Tammenterhoja ja kurpitsoita

Täällä laajat kurpitsavalikoimat eivät liity pelkästään Halloweeniin, vaan kurpitsoja joka koossa ja värissä tuntuu olevan kaupoissa vuoden ympäri. On spagettikurpitsaa, josta saa terveellisen lisukkeen ruoalle kuin ruoalle nopeasti mikrottamalla. On myskikurpitsaa, joka mielestäni on parhaimmillaan unkarilaisen pörköltin lisukkeena tökfözelekinä. On toki perinteisiä kesäkurpitsoja vihreänä ja keltaisena sekä sitä tunnettua Halloween-kurpitsaa… ja sitten on sellaisia vihreitä talvikurpitsoita, joita ostimme lauantaina kokeeksi yhden. Englanninkielinen nimi on acorn squash, tammenterhokurpitsa, mutta virallisesta suomennoksesta ei hajua, jos sellaista edes on.

Acorn Squash

Meillä tämä kurpitsa päätyi porsaalle tulleeseen kurpitsakastikkeeseen, jonka bongasin jostain vanhasta Glorian Ruoka&Viinistä. (Kyllä, minulla on niitä täällä mukana.) Hyvää oli, ja tämän kurpitsalajikkeen voinee korvata millä tahansa talvikurpitsalla.

Chilinen kurpitsakastike
0,5 kg talvikurpitsaa
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
2 pientä thai-chiliä
2 rkl voita
5 rosmariininoksaa
1,5 dl valkoviiniä
0,5 dl kasvisfondia
2 dl vettä
2 rkl sokeria
0,5 dl kermaviiliä
ripaus suolaa ja mustapippuria

1. Halkaise kurpitsa, poista siemenet, kuori ja paloittele. Hienonna sipuli, valkosipulinkynnet ja chili.
2. Sulata voi kattilassa, lisää sipulit ja kuullota. Lisää kurpitsa, rosmariini ja chili. Kypsennä viitisen minuuttia, kunnes seos alkaa saada väriä.
3. Lisää viini, fondi, vesi ja sokeri ja kuumenna kiehuvaksi. Anna hautua kannen alla 15min kunnes kurpitsa on kypsää.
4. Poista rosmariininoksat ja soseuta kastike esim. sauvasekoittimella. Vatkaa kermaviili joukkoon ja mausta.

Pork with Squash sauce

Possua kurpitsakastikkeessa, lisukkeena uuniperunaa portobellotäytteellä

Täytetyt porsaankyljykset
2 hengelle

2 porsaankyljystä
1 tl voita
1 sipuli
1/2 purjon vihreät osat
2,5 dl kanalientä
viipale (kuivunutta) leipää
persiljaa, suolaa, pippuria

1. Hienonna sipuli ja purjo. Sulata voi kattilassa ja kuullota sipulia ja purjoa, kunnes sipuli on läpikuultavaa. Lisää kanaliemi ja anna keittyä 15min, kunnes liemestä on haihtunut noin puolet.
2. Lisää pilkottu leipä, persiljaa, suolaa ja pippuria. Anna jäähtyä.
3. Leikkaa porsaankyljykset auki niin, että ne ovat vielä kiinni toisistaan yhdeltä sivulta. Täytä kyljykset ja paista 175 asteessa noin tunti.

Rapukakku, shaken, not stirred

Kävin katsomassa paikallisen kaverini kanssa uusimman Bond-spektaakkelin. Suosittelen: oli viihdyttävä ja antoisa etenkin, jos on katsonut alkuaikojen Bondeja. Ei mitään edellisen Bondin pohjanoteeraustasoa.

Elokuvan jälkeen kävelimme ulos, naureskelimme hetken jo yhdeksän maissa Twilightin keskiyön ensi-iltaa pikkuteatteriin jonottamaan tulleille teineille ja lähdimme kumpikin omiin suuntiimme. Kotona sain tekstarin:

…Next time lets do an activity like painting, indoor rock climbing, or shopping!

Maalausta, kiipeilyä tai shoppailua. Vain amerikkalainen voi lisätä kahden noinkin innovatiivisen idean perään kolmanneksi ostostelun. Ja minä kun olin ajatellut tylsänä eurooppalaisena ehdottaa, että jos mentäisiin kahville tai syömään. Eurooppalaisten ruokaan keskittyvän sosiaalisen kanssakäymisen kunniaksi alla Yhdysvaltain rannikon alkuruokaerikoisuuden rapukakkujen ohje, jotka olivat tekovaiheessa epäilyttäviä mutta lautasella herkullisia.

Crab cakes with mustard sauce

Taskurapukakut sinappikastikkeella
4 kakkua, tekoaika 2,5h

1 rkl voita
6 kevätsipulin valkoinen osa
1 dl kevytmajoneesia (tai saa laittaa normaaliakin, mutta näistä tulee jo ihan tarpeeksi tuhteja)
2 tl Dijon-sinappia
puolikkaan sitruunan mehu
1 tl suolaa
0,5 tl kalamausteseosta (esim. Weberin Boston Bay)
0,5 tl cayennepippuria
400g taskurapua (ei väliä mikä laji, mutta hifistelijä käyttää sinitaskurapua) mahdollisimman isoissa paloissa (amerikkalainen laatuluokitus: jumbo lump) ja kuoret poistettuna (vaikka tulisi valmiina kuorettomana, tarkista kuorettomuus käsin)
1,5 dl vehnäjauhoja
ripaus mustapippuria
2 kananmunaa
1 rkl maitoa
2,5 dl panko-leiviteseosta (löytyy japanilaisten ruokatarvikkeiden osastoilta, mutta jos ei löydy, leivittää voi myös korppujauhoilla)
pähkinäöljyä uppopaistamiseen niin paljon, että kattilassa syväystä on 5cm

Kastike:
1 dl kevytmajoneesia
0,5 dl Dijon-sinappia
0,5 tl worcesterkastiketta
0,5 tl A.1 Steak Saucea (korvattavissa HP-kastikkeella)
puolikkaan sitruunan mehu

1. Pilko kevätsipuleiden valkoiset osat pieneksi hakkelukseksi. Lämmitä voi pannussa ja paista noin 4 minuuttia, kunnes sipulit ovat pehmeitä. Älä anna niiden saada väriä. Jäähdytä.
2. Sekoita majoneesi, sinappi, sitruunamehu, 0,5 tl suolaa, kalamauste ja cayennepippuri. Kääntele joukkoon kevätsipulit ja rapu. Varo rikkomasta rapua pienemmiksi paloiksi. Laita jääkaappiin tunniksi.
3. Sekoita matalalla lautasella jauhot, mustapippuri ja loput suolasta. Sekoita toisella lautasella kananmunat ja maito. Kaada kolmannelle lautasella pankoa.
4. Muotoile rapuseoksesta neljä tiivistä kakkua. Kääntele kakut ensin jauhoissa, sitten kananmunissa ja lopulta pankossa… varovasti, sillä kakut eivät ole kovinkaan tukevia. Laita kakut vuokaan, kelmuta ja laita jääkaappiin toiseksi tunniksi.
5. Tee tässä vaiheessa kastike sekoittamalla ainekset yhteen. Laita jääkaappiin odottamaan.
6. Lämmitä uppopaistoöljy (rauta)kattilassa 180-asteiseksi. Laske varovasti kakut öljyyn ja paista molemmin puolin, kunnes panko on kullanväristä ja kakut ovat sisältä lämpimiä, noin 5 minuuttia. Jos kaikki kakut eivät mahdu kattilaan kerralla, paista osissa. Anna kuivua hetki talouspaperin päällä ja tarjoile kastikkeen kanssa.

Hevosia, pistimiä ja vaaliväittelyitä

You mention the Navy, for example, and the fact that we have fewer ships than we did in 1916. Well Governor, we also have fewer horses and bayonets. We have these things called aircraft carriers and planes land on them. We have ships that go underwater, nuclear submarines. — Obama Romneylle maanantain televisioväittelyssä

Paikalliset presidentinvaalit järjestetään melkein samanaikaisesti Suomen kunnallisvaalien kanssa, ja niistä on nyt tohistu jatkuvasti. Georgiassa tämä ei näy niin vahvasti, koska haastaja Romney voittaa osavaltion lähestulkoon varmasti. Paikallisessa vaalijärjestelmässä voittaja saa kunkin osavaltion kaikki valitsijamiehet taakseen, joten kumpikaan osapuoli ei panosta täällä mainontaan. Lähinnä yksityisten ihmisten pihoilla näkyy jonkin verran Romney/Ryan-kylttejä; lehdessä oli juttua, että joku oli laittanut pihalleen Obama/Biden-kyltin, ja vihainen naapuri oli käynyt pöllimässä sen, joten vaikka osavaltion äänistä yli 40% mennee Obamalle, ainakin täällä omakotitalosuburbiassa tunteet käyvät kuumana istuvaa presidenttiä vastaan.

Obama in a TV debate

Koska politiikkaa kuulee joka tuutista, tyydyn toteamaan, että toivottavasti Obama voittaa, sillä näin ulkomaalaisena tuntuu, että hän olisi näistä kahdesta yhteistyökykyisempi muun maailman kanssa. Romney taas avoimesti viime televisioväittelyssä kehui, kuinka USA on ollut mahtava maailmanpoliisi, ja kuinka hän pitäisi USA:n jatkossakin maailmanpoliisina lisäämällä armeijan rahoitusta ja pistämällä luun kurkkuun liudalle muita maita. Ihan huisan rakentavaa, odotan jo innolla.

Governor Romney, I’m glad you recognize al-Qaida is a threat, because a few months ago when you were asked what is the biggest geopolitical group facing America, you said Russia, not al-Qaida. You said Russia. And the 1980s are now calling to ask for their foreign policy back. Because the Cold War has been over for 20 years. — Obama Romneylle maanantain televisioväittelyssä

Olen seurannut myös suomalaisia vaaliväittelyitä, ja verrattuna täkäläiseen meininkiin näissä oli muutamia selkeitä eroja. Isoin ero on tietenkin se, että Suomessa väittelemässä on liuta puoluejohtajia ja näissä vaaleissa vielä pienpuolueiden edustajia, kun taas täällä vaaliväittelystä tekee jonkin verran dynaamisemman se, että väittelijöitä on vain kaksi. Kumpikin saa vastata toisen piikkeihin ja retoriikkaan suoraan – ja JOUTUU myös sen tekemään – kun taas Suomessa puoluejohtajat nostelevat sormia ja välillä vastaukset tulevat vasta pari repliikkiä myöhemmin, jos silloinkaan.

Olennainen ero on myös siinä, että Suomessa toimittajat vetävät vaaliväittelyitä tiukalla otteella, keskeyttävät ja penäävät vastauksia, jopa niin paljon että välillä tuntuu, että juontajat varastavat koko shown. Täällä taas juontajat ovat vanhoja senioritoimittajia, joille väittelyn juontaminen on suuri kunnia, ja homman ryhdytään sen vaatimalla arvokkuudella: kysymyksiä kysytään yksi kerrallan, annetaan kunkin vastata, välillä muistutetaan että two minutes, Governor Romney, ja varotaan keskeyttämästä ainakaan niin, että se voitaisiin tulkita epäkohteliaaksi. Obaman varapresidentti Biden puhui varapresidenttien välisessä väittelyssä välillä Romneyn kakkosmiehen Ryanin päälle, ja tästä nousi iso haloo, kun republikaanit haukkuivat Bideniä: he was so rude, so unpresidential! Myös Obamaa suomittiin samasta aiheesta viimeisimmän väittelyn jälkeen, kun hän välillä kärkkäästi puuttui Romneyn sanomisiin.

Väittelyn jälkeen haastatellaan kummankin puolen edustajia salin ulkopuolella olevassa mediakeskuksessa: no menikö miten? Oliko teidän ehdokkaanne terässä? Hauska yksityiskohta tässä on kyltit, joita kuvan taustalla näkee. Jokaisella senaattorilla on oma viiri, jota joku avustaja kanniskelee ympäriinsä, jotta televisiokanavilla olisi mahdollisimman helppoa löytää heidät haastateltaviksi halutessaan. Sitä odotellessa, että sama käytäntö tulisi Ylen Isoon Pajaan…

Mediakeskus vaaliväittelyn jälkeen

Otettaisiinko tänään haastateltavaksi Rubio vai Rogers? Kuva: Irish Times

Kolme neljästä väittelystä oli tiukasti pöydän ääressä, tiukan ”kaksi minuuttia kummallakin aikaa vastata”-formaatin mukaan, ja juontaja esitti kysymykset. Yhdessä väittelyssä sen sijaan repäistiin ja kokeiltiin jotain ihan uutta: annetaan yleisön kysyä kysymykset! Kysymykset ja niiden esittäjät oli valittu etukäteen, ja he olivat kaikki virallisesti äänestäjiä, jotka eivät vielä ole päättäneet kantaansa. Lähes poikkeuksetta kysyjät lukivat kysymykset suoraan paperista ja silti takeltelivat niitä esittäessään. Varmasti ramppikuume on tuossa tilanteessa kova, mutta jos tiedät meneväsi telkkariin yli sadan miljoonan ihmisen eteen, olisiko liikaa vaadittu, että treenaat sen verran, että pystyt lukemaan kysymyksesi takeltelematta? Yllättäen suomalaisissa televisioväittelyissä on pärjätty tämän suhteen paremmin.

Viimeisimmässä väittelyssä aiheena oli ulkopolitiikka, ja arvatkaa kuinka monta kertaa mainittiin EU, Nato tai mikään EU-maa? Kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla Romney totesi, että joku talousmittari on kohta Yhdysvalloilla yhtä huonossa jamassa kuin Espanjalla, ja we don’t wanna go down Spain’s route, joten I’ve got a five point plan. Toisella kerralla Romney heitti sivulauseessa, että EU varmaan tukisi Yhdysvaltoja, jos Yhdysvallat tiukentaisi Iranin kauppasaartoa. Lopun aikaa puhuttiin Lähi-idästä, Kiinasta, Lähi-idästä, Iranista, Syyriasta, Irakista ja Kiinasta – ja toki armeijan rahoituksesta, kotimaan taloudesta ja työttömyysasteesta, joista kaksi jälkimmäistä ovat huomattavasti lähempänä äänestäjän sydäntä kuin epämääräinen ulkopolitiikka epämääräisten valtioiden kanssa.

Cabbage Beef Soup while watching the debate

Meillä päin aikuiset syövät TV:n ääressä

Maanantain vaaliväittelyn kyytipojaksi kokkasin kaalikeittoa, joka upposi Iiroon hyvin heti sen jälkeen, kun sekaan oli lisätty vähän Louisiana Hot Saucea.

Kaalipapulihakeitto

600g jauhelihaa
puolikas kaalinpää
800g tölkkikidneypapuja, älä kaada lientä pois
800g pilkottuja säilyketomaatteja, älä kaada lientä pois
5 dl lihalientä
1 keskikokoinen sipuli
1 vihreä paprika
70g tomaattipyrettä
2 valkosipulinkynttä
2 rkl Worcesterkastiketta
1 rkl kokonaisia mustapippureita
suolaa ja pippuria

1. Pilko kaali neliöiksi, paprika kuutioiksi ja silppua sipulit.
2. Ruskista jauhelihaa isossa keittokattilassa noin 5 minuuttia. Kaada paistamisen jälkeen ylimääräiset rasvat pois kattilasta.
3. Lisää kattilaan kaali, pavut, tomaatit, lihaliemi, sipuli, paprika, tomaattipyre, valkosipuli, Worcesterkastike ja mustapippurit. Anna kiehahtaa ja hauduta matalalla lämmöllä puolisen tuntia.
4. Mausta tarvittaessa suolalla ja pippurilla. Tarjoile kuumana.

Jamaikalainen perunasalaatti ja georgialainen viini

Kävimme tässä iltana eräänä sohvanetsinnän lomassa käppäilemässä Roswellin keskustassa, jossa on yksi kadunvarrellinen katukahviloita, terasseja ja pikkuputiikkeja. Eräästä putiikista löysimme pullon paikallista viiniä, Frogtown Cellarsin roussannea, joka tarttui mukaan illalliselle. Pohjois-Georgiassa Appalakkien juurella on kourallinen viinitiloja, joista eräs paikallinen viiniharrastaja sanoi, että niissä on kaikissa hyvin tunnistettava ominaismaku, josta hän ei liiemmin perusta. Me totesimme tämän yhden pullon perusteella, että joo, viinissä on selkeä erilainen maku, joka ei kuitenkaan meistä ollut paha. Sen sijaan viinin tuoksu ei ollut kovinkaan miellyttävä.

Dinner with Georgian wine, chicken and potato salad

Viinin kanssa teimme limekookosmarinoituja kananrintoja ja jamaikalaista perunasalaattia. Perunasalaatin ohje oli paikallislehden palstalta, jossa ihmiset kyselevät ohjeita lemppariravintoloidensa lemppariannoksiin. Tämä oli Wahoo Grillin, joka sijaitsee sen verran kaupungin toisella puolella, että emme sinne ole vielä eksyneet ja tuskinpa eksymmekään, mutta salaatti oli erinomaisen onnistunut – ja nimi on harhaanjohtava, sillä salaattiin ei tule perunaa.

Jamaican potato salad

Jamaikalainen perunasalaatti

2 keskikokoista bataattia (yhteensä n. 500g)
1 kassavan juuri
1 punainen paprika
2 kevätsipulia
1 rkl jamaikalaista jerk seasoningia (jos ei ole, voi korvata esim paprikajauheella ja ripauksella chilijauhetta)
1 rkl tuoreita timjamin lehtiä
1 jalapeno
1,5 dl kookosmaitoa
2 rkl majoneesia
1 rkl ruokokidesokeria
1 tl raastettua inkivääriä
puolikkaan limen mehu
suolaa ja pippuria

1. Kuori bataatit ja kassava. Leikkaa isohkoiksi palasiksi ja keitä noin 10 minuuttia. Kassava saattaa vaatia pidemmän keittoajan; nosta vedestä kun ovat pehmenneet. Anna jäähtyä.
2. Kuutioi paprika, silppua kevätsipulit ja viipaloi jalopeno. Sekoita salaattikulhossa joukkoon jerk seasoning ja timjami.
3. Sekoita pienemmässä kulhossa kookosmaito, majoneesi, sokeri, inkivääri ja limemehu salaattikastikeeksi. Sekoita salaatin joukkoon.
4. Kun bataatit ja kassava ovat jäähtyneet tarpeeksi, että niitä on helppo käsitellä, leikkaa ne pienemmiksi kuutioiksi ja lisää salaattikulhoon. Mausta suolalla ja pippurilla maun mukaan. Salaatti paranee, jos se saa levätä jääkaapissa vähintään tunnin.

Rapumakkaragumbo Cajun-tyyliin

Cajun ja Creole ovat yleisimmät termit puhuttaessa New Orleansin ruokakulttuurista. Kyseessä on kaksi ihmisryhmää ja kulttuuria, jotka ovat oikeastaan puoliksi päällekkäisiä: cajun viittaa vahvemmin ranskalaisen Louisianan kolonialisteihin, creole taas kehen tahansa Uudessa Louisianassa syntyneeseen, jonka juuret saattavat olla ranskalaiset, espanjalaiset tai jopa afrikkalaiset. Usein ”paikallista” ruokaa tarjoavat ravintolat New Orleansissa ovat yhdistettynä ”Cajun & Creole”, mutta näiden kahden tyylin välillä on myös eroja.

New Orleansissa Iiro söi ensimmäisenä iltana paikallista mielettömän hyvää pataruokaa, gumboa. Kotiin tultua piti tietenkin yrittää toistaa tuo makuelämys, ja salapoliisi-Jennille selvisi, että kyseinen gumbo oli ollut cajuntyylistä, koska se oli yleisväritykseltään ruskeaa. Creolegumbo sen sijaan on useammin tomaattikastikepohjainen. Lopulta käytin jonkinlaisena pohjana Kevin & Amandan Shrimp Sausage Gumboa, jota muokkasin omien mieltymysten, wikipedian perinnetietojen ja kaupan valikoiman mukaan. Oikea sakeus olisi pitänyt saada aikaiseksi ohjeessakin käytetyllä sassafras-puusta tehdyllä filé-jauheella, mutta kierrettyäni neljä eri kauppaa jouduin toteamaan tappion etsinnöissä. Toinen vaihtoehto olisi ollut okra, mutta sekin oli loppu… sitä kuitenkin löytyy Suomesta, joten jos toistat ohjeen, sitä kannattaa käyttää. Pelkällä ruskeakastikesakeutusmenetelmällä ei tullut tarpeeksi sakeaa, joten huijasin, ja heitin perään vähän maissitärkkelystä, joka lopulta tuotti aidon oloisen ja erittäin maukkaan lopputuloksen.

Cajun Gumbo

Rapumakkaragumbo Cajun-tyyliin
6-8 annosta

4 rkl voita
2 sipulia
2 sellerinvartta
1 punainen paprika
suolaa ja pippuria maun mukaan
4-5 valkosipulinkynttä
1,5 litraa kanalientä
1/2 tl cajunpippuria

5 dl tummaa riisiä

4 rkl voit
4 rkl vehnäjauhoja

(2 rkl maissitärkkelystä, voi korvata okralla)

700g jättikatkaravun pyrstöjä
500g mausteista makkaraa
(itse käytin ”puolalaista makkaraa”)

1. Kuulota padassa voissa sipulit, sellerit ja paprika noin 5 minuuttia. Lisää suola ja valkosipuli ja jatka kuulottamista toiset 5 minuuttia kunnes sipuli on läpikuultavaa.

2. Lisää kanaliemi, pippuri ja cayennepippuri. Jos käytät okraa, lisää se tässä vaiheessa pieneksi pilkottuna. Anna kiehahtaa ja jätä hautumaan matalalla lämmöllä.

3. Keitä riisi pakkauksen ohjeen mukaan.

4. Riisin keittyessä pilko makkara ja ruskista pannulla noin 7-10 minuuttia. Lisää ruskistettu makkara gumboon, mutta kaada pannulle kertynyt ylimääräinen rasva pois.

5. Sulata samalla pannulla 4 rkl voita. Kun voi alkaa kuohua, lisää vehnäjauhot ja pyörittele pannulla, kunnes jauhot ovat vaaleanruskeita, noin 2-3 minuuttia. Lisää gumboon. Jos huijaat minun tapaani maissitärkkelyksellä, nyt on oikea hetki sekoittaa se pieneen määrään kylmää vettä ja lisätä mukaan.

6. Lisää gumboon jättikatkaravunpyrstöt ja riisi. Käännä hellasta lämpö pois, laita padan kansi kiinni ja anna gumbon seistä noin 10 minuuttia ennen tarjoilua. Nauti. Ylijäämät voi pakastaa kerta-annoksiksi.

Pizzakokki Dennis

Istuessamme viikko sitten Parasol’sin terassilla vieressä istui nuori lunkin oloinen mies, joka heitti läppää ohikulkijoille ja tuntui tuntevan heidät kaikki nimeltä. I used to work here, that’s why I know everyone hän selvensi meille, kun huomasi meidän seuraavan häntä, ja esitteli itsensä Dennisiksi.

Dennis kertoi muuttaneensa New Orleansiin varsinaisesti vasta puoli vuotta sitten. Mardi Gras -festivaalien aikaan hän oli ollut Parasol’sissa ja päätynyt kiireiltana auttamaan tiskin taakse. Paikan omistaja oli ollut tyytyväinen nuoren miehen aikaansaavuuteen ja tarjonnut töitä, joten Dennis oli jäänyt tänne töihin pariksi kuukaudeksi. Nyt hän oli jo saanut muita töitä pizzakokkina kauempana olevasta italialaisesta ravintolasta ja oli erittäin tyytyväinen, että tulee 21-vuotiaana itsenäisesti toimeen. My sister, she’s living with my mom and on her money, and my mom also offers me some money when I go visit her but I say, Mom, I’m living on my own now, and I’m proud of myself.

Dennis oli tykästynyt New Orleansin kaupunkiin jo ollessaan täällä teininä siivoamassa hurrikaani Katrinan tuhoja. Emme saaneet ihan selvää, minkä järjestön, yrityksen tai tahon kautta tämä oli tapahtunut, ja mitä Dennis tarkkalleen ottaen oli tehnyt, mutta niiden parin kuukauden aikana hän oli saanut New Orleansista sen verran ystäviä että oli uskaltautunut muuttamaan tänne kotikaupungistaan Chicagosta. You know it’s really cold there in Chicago, you wouldn’t believe how cold hän toisteli vielä senkin jälkeen, kun olimme kertoneet, mistä itse olimme kotoisin, ja teki selväksi, että New Orleansin kostea lehmänhenkäys oli enemmän hänen mieleensä.

Ilmaston lisäksi Dennis arvosti New Orleansin taloudellista tilannetta. There’s a lot of jobs here in the service industry, and the minimum wage is higher hän selosti ja kertoi, että New Orleansissa minimipalkka oli jopa $8/h, kun se pohjoisemmassa saattoi olla vain $5/h. Here, I can have my own house and I don’ have to work two jobs hän kehui kaupunkia ja vaikutti tyytyväiseltä elämäänsä. Heti perään hän mainitsi, että oli hänellä kyllä college degree in English, mutta toimittajan tai äidinkielen opettajan hommia on niin paljon vaikeampi saada tässä taloudellisessa tilanteessa, ja lisäksi toimittajan ura freelance-töineen olisi todella epävarmaa.

Kyselimme kartanoista, joita samaisen kadun varrella oli, ja ihmettelimme, keitä niissä asuu. You know Sandra Bullock? The actress? Nyökyttelimme. Well she lives down the street, as does Robin Williams, the other actress, you know him? Nyökyttelimme. And also you know Lenny Kravitz? Nyökyttelimme. He was the other day giving autographs down the street and being all cool. Oh man, and you must know Lil’ Wayne, he actually dropped by here to eat one day! Tässä kohtaa emme nyökytelleet, mutta Dennis ei tainnut huomata.

Tässä vaiheessa baarimikko, joka näytti pikkuhiljaa selviävän krapulastaan, tuli tuomaan meille po’boyt. Dennis kysyi, millä täytteellä olimme tilanneet leipämme, ja kun kerroimme, että paahtopaistilla, hän nyökytteli hyväksyvästi. Kuulema paikan omistaja oli vaihtunut aivan vähän aikaa sitten, ja them new owners, they done something about the roast beef, don’t know what, but it’s super good now. Ja niinhän se oli.

Po'boy at Parasol's

Vasemmalta: Po’boy, Baarimikko, Dennis ja Iiro

Persikkaosavaltio

Peach orchard

Persikkapuita kukassa

Jokaisella Yhdysvaltain osavaltiolla on oma lempinimensä, ja Georgialla se on Peach State, persikkaosavaltio. Ei ihme, sillä persikoita on täällä kaikkialla: kadunnimissä, rekisterikilvissä, kylteissä ja toki valtavina pinoina hedelmätiskeillä. Paikalliset persikat ovat isoja, tuoreita ja maukkaita.

A Peachy Roadside Stop

Yritin viime viikolla tehdä ruoaksi reseptiä, mikä olisi vaatinut purkitettuja aprikooseja. Eihän niitä tietenkään löytynyt, kun persikka vei puolet säilykehedelmähyllyn tilasta, joten tuli sävellettyä alla olevan mukaisesti. Samalla uuninlämmityksellä kypsyi vihreä parsa.

Persikkaa kanalla ja salsalla

1 dl persikkahilloa (käytin itse fruit spreadia, paksua hilloa, johon ei oltu lisätty sokeria)
3 rkl limemehua
2 rkl Hoisin-kastiketta
1 rkl raastettua inkivääriä
ripaus cayennepippuria
4 kananrintaa
600g säilykepersikoita
3 pihvitomaattia
1/2 punasipuli

1. Sekoita persikkahillo, limemehu, Hoisin-kastike, inkivääri ja cayennepippuri marinadiksi. Lisää kanat ja marinoi jääkaapissa puoli tuntia.

2. Lämmitä uuni 175 asteeseen ja paista kanoja n. 45 minuuttia, kunnes kypsiä.

3. Leikkaa säilykepersikat ja pihvitomaatit sopivan kokoisiksi paloiksi ja kuutioi punasipuli. Yhdistä salsaksi ja tarjoa kanojen kanssa.

Maanantai-illan pikaruokaa

Ah, hampurilainen, tuo klassisista klassisin pikaruoka. Sitä mekin söimme viime maanantaina kotona, kun ei muuta jaksanut tehdä.

Hamburger

Ilahduttavasti kaupoista löytyi kattavasti hyviä hampurilaisaineksia. Lähikaupasta hain täysjyvähampurilaissämpylän ja sen sisälle salsa verdeä, luomuketsuppia ja pihvitomaatin. Tukusta taas löytyi luomusalaattisekoitus, cheddar-juustoa, luomujauhelihaa pihveiksi ja avokadoja.

Hamburger Ingredients

Näistä on hyvä hampurilainen tehty

Lounashetki korkeuksissa

Westin Hotel

Tuonne ylös syömään…

Southern Grilled Portobello

Southern Grilled Portobello, lisänä mustapapuja, risottoa ja kalifornialaista kuohuviiniä

Lunch Special

Iiron annos oli rehti paahtopaistileipä ravintolan valmistamilla perunalastuilla

Niina ja Pasi olivat lähdössä takaisin Suomeen lauantai-iltana, joten sen kunniaksi päätimme lähteä porukalla Henrin ja Monan kanssa lounaalle keskustaan. Paikaksi valikoitui näköalaravintola Sun Dial Westin-hotellin 72. kerroksessa, jossa pöydät pyörivät näsinneulamaisesti ympäri salia.

In the Elevator

Näköalat alkoivat heti hississä ja jatkuivat ravintolan kiertävällä näköalatasanteella

Atlanta Tourist District

Vasemmalla Olympic Park, oikeassa reunassa akvaario ja Coke Center

Downtown Connector

Kun interstatet 75 & 85 yhdistyvät Atlantan kohdalla, lopputuloksena on Downtown Connector -moottoritie keskustan läpi

Sun Dialista saa myös sunnuntaibrunssia, ja koska ruoka oli hyvää, palvelu ja näköalat erinomaisia, eikä paikka kuitenkaan oltu hinnoilla pilattu, päätimme, että palaamme vielä.

Jälkeenpäin teimme pienen kävelylenkin Downtownissa ja eksyimme erään paikallisen yrityksen aulaan.

CNN

Kyltti tuon paikallisen yrityksen aulassa, poseeraamassa Niina ja minä

CNN Lobby

Yrityksen aulasta oli tehty avointa tilaa, jossa oli kahviloita, ravintoloita ja kauppoja. Nyt tiedän, mihin Helsingin Sanomatalo pyrkii.

OIympic Park Fountain

Kuuma päivä oli tuonut Downtownin lapset leikkimään Olympiapuiston suihkulähteeseen

Heinäkuun neljäs

4th July is coming

Henrin ja Monan naapurustossa kaikilla on asuinalueen puolesta jaetut liput postilaatikoiden vieressä

Heinäkuun neljäs toi kauan kaivatun sateen pitkän ja paahtavan kuuman hellejakson jälkeen, mikä tarkoitti, että juhlimme jo toista kertaa juhlapyhää grillaten sateessa. Vietimme päivää suomalaisessa seurassa, jota yhdisti kansallisuuden lisäksi pariskuntien miesten työpaikka. Illan isäntinä toimivat juuri Suomesta lomalta palanneet Henri ja Mona, ja paikalla oli meidän lisäksi myös pariskunnan lapset sekä jo aiemmin blogissa esitellyt Niina ja Pasi.

4th July BBQ

Henri grillaa.

Henri, Iiro, Niina ja lapset valmiina illalliselle. Pasi ja Mona taisivat tässä vaiheessa vielä säätää keittiössä.

Illallisen jälkeen suuntasimme naapuruston itsenäisyyspäiväjuhliin, jossa oli määrä olla illan lopuksi ilotulituksia. Toisin kuin ilmeisesti 90% naapuristosta, taitoimme vajaan kilometrin matkan jalan raahaten perässämme lapsia yhdessä kärryssä ja juomia jäineen toisessa. Mona veti lapsia menomatkan lievää alamäkeä ja sai näin ovelasti siirrettyä vastuun lasten takaisinvedosta Henrille.

Lapset valmiina itsenäisyyspäiväjuhliin

Itsenäisyyspäiväjuhliin oli eksynyt muutama muukin

Itse juhlat olivat varsinaiset kyläkarnevaalit. Alueen ”keskuspuistoon” oli aidattu alue, jonne pääsystä muut kuin asukkaat joutuivat maksamaan $5 sisäänpääsymaksun, ja jossa bändi soitti ja satoja ihmisiä istui vilteillä ja retkituoleilla. Paikalla oli myös kaikenlaista hodariständiä, pari pomppulinnaa lapsille, naapuruston yhdistysten ständejä, joissa yritettiin houkutella uusia jäseniä urheilukerhoihin, sekä tietenkin illan kohokohta, ilotulitukset. Tätä ennen bändi soitti kansallishymnin, jonka mukana jengi epämääräisesti hoilasi – itse en erottanut edes melodiaa – ja ilotulitusten loputtua naapurusto valui takaisin koteihinsa huudellen toisilleen kutsuja jatkoille.

4th July Fireworks

Kokeneemmat kuvaajat tunnistanevat, että ilotulituksia on kuvattu tässä käyttäen leukaa jalustana.

Oma kontribuutioni iltaan oli mansikkamarenkipiirakka, joka hieman kärähti, kun opettelin ensimmäistä kertaa käyttämään uunimme grillivastuksia. Tummunut väri ei onneksi merkittävästi vaikuttanut makuun ja upposi hyvin jätskin siivittämänä. Alkuperäinen ohje on spoon fork baconin blogista, josta suomennettu ja suomalaistettu (sekä lähikaupaistettu, meidän lähikaupasta kun ei löytynyt kanelia…) ohje tässä:

4th July Cake
Mansikkamarenkipiirakka

150 g graham-keksejä
3 rkl sokeria
50 g voita, sulatettuna
500 g mansikoita
2 rkl tomusokeria
1 rkl sitruunamehua
4 kananmunan valkuaista
pari tippaa sitruunamehua
2 dl sokeria
0,5 tl vaniljasokeria

1. Laita uuni lämpeämään 175 asteeseen.
2. Murskaa graham-keksit ja laita ne tehosekoittimeen. Sekoita, kunnes keksit ovat pientä murua. (Ei niin isoa kuin kuvassa, pohja ei silloin muodostu alkuunkaan tukevaksi…)
3. Sekoita kulhossa keksinmurut, 3 rkl sokeria ja voi. Sekoita niin kauan, kunnes voi on levinnyt muruihin tasaisesti.
4. Voitele piirakkavuoka ja paina keksimurut pohjaksi vuokaan. Paista uunissa 15-20 minuuttia, kunnes pohja on saanut väriä. Anna pohjan jäähtyä.
5. Poista mansikoista kannat ja leikkaa ne pienemmiksi paloiksi. Sekoita joukkoon tomusokeri ja 1 rkl sitruunamehua ja aseta syrjään odottamaan.
6. Valmista marenki: Vatkaa valkuaisia noin minuutti, kunnes niiden rakenne on rikkoutunut. Lisää joukkoon pari tippaa sitruunamehua ja jatka vatkaamista pari minuuttia, kunnes vaahto on kiinteähköä. Ripottele joukkoon sokerit koko ajan vatkaten.
7. Aseta mansikat vuokaan ja marenki niiden päälle. Laita 1-2 minuutiksi uuniin lämpimien grillivastusten alle. Yritä olla polttamatta marenkia. Tarjoa esim. vaniljajäätelön kanssa.