Pariisilaiselämää

Viime lauantaina herätys oli aamukuudelta, ja neljäkymmentä minuuttia myöhemmin istuin junassa matkalla kohti Ranskaa. Matkalla tuli kuulutuksia, joista ensimmäisen kuulin unen läpi: juna on puolisen tuntia myöhässä sähkötöiden takia. Herätessä ihmettelin, olinko oikeasti ymmärtänyt kuulutusta vai vain kuvitellut ymmärtäväni, koska seuraavasta sain selville mjömsmjönjösngraagraah trente minutes mjösgrösgröö Merci pour votre compréhension. Että jotain jotain puoli tuntia ja kiitos ymmärryksestä. No puoli tuntia myöhässä joka tapauksessa oltiin, ja jotain sähkötöiden tapaisia siinä oli tekeillä.

Musée d'Orsey

Orsayn taidemuseo, jossa piipahdimme sunnuntaina ja jonne ystäväni onnistui puhumaan meidät sisään puoleen hintaan, on joskus ollut juna-asema sekin.

Ystäväni tuli hakemaan minut asemalta ja suuntasimme hänen ja hänen poikaystävänsä kotiin syömään aamiaista. Matka taittui autolla, ja meinasimme vain kerran jäädä kiinni liikenneruuhkaan – siis yhdeksältä lauantaiaamuna. Itse asunto oli mukavahkon oloinen yksiö, vähän pienempi kuin minulla Luxemburgissa ja ilman kunnollista uunia keittiössä, mutta koko asunnon sivustaa pitkin kulkee parveke, jota olen tässä viime vuosituhannelle jämähtäneen ”baareissa saa tupakoida” -lainsäädännön maassa kaivannut. Vuokrakin on suunnilleen sama, heillä vain satasen minun vuokraani kalliimpi. Se suurin ero? Hän asuu Pariisin ulkopuolella Boulognessa, kymmenen minuutin kävelymatkan päässä metroasemasta, puolen tunnin metromatkan päässä suurimmasta osasta keskustaa. Minä asun keskustassa kymmenen minuutin kävelymatkan päässä keskustorilta. Ja minä kun luulin omaa asuntoani kalliiksi, kun maksan tästä parisataa enemmän kuin joitain vuosia sitten Helsingin kantakaupungissa…

Montreul metro station

Metroasemat tulivat parin päivän aikana tutuiksi.

Ystäväni päätti viedä minut shoppailemaan, ja pyörimme vähän aikaa Le Bon Marchén tavaratalossa, jossa sukkahousut lähtivät 20 eurosta ja joulukuusiosastolla yksi joulupallo maksoi 30 euroa, kunnes keksin, että minulta puuttuvat maltillisen korkoiset Luxemburgin sadekautta kestävät töihin sekä housujen että hameen kanssa sopivat nahkakengät. Kuulema Rue du Fourin juutalaisista kenkäkaupoista löytyvät parhaat diilit – Oletan, että ovat juutalaisia, sillä ne ovat auki aina katolisten mutta kiinni juutalaisten juhlapyhinä, ystäväni selvensi – joten kiersimme läpi pikkuliikkeitä ja ihmettelimme, mikä länkkäribuumi on taas vallannut talvikenkämallistot. Vihdoin löysin sähkönsiniset mokkanahkaiset nilkkurit viiden sentin koroilla, joiden täyden sadeoptimaalisuuden vajavuutta paikkasi niiden -50% hintalappu, ja lähdimme kaatosateessa tarpomaan kohti bistron ankanrintasalaattia.

Le Bon Marché

Paluu kaupungilta ei sujunutkaan yhtä optimaalisesti. Olin lähtenyt kaupungille paria tuntia ennen ystävääni, ja hän oli perääni kiirehtiessään jättänyt autonsa Porte de Saint-Clauden metroasemalta lähtevälle tielle. Joku paremmin Pariisia tunteva saattaisi tässä kohtaa todeta o-ou, sillä liikenneympyrästä, jonka alla asema sijaitsee, lähtee ei sen enempää kuin seitsemän tietä – eikä ystäväni enää muistanut, minkä niistä varrella auto oli. Niinpä tässä vaiheessa jäätäväksi rankkasateeksi yltyneessä säässä tarvoimme ympäri katuja yrittäen tihrustaa pimeillä ja kaksi-autoa-vierekkäin-parkkeeratuilla kaduilla sitä oikeaa harmaata Renault Clioa (ehkä Pariisin yleisin automalli), jonka rekisterinumeroa ystäväni ei muistanut.

bourscheidsumussa

Sää Pariisissa oli ajoittain melkein yhtä huono kuin koko kuluneen viikon Luxemburgissa – jossa kuitenkin lähdimme perjantaina patikoimaan uhmaten sadetta, joka luonnollisesti alkoi junan saapuessa perille. Normaalisti tässä avautuisi näkymä vuoristoon, nyt oli hyvä kun erotti Bourscheidin linnan pilvien keskeltä. Kaiken lisäksi aiottu vaellusreittimme oli suljettu metsästyksen takia, joten päädyimme maaseutuhotellin aulaan glögille.

Parinkymmenen minuutin tarpomisen jälkeen otimme alle taksin, jonka kyydistä vielä tarkistimme aluetta, mutta lopulta luovutimme ja pyysimme taksia viemään kotiin. Siinä vaiheessa ystävä kertoi, että koska autopaikkoja ei ollut parkkeeraustilanteessa puolen tunnin etsinnällä löytynyt, hän oli jättänyt auton livraison-paikalle eli toimituspaikalle, mutta se oli kelloliikkeen edessä, eikä sellaisiin tule mitään toimituksia lauantai-iltana! Tähän kaverin pariisilainen poikaystävä huomautti, että Pariisissa autojen poishinaus on hyvinkin tuottoisaa bisnestä…

Musée d'Orsay

Näkymä Orsayn museon suuren kellon takaa. Kaksi kerrosta alempana on Akseli Gallen-Kallelan ryijy levitettynä lattialle matoksi.

Lähdimme kauppaan ostamaan ystävälle USB-piuhaa, minulle alakoululaisille kesälomien ajaksi tarkoitettua tehtävävihkoa ranskan sanastosta ja kieliopista, sekä meille molemmille racletteaineksia. Matkalla kaupasta istahdimme lasillisille Sancerren alueen valkkaria (trés bon!) ihmettelemään maailman menoa ja lapsia, joita rynni kaikkialla kaduilla ympärillämme. Tämä on rikkaamman väen aluetta, ja katoliseen elämänmenoon kuuluu, että rahaa näytetään korkealla lapsiluvulla, totesi ystäväni ja yritti piilottaa kumpparinsa tuolinsa alle, jotta tarjoilijat eivät nyrpistäisi nokkaansa huonolle pukeutumiselle ja lopettaisi palvelua. Päivä oli kulunut ilman yhtäkään nähtävyyttä, julkisissa istuessa tai useammin ihmispaljouden takia seistessä, shoppaillessa, syödessä, sadetta väistellessä ja niin sitä autoa etsiessä, joka lopulta poliisille soiton jälkeen vahvistui poishinatuksi. Vaihteeksi näin.

Juuri nyt tuntuu siltä, etten ikinä halua asua Pariisissa – ja haluan kuitenkin.

raclette

”Raclettea voi syödä esimerkiksi kalan kanssa”, totesi ystäväni, johon hänen poikaystävänsä totesi, että oikeastaan heidän lisäkseen näin tekevät vain andorralaiset.

Raclette

Pitkäksi venähtänyt shoppailupäivä

Matka Pohjois-Georgian Outleteille läpi metsäisten maisemien

North Georgia Premium Outlets sijaitsee kunnon outlettien tapaan keskellä ei mitään ja kaiken kukkuraksi meistä katsottuna väärän interstaten varrella, joten aloitimme lauantaiaamun köröttelemällä Niinan ja Pasin kanssa pikkuteitä pitkin tunnin matkan ostostelun perässä. Tai oikeastaan aloitimme Iiron kanssa aamun istumalla luvatun 45 minuutin sijasta rengasliikkessä 1,5 tuntia ja myöhästymällä sovitusta startista, mutta onpahan nyt autossa renkaat, joilla kehtaa ajaa sateella.

Shopping at the Outlets
Kaupoissa oli onneksi ilmastointi, sillä ulkona oli +41 astetta.

Ajattelin, että shoppailisimme pari tuntia parissa eri kaupassa ja lähtisimme sitten takaisin. Väärin meni: vietimme alueella 9 tuntia, ja tahti oli kova aivan viime hetkiin asti. Iiro onnistui ostamaan viimeiset housunsa 10 minuuttia viimeisen kaupan kiinnimenon jälkeen, ja minulta jäi väliin pari kauppaa (mm. Ed Hardy, joka tuo mieleeni aina kaverini Annan). Tämä tarkoittanee, että jos joku eksyy tänne päin, lähdemme mielellämme viemään shoppailemaan. Kannattaa kuitenkin ajoittaa saapuminen jonkun juhlapyhän yhteyteen, sillä silloin kaupoilla on parhaat alennusmyynnit. Nyt oli 4th of July Sales, joka tarkoitti usein noin -30% jo olemassaolevien alennusten päälle.

Auton takakontti noin kuuden maissa iltapäivällä. Loput ostokset kulkivat kotiin sylissä.

Lopulta mukaan lähti kahdet Kedsin tossut, Calvin Kleiniltä yksi miesten tumma puku ja pari naisten toppia, uusi dollareiden kanssa yhteensopiva lompakko, Timberlandin vaelluskengät, Ralph Laurenin kylpypyyhkeitä, sekalainen lajitelmia Banana Republicin mekkoja ja toppeja, Leviksen shortsit, Ann Taylorin mekko ja toppi, Hilfigerin mekko ja paita, US Polo Assn:n laukku ja boksereita, OshKoshin lastenvaatteita Suomeen lähetettäväksi, Van Helseniltä iso kasa Iiron työvaatearsenaalin täydennystä sekä sokerina pohjalla keittiötarvikeliikkeestä kaksi uunipeltiä, koska sellaisia ei tullut uunin mukana, ja sauvasekoitin. Olisin ostanut vielä Nikeltä juoksukengät, mutta jostain syystä luottokorttini sanoi itsensä siinä vaiheessa väliaikaisesti irti.

Kun lisää tähän vielä perjantaina ostetun ja huomenna saapuvan ruokapöydän, kuusi tuolia ja sähkökäyttöisen nojatuolin, tuleekin fiilis, että josko tässä olisi ostostelu vähäksi aikaa. Paitsi että sunnuntaina saimme vihdoin valittua makuuhuoneen kalusteet, enää pitää kilpailuttaa huonekaluliikkeitä saadakseen hintaa alaspäin.