Philips Arena oli ennen Atlanan NHL-jääkiekkojoukkueen kotiareena, kunnes joukkue siirrettiin katsojapulan takia viime vuonna Winnipegiin
En ole penkkiurheiluihmisiä, joten jos joku olisi sanonut minulle eilen aamulla, että illalla istun ihan fiiliksissä koripallo-ottelussa, en olisi uskonut. Piti kuitenkin tämäkin päivä nähdä, sillä tuttavapariskunnalla oli ylimääräisiä lippuja paikalliseen NBA-otteluun.
Piippuhyllyltä peli näkyi juuri ja juuri silmiä siristämällä
Matkalla otteluun kyselin muilta, mitkä ovat koripallon olennaisimmat säännöt. Kuulema palloa pomputetaan päästä toiseen vuorotellen ja tehdään välillä koreja. Ottelussa selvisi vielä, että hyökkäys saa kestää korkeintaan 24 sekuntia, mutta olin aina ihan ulalla, kun tuomari katkaisi pelin viheltämällä pilliin. Mitä nyt tapahtuu? Mistä tuo vapaaheitto tuli? Jotta ihmetys ei kävisi ylitsesietämättömäksi, ostettiin ”bottomless popcorn bucket” sitä lievittämään, eli popcornkulho johon sai käydä hakemassa täydennystä aina kun halusi.
Pian tämän jälkeen palloa kuljettanut pelaaja tuupittiin kumoon, jonka seurauksena tapahtui jotain
Atlantan paikalliskoripallokerho on nimeltään Atlanta Hawks, ja tänä iltana haastajajoukkue oli Floridasta paikalle saapunut Orlando Magic. Hawksilta paikalla oli pelaajien lisäksi cheerleaderit, miestanssiryhmä ja ainakin kaksi eri maskottia, jotka viihdyttivät väliaikojen ja mainoskatkojen ajalla.
Toisin kuin pelistä, väliaikashowsta tajusinkin jotain: miesstripparit, jotka tanssivat Backstreet Boysien tahtiin!
Cheerleaderit eli ryhmä mielettömän hyväkuntoisia hoikkia tanssijoita
Harry the Hawk taikoo vierasjoukkue Magicin kunniaksi ja vetää kohta pöytäliinan veks
Sheriffi kyttää stetsoni päässä kun Skyhawk lentää ilman halki ja tekee korin
Lisää tyttöjä ja huiskuja
Puolivälissä peliä kaverimme äkkäsivät, että heidän naapurinsa oli katsomossa vähän paremmilla paikoilla. Hetken tekstiviestittelyn jälkeen he huitoivat toisilleen, me piippuhyllyllä ja naapuri alakatsomossa. Pian tämän jälkeen naapuri viestitti, että hänen edestään oli juuri lähtenyt porukka menemään ja antanut lippunsa hänelle annettavaksi eteenpäin ”niille piippuhyllyihmisille, joille huidoit”, joten siirryimme seuraamaan peliä parhailta paikoilta eli clubseat-katsomosta, jossa oli kokolattiamatot ja lounge-tunnelmainen drinkkibaari hodarikiskan sijaan, ja jossa tarjoilijat ramppasivat ympäri katsomoa kantaen olutta, kun piippuhyllyllä sitä piti käydä hakemassa itse. Piippuhyllypaikat olisivat normaalisti maksaneet $16, kun taas clubseat-paikoista joutuu pulittamaan yksittäiskappaleena $159, ja kyllähän niiltä vähän paremmin näkikin.
Paremmilta paikoilta näki huomattavasti enemmän
”Mitä nyt tapahtuu?” ”Se taitaa päästä vetää rankkarin.” Aiemmin on tullut seurattua lähinnä lätkää.
Siellä se pallo menee
Kun peliä oli päässyt seuraamaan hetken niin läheltä, että pelaajia alkoi erottamaan toisistaan, kaikille alkoi pistää silmään, että haastajajoukkueen pelaaja nro 10 oli joku ihan pätkä pitkien korstojen keskellä. Myöhemmin tuli tarkistettua, että tuo ”pätkä” oli 183cm, kun taas joukkueen keskipituus oli yli kaksi metriä.
Syntikansoittaja valmiina soittamaan ”tiidiidiidiii tiidiiidiidiidii tittidii!”-pätkät katkon tullessa – nämähän eivät tule nauhalta!
Peli oli tasainen ensimmäiset kolme erää, mutta neljännessä kotijoukkue Hawks karkasi johtoon ja voitti. Lähdimme juhlistamaan tätä kavereidemme vanhaan keskustan kantakapakkaan, joka oli mukavan oloinen mutta maanantain ansiosta autio lukuunottamatta biljardinpelaajaa, joka pelasi tunnin itseään vastaan.
Olut on yli puolet halvempaa, jos sen tilaa sangossa. ”Bucket” costaricalaista Imperial-olutta maksoi $12, paikallisolutta saa bucketin kympillä.