Ennen tämän vuoden heinäkuuta en ollut ikinä elämässäni käynyt Manner-Espanjassa. ”Kaikki Euroopan maat käytynä”-tavoitteessani Espanja oli jo leimattu käydyksi, kiitos Kanariansaarten, joten muu osa maata ei ollut aiemmin esiintynyt vaihtoehtona matkakohteita mietittäessä. Moni suomalainen tuntuu olevan hulluna tuohon alueeseen, enkä ihan hiffannut, että miksi: käsitykseni oli, että Espanja on sekava maa, jossa kaikki alkuperäinen on jo kauan sitten kadonnut turistimassojen alle, jossa todennäköisesti tulee huijatuksi ja josta taideaarteet on viety Pariisin ja Lontoon museoihin.
Olin väärässä. Mistä lie käsitykseni ammentanut.
Miksi sitten Madrid? Minulla oli useampi kesäviikonloppu ilman mitään ihmeellistä tekemistä, ja koin yhtäkkistä ahdistusta siitä, että asun ei yhden vaan peräti kahden ison Ryanair-lentokentän lähellä (Frankfurt-Hahniin 1,5 tuntia ja Brussels-Charleroihin 2,5 tuntia, ja bussiyhteys on tiheä ja halpa) enkä siltikään ole käyttänyt tätä hyväkseni kuin kerran. Samanaikaisesti vaihdoin kuulumisia vanhan vaihtarikaverini, kreikkalaisen Antoniksen kanssa, ja hän kertoi opiskelevansa jatkotutkintoa Madridissa. Muistin myös taannoisen sohvasurffajani Marían, ja pikatarkastus Ryanairin tarjontaan paljasti, että Madridiin pääsee lentämään perjantaisin töiden jälkeen ja paluu on sopivasti sunnuntai-iltana.
Kyselyä Maríalle, minä viikonloppuna hänellä olisi sohva vapaana, ja pian oli lentoliput plakkarissa. Matkojen hinnaksi tuli 180 euroa lentokenttäkuljetuksineen – ei puoli-ilmaista, mutta silti siedettävä hinta viikonloppureissulle.
Tällainen jolkottelu. Suosittelen lenkkeilyyn erityisesti tuota rantapuistoa, jos tuolla päin sattuu olemaan lenkkareiden kanssa.
Perjantaina tulin paikalle niin myöhään, että painuimme aika pian nukkumaan. Lauantaina aamupalan ja aamulenkin jälkeen olikin aika ihmetellä, että mitäs nyt? Marían piti valmistautua seuraavalla viikolla olevaan tenttiin, joten hän ja miehensä Rafa laativat yhdessä minulle taistelusuunnitelman päivälle, johon sisältyi suurin osa Madridin keskeisistä nähtävyyksistä, ja jonka alkupiste oli Plaza España. Bussissa sain kuitenkin yhteyden Antonikseen ja sovimme treffaavamme samalla plazalla. I have a surprise for you!!! Antonis toisteli, ja hieman pelonsekaisin tuntein mietin, että mitähän hän on nyt mennyt keksimään.
Plaza Españalla eteeni kaarsi pyörällä Antoniksen lisäksi toinen vaihtarikaverini Ruben, jolle jälleennäkeminen tuli myöskin yllätyksenä. En ollut nähnyt heistä kumpaakaan viiteen vuoteen, mutta jotenkin maagisesti jutut pystyi poimimaan siitä, mihin ne oli viisi vuotta sitten jätetty. Valencialainen Ruben oli tullut kanssa viikonlopuksi Antonista tapaamaan, ja loppupäivä kului mukavasti heidän kanssaan paikkoja kierrellessä.
Monet madridilaiset olivat varoitelleet etukäteen, että kesällä on paahtavan kuumaa, suorastaan epämiellyttävän kuumaa. Tälle viikonlopulle oli kuitenkin osunut pilvinen ajoittain ripotteleva sää, eikä lämpöasteitakaan ollut kuin vähän yli +20. Sopii minulle: eipähän palanut ja jaksoi kävellä. Lisäksi pieni sade tarjosi hyvän syyn istua hetki kahvilassa oluiden ääressä kertaamassa, mitä kunkin elämässä oli viiden vuoden aikana tapahtunut, ja juoruilemassa muiden vaihtarikavereiden kuulumisista.
Päivä ei ollut erityisen tehokasta turisteilua. Matkaopas pysyi minulla laukussa, ja Antoniksen ja Rubenin selostukset paikoista olivat aika ylimalkaisia. Antonis tunnusti, etteivät museot ja historia paljoa kiinnosta, ja hän olisi parempi opas yöelämässä kuin päivänähtävyyksissä. Ruben yritti parhaansa mukaan paikkailla tilannetta mutta totesi sitten, että minun pitäisi tulla Valenciaan, jos haluaisin asiantuntevan kaupunkioppaan. Tämä ei minua haittannut, vanhojen kavereiden näkeminen oli tällä kertaa tärkeämpää, mutta sellainen fiilis jäi, että tänne pitää tulla uudestaan. Komeita vanhoja rakennuksia, museoita ja kulttuuria kun tuntui riittävän vaikka muille jakaa.
Päivällisellä Marían ja Rafan kanssa María ilmoitti, että oli luovuttanut opiskelun kanssa – tentti ei kuitenkaan menisi lävitse tarpeeksi hyvin arvosanoin, ja tentin tekemisestä piti maksaa usempi sata euroa – joten he voisivat Rafan kanssa liittyä seuraan illaksi: Antonis oli muuttamassa takaisin Kreikkaan opintojen päätyttyä, joten tiedossa oli läksiäiset. Rafa elättää itsensä kääntämällä teknistä dokumentaatiota espanjasta portugaliksi, mutta sielultaan hän on muusikko, joten hän nappasi mukaansa vielä kitaran ja vahvistimen, mikä osoittautui hyväksi ideaksi, sillä paikan päältä löytyi musisointiseuraa.
Muusikot lämmittelivät jammailemalla. Sen jälkeen siirryttiin vähän vauhdikkaampiin rytmeihin:
Me lähdimme nukkumaan aamuneljältä, mikä minulle on jo todella myöhään, mutta Antonis kertoi seuraavana päivänä viimeisten lähteneen juhlista seitsemältä aamulla – eli eteläeurooppalaisittain ihan normaaliin aikaan. Seuraavana päivänä jatkoin turisteilua Marían ja Rafan kanssa, mutta siitä joskus toiste.
Kun nyt olen todennut, että Manner-Espanja on oikeasti aika upea paikka, niin kertokaas siellä käyneet, mitkä ovat teidän lempikaupunkeja ja -alueita siellä? Minne kannattaisi suunnata seuraavaksi Madridin lisäksi?
PS. Blogi löytyy nykyään Facebookista, ja uusimmista postauksistakin saa tiedon sitä kautta. Jos naamakirjailu on siis sinun juttusi, niin Tykätä voi oikeassa palkissa!
Valencia, tietenkin. :D Tykkään myös Bilbaosta ja Barcelonasta tosi, tosi paljon. Bilbao on ihan erilainen kuin muut Espanjan kaupungit, ei varsinaisesti klassisella tavalla kaunis, mutta tosi tunnelmallinen ja mielenkiintoinen ja sen vanha kaupunki on aivan ihana. Jos meet vielä Madridiin niin ihan siinä vieressä on pikkuruinen Toledo, joka on käymisen arvoinen paikka. Espanjalla on kyllä tosi huono maine turistirysänä (vaikka kyllähän sieltä niitäkin tosissaan löytyy), mutta se on kyllä oikeasti ihana maa, kaikkine ongelmineenkin. Me valitsimme aikoinaan Espanjan väliaikaiseksi asuinmaaksi siksi, että se on halpa (mahdollista asua yhdessä vaikka meikäläinen ei löytäisikään töitä), Euroopassa, jotta koirat pääsee helposti mukaan ja kulttuuriltaan ja ilmastoltaan kuitenkin aika erilainen kuin Suomi. Plus halusin oppia espanjaa elämää ja matkustelua (muuallakin kuin Espanjassa) varten. Takana ei siis vielä silloin ollut suurta rakkautta juuri Espanjaa kohtaan vaan ennemminkin halu asua ylipäänsä ulkomailla, mutta Suomeen palattiin kyllä ihan hurahtaneina tuohon kauniiseen maahan…
Kiva kuulla, että Bilbaoon kannattaa lähteä muutenkin kuin yhden Guggenheimin takia. Ja teillä on näköjään käynyt onni asuinpaikan valinnassa, että siihen on ihastunut, vaikka mun kokemuksen mukaan noin käy aika helposti. Jos on ollut onnellinen paikan päällä asuessaan, niin todennäköisesti osa siitä onnellisuuden tunteesta on tarttunut ympäristöön ja sitä ympäristöäkin sitten muistelee lämmöllä. :)
Mä harkitsin tuota Toledoa jo tälle reissulle, koska se olisi ollut Unescon maailmanperintökohde, ja mulla on ollut tapana bongailla niitä, mutta aika ei tällä kertaa riittänyt. Ehdottomasti siis listalla seuraavaa sinne suuntautuvaa reissua varten!
Andalusia, tietty ;) Heh, no tänne olen päässyt asustelemaan, joten tiedän alueesta eniten….Aurinkorannikko täällä on varmasti ihan kaamea turistirysä, ainakin kesäisin, mutta maaseudulta löytyy ihania pikkukyliä ja upeaa luontoa. Muuten manner-Espanjassa on tullut reissattua pintapuolisesti, joten en osaa sen tarkemmin kertoa…
Maaseutu on monessa paikkaa tosi ihanaa. Reissasin jossain vaiheessa vain kaupungista kaupunkiin, mutta nyt kun on ruvennut käyttämään enemmän autovuokraamoita niin pikkukylät ja luontonähtävyydet ovat vieneet mennessään. Siispä Andalusia kanssa listalle!
Mä olen kyllä oikeasti ihastunut jollain tavalla lähes jokaiseen Espanjan kaupunkiin, missä olen käynyt.
Mun oma top 5 on noin suurinpiirtein
1. Cordoba yllätti täysin viimekesänä ihanan paikallisella tunnelmalla, pikkukujilla ja hyvillä ostosmahdollisuuksilla
2. Madrid Sekin olin vain jotenkin sellainen ihanan paikallinen kaupunki nähtävyyksineen :D
3. Valencia Siinä oli jotakin taikaa. Elokuussa koko kaupunki oli melkein aukio ja minnekään ei oikeastaan tarvinut jonottaa. Muutenkin kirkon pääaukiolla oli auringon laskettua mahtava tunnelma. Suosittelen siis ehdottomasti, että käyt joskus moikkaamassa kaupungissa kaveriasi!
3. Cadiz kapeat kujat ja ranta
5. Barcelona vähän enemmän turistirysä, mutta sivukaduilta ja syrjemmästä löytyi helmiä
Jo kaksi mainintaa Valencialle, en olisi uskonut. Ehkäpä sinne siis on pakko lähteä kanssa. :D Minulla on täällä myös työkaveri, joka on alunperin sieltä kotoisin, ja hän kanssa mainosti kotikaupunkiaan.
Kiitti noista muistakin vinkeistä. Jotenkin kuvaavaa, että jouduin tässä yhteydessä tarkistamaan kartasta, missä päin Cordoba ja Cadiz sijaitsevat, mutta näköjään siellä samassa Tiinan mainitsemassa Andalusiassa, eli tavallaan kaksi mainintaa sillekin.
Voih kun aina tulee hirvee matkakuume kun sun päivityksiä lueskelee! Kakkialle sä kans kerkeet!!
Missä sä oot ollut vaihdossa?
Hei sehän se tämän blogin tarkoitus vähän onkin, nostattaa matkakuumetta, eli hyvä vaan! ;)
Olin Tsekeissä. Mahtava maa, niin erilainen ja silti niin samanlainen.
Ah, Espanja! Madrid oli itseasiassa ensimmäinen kunnon kosketukseni Espanjaan, sitä ennen olin vain pikaisesti Zaragozassa käynyt. Ihastuinkin siihen silloin ja myöhemminkin siellä käydessäni viihdyin hyvin. Espanja on kuitenkin pullollaan mielenkiintoisia paikkoja! En usko, että itse kyllästyn Espanjaan ihan heti, joka kerta löytyy uusia mielenkiintoisia paikkoja.
Sevilla on värikäs (paljon ihania taloja ja katutaidetta) ja siellä on kapeita katuja sekä kivoja kahviloita. Kaupunki on yksi suosikeistani Espanjassa, mutta asuin kaupungin lähistöllä aikanaan, joten tunnesiteet varmasti vaikuttavat siihen miten kaupungin näen.
Granadassa kävin ensimmäistä kertaa vuoden alussa, mutta ihastuin siihen kovasti! Sielläkin on kaunista arkkitehtuuria, katutaidetta, kapeita kujia ja kivoja ravintoloita. Erityisesti ihastuin kuitenkin lähellä olevan Sierran Nevadan patikointimahdollisuuksiin, upeaa luontoa! Kävimme vuoristossa myös laskettelemassa ja kokemuksena se oli mahtava, joten jos lasketteleminen yhtään kiinnostaa, niin tämä paikka ei ole lainkaan hullumpi siihen.
Malaga ja Aurinkorannikko ovat turistista seutua ja ymmärrän hyvin, että se ei kaikkien mielestä ole sitä mielenkiintoisinta Espanjaa. Malagassa on kuitenkin paljon kivojakin paikkoja, esim. Gibralfaron linnoitus ja bussimatkan päässä oleva luonnonpuistoalue. Sekä tietysti biitsi! Malagasta myös pääsee nopeasti rantakaupunki Nerjaan, missä myös turismia riittää. Itse kaupunki on melko tylsä moneen muuhun espanjalaiseen kaupunkiin verrattuna, mutta Nerjan läheisyydessä olevat patikointimahdollisuudet tekevät siitä mielenkiintoisen.
Toki maassa on hyvin paljon mahdollisuuksia luonnossa oleiluun, mutta mikäli ei ole autoa alla, niin näissä mainituissa paikoissa pärjää busseillakin :). Autolla liikkuminen kuitenkin kannattaa! Juurikin pikkukaupungit ja ihanat vuoristotiet ovat huomattavasti mukavempia kokea autolla liikkuessa ja muutenkin se automatkailun vapaus on rentouttavaa. Mutta mikäli sitä mahdollisuutta ei ole, niin bussit sekä junat ovat kyllä mukavia, edullisia ja helppokäyttöisiä myös.
Moniin muihinkin paikkoihin olen tykästynyt. Jo mainittu Valencia on minunkin mielestäni vierailun arvoinen, samoin tietysti Barcelona. Jos yhtään on kiinnostunut jalkapallosta, niin matsin (varsinkin tärkeän sellaisen) kattominen paikan päällä tai vaikkapa jossain lähiöpubissakin on hauska kokemus.
Vau, tässähän tuli suositusta poikineen! Ehdottomasti pitää palata näihin vinkkeihin sitten, kun on suunnitteilla seuraava reissu Espanjaan. :) Kiitos!
Ah, mä olenkin miettinyt just tota että miksi ne aasialaiset aina tekee sitä ”peace” merkkiä. Nyt sitten selvisi.
Ja tosi mukava ja spontaani viikonloppu sulla ollut. Mä haluaisin käydä Batcelonan lisäksi Sevillassa, veli asui siellä vähän aikaan ja kehuu kaupunkia kovasti.
Mäkin olen miettinyt sitä, joten kun spottasin tuon Timen jutun, niin oli melkeinpä pakko keksiä joku tekosyy jakaa se tännekin. ;)
Ja Sevillallekin näköjään jo kaksi mainintaa. Tässähän näitä mahdollisia kohteita alkaa kertyä…