atlantin valtamerestä, missä kannan tilanne on huomattavasti parempi kuin Intian tai Tyynessä valtameressä. Jos siis aikoo tonnikalaa ostaa, kannattaa edes tutustua sen alkuperään ja jos mahdollista myös käytettyyn kalastusmenetelmään.

Enchiladas

Tiistai: Enchiladat

Kaupassa oli joskus ollut ”osta kolme texmex-tuotetta kahden hinnalla”-tarjous, ja olin napannut mukaan pari purkkia enchiladakastiketta. Tiistaina siis sulatin pakastimesta blogissa jo esiintynyttä brisket-tacotäytettä sekä valmisguacamolea (joka täällä on oikeasti avokadoista, toisin kuin Suomessa) ja tein niistä ja tuoreesta tomaatista enchiladoja.

Enchiladas

Vaikka puhunkin tässä ruoanvalmistuksesta yksikössä, kyllä Iirokin auttaa keittiössä, jos ei suoraan ruoanlaitossa niin tyhjentämällä ja täyttämällä tiskikonetta ja kattamalla pöydän.

Sticky Marinated Chicken Thighs

Keskiviikko: Marinoidut kanankoivet ja perunamuusi

Täälläkin on paikallislehdessä torstaisin Ruoka-liite, ja edellisellä viikolla lehdessä oli kerrottu marinadiohje possukyljyksille. Sattumalta meiltä löytyi kaikki ainekset marinadiin jo valmiina kaapista, joten tämä meni kokkausjonoon. Possukyljysten sijaan käytin tosin luuttomia kanankoipia, joita saa täältä kaupasta. Ovat loistokeksintö, sillä pysyvät helpommin mehukkaina uunissa. Lisukkeena syötiin salaatin lisäksi perunamuusia, jota olin joskus taannoin tehnyt valtavan kattilallisen vanhaksi menevistä perunoista ja pakastanut annoksittain muovipusseissa.

Sticky Marinated Chicken Thighs

Tahmamarinadi kanalle tai porsaalle
1 dl punaviiniä
1 dl soijakastiketta
0,5 dl miriniä
0,5 dl ruokokidesokeria
2 rkl riisiviinietikkaa
1 rkl rypsiöljyä
1 tl tulista kastiketta, esim Tabasco
0,5 tl savuaromikastiketta (”liquid smoke”)
1 tl inkiväärijauhetta
1 tl valkosipulijauhetta

Marinadista riittää noin kilolle luuttomia kanankoipia. Kun kanankoivet on nostettu marinadista, marinadia ei kannata heittää pois vaan sitä voi keittää vartin verran kasaan liedellä kastikkeeksi.

Falafels and tomatos

Torstai: Falafelit

Falafelit ovat ehdottomasti lempiruokani Lähi-Idän keittiöstä, joten kun kaupasta löytyi falafel-mixiä, ei muuta kuin tuumasta toimeen.

Falafel Mix

Falafeltaikina muhimassa

Falafels and tomatos with tzatziki

Lisukkeena uunissa paistettuja camparitomaatteja, salaattia tahinikastikkeella ja tzatzikia. Namnam, ehkäpä parasta tällä viikolla.

Hamburgers and green beans

Perjantai: Hampurilainen ja vihreitä papuja

”Meillä ei sitten ole mitään ruokaa jääkaapissa. On ihan pakko käydä kaupassa, jos ei haluta syödä ulkona”, totesin perjantain Iirolle puhelimessa. Iiro ei uskonut, joten tehtiin sitten jotain, mitä kaapista löytyi, ja yllättäen sieltä kuitenkin löytyi jotain. En ole maailman paras pitämään inventaariota jääkaapin ja pakastimen sisällöstä.

Hamburger and green beans

Jääkaapista ylijäänyttä tacobrisketiä tiistailta, kananmunia, tomaatti, punasipuli ja jalapenodippiä. Pakastimesta hampurilaissämpylöitä. Säilykepurkista vihreitä papuja lisukkeeksi.

Mu Lan restaurant

Lauantai: Illallinen Ravintola Mu Lanissa

Lauantaina kävimme treffeillä Atlantan Midtownissa kiinalaiseen mereneläväsapuskan erikoistuneessa ravintola Mu Lanissa, joka sijaitsi viktoriaanisessa omakotitalossa samassa korttelissa pilvenpiirtäjien kanssa (ei näy kuvassa, mutta näin oikeasti oli). Ravintola oli puolityhjä, mutta ovi kyllä kävi ahkerasti, kun kaupunkilaiset kävivät hakemassa ruokaa mukaan.

Fried calamari with marinara sauce

Alkupalaksi hyviä kevätkääryleitä vielä paremmilla sooseilla sekä friteerattuja mustekalarenkaita marinara-kastikkeessa, joka ei sopinut mustekalan kanssa alkuunkaan. Pääruoaksi otimme molemmat merenelävälautasen ravun- ja katkaravunpyrstöillä ja kampasimpukoilla, minä valkosipulikastikkeessa ja Iiro mustapapukastikkeessa.

Prawn and Scallops in Garlic sauce

Pääruoka oli Iirolla todella onnistunutta ja minäkin tykkäsin muuten, mutta ravunpyrstö oli vähän kuiva. Jälkkäriksi napsimme mitäänsanomattomia ja vähän raa’alta maistuvia friteerattuja banaanipalloja, jotka olisi kyllä voinut jättää väliin.

Jenni at Mu Lan Restaurant

Plateful of sushi

Sunnuntai: Lohisushia

Lauantaina eräässä ostoskeskuksessa food courtin ohi kävellessämme sushipaikan poika tarjosi maistiaisia, ja karmea sushinhimohan siitä seurasi. Sunnuntaina sitten väkersimme kukkuralliset lautaselliset tuota sulaa hyvyyttä, täytteinä alaskalaista lohta, avokadoa ja Philadelphia-juustoa.

Sushi maki & nigiri

Meillä sushinvalmistuksessa on kehittynyt rutiini: Iiro leikkaa lohen, minä pilkon muut lisukkeet, Iiro näprää makit, minä pyörittelen nigirit. Yhteistyöllä sushi syntyy todella nopeasti ja vaikka ulkonäkö ei välttämättä ole ravintolatasoa, tuoreus takaa että lopputulos maistuu.

…ja lopuksi viikon vinkki.

French 75 cocktail

Viikon aikana ei tullut kertaakaan tehtyä jälkkäriä, joten vinkkinä tarjoan sen sijaan cocktailkirjasta näpistetyn drinkkiohjeen:

French 75
60 ml giniä
1 dl tuoretta sitruunamehua
3 rkl cocktailsiirappia (samassa suhteessa vettä ja sokeria, keitä levyllä kunnes muuttuu siirapiksi)
2 dl kuivaa kuohuviiniä

Lisää gini, sitruunamehu ja cocktailsiirappi shakeriin, täytä jäillä ja ravista. Kaada sekoitus kahteen kuohuviinilasiin ja täytä lasit kuohuviinillä.

French 75 -drinkki on saanut nimensä Ensimmäisen maailmansodan ranskalaisista 75mm-tykeistä, joita kotiinpalaavat amerikkalaissotilaat kehuivat maasta taivaisiin. Alunperin drinkki kehiteltiin pariisilaisessa Harry’s New York Barissa sotavuonna 1915, ja pari vuotta sodan päätyttyä kyseinen drinkki löytyi jo New Orleansin Ranskalaiskorttelin baarien listoilta.

Haasteeseen saa tarttua kuka vaan, mutta toivoisin, että ainakin Anna, Minttu, Sanna, toinen Sanna ja Riina jakaisivat viikon menunsa.

Maailman paras leivonnainen: Brownie

Jos minulta kysytään, maailman paras leivonnainen on brownie. Myös bebe-leivokset ovat maailman parhaita leivonnaisia, ja itseasiassa myös suklaanakkulakeksit ovat maailman parhaita – onneksi täällä päin ei liikaa nipoteta näistä superlatiiveista. Myös moni paikallinen on brownien ystävä, mikä näkyy jauhohyllyllä:

Brownie Mixes at the Grocery Store

Jokaisessa itseään kunnioittavassa ruokakaupassa – jopa läheisessä Targetissamme, josta normaalisti ei löydy mitään – on kattava valikoima erilaisia brownie mixejä. Näihin tarvitsee lisätä ruokaöljyä, vettä ja mahdollisesti kananmuna, ja sen jälkeen taikina on valmis vuokaan kaadettavaksi. Uusin innovaatio on kuvassa oikeassa yläkulmassa näkyvät Shake & Pour-mixit, johon ei tarvitse kaataa kuin vettä muoviputilossa näkyvään rajaan saakka, sulkea korkki ja ravistaa kunnolla, ja siinä kaikki. Ostin yhden tällaisen mielenkiinnosta, kun sanomalehden välissä tuli alennuskuponki, ja en voi suositella: taikinaa jäi putilon sisäpuolelle nuolijan ulottumattomiin (siis minun, ei sen keittiövälineen), ja muoviputilosta on huomattavasti ärsyttävämpää hankkiutua eroon kuin litistettävästä kartonkilaatikosta.

Brownie with Raspberries

Tästä helpon yltäkylläisyyden ylitarjonnasta huolimatta viimeisimmät leipomani browniet olivat talvilomalla Suomesta mukaan tarttuneen Hesarin ohjeen mukaan. Suosittelen.

Hotelliaamiaisen anatomia

Toisin kuin monessa muussa maailman kolkassa, täällä hotelliyöpymiseen ei automaattisesti kuulu aamiaista. Monessa kalliimmassa hotellissa aamiaisesta joutuu maksamaan ylimääräistä tai sitä ei välttämättä järjestetä ollenkaan, joten asia kannattaa tarkistaa hotellia varatessa. Tienvarsihotelleissa, majataloissa ja motelleissa aamiainen yleensä on koottu melko samanlaisesta sapluunasta, joka on vähän, köhöm, erilainen kuin ne notkuvat kuumat ja kylmät buffetpöydät, joihin muualla on tottunut.

Hotel Breakfast
Nakkeja ja egg substitute, eli munakokkelia, joka on tehty tehtaalla kartonkitölkkeihin pakatuista munanvalkuaisista

Aamiainen tarjoillaan pelkistä kertakäyttöastioista: styroksilautasia, muovimukeja, kertishaarukoita ja -veitsiä. Huvittavasti tähän mennessä kaikki lautaset, joita olen nähnyt, ovat identtisestä kuvioinnista päätelleen tulleet samasta tehtaasta.

Leipävalikoima on usein suppea, vaihtoehtoina lähinnä valkoista paahtoleipää tai bagelia, joita voi paahtaa leipägrillissä. Leikkeleitä, juustoja tai muita leivänpäällisiä ei ole, vaan tarjolla on annospakkauksissa kermajuustoa, maapähkinävoita tai marmeladia. Myös ketsupit ja sinapit nakeille tulevat annospakkauksissa.

Breakfast Waffle
Aamiaisen vetonaula, vohveli, päällystettynä annospakkauksesta tulleella sugar free maple syrapilla, jonka sisältölistauksessa ei ollut yhtäkään tuttua sanaa

Aamiaisen suurin vetonaula on waffle station, vohvelipiste, jossa voi paistaa itse omat vohvelinsa. Tämä toimii niin, että kaadetaan kertismukiin vohvelitaikinaa automaatista ja kaadetaan tämä eteenpäin grilliin. Grilli kiinni, kääntö ympäri, ja ajastin lähtee pyörimään. Lopputuloksena ihan mukiinmenevä vohveli (pun intended).

Carbs carbs and more carbs
Vohvelipiste, kaikissa hotelleissa identtiset laitteet ja taikina-automaatit. [Kuva: Ray Sawhill]
Kahvia ja teetä sai viime viikonlopun hotellissa samoista hotellin aulan termoksista, joista kahvia ja teetä saa pitkin päivää ja iltaa. Styroksimukeihin oli tarjolla myös kansia, jotta kahvia sai ottaa lähtiessä mukaan, mitä toki hyväksikäytimme.

Aamiaisella tarjoillaan kaurapuuron lisäksi perinteistä Etelä-USAn herkkua gritsiä, maissipuuroa, joka muistuttaa hieman polentaa. Omituisimman ja samalla perinteisimmän etelän palkinnon vie kuitenkin tämä:

biscuits & gravy
Ei minun ottamani kuva, mutta kyllä, lautaset ovat samat! [Kuva: Jennifer Durban]
Siinä on biscuits and gravy, eli pullamainen aamiaissämpylä, jonka päälle on kaadettu rutkasti valkoista kastiketta, johon on saatettu lisätä nakki- tai pekonipaloja. Siis kerrassaan oivallinen aamiainen, jos tavoitteena on sydämenpysäytys.

Breakfast cerials
Murovalikoimaa. Näiden kanssa saa maitoautomaatista maitoa.

Lasten lemppari vohveleiden lisäksi ovat murot, joita mainostetaan täällä maailman terveellisimpänä aamiaisena erityisesti lapsille, a healthy start to a day, saatavilla esimerkiksi frosted eli sokerikuorrutettuna. Pakkausselosteesta sitten selviää, että yhdessä 3/4-kupin annoksessa on 11 grammaa sokeria. Täällähän ei harrasteta helppoa vertailtavuutta pakkausselosteissa, ja sisältö tulee ilmoittaa 100g:n sijaan jostain valmistajan ”annoskooksi” määrittelemästä yksiköstä, joka saattaa esim. nakkien kohdalla olla ”3/4 nakkia” tai purkkikeiton kohdalla ”puoli kuppia, purkissa yhteensä 3,5 annosta”, mutta ihmisen ymmärtämiksi yksiköiksi muutettuna frosted flakes-muroissa on 35% sokeria. Siis ihan superterveellistä.

Vielä terveellisempää on syöttää lapsille kuvan vasemmanpuoleisimpia muroja, fruit loopseja, hedelmämuroja. Hedelmäthän ovat terveellisiä ja niistä saa kaikenlaisia hyviä vitamiineja? Näistä saa myös 40% sokeria, ja hedelmät ovat yhtä kuin red 40, natural flavor, blue 2, turmeric color, yellow 6, annatto color, blue 1. Näitä hedelmämuroja popsi lähes jokainen aamiaisella istunut lapsi ja ihan merkittävä osa aikuisistakin.

Mutta se siitä murovalituksesta. Vohvelit ja bagel with cream cheese olivat ihan hyviä, ja tee oli kuumaa. Ylimääräiset kaloritkin saimme kulutettua patikoimalla pitkin vuoria, mistä lisää joskus toiste.

Panimokierroksilla

Pint at Monday Night Brewing

Seuraa olutaiheinen kirjoitus. Only for adults 21 and above!

Voiko olla romanttisempaa tekemistä kuin vierailu pienpanimossa? No ei voi, totesimme ja kävimme ystävänpäivän kunniaksi Monday Night Brewingin maistelu- ja panimokierrosillassa, jossa teemapäivän mukaisesti soitettiin hempeitä ysärirakkauslauluja. Kymmenellä taalalla sai panimokierroksen sekä neljä 2,5 desin maisteluannosta, jotka olivat kyllä lähempänä neljää desiä ja joita emme kaikkia juoneet, koska olimme atlantalaistyyliin liikkeellä autolla.

Atlanta Skyline on the Wall

Seinägrafiikkaa feat. Atlanta skyline

Panimo oli vastikää siirtänyt tuotannon omiin tiloihinsa sopimuspanimotuotannon sijaan, ja paneloimattomaan teollisuushalliin oli kerätty yhteensopimattomia pöytiä ja tuoleja, pari virttynyttä sohvaa, retrovideopelikonsoleita, valtavat irtoviikset, graffiteja, kokonainen seinällinen kravatteja… kyllä, asiakaskunta oli hipsteripainotteista.

Brewery tanks

Neljän tankin panimojärjestelmä ja viimeisiä IPAn tippoja kurkkuun kaatava Iiro

Kierroksella yksi perustajista kertoi panimon syntytarinan: neljä parikymppistä miestä oli kokoontunut kirkon raamattupiiriin kuudelta joka perjantaiaamu. And we figured, you know, it’d be more interesting to talk about the big questions in life if we actually knew eachother… so we figured we’ll start brewing beer every Monday evening in my garage. Ja niin aikaisten perjantaiaamujen lisäksi miesporukka alkoi kokoontumaan myös maanantaisin, ja ennen pitkää maanantai-iltoihin kutsuttiin myös naapureita, kavereita, muita kirkon porukoita, ja lopulta juttu paisui niin, että päätettiin pistää pystyyn panimo.

The beginning of the brewery

Tässä ämpärissä miehet panivat ensimmäisen olutsatsinsa…

Brew Magic

…ja kun innostus kasvoi, hankittiin tällainen systeemi. Brew Magic!

Tähän mennessä panimon olutta on saanut ravintoloista vain hanassa, mutta nyt panimo oli hankkinut pullotuskoneen, jota perustaja ylpeänä meille esitteli. Joku kierroksella olleista kysäisi, aiotaanko olutta myös tölkittää, ja perustaja vastasi: Well I know cans are really cool these days… Stop, hetkinen, siis mitä? Tölkit ovat ”siistejä”? Mistä lähtien? …but it’s also more of an investment to get a canning machine, so we’re sticking with bottles for now. Pullotetun Monday Nightin perustaja arveli saapuvan kauppoihin parin kuukauden sisään.

Bottling works

Pullotusjärjestelmä, vielä testausta vailla

Bottles

Etiketti näyttää tältä

Jos olisin kunnon gourmet-hifistelijä, kertoisin nyt tähän viiltäviä analyysejä oluiden mausta, IPAn kirpeydestä, scotch alen tumman täyteläisestä väristä ja witbierin pehmeydestä… mutta tyydyn toteamaan, että oli ihan hyvää. Katsokaa vaikka tyytyväistä ilmettäni:

Weekends are overrated.

Monday Night ei suinkaan ole Atlantan alueen ainut pienpanimo, vaan täällä pienpanimokierroksia riittäisi jokaiselle viikonpäivälle (paitsi tiistaille – silloin ne ovat kaikki kiinni). Siispä pari päivää myöhemmin suuntasimme kaikkein läheisimpään pienpanimoon, omaan Kennesawn kylämme Burnt Hickory Breweryyn, jonka avoimista ovista panimo oli vihjannut epämääräisesti Facebook-sivujensa statuksissa, ja joiden varsinainen aukioloaika piti kaivaa jostain kommentin kommentin kommentista, höystettynä sanoilla probably ja we think. Markkinoinnin lähes totaalisesta laiminlyönnistä huolimatta joku muukin oli löytänyt paikalle.

Queue at the brewery tasting

Jonoa sisällä olevalle tiskille. Jono kesti parikymmentä minuuttia, ja suurin osa ajasta oli +5 asteessa ulkona, jonka kirkas auringonpaiste sai tuntumaan lämpimämmältä.

Siinä missä Monday Nightin tyypeillä oli sliipattu graafinen tyyli, elegantit nettisivut ja aktiivinen yhteydenpito mediaan – mekin saimme tietää paikasta paikallislehdestä lukemalla – Burnt Hickoryn jampat taas kuuluvat kategoriaan ”me pannaan olutta koska olut on hyvää ja jos joku haluaa niin saa tulla paikalle, me ollaan täällä aina välillä ehkä kai”. Burnt Hickorylla oluita pannaan satseittain kun jampat inspiroituvat jostain (esim. red velvet cake porter) ja avoimia ovia varten joku päästetään tilaamaan ”eiks ole siistin näköinen”-olutlaseja aina sen näköisillä grafiikoilla kuin omistajista kulloinkin tuntuu hyvältä. Konsepti näytti toimivan ihan hyvin.

On Draft...

Oluita pyyhittiin yli kun niitä loppui, ja kesken kaiken lisättiin yksi takahuoneesta löytynyt kegi lisää listalle. Kymmenellä taalalla viisi reilun kahden desin maisteluannosta oli autoilijoille taaskin enemmän kuin tarpeeksi.

Taps of Burnt Hickory

Pääsääntöisesti juomia jaeltiin hanoista, mutta jonoja lyhentääkseen välillä joku kävi kaatamassa muovikannusta IPAa halukkaille

Osa vierailijoista oli tuonut mukanaan musiikkia ja retkituolia, ja koska läheskään kaikki eivät mahtuneet sisälle, ulos syntyi chillailuporukoita. Iiro totesi minulle, että tällaiseen tapahtumaan jonkun paikallisen snägärin olisi pitänyt tajuta tulla myymään makkaraperunoita… ja sitten huomasimme, että näin oli tehtykin.

Grill food at Burnt Hickory Brewery

Snägäri

Big Shanty Bakeshop

Chocolate chip cookiet olivat hyviä

Törmäsimme tapahtumassa tuttuihin ja liityimme heidän seuraansa istuskelemaan. Paikalliseen tyyliin istumapaikat hankittiin pickupin perälaudalta. Kysyin yhdeltä tutuistamme, kenen pickupia oikein hyväksikäytimme. I dunno, maybe Dave’s. Or maybe Rick’s. Why do you care? It’s a fine pickup!

Biggie & Jenni

”Biggie”, minä, ja kaasulämmitin, jonka energiatehokkuus ulkoilmassa tuulessa lienee huipussaan

Tee, tuo eteläinen talon viini

It’s known as the house wine of the South, and every family has a signature brew.

— Southern Living -lehti kertoo teestä

Nyt kaikki teen ystävät varmaan höristävät korviaan, ja minut tuntevat luulevat päässeeni paratiisiin, sillä kuulun siihen pieneen vähemmistöön suomalaisista, joka ei kahviin koske vaan kulkee koko työpäivän teekuppi kädessä. No ei sentään. Täällä kun aamiaiskahvilassa tilaa teetä, tuloksena on tällainen mukillinen:

Sweet Tea

Pöytään saa siis jääteetä, eikä mitään Nestlén persikkamaustettua vaan aidosta teestä keitettyä ilman erikoisia lisämakuja. Sokeria sen sijaan on käytetty teen valmistuksessa ällömakeuteen asti, ellei eriksee tilaa unsweet teatä. Jos haluaa perinteisen kuuman teekupin, niin pitää tarkentaa haluavansa hot tean.

Ice tea in the brewing

Talon viini tekeillä kotioloissa, hautumassa viisi pussia oolongia

Lehdessä oli vähän aikaa sitten yleisöäänestys: mistä Atlantasta saa parasta teetä? Voittaja oli paikallinen homofobisuudellaan kuuluisuutta kerännyt Chick Fil-A -kanahampurilaisketju, jossa kerran yritin tilata kuumaa teetä. Kun työntekijä vihdoin tajusi, mitä edes halusin, hän valitteli kovasti, että heillä on vain kylmää teetä ja kuumaa kahvia.

Home Town Honey

Hitunen makeutta hunajapurkista, jossa on pala hunajakennostoa. Ideoita siitä, miten kennostoa voi käyttää hyödyksi ruoanlaitossa, otetaan kiitollisina vastaan.

Alkujärkytyksen laannuttua olen alkanut päästä unsweet tean makuun. Erityisen hyvin se sopii kuumaan kesäpäivään – joita täällä riittää – mutta toimii hyvin myös sokerittomana ruokajuomana paikoissa, joissa muuten tulisi tilattua kokista.

Lihapullaspagettia

Täällä spaghetti and meatballs on vähän sama kuin Suomessa lihapullat ja muusi. Paikallislehdessä reseptiä oli modattu vaihtamalla spagetti spagettikurpitsaksi, ja testattuani reseptiä voin lämpimästi suositella. Jos spagettikurpitsa on uusi tuttavuus, niin sen valmistaminen mikrossa on todella helppoa:

  • Leikkaa kurpitsa puoliksi ja poista siemenet.
  • Laita kurpitsan toinen puolikas tarpeeksi pieneen kulhoon, että kurpitsa ei pääse liikkumaan, ja lisää noin desi vettä kurpitsan sisälle, siis siihen mistä juuri poistit siemenet.
  • Laita toinen kurpitsanpuolikas ensimmäisen päälle niin, että kurpitsa ”sulkeutuu”, ja mikrota kymmenisen minuuttia. Kokeile patalapulla (kurpitsa on kuuma!), tuntuuko kurpitsa pehmeältä. Jos tuntuu, kurpitsa on valmis, joten kaada mahdollinen jäljellejäänyt vesi varovasti pois ja kaavi ”spagetti” ulos kurpitsasta haarukalla.

Spaghetti squash

Näyttää spagetilta, maistuu kurpitsalta. Paras lisuke.

Meatballs

Lihapullat tomaattisoosilla ja spagettikurpitsalla

1 spagettikurpitsa
600g jauhelihaa
150g pehmeää ricottajuustoa
200g höyrettyä ja pilkottua pinaattia (voi käyttää myös pakastepinattia)
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
4 tomaattia
1 rkl balsamiviinietikkaa
1 ruukku basilikaa
suolaa, pippuria
parmesaaniraastetta

Lämmitä uuni 200 asteeseen.

Lihapullat: Silppua sipuli ja valkosipuli. Sekoita kulhossa jauheliha, ricotta, pinaatti ja sipulit. Pyörittele lihapulliksi pellille ja paista 15 minuuttia.
Spagettikurpitsa: Ks. yllä
Tomaattisoosi: Kuutioi tomaatit ja lämmitä kattilassa matalalla lämmöllä balsamiviinietikan ja silputun basilikan kanssa. Soosia ei tarvitse keittää, vaan lämmittäminen riittää.
Tarjoile: Lämpimänä, parmesaaniraasteen kera.

Meatballs

Chili

Jos ravintolan ruokalistassa lukee esim. hamburger with chili, sitä odottaa saavansa hampurilaisen, jonka sisällä on pari punaista chilipippuria. Iiro on jo pariin otteeseen tulisen ruoan ystävänä mennyt tähän with chili-lankaan ja saanut hampurilaisen (tai tacon tai salaatin tai minkälie) papujauhelihapadalla, joka muistuttaa jossain määrin suomalaisversiota chili con carnesta.

Täällä eteläisissä osavaltioissa chili on likipitäen kansallisruoka, jota kuten Suomessa hernaria saa myös tölkissä. Lähikaupassa chilitölkkejä on yhtä laaja rivistö kuin kaikkia muita säilykevihanneksia yhteensä, mutta onneksi kaupasta löytyy myös säilykepapuja, sillä todellinen chilin ystävä valmistaa tietenkin chilinsä itse, hartaudella.

Koska minulla ei ole salaista perheessä satoja vuosia kulkenutta chilireseptiä takataskussani, käytin Real Simple -lehden 09/12-numerosta löytynyttä kesäkurpitsaan ja mustapapuun nojautuvaa reseptiä. Samalla osallistun tällä ruoalla ruokahaasteeseen, jossa teemana on kesäkurpitsa, joka on muuten täällä kaupoissa aina maksimissaan 15cm pitkää eli suorastaan minikokoista Suomen jättikesäkurpitsoihin verrattuna.

Black bean and zucchini chili

Kesäkurpitsa-mustapapu-chili
6-8 annosta, 4-8 tuntia aikaa

600g naudan jauhelihaa
800g tomaattimurskaa (itse käytin makuna ”fire roasted”, mutta tavallinenkin kelpaa)
800g säilykemustapapuja
400g kesäkurpitsaa
2 keskikokoista sipulia
2 kynttä valkosipulia
4 rkl tomaattimurskaa
1 rkl chilijauhetta
1 tl oreganoa
suolaa, mustapippuria
ranskankermaa, avocadoa, korianteria

1. Hienonna sipulit. Leikkaa puolitetut kesäkurpitsat noin sentin viipaleiksi. Huuhtele pavut.
2. Lisää rautapataan jauheliha, tomaattimurska, pavut, kesäkurpitsa, sipulit, tomaattimurska, chilijauhe, oregano, 1,5 tl suolaa ja 0,5 tl mustapippuria.
3. Laita pata liedelle ja lämmitä matalalla lämmöllä 4-8 tuntia, kunnes liha ja vihannekset ovat kypsiä. Padan voi myös laittaa uuniin 150 asteeseen.
4. Nauti ranskankerman, pilkotun avocadon ja silputun korianterin kera.

Black bean and zucchini chili in the making

Tältä padan sisältö näyttää ennen hauduttamista

Meillä puolet chilistä meni seuraavana päivänä uunipaprikoiden täytteeksi. Chili-stuffed peppers, siis.

Don’t mind if I do…

Briteille kello viisi on teetunti. Täällä entisen siirtomaan eteläosissa ”tea” ei edes tarkoita teetä (kyllä, mutta siitä lisää joskus toiste), ja kello viisi on cocktail hour, drinksutunti. Emme ole valitettavasti kovinkaan usein tätä tapaa seuranneet, eikä tapa taida enää olla yhtä yleinen kuin 1900-luvun puolivälissä, mutta kun Kaupunginmuseon kaupasta tarttui mukaan drinkkikirja Southern Cocktails: Dixie drinks, party potions & classic libations, inspiroiduin perjantaina minäkin sekoittelemaan meille kreolityyliset bloody maryt.

Southern Cocktails

Etelävaltioiden kuuluisimpia drinkkejä ovat esim. hurricane, joka keksittiin kieltolain aikaan New Orleansissa ja jota nykyään myydään Ranskalaiskortteleiden kaduilla aamuyöllä isoista saaveista mukaan styroksimukeihin; mint julep, joka oikeaoppisesti tarjoillaan kirjan kannessa näkyvistä jäähdytetyistä metallilaseista ja joka on erityisen suosittu Kentucky Derby -ravikilpailun katsojien keskuudessa; ja milk punch, sokerinen maitopohjainen bourbon-drinkki, jota perinteiseti tarjoillaan boolina hopeaisesta maljasta. Kahteen jälkimmäiseen käytetään bourbonia, joka on nimetty Kentuckyn Bourbonin maakunnan mukaan, jonne vuonna 1791 skottilaiset ja irlantilaiset viskinvalmistajat mielenosoituksellisesti siirtyivät pakoon veronkerääjiä uuden viskiveron jälkimainingeissa. Kentuckyn maaperä ei suosi viskin perinteistä ainesosaa, ohraa, joten juomaa siirryttiin valmistamaan helpommin kasvatettavasta raaka-aineesta: maissista.

When one reporter asked if he had any hobbies, [Shelby Foote] replied: ”Absolutely not.” Then he added, ”I drink from time to time.”

Mississippiläinen Lewis Lord, US News & World report, 2005

Creole Bloody Mary

Bloody Mary kreolitapaan
4 runsasta lasillista

7,5 dl tomaattimehua
2,5 dl vodkaa
1 dl sitruunamehua
2 rkl piparjuuritahnaa
1 rkl worchester-kastiketta
2 tl hot saucea (esim. Tabasco)
1 tl kreolimaustesekoitusta (sisältää esim. paprikajauhetta, cayennepippuria, valkosipulia, oreganoa, timjamia)
0,5 tl jauhettua mustapippuria
0,25 tl cayennepippuria
4 tuoretta vihreää papua

1. Kaada kaikki ainesosat papuja lukuunottamatta suurehkoon kannuun tai karahviin. Sekoita.
2. Täytä lasi jäillä ja kaada juomaa päälle. Ripottele päälle kreolimaustesekoitusta ja lisää lasiin yksi vihreä papu.

Kohta meillä on lähtö Super Bowl -grillijuhliin. Saa nähdä, millainen tunnelma juhlissa on, koska ”meidän” tiimimme Atlanta Falcons pääsi neljän parhaan joukkoon mutta hävisi sitten reilun johtoaseman jälkeen San Francisco 49ersille parilla hassulla pisteellä. Minua lähetyksessä kiinnostaa eniten mainokset, sillä Super Bowlin mainospaikoista maksetaan miljoonia ja niitä varten tehdään yleensä omat mainoksensa. Tunnetuin Super Bowl -mainos taitaa olla vuodelta 1984:

Meksikolaista ja meksikolaista

Iiron työpaikan lähellä on meksikolainen ravintola, jonne Iiron pari työkaveria eivät suostu menemään syömään. Koska perjantaisin syömään mennään isommalla porukalla, meksikolaista halutessa porukka ajaa syömään viiden kilometrin päähän kävelymatkan päässä olevan paikan sijaan (vaikka ei sinnekään tietenkään kävellen mentäisi).

Uteliaisuudesta kävimme sitten syömässä kyseisessä paikassa, kun eräänä perjantaina menimme lounaalle kolmistaan suomalaisen viikonloppuvieraamme kanssa. Ravintola oli siisti, asiakaspalvelu kohteliasta ja ruoka tuli nopeasti. Annokset olivat sekä maukkaita että runsaita ja kaiken lisäksi halvempia kuin sen Iiron työporukan normaalissa meksikolaispaikassa. Miksi siis boikotointi?

Vastausta emme tiedä varmasti, mutta tämän hetkinen hypoteesi on, että kyseiset työkaverit ovat teksasilaisia. Tässä lähemmässä lounaspaikassa kun ruoka on aidontuntuista meksikolaista, siinä kauemmassa paikassa taas selkeämmin tex-mexiä.

Itse tykkään kummastakin tyylistä, mutta viime viikonloppuna tuli kokattua (käsittääkseni) meksikolaisella ohjeella, kun lehdessä oli taas jonkun paikallisen ravintolan keittiön suosikkiresepti avattuna.

Brisket Tacos with Pico de Gallo

Tacoihin tuli brisket-täytteen ja pico de gallon lisäksi kermaviiliä ja guacamolea.

Brisket-tacotäyte

2-3 kg naudan rintaa (eli brisketiä)
1 tl valkosipulijauhetta
1 tl sipulijauhetta
1 tl suolaa
1 tl jauhettua mustapippuria
2 dl vettä

1. Laita uuni lämpeämään 200 asteeseen.
2. Sekoita mausteet keskenään ja hiero kauttaaltaan lihaan.
3. Laita liha pataan, kaada pataan sekaan vettä, ja anna olla uunissa noin 3 tuntia.
4. Revi liha kahdella haarukalla kappaleiksi. Jos teet lihan etukäteen tai aiot säästää osan lihasta, kaada padan keitinliemi lihan mukaan.

Brisket Taco Filling

Revittyä naudan rintaa, valmiina tacoihin sellaisenaan

Pico de Gallo

4-5 pihvitomaattia tai vastaava määrä pienempiä tomaatteja
1 iso sipuli
2 tuoretta jalapenoa
2 dl sitruunamehua
suolaa maun mukaan

Pilko tomaatti sentin kuutioiksi ja hienonna sipuli ja jalopenot. Sekoita kaikki ainekset keskenään.

Pico de Gallo

Peuraa mä metsästän

No en metsästä. En ole eläessäni ampunut mitään elävää olentoa kohti. Sen sijaan tykkään syödä riistaa, sillä sen lisäksi, että sen luonnonmukainen ja suht’ kärsimyksetön elämä hivelee sisäistä hippiäni, se maistuu hyvältä. Suomesta hankin riistaa kauppahallista tai isosta lähikaupasta, joten kun syksyllä päätin ruokkia illallisvieraita kamomillalla maustetuilla peuranfileillä, marssin läheiseen isoon kauppaan, jossa on kattava lihatiski.

Sitten marssin Whole Foodsiin.

Sitten harkitsin marssimista johonkin lihatukkuun ja päädyin googlaamaan.

Trail blaze

Asiaan melkein täysin liittymättömiä kuvituskuvia läheisestä Red Top Mountain State Parkista, jossa kävimme syksyllä patikoimassa

Kävi ilmi, että riistan myyminen peurasta karhuun ja villikalkkunasta sorsaan on laitonta Georgiassa ja monessa muussakin osavaltiossa, eikä kalansaalistakaan saa myydä, ellei ole rekisteröity kalastaja. Myös Suomessa kuulema metsästysseurojen riistanmyynti on tehty vaikeaksi, mutta Suomessa syynä on terveysviranomaiset. Georgiassa tällä ei ole mitään tekemistä terveyden kanssa, sillä riistaa saa kyllä luovuttaa ilmaiseksi muille. Myös riistan vaihtaminen johonkin toiseen hyödykkeeseen on sallittua, mutta tätä varten vaihtokaupan osapuolten pitää olla jomman kumman osapuolen kotona.

Ja tätä jopa oikeasti valvotaan. Viime syksynä Washingtonin osavaltiossa saatiin kahden vuoden intensiivisen peiteoperaation jälkeen kiinni oikea riistakauppajengi. Overall, as many as five dozen people may end up being charged with several hundred criminal counts, according to WDFW deputy chief Mike Cenci. Huumekauppa ei ole mitään tähän verrattuna – tyypit olivat myyneet peuraa, hirveä ja sampea!

Lake Allatoona

Allatoona-järven rannalla sijaitseva Red Top Mountainin luonnonpuisto on saanut nimensä maan punaisesta väristä, joka johtuu sen korkeista rautapitoisuuksista. 1800-luvulla auleella toimi rautakaivos ja kauempana nykyisen padon paikalla oli ruukki.

En ole varma, mikä perimmäinen syy tälle laille on, mutta olen saanut käsityksen, että se johtuisi siitä, ettei kenenkään haluta rahallisesti hyötyvän osavaltion luonnonvaroista. Syynä on myös se, että ajatellaan, että jos metsästyksellä voisi rahastaa, villieläimet metsästettäisiin kohta loppuun. Kaatolupia jaetaan vain luonnonpuistoihin, ja omalla maalla saa metsästää niin paljon kuin sielu sietää. Syksyllä luonnonpuistojen nettisivuilla näkyi metsästysviikonloppu-ilmoituksia, jolloin puisto on suljettu muilta paitsi arvonnassa luvan voittaneilta metsästäjiltä.

Hiking at Red Top

Red Top Mountainilla oli ollut edellisenä viikonloppuna metsäpuolimaratoni

Koska peurasta ei saa hyötyä rahallisesti mutta metsästys on osan porukasta mielestä hauskin harrastus ikinä, Georgiassa toimii useampi hyväntekeväisyysjärjestö, joka ottaa vastaan peuranruhoja ja ruokkii niillä vähävaraisia. Tunnetuin järjestö on Georgia Hunters for the Hungry, joka toissa vuonna keräsi 12 tonnia peuranlihaa köyhille jaettavaksi. Täällä pitää siis peuraa saadakseen olla joko hyvää pataa metsästäjien kanssa tai köyhä, eikä jälkimmäisillekään riitä tarpeeksi, sillä lehtijuttujen perusteella hyväntekeväisyysjärjestöjen saamat lahjoitukset ovat vähentyneet, kun samanaikaisesti kannat ovat heikentyneet ja taloustilanteen takia metsästäjillä ei ole enää varaa maksaa prosessointikustannuksia.

Jenni at Red Top Mountain

Patikoimme lokakuun puolivälissä näissä varusteissa. Syksy oli oikeastaan aika jees.

Googlaamalla selvisi, että kolmas tapa saada käsiinsä peuranlihaa on soitella ympäriinsä riistalihanleikkaamoihin, joissa on aina välillä ylijäämäpeuraa, kun metsästäjät eivät ole tulleet noutamaan saaliitaan. Siis häh, miksi eivät noutaisi? Nettifoorumeiden mukaan siksi, että osa metsästäjistä ei pidä peuran mausta. Selvä.

Harkitsin hetken soittamista netistä löytämiini epämääräisiin numeroihin, mutta menin sitten helpomman kautta ja hain kaupasta nautaa.